Tuli vietettyä hääpäivää ihan koko viikonloppu kivan yhteisen tekemisen merkeissä.
Jokunen opiaattipohjanen nappula tuli popsittua ylläpitämään pelikuntoa (tarkennuksena: selkärankareuma, ei viihdekäyttö), käsistä nahka irti ja kartoittamaton määrä mustelmia. Näin kun avioliittoa on kestänyt jo liki parivuosikymmentä, juhlintakin on asianmukaista. Joutavan melskaamisen sijaan talkoohengessä uusittiin tallin käytävä, meillä talkoot on myös osoittautunut ihan parhaaksi tavaksi pitää sukulaiset pois nurkista kuleksimasta.
ihan helvetillinen määrä tuskallisen painavia betonilaattoja ja noin satabiljoonaa kottikärryllistä hiekkaa. Hiekkakasan olin nerokkaasti pyytänyt kippaamaan tontin väärään päähän, eli maasto-osuuttakin oli ihan kivasti siinä työnnettävänä. Eikä paleltanut yhtään, ei kertaakaan. Teinin poikaystäväkin pääsi karkuun, melkeen pääsi itku kun näin (toistaiseksi terveselkäisten) teinien häviävän horisonttiin.
oli se kuitenkin hyvä etten saanut käsiini niitä haikailemiani orjakaupan uhreja ukrainasta, ne mitä sieltä saatiin keväällä tänne päijäthämeeseen kuskattua, ovat nyt alkaneet kinostua tonne keskussairaalaan. Ite olisin kuitenkin saanut nääkin betonilaatat raahata kun orja sairastaisi koronaa.
nyt on käytävä valmis, tallin piha näyttää siltä p-korean ydinkoevuorelta, miesparka pääsee huomenna töihin lepäämään ja teineille laitettu vaara ohi-viesti. Kunhan tästä viittin vielä käydä vuohet lypsämässä niin voin siirtää maalliset jäännökseni saunanlauteille tekeytymään. Yllättävän vähän tuli henkilö- tai materiaalivahinkoja, böckmannin takavalo sai vahingossa osuman. Meni luuta lunastukseen kesken talkoiden ja alkoi vituttamaan kun kaikki helvetin härvelit mitkä tällä vuosituhannella on valmistettu, on ihan järestään paskaa. Ostat talikon mikä ei kestä käyttöä (eli maksat siitä fiskarsin tarrasta varressa), luudan millä ei voi lakaista koska se vitun varsi ei ole kiinni harjaosassa jajaja. No toi epäonninen luutaepisodi päättyi siihen että nakkasin sen varren keihäänheittotyyliin tallista ulos ja aivan timanttisen täydellisen heittokaaren päätteeksi maaliksi valikoitui pihaan parkkeeratun trailerin takavalo.
on muuten heinätyöt ihan sunnuntaikävelyä tähän verrattuna
. Meidän suvussa kun tuo metsänparannustaito on jäänyt siirtymättä minuun edellisistä sukupolvista.
Paljon työtä, huolta ja kustannuksia ja varsinainen -lopputili- voi jäädä hoitavalta sukupolvelta väliin kuitenkin.
.