Suuri maatalouskeskustelu

Baltriber kirjoitti:
Hevoshommissa ollaan valmiita maksamaan hunajaa, mansikoita ja kultahippusia jos mussukkapollen ruoansulatus sitä kaipaa. Mitä suolaisempi hinta ja älyttömämpi tuote, sitä varmempi on menekki.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jotenkin olen ollut havaitsevinani, että kaikenlainen huuhaahömppä on pesiytynyt erityisesti ratsupuolelle, kun taas ravi- ja varsinkin työhevospuolella ollaan enemmän normaalijärkisiä. Varmaan aika erilainen on näissä keskimääräinen harrastajaprofiilikin.
 
Erkki kirjoitti:
Jotenkin olen ollut havaitsevinani, että kaikenlainen huuhaahömppä on pesiytynyt erityisesti ratsupuolelle, kun taas ravi- ja varsinkin työhevospuolella ollaan enemmän normaalijärkisiä. Varmaan aika erilainen on näissä keskimääräinen harrastajaprofiilikin.
Klikkaa laajentaaksesi...

joo, tää oli siis ehdottomasti ratsupuolen juttuja. Mä olen ratsutäti joka kasvattaa hyvin pienimuotoisesti työhevosia. Ja mun ratsupuolen hömppä rajoittuu lampaankarvoihin, blingblingiin ja kiiltonahkaan varusteissa. Hevoset hoidan, koulutan ja ruokin ku raviäijät
 
Minä olen sivusta seurannut toista kymmentä vuotta kaverin heinä bisnestä. Asiakkaina paljon hevos ihmisiä, jotka on maailman vaativimpia asiakkaita mitä voi vain kuvitella. Ovat myös valitettavasti lähes poikkeuksetta kroonisen persaukista porukkaa.
 
Joo, ravipuolella ainakin osa yrittää pitää sitä tietynlaisena liiketoimintana, ei terapia- ja kotieläinpuistotoimintana. Nuorna miehenä kengitin jonkin verran ja asiakkaita oli ravitallien lisäksi myös ratsupuolelta. Voi hellanlettas joitain ratsujen omistajia ja niitä käytyjä keskusteluja. Siinä missä ravipuolen maksuhaluttomuutta/-kyvyttömyyttä kompensoi halu pitää hepo terveenä ja juoksukuntoisena, ohjasi ratsupuolella tehtyä työtä millintarkka viimeistely, oikea kiilto ja kengistystapahtuman stressittömyys. Reilumpi maksuhalukkuus antoi intoa kiiltäviin kontkauksiin ja kaviovahauksiin. Mutta tästä on jo aikaa...
 
Baltriber kirjoitti:
joo, tää oli siis ehdottomasti ratsupuolen juttuja. Mä olen ratsutäti joka kasvattaa hyvin pienimuotoisesti työhevosia. Ja mun ratsupuolen hömppä rajoittuu lampaankarvoihin, blingblingiin ja kiiltonahkaan varusteissa. Hevoset hoidan, koulutan ja ruokin ku raviäijät
Klikkaa laajentaaksesi...
Minä taas olen surullinen esimerkki siitä, mihin kiinnostus historiaan voi ihmisen syöstä; porttiteoria toteutui ja päädyin lopulta hevosen omistajaksi. Nykyisin lähinnä maastossa ratsastelua ja työharrastelua. Alkujaan täysin alan ulkopuolelta tulleena on ollut kyllä kiintoisaa tehdä havaintoja tästä oudosta kultista. Mutta olen minäkin satsannut, ratsastuskostyymin ostin Varustelekasta.
 
Kyrätulli kirjoitti:
Joo, ravipuolella ainakin osa yrittää pitää sitä tietynlaisena liiketoimintana, ei terapia- ja kotieläinpuistotoimintana. Nuorna miehenä kengitin jonkin verran ja asiakkaita oli ravitallien lisäksi myös ratsupuolelta. Voi hellanlettas joitain ratsujen omistajia ja niitä käytyjä keskusteluja. Siinä missä ravipuolen maksuhaluttomuutta/-kyvyttömyyttä kompensoi halu pitää hepo terveenä ja juoksukuntoisena, ohjasi ratsupuolella tehtyä työtä millintarkka viimeistely, oikea kiilto ja kengistystapahtuman stressittömyys. Reilumpi maksuhalukkuus antoi intoa kiiltäviin kontkauksiin ja kaviovahauksiin. Mutta tästä on jo aikaa...
Klikkaa laajentaaksesi...
Serkulla oli lähemmäks 20 vuotta newfoundlandin poni, joka oli niin vittupää, ettei sillä edes kukaan viitsinyt ratsastaa. Silti se oli niin ihana, että eläkeikäiset vanhempansa saivat hoitaa sitä vuosikymmeniä, kolhi tätiä useampaan otteeseen, karkaili ja muuta kivaa... :rolleyes:

Muutamaankin otteeseen ehdotin tädilleni, että kun heillä naapurissa on vielä telakaivuri, niin minä tai isä tullaan käymään ja varttitunnin päästä ongelma on peitetty sinne alapellon kulmaan, mutta ei sitten millään.
 
Black Bart kirjoitti:
Serkulla oli lähemmäks 20 vuotta newfoundlandin poni, joka oli niin vittupää, ettei sillä edes kukaan viitsinyt ratsastaa. Silti se oli niin ihana, että eläkeikäiset vanhempansa saivat hoitaa sitä vuosikymmeniä, kolhi tätiä useampaan otteeseen, karkaili ja muuta kivaa... :rolleyes:

Muutamaankin otteeseen ehdotin tädilleni, että kun heillä naapurissa on vielä telakaivuri, niin minä tai isä tullaan käymään ja varttitunnin päästä ongelma on peitetty sinne alapellon kulmaan, mutta ei sitten millään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minäkin olen hevoshommiin juuri tuon verran sotkeentunut, että valmiiksi kaivetun montun reunalla lasautin. Ei kai se vittupää ollut, sillä oli joku sairaus, jota ei voinut hoitaa.
 
Ponit oli aivan perzeestä kengittää: matalia ja usein täysiä svidupäitä. Se on hupasaa kun sian ja hirven risteytyksen toinen pää lepää reitesi/lonkkasi päällä täydellä painolla, toinen pää puree sua perseestä eikä päästä irti. Omistaja kiljuu falsetissa vieressä että ei saa satuttaa Jürgen von scheissenkopf III:tta, se on hyvää sukua. Mies joka minut opetti kengittämään pääsi vastaavasta tilanteesta käräjille: sika kiinni hänen kylkilihoissaan, yksi lyönti puisella kengitysvasaralla ja eikun kaivuri paikalle. Eivät päässeet omistajan kanssa yhteisymmärrykseen korvaushinnoista kumpaankaan suuntaan.

Hevoset oli paljon mukavampia eivätkä ne ylttäneet puremaan kengitettäessä, kusi ja paska toisinaan lotisi olkapäälle...
 
Black Bart kirjoitti:
Serkulla oli lähemmäks 20 vuotta newfoundlandin poni, joka oli niin vittupää, ettei sillä edes kukaan viitsinyt ratsastaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näitä näkee paljon. Otetaan hevonen, johon eivät taidot sitten riitäkään. Vika voi olla hevosessa, mutta useimmiten kuitenkin omistajassa. Oman hevoseni edellinen omistajakaan ei uskaltanut ratsastaa sillä ensikokeilujen jälkeen ollenkaan, vaan piti sitä vain tarhassa mähkimässä. Avioeron takia vasta joutui sen myymään. Minulla ei ole sen kanssa ollut mitään vaikeuksia, vaikken mikään kaikkitietävä hevosmies olekaan.
 
Vittumaiset ja vaaralliset hevoset kuuluu lautaselle. Kengittäjän ei tartte (eikä pidä) ryhtyä painimaan henkensä kaupalla yhenkään paviaanin kanssa. Jos tätsykkä ei osaa hevostaan opettaa käyttäytymään, tätsykkä opettelee kengittämään sen mussukkansa ihan ite.
Mulla on kieltämättä ratsastuseleganssi päässyt vähän rapistumaan kun yksin harrastaa omalla kentällä, ei oo sitä yhteisön painetta. Talvella käytän varustelekan maailman rumimpia toppahousuja, kesällä saattaa joskus sattua ratsastushousut jalkaan useimmiten kyllä ei satu.
 
Näinhän se on. Valmensin jonkun aikaa ravureita Keski- Euroopassa isolla ja menestyvällä tallilla, se pudotti aika hyvin suomut silmiltä. Jos koni ei sopeutunut käsittelyyn, oppinut ajolle tai muuta normitoimintaan liittyvää siitä tehtiin makkaraa tai kylmäsavupaistia. Päätös tehtiin usein melko nopiasti ja myös jatkotoimenpiteet suoritettiin rivakasti. Eilinen hankala hevonen oli jo huomenna siirtynyt arvoketjussa etiäppäin. Muutaman kerran raviloissakin kuuli vaimean pamauksen eikä kyseessä ollut kansallispukuisten keskustelutilaisuus vaan luonnollinen siirtymä kohti seuraavia haasteita, eli teurastuksen kautta riiputukseen.
 
Ravihommissa hevonen onkin työkalu eikä lemmikki. Jos ei työkalu tuo rahaa tai toimi niin mitä semmoisella tekee.
 
Ruotsin raviurheilu tekee kovan tilin tällä korona hässäkällä. Siellä ravit pyörii normaalisti tyhjille katsomoille.
Nyt on maailman laajuisesti krooninen pula vedonlyönti kohteista. Tämän takia ympäri maailmaa on lyöty ennätys määrä vetoja Ruotsin raveihin.
Suosio ollut jopa niin kovaa, että vedonlyönti yhtiöiden palvelimet ovat hetkittäin kaatuneet.
 
Erkki kirjoitti:
Näitä näkee paljon. Otetaan hevonen, johon eivät taidot sitten riitäkään. Vika voi olla hevosessa, mutta useimmiten kuitenkin omistajassa. Oman hevoseni edellinen omistajakaan ei uskaltanut ratsastaa sillä ensikokeilujen jälkeen ollenkaan, vaan piti sitä vain tarhassa mähkimässä. Avioeron takia vasta joutui sen myymään. Minulla ei ole sen kanssa ollut mitään vaikeuksia, vaikken mikään kaikkitietävä hevosmies olekaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Omien havointojeni mukaan se on valitettavasti just näin liian monessa tapauksessa.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä prosentti Suomessa olevista harraste ratsastushevosista on sellaisia joilla ei ratsasteta olekaan tai ehkä kerran kaks vuodessa.

Yks erittäin iso ongelma mielestäni on ja mistä valitettavan vähän puhutaan koskee kaikkia lemmikki eläimiä.
Ei osata haluta luopua ajoissa lemmikistä. Pitkitettään lopetus päätöstä ja pahimmillaan romutetaan oma talous eläinlääkärin laskuihin.
Ja mitä epäinhimillistä kärsimystä aiheutetaan eläimille jotka sairaana tai paikat rikkonaisena kituu viimeiset vuodet.
 
Torni kirjoitti:
Omien havointojeni mukaan se on valitettavasti just näin liian monessa tapauksessa.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä prosentti Suomessa olevista harraste ratsastushevosista on sellaisia joilla ei ratsasteta olekaan tai ehkä kerran kaks vuodessa.

Yks erittäin iso ongelma mielestäni on ja mistä valitettavan vähän puhutaan koskee kaikkia lemmikki eläimiä.
Ei osata haluta luopua ajoissa lemmikistä. Pitkitettään lopetus päätöstä ja pahimmillaan romutetaan oma talous eläinlääkärin laskuihin.
Ja mitä epäinhimillistä kärsimystä aiheutetaan eläimille jotka sairaana tai paikat rikkonaisena kituu viimeiset vuodet.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kun itte kattellut tätä toimintaa tuottajan näkökulmasta, ja nykyään ihan harrastuksen kautta niin voin taata ja alleviivata että enemmän laiminlyöntejä tulee tällä harrastus puolella kuin siellä "tehotuotannossa" ja tähän on ihan yksinkertainen syykin, Kun ne siellä "tehotuotannossa" olevat elukat tuottavat vain kun ne elukat on terveitä ja hoidettuja.

Kun taas täällä harrastepuolella oli sitten mikä tahansa elukka kyseessä niin voidaan venyttää niitä kriteerejä koska oma elanto ei ole kiinni siitä eläimen hyvinvoinnista.
 
arix kirjoitti:
Pisti silmään bisnesidea: Baltriberin juolavehnäviina! Kusettaa enemmän kuin verottaja...
Tuosta saa vielä rohtoversiot erikseen, maustettu hullunruoholla ja lehmänkuolalla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tsot tsot, kanibikinit ensin markkinoille.

Hahmottelin mielessäni markkinointia ja pätkän loppupuolelta voisi saada osviittaa. Mainoksen alkupuolikin taitaa olla ns asiaa, ei ihan kaikkea jummartanu :rolleyes:

 
Juolavehnäviinaa pontikkapannulla. Ei huono. Vielä kun saisin jostain mansikkaisännältä huijattua pari ukrainalaisorjaa hoitelemaan toteutuspuolen niin alkaa bisnes luistaan. Ne varusmiehet mitä mä haaveilin tonne pottumaalle, on ilmeisesti syytä unohtaa (miks kaikki kiva kielletään?).

hankkijalla oli joku pikalaidunseos, onko ne mistään kotoisin?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top