Suuri maatalouskeskustelu

Baltriber

Majuri
En jaa kaupunkilaista vihreää näkökulmaasi, sorry.
Voimapuusta jos puhutaan, niin se tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, on kasvanut optimaalisen nopeasti ao. maaperällä kaatokuntoon ja rungosta saadaan peräti peräti kaksi tukkia. Niitä halaillaan moottorisahalla ja moton kaatopäällä. Niillä kellä metsänhoito on elämäntapa, on parhaimmat mahdollisuudet yltää tähän tavoitteeseen, ettei tulisi rahallisia menetyksiä metsäntuotossa. Se jos joku on näitä sukupolvien yli meneviä työsuorituksia.
ei niitä nyt kaatamaan saa ruveta. Metsässä käydään halailemassa puita, voimaantumassa ja panemassa mättäitä (nimenomaan mättäitä, ei mättäillä, mallia voi ottaa siitä madventures suomi-jaksosta missä se pulleampi suoritti tuollaisen spektaakkelin). Yhtään kepinraaskuakaan ei saa hävittää, menee mökkiläisen perinnemaisema raiskioksi, tosin se mökkiläinen ei pääse halailemaan niitä puita koska ryteikkö on läpitunkematon ja siellä on hyttysiä. Mökkiläistä myös varoitettiin punkeista, eli hän ei tule koko mökille. Mutta yhtään puuta ei kaadeta. Miettikää nyt sitä voimaannuttavaa luontokokemusta ja metsänhenkiä ja mitä niitä nyt oli.

perinnemaisemaa täytyy vaalia, sillai että saadaan somekuvia ja sydämmmmiä. Jonkun muun täytyy tosin suorittaa se vaaliminen ja maksaa sen tuottamattoman perinnehässäkän ylläpito. Mökkiläiset haluaa yhteyden luontoon ja lapsuuden kesiin mummolassa. Tämän ikiaikaisen yhteyden takia poistin kellon lehmän kaulasta, päivisin kellon kanssa laiduntava lehmä kävi vituttamaan mökkiläistä. Otin siis kellon pois ettei häiritse, taidan käydä patruunakaupoilla ja loiskaista muutaman sarjan kiekkoja, sunnuntai-aamuna..
 

Heikki

Majuri
En jaa kaupunkilaista vihreää näkökulmaasi, sorry.
Voimapuusta jos puhutaan, niin se tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, on kasvanut optimaalisen nopeasti ao. maaperällä kaatokuntoon ja rungosta saadaan peräti peräti kaksi tukkia. Niitä halaillaan moottorisahalla ja moton kaatopäällä. Niillä kellä metsänhoito on elämäntapa, on parhaimmat mahdollisuudet yltää tähän tavoitteeseen, ettei tulisi rahallisia menetyksiä metsäntuotossa. Se jos joku on näitä sukupolvien yli meneviä työsuorituksia.
Kaksi tukkia? Tuntuu jotenkin pieneltä luvulta, eikös se tuossa vaiheessa arvokasvu ole vielä parhaimmillaan? Voi tietysti olla alueellisia eroja...
 

Kyrätulli

Luutnantti
Halailen puita säännöllisesti, metsänhoidon ohessa. Suosittelen. Mättäitäkin halailen, en ehkä ole kokenut tarvetta syventää suhdetta ns. intiimille tasolle.
 

Pihatonttu

Respected Leader
Mulla on toi puiden halaaminen jäänyt viime aikoina ponttilaudan kanssa tanssimiseksi, karvalaudan kanssa kaatuiluksi, kakkosnelosten kanssa kakomiseksi ja kierrätyslaudan kanssa kiroilemiseksi.

Metsään on siis läheinen ote. Toinen käsi pitää metsän palasta kiinni sillä välin kun toinen painaa terää syvemmälle.

Muutenkin on läheinen luontosuhde. Vaatteet näyttävät päivän päätteeksi usein siltä kuin ne olisivat olleet kuukauden maakuopassa ennen päälle pukemista.
 

Lunni

Kenraali
On siinä se onni etten ole kuvia laitellut "metsänhoito" hommista, niin kukaan ei näe miten ne taimet menestyy oikeasti . Tänään siirsin sinne rajalle kymmenkunta mäntyä .
Kaverin faija vielä jaksaa kehua meita parikymmentä vuotta sitten tehdystä istutuksesta. Oltiin ensikertaa tekemässä ja hän laski onnistumisen vähän sen mukaan. Kaksi vuotta myöhemmin kävi laskemassa tuloksen, tuhannesta taimesta oli kaksitoista kuollut. Kuulemma ihan hyvä tulos :cool:
 

YliKoo

Respected Leader

kolomaittis

Kersantti
Kun tukin pituus on keskimäärin 4- 5 metriä, niin hyvä runko antaa niitä 3-5 plus latvakuitu. Joku lyhyentanakka kalliomännikkö vain sen 1-2.
Niin, tossa on naapurissa noin 4 hehtaarin lohko jossa isäni kertoi porukalla käyneensä jotain alle rippikouluikäisenä variksenpesillä, jo silloin oli hirvittänyt kiivetä pesälle. Ja vuosi jotain1940.
Nykyään noista puista saa vähintään 5 tukkia. Eihän sitä ole hakattu yhtään kertaan ainakaan sataan vuoteen kun rahasta ei ole ollut puutetta heillä.
Se on kyllä aivan kuin eri maailma kun sinne menee. Lahopuita kaatuneina, hyviä sienipaikkoja, paikkoja joissa tekisi mieli nukkua, niin pehmeältä näyttää ja ....
Tietenkin tällainen omistus ei ole sitä tehokasta metsätaloutta:unsure:
 

arix

Ylipäällikkö
Niin, tossa on naapurissa noin 4 hehtaarin lohko jossa isäni kertoi porukalla käyneensä jotain alle rippikouluikäisenä variksenpesillä, jo silloin oli hirvittänyt kiivetä pesälle. Ja vuosi jotain1940.
Nykyään noista puista saa vähintään 5 tukkia. Eihän sitä ole hakattu yhtään kertaan ainakaan sataan vuoteen kun rahasta ei ole ollut puutetta heillä.
Se on kyllä aivan kuin eri maailma kun sinne menee. Lahopuita kaatuneina, hyviä sienipaikkoja, paikkoja joissa tekisi mieli nukkua, niin pehmeältä näyttää ja ....
Tietenkin tällainen omistus ei ole sitä tehokasta metsätaloutta:unsure:
Pitäähän isännällä olla varma jänismetsä lähellä... :D
 

Erkki

Kenraali
Tukkien pituuksia kun aloin miettimään, niin ottaako mikään firma enää alle 4- metrisiä? Joku piensaha ehkä? Joskus kun oli lyhyin yleinen mitta havutukilla 3,1m. Koivutukki on tietysti asia erikseen, niissä on edelleen niitä alle kolmen metrin tumppejakin.
 

JR49

Respected Leader
Joku lyhyentanakka kalliomännikkö vain sen 1-2.
Kylläpä on kommentteja herättänyt. Ydinsana on "optimaalinen" alkuperäisessä postauksessani.
20 hehtaarin valtaisella tulevalla perintömehtäalueella on kasvultaan monenlaista kuviota. Pieni osa hyvin, suuri osa ei.
Ja realiteetti on, että pientilallisella on monenlaista rahantarvetta, niin persaukinen nuori mies hakkautti jo parhaimmat metsät 70-luvulla saadakseen omakotitalon tarpeet kasaan. Silti oli tiukkaa rahallisesti.
Tiukkuus jatkui, ja harvat hyvin kasvavat alueet on pitänyt pistää rahaksi tilanteessa, jossa niitä toki optimaalisessa olosuhteessa olisi voinut herutella hurumykke vuosia. Se ei vain meillä ollut mahdollista. Kyllä tienesti on pitänyt maailmalta hakea. Minullekin oli jo pienenä selvää, että ei tämä elätä.
MHY neuvoo, kun isästä kohta aika jättää. Mutta hyvin se on hoidettu, ei ole rästejä.
 

Baltriber

Majuri
Kylläpä on kommentteja herättänyt. Ydinsana on "optimaalinen" alkuperäisessä postauksessani.
20 hehtaarin valtaisella tulevalla perintömehtäalueella on kasvultaan monenlaista kuviota. Pieni osa hyvin, suuri osa ei.
Ja realiteetti on, että pientilallisella on monenlaista rahantarvetta, niin persaukinen nuori mies hakkautti jo parhaimmat metsät 70-luvulla saadakseen omakotitalon tarpeet kasaan. Silti oli tiukkaa rahallisesti.
Tiukkuus jatkui, ja harvat hyvin kasvavat alueet on pitänyt pistää rahaksi tilanteessa, jossa niitä toki optimaalisessa olosuhteessa olisi voinut herutella hurumykke vuosia. Se ei vain meillä ollut mahdollista. Kyllä tienesti on pitänyt maailmalta hakea. Minullekin oli jo pienenä selvää, että ei tämä elätä.
MHY neuvoo, kun isästä kohta aika jättää. Mutta hyvin se on hoidettu, ei ole rästejä.
ethän vaan ottanut mun kommentointia minään vittuiluna, siis niitä puunhalailuja? kyllä se on etenkin pienillä pinta-aloilla (ja nyt kun kotimettätkin on isontalonisännillä jo hakattuna, niin isoimmillakin tiloilla) raha tiukassa ja se on otettava mitä mettistä saa. Harvalla kai nykypäivänä lompsa kestää jättää hakkuukelpoista metsää pystyyn ihan vaan luontokokemuksena
 

BlackFox

Ylipäällikkö
Niin, tossa on naapurissa noin 4 hehtaarin lohko jossa isäni kertoi porukalla käyneensä jotain alle rippikouluikäisenä variksenpesillä, jo silloin oli hirvittänyt kiivetä pesälle. Ja vuosi jotain1940.
Nykyään noista puista saa vähintään 5 tukkia. Eihän sitä ole hakattu yhtään kertaan ainakaan sataan vuoteen kun rahasta ei ole ollut puutetta heillä.
Se on kyllä aivan kuin eri maailma kun sinne menee. Lahopuita kaatuneina, hyviä sienipaikkoja, paikkoja joissa tekisi mieli nukkua, niin pehmeältä näyttää ja ....
Tietenkin tällainen omistus ei ole sitä tehokasta metsätaloutta:unsure:
Hyvä että on vanhaa metsääkin.
Suosittelen pitämään jos rahasta ei pulaa.

En tiedä mitä nykyään maksaa, mutta vuosi takaperin mm ikkunafirma lupasi maksaa hyvän korvauksen mikäli saa sydänpuuta, mikä on nykyään kivenalla. Kiitos sen kun metsät hakataan liian nuorena...
Sitä tuon ikäisissä on

Ei ainakaan kannata selluksi myydä
 

EK

Ylipäällikkö
Niitto alkoi. Nyt viikko poutaa, eikä konerikkoja, jookos-kookos :rolleyes:
Himmel! Sukeltakaa!

Heinät on nyt muovin sisässä. Mestari oli meille tällä kertaa suosiollinen, eikä tullut konerikkoja (paitsi se pöyhin (kiinnike repesi irti Kittiläntiellä) ja se etukuormaaja (T-haaraliitin hajosi) ja se traktori-juttu (pieniä käynnistyspulmia)) eikä satanut vettä. Reilut neljäsataa paalia tietenkin tekijämiehiä vain naurattaa, mutta kun joutuu siirtymään kilometrikaupalla postimerkin kokoiselta palalta toiselle, niin aikaa tahtoo mennä pelkkiin siirtymiin. Ja ne vanhat pellot eivät aina hirveän hyvin sovi nykyisen kokoisille koneille. Lisäksi aikaa meni siihen, että paalaaja ajoi paalit suoraan lanssiin. Kun kahden paalin kuljettaminen vie pahimmillaan 10+ minuuttia (toinen paali on käärimessä valmiina ja toinen kammiossa ja kääritään lanssilla), niin aikaa alkaa menemään. Mutta sittenpä talvella ostajan hakiessa on vähän helpomaa, eikä metsäneläimet niin pahasti tärvele, eikä pelto tärväänny.

Jopa ne ensin niitetyt ja kastuneet kuivuivat ja niistä saatiin muutama kymmenen paalia kuivaa heinää. Ei paha.

Torstaina lopetettiin (perjantain puolella) klo 1, perjantaina klo 23.30, lauantaina jo klo 22.30, mutta sunnunnantaina reippailtiin klo 1.30 asti ja tänään klo 0.30 oli viimeinen paali viimeisessä lanssissa. Jos perjantaina ja lauantaina olisi vähän rypistänyt, eikä olisi yritetty kuivaa heinää, olisi homma voinut olla paketissa jo sunnuntaina. Tietysti vahva vaikutus oli myös paalaajan tuplabuukkauksella maanantaina, jolloin päästiin aloittamaan vasta klo 15.00, mutta toistaalta ehti hakea sen T-haaran ja yhden hydrauliikkaletkun kaupungilta ja vähän putsailla koneita. Mutta hyvä näin.

Nyt marsu aivastaa (tosin vain vähän yskäisee).
 
Viimeksi muokattu:

Ikarus

Ylipäällikkö
Tukkien pituuksia kun aloin miettimään, niin ottaako mikään firma enää alle 4- metrisiä? Joku piensaha ehkä? Joskus kun oli lyhyin yleinen mitta havutukilla 3,1m. Koivutukki on tietysti asia erikseen, niissä on edelleen niitä alle kolmen metrin tumppejakin.
Jotkut (ainakin yksi) piensahat otti vastaan mittaa 3.15 vielä viime talvena. Muistaakseni vain mänty. Sitä sai olla pieni määrä pitempien tukkien mukana.

Edit: talvella ottivat, keväällä ei enää. Hankintapuulle on perinteisesti huonommat mitat kuin pystykaupoissa.
Keväällä latvaläpimitta min.16 - max 25 oli käytössä mitat 3.8, 4.15, 4.75 ja 5.15.

Latvaläpimitan mennessä yli 25 cm:n, siitä piti tehdä 5.3 m sorvitukki.

Muutoinkin hankintahakkuu on kannattavaa vain harvennuksissa, järeää ei kannata isompia määriä hankinnalla tehdä.

Puun hinnoittelulla hankintahakkuut (metsänomistajan joko itse tekemät tai teettämät itse valitsemallaan urakoitsijalla, pyritään puun hinnoittelulla saada kokonaan loppumaan. )

Metsäfirmoilla on tavoitteena hakkuuttaa kaikki omilla urakoitsijoillaan ja siihenkin porukkaan mahtuu monenlaista viheltäjää.
Huippujälkeä tekeviä tai sutta ja sekundaa sekä metsänomistajan että puun ostajan kannalta.

Jos sattuu se ''mottimestari''-motokuski, niin metsänomistajaa ei harvennuksen jälkeen välttämättä naurata. Raakkitukkia tulee, jotta raikaa. Parhaat puut otettu, aliskasvosräipe jätetty, jätetyt hakattu pilkoille, huipentumana jätetyn tiheys alarajalla.

Itse hakkuutan harvennuksia tutulla urakoitsijalla, joka ei tee sutta ja sekundaa. Maksan sille harvennustyöstä, lopputulos rahallisesti on sama kuin firman urakoitsijan hakkaamana, mutta etukäteen jo tiedän, että harvennusjälki metsässä varmuudella on huippua. Voi olla firmankin urakoitsijan jäljestä, mutta kuten sanoin, etukäteen ei voi tietää, minkälainen viheltäjä siellä moton hytissä istuu.

Ala on tiukasti kilpailutettu, monella on kiusaus rohnia niitä motteja, työnjälki on sitten mitä on.
 
Viimeksi muokattu:

kolomaittis

Kersantti
Niin, tossa on naapurissa noin 4 hehtaarin lohko jossa isäni kertoi porukalla käyneensä jotain alle rippikouluikäisenä variksenpesillä, jo silloin oli hirvittänyt kiivetä pesälle. Ja vuosi jotain1940.
Nykyään noista puista saa vähintään 5 tukkia. Eihän sitä ole hakattu yhtään kertaan ainakaan sataan vuoteen kun rahasta ei ole ollut puutetta heillä.
Se on kyllä aivan kuin eri maailma kun sinne menee. Lahopuita kaatuneina, hyviä sienipaikkoja, paikkoja joissa tekisi mieli nukkua, niin pehmeältä näyttää ja ....
Tietenkin tällainen omistus ei ole sitä tehokasta metsätaloutta:unsure:
Äh, kait se meni väsymyksen(lue muutaman saunaoluen) piikkiin että jäi 1 tosta metsäalasta pois, piti siis olla n. 14ha. No kai se asia sentään selvisi että pitkiä puita kasvaao_O
 
Top