Puolet maatalouden palkatusta työvoimasta on ulkomaista - moni maaseudun yrittäjä palkkaisi mielellään suomalaisen, mutta heitä on vaikea saada
Viranomaiset vaativat, että kausityöläinen tienaa vähintään 1 236 euroa kuukaudessa. Alan oman sopimuksen mukaan minimibruttoansio on 1 474 euroa kuussa. Monelle suomalaiselle se on liian vähän.
Suomalainen maatalous on aina perustunut perheviljelmiin. Tuoreimman, pari vuotta sitten julkaistun tilaston mukaan viljelijät ja perheenjäsenet tekevät lähes 80 prosenttia maa- ja puutarhatalouden työstä.
Lopun viidenneksen tekee palkattu työvoima. Heistä jo puolet tulee ulkomailta, Maaseudun Työnantajaliiton toimitusjohtaja
Kristel Nybondas kertoo.
Kausityövoimaa eli kasvukauden ajaksi töihin tulevia on vuodessa noin 16 000. Lisäksi esimerkiksi sikaloissa ja kasvihuoneilla työskentelee kolmisen tuhatta ulkomaalaistaustaista pitkäaikaisissa tai vakituisissa, ympärivuotisissa työsuhteissa.
Kun koronapandemia sulki rajat, moni suomalainen kuuli maatalouden kausityövoiman tarpeesta ensi kerran. Yhtäkkiä moni työ uhkasi jäädä ilman tekijää.
Seurasi ehdotusten tulva: työttömät pelloille, lomautetut istutushommiin, opiskelijat marjoja poimimaan. Mihin täällä ulkomaalaisia tarvitaan?
Yritetty on, Nybondas kertoo. Moni maaseudun yrittäjä palkkaisi mielellään suomalaista työvoimaa, mutta sitä on vaikea saada. Yksi syy on alhainen palkkataso.
”Maa- ja puutarhatalouden kannattavuus on sen verran heikko, ettei koviin palkkoihin ole mahdollisuutta”, Nybondas toteaa.
Kausityöläisen alin mahdollinen vähittäispalkka on tällä hetkellä 8,57 euroa tunnilta. Maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa on sovittu, että keskimäärin kokoaikatyössä tunteja on kuukaudessa 172. Kuukausisummaksi tulee tällöin 1 474 euroa.
Edellä mainittua palkkaa voi maksaa 10 kuukautta eli käytännössä yhden kauden verran.
Käytännössä tuntipalkka on koko maan keskiarvona arviolta 10–11 euron luokkaa, Nybondas kertoo. Tilastot eivät tosin ole tässä kohdin tarkat.
”Kun on hyvä työntekijä, häntä tietysti halutaan sitouttaa ja nostetaan palkkaa ihan niin kuin millä tahansa muulla alalla.”
Alle vuoden työsuhteissa pidetään harvoin lomia.
”Silloin lomakorvaus nostaa palkkatasoa – se on 12,5 prosenttia rahapalkasta”, Nybondas kertoo.
Tuntipalkka on kausitöissä yleisin käytäntö. Urakkapalkkaa maksetaan esimerkiksi marjanpoiminnassa.
Mansikalla korvaus on tänä vuonna 1,05 euroa kilolta. Se on laskettu niin, että kymmenen kilon tuntivauhdilla palkaksi tulee minimipalkka plus 20 prosenttia.
”Jos on todella nopea poimija, pääsee huomattavasti parempaan tuntiansioon”, Nybondas huomauttaa.
Moni työnantaja järjestää kausityöntekijöille asunnon. Asuntoetu on silloin osa bruttopalkkaa. Sen arvon määrittelee verottaja.
”Asuntoetu on molemmille osapuolille kätevä”, Nybondas toteaa. ”Työntekijä saa asua halvalla eikä työnantajalle tule byrokratiaa siitä, että pitäisi periä erikseen vuokria.”
Maahanmuuttovirasto on määritellyt, että työluvalla työskentelevän täytyy ansaita vähintään 1 236 euron bruttosumma kuukaudessa.
”Asuntoetu ei saa nakertaa sitä summaa.”
Moni ukrainalainen paiskii Suomessa töitä kasvukauden ja elää palkalla hyvin koko vuoden, Nybondas toteaa.
Suomalaisen näkökulmasta palkka on huono – ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha saattaa olla korkeampi.
Nybondaskin myöntää, ettei kausityöläisen palkalla elä pääkaupunkiseudulla. ”Mutta muualla Suomessa kyllä.”
Raha ei hänen mukaansa ole ainoa syy siihen, ettei työ maatiloilla kiinnosta suomalaisia.
”Täällä ei vain haluta tehdä näitä töitä enää. Työ on ehkä fyysisesti raskasta, likaista ja osittain yksitoikkoistakin. Ei myöskään tiedetä, miten paljon ala on modernisoitunut.”
Monella ei ole mitään siteitä maaseutuun. ”Meidän työttömät ovat etelässä. Eivät he halua muuttaa koko elämäänsä ja perhettä pienemmälle paikkakunnalle – ei edes vakituisen työsuhteen perässä.”
Alan opiskelijat perustavat omia yrityksiä tai jatkavat perhetilalla, joten he eivät ole työntekijöinä harjoittelukausia pidempään, Nybondas toteaa.
Lomautettuja olisi nyt paljon, mutta heistäkään ei ole kuin lyhytaikaiseksi ratkaisuksi.
”Kukaan ei tiedä, milloin he pääsevät palaamaan omiin töihinsä. On olemassa riski, että yhtäkkiä viljelijä jääkin ilman työvoimaa keskellä kiireisintä kautta.”
Suomen tilanne ei poikkea yleiseurooppalaisesta trendistä, Nybondas sanoo. ”Naapurimaissa on ihan sama tilanne, omasta maasta ei työvoimaa saada.”
Hän muistuttaa, ettei ulkomaisen työvoiman käytössä ole todellakaan kyse siitä, että työnantaja haluaisi päästä halvalla tai helpolla.
”Kyllä se on haasteellista. On kielimuuri ja selkeät kulttuurierot, perehdytysvaihe voi olla vaikea.”
Kynnys on korkea tulijallekin.
”Työluvat ovat työntekijän näkökulmasta valtavan kalliita, samoin matkat. Ei tänne kevyin perustein tulla.”
Viranomaiset vaativat, että kausityöläinen tienaa vähintään 1 236 euroa kuukaudessa. Alan oman sopimuksen mukaan minimibruttoansio on 1 474 euroa kuussa. Monelle suomalaiselle se on liian vähän.
www.maaseuduntulevaisuus.fi
MT:stä maksumuurin takaa juttu yllä. Yleinen huomio keskeskustelusta yllä. Osalle ihmisistä on tärkeää se, että silloin kun paikka lyödä maanviljelijää, sitä ei totisesti jätetä hyödyntämättä.