Varsin tuore juttu vieläpä. Lukekaapa huolella, sopii tähän päivään taustaksi hyvin.
https://yle.fi/uutiset/3-11307890
Tutkimus: Lähiruoka on suurimmalle osalle mahdottomuus – Riippuvuus tuontiruuasta lisää haavoittuvuutta koronapandemian kaltaisten kriisien aikana
Suomen pitäisi säilyttää ainakin nykyinen omavaraisuuden taso ja vähentää riippuvuutta eläinrehun valkuaisten ja lannoitteiden tuonnista, sanovat tutkijat.
Ruoantuotanto
17.4.2020 klo 18.00
Aalto-yliopiston julkaisemasta kartasta nähdään, että Euroopassa ruoka tulee melko läheltä. Moneen Afrikan maahan ruokaa kuljetetaan pitkien matkojen takaa.Aalto-yliopisto
Jotta aamupalapöydässä on appelsiinimehua ja sushirullassa riisiä, tarkoittaa se sitä, että olemme riippuvaisia muiden maiden ja maanosien ruuantuotannosta.
Itse asiassa kuusi suurinta viljalajia yhdistävät koko maapallon. Maailmassa ei ole yhtään aluetta, joka ei olisi riippuvainen jonkun toisen alueen ruuantuotannosta tavalla tai toisella.
Meille Suomessa kyse on pitkälti siitä, että haluamme syödä tietyllä tavalla. Monessa muussa maailman kolkassa syyt ovat paljon raadollisempia.
Vain murto-osa maapallon väestöstä pärjäisi lähiseudultaan saatavalla ravinnolla. Tämä selviää Aalto-yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Siinä mallinnettiin minimimatkaa, jonka säteeltä saatavilla viljelykasveilla ihmiset eri puolilla maailmaa pystyisivät tyydyttämään ravinnontarpeensa.
Tutkimus on ensimmäinen, jossa käydään läpi viimeisten vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti kasvanutta maailmanlaajuista ruokakauppaa sekä ruuantuotannon ja -kulutuksen mullistusta, joka on tehostanut viljelyä, monipuolistanut monien ruokavaliota ja parantanut ruuan saatavuutta.
Se on johtanut myös ympäristötuhoihin ja lisännyt maiden riippuvuutta tuontiruuasta.
– Eri alueiden ja kasvien välillä on suuria eroja. Esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lauhkean vyöhykkeen kasvit, kuten vehnä, voidaan saada alle 500 kilometrin säteeltä, kun koko maailmassa keskiarvo on noin 3 800 kilometriä, sanoo tutkimusta johtanut Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava
Pekka Kinnunen.
– Jos politiikkaa ohjataan siihen suuntaan, että suositaan lähiruokaa, pitää olla ymmärrys, missä se on edes mahdollista, sanoo Aalto-yliopiston professori
Matti Kummu.
Korona korostaa ruuantuotannon haavoittuvuutta
Tutkimuksessa ei haettu absoluuttista suositusta siitä, mikä olisi parempi, omavaraisuus vai riippuvuus.
Riippuvuus tuontiruuasta kuitenkin lisää haavoittuvuutta koronapandemian kaltaisten globaalien kriisien aikana.
Niin sanotut ruokashokit ovat nyt koronapandemian aikana konkretisoituneet. Aiemmin ruokashokit ovat olleet sellaisia, että jossakin on esimerkiksi suuri kuivuus ja sadot menetetään. Tällaisia on pystytty paikkaamaan tuomalla muualla tuotettua ruokaa.
Nyt iso shokki tapahtuu joka puolella.
Toisaalta, jos nojaudutaan vain paikalliseen tuotantoon, voi tulla paikallisia kriisejä, esimerkiksi satojen menetyksiä.
Koronapandemian aikana Suomessakin on törmätty siihen, että ilman
tuhansia ulkomailta tulevia kausityöntekijöitä maatilat ovat pulassa.
Joustava ruokasysteemi, jossa on mahdollisuus käyttää monenlaisia reittejä, on tutkimuksen mukaan vähemmän haavoittuva.
– Globaalisti se myös säästää resursseja, jos ruokaa viedään sinne missä sitä ei ole. Toisaalta se luo riippuvuussuhteita, Kummu sanoo.
Suomessa pitäisi vähentää riippuvuutta
Suomessa noin 40 prosenttia ruuasta tuodaan muualta. Koska osa Suomessa tuotetusta ruuasta taas viedään Suomesta maailmanmarkkinoille, ruuantuotantomme omavaraisuusaste asettuu johonkin 70-80 prosentin välille.
Esimerkiksi Lähi-Idässä paikoin jopa 90 prosenttia ruuasta tuodaan muualta, ja myös muut maat kuten Japani ovat erittäin riippuvaisia
tuontiruoasta.
– Ne maat, jotka ovat vahvasti riippuvaisia ruuan tuonnista, ovat haavoittuvaisessa asemassa, Kummu sanoo.
Suomen tulisi säilyttää ainakin nykyinen omavaraisuuden taso ja vähentää merkittävästi riippuvuutta eläinrehun valkuaisten, lannoitteiden ja energian tuonnista, tutkijat sanovat.
– Koronaepidemia korostaa paikallisen tuotannon tärkeyttä. Tietynlainen omavaraisuus on hyväksi.
Vain kolmannes maapallon väestöstä saa ruuan läheltä
Tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta ihmisille keskeistä viljelykasviryhmää: lauhkean vyöhykkeen viljat (vehnä, ruis ja ohra), riisi, maissi, trooppiset viljat (hirssi ja durra), trooppiset juurekset (maniokki) sekä palkokasvit.
Tutkijat mallinsivat tuotannon ja kuluttajan välisiä etäisyyksiä sekä tavallisissa tuotanto-olosuhteissa että tilanteissa, joissa ruokahävikin pieneneminen ja paremmat viljelymenetelmät tekevät tuotantoketjuista tehokkaampia.
Tutkimus osoitti, että 27 prosenttia maapallon väestöstä voisi saada käyttämänsä lauhkean vyöhykkeen viljat alle 100 kilometrin säteeltä.
Trooppisen vyöhykkeen viljojen osalta osuus oli 22, riisin osalta 28 ja palkokasvien osalta 27 prosenttia. Maississa osuus oli vain 11 prosenttia ja trooppisissa juureksissa 16 prosenttia.
Afrikassa ruuantuotannon mahdollisuudet ovat isot
Afrikassa ollaan hyvin riippuvaisia muilta mantereilta tulevasta ruuasta.
Afrikassa viljasadot ovat pysyneet alhaisina, ja samaan aikaan väestön määrä on räjähtänyt muutamassa vuosikymmenessä.
– Esimerkiksi Zimbabwessa eurooppalaiset viljelijät on ajettu pois, eikä tilannetta ole pystytty handlaamaan, Kummu sanoo.
Toisaalta esimerkiksi Etiopiassa on tehty paljon työtä kuivuuskausien yli pääsemiseksi. Maassa on siirretty muun muassa isoja määriä karjaa kuivuuden tieltä toiselle puolelle maata. Ruuantuotanto on saatu Etiopiassa pysymään paremmin omissa käsissä.
Ruuantuotannon potentiaali Afrikassa on suuri. Viljasadot hehtaarilta ovat noin kymmenesosan Eurooppaan verrattuna. Jos osa eurooppalaisesta tietotaidosta ja lajikkeista vietäisiin Afrikkaan, maanosan sadot pystyttäisiin Kummun mukaan helposti tuplaamaan tai triplaamaan.
Tehokkaasti hoidetun lähituotannon osuuden kasvattaminen vähentäisi luultavasti sekä ruokahävikkiä että kasvihuonepäästöjä. Samalla se voisi kuitenkin johtaa uusiin ongelmiin, kuten vesien saastumiseen ja vesipulaan hyvin tiheästi asutuilla alueilla, sekä haavoittuvaisuuteen esimerkiksi huonojen satovuosien tai suurten muuttoliikkeiden aikana.