Suuri maatalouskeskustelu

baikal kirjoitti:
Ompahan ainakin luomua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ole. :)

yle.fi

Hirven- ja poronliha ei ole luomua

Euroopan Unionin näkemyksen mukaan hirvestä tai porosta tuotettua lihaa ei saa markkinoida luomulihana. Ei missään EU-maassa. Se on Euroopan Unionissa ihan lakiin kirjoitettu ja sitä Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira myös tähdentää.
yle.fi yle.fi
 
Eli pitää osata erottaa luonnonmukainen (valvottu kasvattaminen) luonnonvaraisesta (luonnossa elävä villieläin).
 
baikal kirjoitti:
Ei ole. :)

No eipä tietenkään :cool: . Eihän luomu vaan voi kasvaa ilman kaiken kattavaa valvontaa. Vain valvonta takaa oikean Luomun. Sillä ei ole väliä, jos Luomu ottaa osumaa, kunhan se tapahtuu valvotusti.

Eikö ole ihan järjetöntä, jotain niin samaa kuin NLssa aikanaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
No, kun myy muutaman sata rehupaalia poromiehilletai katsoo rehurekkojen matkaa pohjoiseen, ymmärtää hyvin miksi poro ei ole luomua.
 
IMG_20190822_181154.jpg
Niinhän siinä kävi, että eilisen seesteiset puintitunnelmat vaihtuivat vähemmän seesteisiin. Kuvassa Sampon vaihdelaatikko, josta akselin juuressa näkyvä laakeri päätti ulkoistaa osan hauleista stefan läpi pellolle ja kun tiiviste lähtee, öljyn laatikossa pysyminen on heikkoa.

Onneksi naapurissa on asentaja, jolle sain puimurin varovasti keploteltua. Alkoi kuumeinen varaosakirjan selailu, osien soittelu ja lämiskä lattiassa varaosaliikkeeseen ajelu ennen liikkeen kiinni menoa.

Stefa löytyi jopa alkuperäisosana, laakeri tarvikkeena. Entinen laakeri murjottiin ulosvetäjällä pois, uudet osat tilalle. Uudet öljyt laatikkoon ja kylmä hiki otsalla koeajolle. Huhhuh, ei menny laatikko, se olisi ollut useamman tonnin tikki ja sen vaihtaminenkaan ei ole mikään helppo eikä nopea juttu.

Joten tuuria oli sikäli, että huomasin vaihteiston vuodon ennen sen täyttä tuhoa. Ehdin sillä jopa puida kuorman illalla ennen kasteen nousemista.

Nyt taas puimuri kunnossa ja odotellaan seuraavia puintikelejä. Eipä taida pariin päivään olla luvassa.

Puimurin kanssa pärjää 11 kk vuodesta mukavasti (sen ajan se seisoo) , käyttöjaksolla on useimmiten jotain teknisiä hankaluuksia, jos ei isoja niin pieniä.

Näillä viljan hinnoilla ei pysty (eikä kannata) uutta puimuria ostamaan, korjattava sitten välillä vanhaa, niin tympeää kuin se puinti katkoineen onkin. Sampoissa on se hyvä puoli, että osia noihin löytyy hyvin.

Kevyessä etenemiskyvyltään erinomaisessa puimurissa kääntöpuolena on sen parhaimmillaankin vain kohtalainen kestävyys. Umpiraudasta tehdyt JD:t, Claasit ja Fahrit ovat kestävämpiä, mutta missä märkänä kesänä sammakko kulkee, siellä Sampo pui:)
 
Viimeksi muokattu:
Täällä ei puida, vettä tulee kerran tai kaksi päivässä kuin saavista. Kuivaaminen maksaa kuulema enempi ku jyvästä saa eli kannattaa puida vaan rutikuivaa ja muun jättää peltoon. Ne harvat kellä on karjaa, ovat puineet. Jännitän tuota tehomyrkytettyä tuossa vastapäätä, josko tänävuonna korjattaisiin.

Mistä muuten tietää että pellava on kypsää korjattavaksi? Mulla kun on noi pellavat tuolla. Vanhallakansalla oli ne päivämäärät ja perimätietonsa, mä vaan käyn niitä urpona ihmettelemässä..
 
s91 kirjoitti:
Miksi? Viimeksi, kun Suomessa on nähty nälkää (1860-luvulla) tämä johtui ennen kaikkea siitä, että olimme oman tuotannon varassa ja se joutui vaikeuksiin parin katovuoden vuoksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei se ihan noin mennyt. Suomi oli erikoistunut 1860-luvulla tuottamaan vientielintarvikkeita, maitotuotteita ja lihaa.
Jotka vietiin mm. Pietariin ja Sisä-Venäjälle.
Viljan viljely ei lyönyt leiville halvan venäläisen/ukrainalaisen viljan takia.
Etkö ole koskaan ihmetellyt miksi karjalanpiirakassa on riisitäyte? Oli jo 1800-luvulla. Alunperin käytettiin ohrasuurimoita, mutta jo 1800-luvun puolivälissä Venäjältä tuotu riisi oli paljon halvempaa. Siksi karjalanpiirakassakin on riisiä. Ohranviljelyn sijaan panostettiin karjaan ja maitotuotteisiin. Ja ostettiin niistä saaduilla tuloilla halpaa riisiä ja viljaa.

Muutama heikko kasvukausi oli ongelmaa synnyttämässä esim. perunan kotitarveviljelyn osalta. Todellinen syy pahimpaan nälänhätää oli senaatti, joka venytti viljahankintoja ulkomailta, siis Venäjältä. Vesistöt jäätyivät kiitos kylmyyden normaalia aikaisemmin. Ja tuontiviljaa ei saatu maahan jään takia...
 
Eikös vapaussodankin jälkeen Venäjältä tullut vilja pelastanut isommalta nälkä aallolta.
 
Torni kirjoitti:
Eikös vapaussodankin jälkeen Venäjältä tullut vilja pelastanut isommalta nälkä aallolta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oliko tämä sarkasmia? Venäjältä ei tullut mitään vapaussodan jälkeen Suomeen.

Tuossa linkissä aika hyvä ja tiivis selitys. Tampereen yliopistoa voi tietysti moni vierastaa, mutta tämä on historianlaitoksen tuotoksia.

Lyhyesti sanottuna tuonti Saksasta lakkasi maailmansodan sytyttyä, joten sitä piti ryhtyä korvaamaan Venäjän tuonnilla (tämä oli minulle uutta, ajattelin automaattisesti että maitotuotteet "vaihdettiin" Venäjän viljaan). 1916 pula uhkasi ensimmäisen kerran, mutta silloin torjuttiin. 1917 vallankumousten vuoksi sitten Venäjänkin tuonti häiriintyi ja 1918 viljaa tuli sieltä vain punaisille. Valkoiset ostivat Tanskasta, Ruotsista ja Saksasta, mutta se ei sitten riittänyt kun sota loppui. Pettua ja jäkälää vedettiin Pohjois- ja Itä-Suomessa. 1919 tuli amerikkalaista viljaa, mikä pelasti tilanteen, mutta ulkomaista viljaa säännösteltiin vielä 1921.

Lapista ja Kainuusta painui paljon miesväestöä itärajan yli vuonna 1918, kun siellä oli töitä ja (toivottavasti) ruokaa. Lisäksi siellä oli käyty jo autonomian aikana kaupoissa ja akkoja ottamassa. Näitä rajan yli menneitä sitten värvättiin Muurmannin legioonaan tai puna-armeijaan.
 
Onhan taas. Kaupasta tullessa havaitsin naapurin laitumella kyytön, tunnistin sen kyllä kiusallisen nopeasti omakseni. Hilkka oli näemmä päättänyt vaihtaa seuruetta. Menin siitä naapuriin tunnustamaan syntini, eivät olleet kerinneet huomata kääpiölehmää oikeiden seasta. Siinä kaatosateessa mansikkeja ihmetellessä tultiin siihen tulokseen että koska niillä on yksi just poikimassa, yksi jalaton ja yksi vasikka huonona ja mulla aita korjaamatta, vuohi lypsämättä ja paskat kärräämättä, menis aamuun asti, eli Hilkka olkoon naapurissa ja tulkoon kotio ku siltä tuntuu. Ei oo vielä tuntunu.
 
Baltriber kirjoitti:
Onhan taas. Kaupasta tullessa havaitsin naapurin laitumella kyytön, tunnistin sen kyllä kiusallisen nopeasti omakseni. Hilkka oli näemmä päättänyt vaihtaa seuruetta. Menin siitä naapuriin tunnustamaan syntini, eivät olleet kerinneet huomata kääpiölehmää oikeiden seasta. Siinä kaatosateessa mansikkeja ihmetellessä tultiin siihen tulokseen että koska niillä on yksi just poikimassa, yksi jalaton ja yksi vasikka huonona ja mulla aita korjaamatta, vuohi lypsämättä ja paskat kärräämättä, menis aamuun asti, eli Hilkka olkoon naapurissa ja tulkoon kotio ku siltä tuntuu. Ei oo vielä tuntunu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kummisedät!!!!
 
Kävin tunti sitten kattomassa, siellähän se näytti naapurin laitumella olevan. Naapurin mielestä oli ihan hillittömän hauskaa et heidän laumassa on kyyttö, oikeen vitsien vitsi. Ehdotin että pitävät mokoman, ei halunnu.

Sinänsähän nyt on olis sama että kummalla puolella tietä Hilkka aikaansa kuluttaa, laitumet on loppu koko pitäjästä, mutta Hulina (Hilkan isosisko) lähtee keskiviikkona sonnin tykö ja tuo äiteelehmä jäis sitte yksikseen jos Hilkka jää viihtymään naapuriin.

Hilkanhan vois toki hakea takasinkin. Senku laittaa naruun ja taluttaa kotio, muttaku se on siellä laitumella niiden jonkun kymmenen oikean lehmän seassa, niin mulla ei riitä rohkeus mennä sinne sekaan. Oikeat lehmät on isoja ja pelottavia. Etenki noi tollaset mitkä on ekaa kertaa siemennetty ja muuten täysin käsittelemättömiä. Jos ei tule äitiä ikävä, lähden äiteen kanssa naapuriin muistuttamaan että äitee oottaa.

Eikä se kiimakaan ny ikuisesti kestä, sonniahan se Hilkka lähti ettimään. Laidunkauden voi taputella siihen samaan, siirtyköön tarhaan olemaan niin noi isonmaailman houkutukset ei oo niin lähellä.
 
Baltriber kirjoitti:
Kävin tunti sitten kattomassa, siellähän se näytti naapurin laitumella olevan. Naapurin mielestä oli ihan hillittömän hauskaa et heidän laumassa on kyyttö, oikeen vitsien vitsi. Ehdotin että pitävät mokoman, ei halunnu.

Sinänsähän nyt on olis sama että kummalla puolella tietä Hilkka aikaansa kuluttaa, laitumet on loppu koko pitäjästä, mutta Hulina (Hilkan isosisko) lähtee keskiviikkona sonnin tykö ja tuo äiteelehmä jäis sitte yksikseen jos Hilkka jää viihtymään naapuriin.

Hilkanhan vois toki hakea takasinkin. Senku laittaa naruun ja taluttaa kotio, muttaku se on siellä laitumella niiden jonkun kymmenen oikean lehmän seassa, niin mulla ei riitä rohkeus mennä sinne sekaan. Oikeat lehmät on isoja ja pelottavia. Etenki noi tollaset mitkä on ekaa kertaa siemennetty ja muuten täysin käsittelemättömiä. Jos ei tule äitiä ikävä, lähden äiteen kanssa naapuriin muistuttamaan että äitee oottaa.

Eikä se kiimakaan ny ikuisesti kestä, sonniahan se Hilkka lähti ettimään. Laidunkauden voi taputella siihen samaan, siirtyköön tarhaan olemaan niin noi isonmaailman houkutukset ei oo niin lähellä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ne isot lehmät luonteeltaan mitenkään poikkea, väistävät vähän vierasta, jos menet sinne narun kanssa.

Luonnevikaiset on asia erikseen, mutta ei niitä kukaan pitkään katsele, lypsykin on niiden kanssa vaarallista. Arvaamaton iso lehmä, jolla nopeat jalat, teurasauto on peräramppi auki pihassa tosi äkkiä.

Harvinaisia ovat täydelliset luonneviat, mutta joskus niitäkin sattuu. Tempperamenttieroja on lehmilläkin, mutta nämä käsittelyssä täysin arvaamattomat jalostetaan makkaraksi.

Oli mullakin yksi. Piti juosta kerran aidan taakse. Jos nauta on hyökkäämässä, se uhittelee ensin, kuopii maata ja puhisee. Kun se laittaa pään alas, on parempi juosta. (Ellei kädessä satu olemaan kaksimetrinen oksaton kakkosnelonen.)

Varotti tuokin. En uskonut, vuosikas hiehonralli. Seuraavassa vaiheessa juostiin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top