Bushmaster
Greatest Leader
Vanha teräketju pitää uutta hankkiessa palauttaa takaisin liikkeeseen muuten ei saa uutta terää..?
Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
Vanha teräketju pitää uutta hankkiessa palauttaa takaisin liikkeeseen muuten ei saa uutta terää..?
Vanha teräketju pitää uutta hankkiessa palauttaa takaisin liikkeeseen muuten ei saa uutta terää..?
Pienmoottoribensiinin ja 2T bensiinin myyntilupa pitää olla ja mikäli polttonesteen ostajalla ei ole ostolupaa, niin aina katsotaan ostajan olevan syyllistymässä HYVÄKSIKÄYTTÖRIKOKSEEN ja rasismiin!
Suomi, tuo sääntöjen luvattu maa!
chigeen'a
Kapteeni
Ensin yhteiiskunta eli EU pakottaa tuottaamaan tappiolla ja sitten leikkaa tukia ja lopuksi kauppa boikottien seurauksena hinnat laskee sen jäkeen löytyy ideologi joka kertoo totuuden,,,,,,, ei muuten tuollakaan ole mitään asiaa ajatuspajan pomoksi tai on jos vaatimuksena on että ei osaa ajatella järkevästi.
Ei kellään ole kansalaisoikeutta harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa”
Politiikka ja talous12:10Niklas Holmberg
Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen tyrmäsi maataloustuet MT:n suorassa verkkokeskustelussa.
MARKKU VUORIKARI
MT:n toimittaja Eija Mansikkamäki (vas) tenttasi verkkolähetyksessä kansanedustaja Susanna Koskea, Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtajaa Heikki Pursiaista ja MTK:n johtokunnan jäsentä Kati Partasta.
Vapaata markkinataloutta puolustavan ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen tyrmäsi maataloudelle maksettavat tuet MT:n suorassa verkkolähetyksessätiistaina.
"Ei kellään ole kansalaisoikeutta harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa", Pursiainen vastasi, kun MT:n toimittaja Eija Mansikkamäki kysyi keskustelijoilta, tarvitseeko maatalous kriisitukea.
Muut paneelin keskustelijat kansanedustaja Susanna Koski (kok.) ja MTK:n johtokunnan jäsen Kati Partanen olisivat valmiita helpottamaan tilojen ahdinkoa valtion budjettivaroista.
"Maataloutta tuetaan kaikkialla maailmassa. Länsimainen sivistysvaltio huolehtii ruokatuotannosta omalle kansalleen", Koski vastasi.
Pursiaisen mukaan maataloustukien ja tullien täydellinen poistaminen toisi maailmanlaajuisesti satojen miljardien hyödyt. Suomen pitäisi kuitenkin poistaa tuet, vaikka muu maailma pitäisi niistä kiinni.
"Se, että maailmassa on tällainen pöyristyttävä järjestelmä, ei tarkoita että Suomen pitäisi osallistua siihen", Pursiainen perusteli.
Olen ollut taipuvainen tykkäämään monestakin tuon Libera ajatuspajan keskustelun avauksista ennen tätä Heikki Pursiaisen aikaa. Siksi lienee kohtuullista tarkastella vielä kerran tätä Tohtorin heittoa.
Hese on oikeassa siinä että, maailmanlaajuinen elinkeinojen tukias-systeemi on persiestä. Ja että kannattamatonta yritystoimintaa ei pidä tukea koska, se vain syventää kannattamattomuuden rakenteita vinouttamalla kustannuksia. Tähän asti olen tohtorin kanssa samaa mieltä. Ja oikeastaan tähän loppuu sekä minun että, valitettavasti tohtorin keinovalikoima. Ajatuksia hiukan herättää kuitenkin se että, meidän yhteisillä verovaroilla koulutettu ja työllistetty tohtorismies on pohtinut tätä dilemmaa akateemisen syvällisesti ja tullut siihen loppuyhteenvetoon punnittuaan kaikkia vaihtoehtoja että, hei lopetetaan maataloustuet niin me säästetään ne rahat johonkin muuhun. Jos näin simppeliä se on niin, ehkäpä jokin laskelma tai referenssi olisi paikallaan tämän hienon idean tueksi.
Se iänikuinen Uusi-Seelanti keissi on kyllä hyvä ja olisi mukava jos esim. MTK:lla tai jollain muulla instanssilla, vaikka sitten yhteistyössä tämän Liberan kanssa, olisi rohkeutta tuoda sieltä toiselta puolelta maapalloa esitelmöitsijät aihetta puntaroimaan tänne Suomeen. Siis vähintään kaksi. Joku joka aikoinaan vastusti Uuden-Seelannin yhteiskuntareformia ja toinen joka sitä oli aikaansaamassa. Jos vielä kävisi niin hyvä tuuri että, löytyisi sen verran hyvällä itsetunnolla varustettuja älykköjä jotka täällä toisella puolella maapalloa uskaltaisivat kertoa mikä meni pieleen ja mikä onnistui omissa toimissaan niin oltaisiin jo sangen pitkällä. Meinaan ihan pelkkä onnistuminen tuokaan ei ollut koska, maataloustukiaiset ovat pikkuhiljaa palailleet sinnekin.
Ymmärrän puhtaaksiviljellyn talousliberaalin ajattelun ytimen ja se pitää sisällään sen hienon ajatuksen että jokainen huolehtii itsestään. Se että Suomi näyttäisi esimerkkiä maailmalle tekemällä Uudet-Seelannit yhteiskunnassaan pitää sisällään hiton paljon muutakin kuin oman, Huom! oman, ei muiden Eu-maiden maatalouden tukemisen lopettamisen. En tosin tiedä kannattaako Pursiainen myös Suomen eroa Eu:sta mutta, niin kauan kun olemme jäseniä tuossa yhteisössä emme pysty yksin päättämään minne meidän maksamat jäsenmaksu eurot siellä käytetään. Pahoin pelkään että merkittävä osa menisi edelleen muiden Eu-maiden maatalouden tukemiseen vaikka kuinka Suomi näyttäisi esimerkkiään.
Eli lievästi ei-akateeminen heitto tuo Pursiaisen "lopetetaan tukeminen ja me säästetään ne rahat" kyllä oli. Itse ainakin haluaisin verovaroilla ylläpidetyltä ammattiajattelijalta tuottavampaa analyysiä. Jotenkin tulee omasta ajatuspajastani mieleen että, Pursiaiseen sijoittamani yhteiskunnallinen satsaus ei ole ollut "kannattava".
Ikarus
Respected Leader
Vaikkapa glyfosaatin ostoon tarvitaan voimassa oleva kasvinsuojeluaineiden käyttökoulutus, voimassa 5 vuotta. Jos ei ole käyttökoulutusta, kaupat ei myy.
Ne kysyy todistusta ostettaessa. Helpointa on scannata todistus ja pistää liikkeille mistä yleensä aineet ostaa sähköpostilla, ne arkistoi todistukset.
Kasvinsuojeluruiskun testaus on voimassa 5 vuotta. Ilmeisesti 2020 alusta ruiskun testaus on enää voimassa kaksi vuotta.
Geronimo
Ylipäällikkö
Liberalta tuskin tulee mitään, mutta tässä jotain asiaa sivuavaa.
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.485.3974&rep=rep1&type=pdf
Ikarus
Respected Leader
Maito- ja nautatilojen väheneminen voi johtaa tuotantoaukon korvaantumiseen tuonnilla. Lihafirmat yrittävät vastata haasteeseen teuraspainojen nostolla. Juttelin suuren lihanostofirman / jalostajan hankintapäällikön kanssa äskettäin. Tässä maakunnassa kolme lehmänavettaa tyhjäksi tällä viikolla. Tämä heidän toimestansa ja ostaa lihaa muutkin.
Joka viides suomalaisten syömä naudanlihakilo on tuontia. Ruotsissa kotimaisen osuus on enää puolet.
Kuluttajan kannalta siinä ole sinäsä mitään, niin pitkään kun lihaa ulkomailta saadaan. Jos jotakin ikävää tapahtuu esim. kuivuus, tulva, ydinkatastrofi parhailla viljelyalueille ja tuontilihaa ei saadakaan, siinäpä sitä sitten vöitä kiristellään.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...maisuusaste-uhkaa-laskea-entisestään-1.144527
Joka viides suomalaisten syömä naudanlihakilo on tuontia. Ruotsissa kotimaisen osuus on enää puolet.
Kuluttajan kannalta siinä ole sinäsä mitään, niin pitkään kun lihaa ulkomailta saadaan. Jos jotakin ikävää tapahtuu esim. kuivuus, tulva, ydinkatastrofi parhailla viljelyalueille ja tuontilihaa ei saadakaan, siinäpä sitä sitten vöitä kiristellään.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...maisuusaste-uhkaa-laskea-entisestään-1.144527
chigeen'a
Kapteeni
Kiitos. Luin.
Monia merkittäviä eroavaisuuksia on löydettävissä joista, yksi merkittävin on kehitys joka tyssäsi tuohon Uuden-Seelannin reformiin 80-luvulla. Maataloustukiaset kasvoivat samalla kun tilojen keskikoko pieneni. Eli kehitys oli päinvastainen kuin meillä Suomessa. Nykyään Uuden-Seelanin maatilojen viljelykelpoisen maan keskipinta-ala on reilusti yli 240 ha/farmi. Ja kuitenkin niin että tukiaisten ollessaan huipussaan ja tilakoon pienimmillään se oli kuitenkin noin 200 ha. Tuohon aikaan Suomessa tilakoko keskimäärin oli reilusti alle 20 ha. Tästä on siis lähdetty. Täysin erilaisista lähtökohdista. Miten lienee Suomessa nyt? Taitaa pelto keski-koko olla luokkaa 45 ha/farmi. Tämän päälle tuon kiiwi miesten 240 ha voi kait melkein kertoa kahdella johtuen ilmastosta joka mahdollistaa kaksi satokautta, maaperän hedelmällisyydestä, jne.jne.
Ja kuitenkin tästäkin huolimatta tilanne siellä on tämä. Vaikka mitä jotkut haluaisivat uskotella.
Examination of current agricultural policies should not lead us to conclude that the New Zealand farm sector has been entirely deregulated. It is more correct to note that the subsidies to the sector have been drastically reduced.
Haluaisin eroon tukiaisista kuten varmasti moni muukin mutta, en ole vielä kuullut yhtään, edes teoriaa siitä miten se tehdään. Tätä Uuden-Seelannin casea kun enemmän avaa, sitä vaikeammalta koko homma alkaa tuntumaan. Se kun nyt ei ole siirrettävissä Eurooppaan kuten tuon linkin tutkimuksen tekijät moneen kertaan muistuttavat. Kyllä tässä nyt ollaan kuin täit tervassa. Löytyykö jostain kustannusvertailua vanhan tullimuureilla suojellun ja ylituotantoa vientituella harjoitetun maatalouden kustannuksia kansantaloudelle verrattuna näihin nykyisiin EU-tukias maksuihin. Meinaan tässä samassa tervassa on uitu jo ennen EU jäsenyyttä. Raha kiersi vain eri polkuja. Sääntely oli silloin tukahduttavan kovaa eikä maatiloja saanut juurikaan kehittää. Peltopinta-alaa ei saanut kasvattaa ostamalla ellei sitä ensin tarjottu jollekin pienemmälle tilalle. Raivaamisesta nyt puhumattakaan. Yhden sortin sosialismia oli sekin. Tämä siis Suomessa 1980-luvulla. Siis samaan aikaan kun Uusi-Seelanti teki suunnanmuutoksen josta nykyään milellään tarinoita kerrotaan.
Aika hullulta 80-lukukin tosiaan tuntuu tästä ajasta katsottuna. Peltomaan hankinta oli kyllä kovin vaikeeta. Siinä oli kai joku lähiseudun viljelijöiden etuosto-oikeus ja mitä kaikkea niitä oli. Ei peltoa kyllä samalla tavalla vapautunutkaan myyntiin eikä vuokralle kuin nykyään. Sitten oli semmoinenkin oliko se nyt joku luopumiseläkkeeseen liittyvä juttu, että peltoja ei saanutkaan myydä eikä vuokrata jos oli sen sopimuksen tehnyt. Niitä peltoja vaan "hoidettiin" niittämällä mikäli sattui huvittamaan se niittäminen. Ylituotantoahan sillä tietysti yritettiin vähentää, mutta hullulta se tuntui kun kotikylälläkin oli keskellä peltoaukeaa hehtaarikaupalla hyvää peltoa pois tuotannosta. No, nykyään on nekin taas viljelyksessä ja hyvä niin. Tukiahan maksettiin silloinkin juu. Oli esim. vientituki joka maksettiin teollisuudelle ja teollisuus saattoi sitten maksaa viljelijälle tuotteista ihan erilaista hintaa kuin nykyisin. Ja karjatalouden lopettaneille maksettiin elukoista tapporahaa, oli pinta-alalisät pienemmille tiloille jne. Kyllä se valtiolle maksoi silloinkin ja kovasti oli rajoitettua toimintaa. Toisaalta sitten pienehkölläkin tilalla sai toimeentulon eikä tarvinnut stressata niin jumalattomasti. Vanhemmat ihmiset muistelee kaiholla niitä aikoja ja kyllähän siinä hyvät puolensa tietysti oli. Vaikka kyllä silloinkin valitettiin, sen muistan minäkin vaikka pentu olin. Huonosti oli asiat eikä kaupunkilainen ymmärtänyt. Tosin siihen aikaan maataloutta politisoitiin voimakkaasti. Kaksi nimeltä mainitsematonta puoluetta suorastaan sai elinvoimansa siitä että toinen "puolusti" ja toinen "arvosteli".
Uuden-Seelannin maatalous taitaa osittain olla aika laajaperäistä. Eikös sielläpäin lypsykarjaakin laidunneta paljon luonnonlaitumilla ja lypsäminen tapahtuu laitumen reunalla olevalla asemalla. Kustannustaso on ainakin tommosessa toiminnassa matala. On toki tuotostasokin, mutta luulis ettei siinä niin paljon tukia tarviskaan.
Geronimo
Ylipäällikkö
Etsin uudenpaa tietoa, ehkä ensi viikolla kun on enemmän aikaa
Edit;
Toivottaavasti tiedosta on jotain hyötyä.
Viimeksi muokattu:
chigeen'a
Kapteeni
Näinhän se oli 80-luvulla. En nyt muista mihin asetukseen perustui mutta, jos viljelyksestä luopuva naapuri halusi myydä peltonsa toiselle oli muilla etuoikeus valittaa kaupasta. Varsinkin jos kaupan tuloksena peltoa ostavan tilan pinta-ala kasvoi yli "perheviljelmä" koon. Omakohtainen kokemus on kun, pinta-ala kasvoi (yli tuon nykyinen keskipinta-ala eli 50 ha peltoa) ei enää puhuttu perheviljelmästä ja tällöin pienemmät tilat saivat valitus oikeuden kauppaan ja sen myötä etuosto oikeuden. Tässä ei merkinnyt mitään se halusiko myyjä edes tarjota peltojaan muille kuin sille tilalle joka olisi kaupan myötä kasvanut yli "perheviljelmä" kokomääritelmän.
Tämä kepu sosialismin toiminta malli kompensoitiin silloin siten että, verovaroin taattiin toimeentulo kaikille tiloille josta hyvä esimerkki olkoon vaikka vielä 1990-luvun alussa rukiin viljelyn tukeminen. Kaikkine lisineen kilosta ruista maksettiin lähes 4 markkaa kilo. Yhden hehtaarin ruissadon arvo oli yli kaksinkertainen suomalaiseen keskikuukausi palkkaan verrattuna. Ruis jäi tietysti kotimaan viljavarastoihin koska vientimarkkinoita tälle tuotteelle ei ollut. Ruis kun ei kelpaa rehuksi ja vientiä sille oli vain ryssiin mutta, idänkaupan ongelma oli jo ennestään tukossa oleva vaihdantasuhde. Siispä ruis varastoitiin vuosiksi valtion ylläpitämiin varastoihin happanemaan.
Kertaan näitä juttuja siksi että, ei kuviteltaisi Suomen maatalouden ongelmien olevan ainoastaan Eu:sta alkaneita. Perusongelmat ovat ilmasto, maan ravinneköyhyys ja tilakoko. Vain tuohon viimeiseen voidaan yrittää vaikuttaa ja sitähän tässä ollaan kovasti lyhyessä ajassa nyt yritetty. Sen seurauksena velkaa on niin että vaikka jollain ihmeen konstilla kyettäisiin hetkellisesti lähestymään kannattavaa toiminnan tasoa, investoinneista aiheutuneet maailmanennätys pääomakulut syövät tuloksen vääjäämättä miinukselle. Tästä syntyy kierre jonka katkaisemiseen löytyy kovin vähän ratkaisumalleja. Tai noh,..onhan näitä tohtoreita jotka tietää. Perustaisit sinäkin pitserian.
Ikarus
Respected Leader
Lyhyt kasvukausi on suurin syy mataliin keskisatoihin. Ilmasto sinällään on oikein sopiviva kasvien kasvuun kasvukaudella. 20 astetta on kasvien kannalta optimi lämpötila ja vettä saadaan riittävästi, tämä ei rajoita kasvua. Kylmä talvi tappaa kasvitauteja ja tuholaisia. Kasvinsuojeluaineiden käytössä olemme luomu maa verrattuna muihun suotuisampien ilmasto-olojen viljelymaihin.
Peltoja ei voida tietenkään verrata jonnekin Ukrainan mustanmullan peltoihin, mutta kyllä ne kalkituksella ja tasapainoisella lannoituksella saadaan kasvamaan, en näkisi ravinneköyhyyttä niin isona ongelmana.
Tilakoko kehittyy pikkuhiljaa. Minullakin on vuokrattuna kymmenen tilan pellot + yhden tilan pellot ostettuna omien lisäksi. Ennen 12 perhettä sai toimentulonsa maanviljelystä ja karjataloudesta näillä pinta-aloilla, nyt ei edes se yksi ilman sivutuloja ulkopuolista töistä. Enkä ole pinta-alalla mitaten vieläkään mikään suurtilallinen. Maaseudulla puhutaan sadan hehtaarin yksinäisyydestä ja tottahan se on. Kyläkunnalla saattaa se yksi aktiivitila olla ja se viljelee lähes koko kylän kaikkia peltoja. Tämä siksi, ettei muita toimivia maatiloja tosiaankaan ole enää jäljellä.
Eikä siinä mitään, minäkin aikanani homman tämän lopetan, lapsia on montakin, muttei jatkajaa. Enkä lapsille tätä saatanan paperinpyörittelyä ammatiksi toivo ja nekin on niin fiksuja, että ovat huomanneet leivän lähtevän muualta helpommalta. Sitten nämäkin pellot työntää sopuisasti pusikkoa.
Pellot meiltä ei lopu, mutta viljelijät loppuu.
chigeen'a
Kapteeni
Ilmastolla tarkoitin lähinnä sitä seikka että meillä on vain yksi satokausi vuodessa eli kuten sanoit, lyhyt. Toisin kuin monessa verrokkimaassa globaalisti. Sitä vettäkin saadaan mutta, kasvien kannalta valitettavan usein ihan väärään aikaan. Ravinneköyhyys on kyllä Suomen ongelma alkaen maan happamuudesta. Sen tasapainottaminen eli kalkitus on taas yksi lisäkustannus jota ei tarvitse läheskään kaikkialla maailmassa suorittaa. Talvi pakkanen on sitten kait se ainoa hyvä asia jos jotain hyvää pitää keksiä.
Siis kannattamatontahan tämä on. Kysymys kuuluukin että, millä aikavälillä tukiaiset voidaan pienentää tasolle joka olisi sykronissa tilakoon kasvamisen myötä tulevan tehokkuuden kanssa. Nythän ollaan tilanteessa jossa tilakoko kasvaa ennen näkemättömällä vauhdilla mutta, yksikkökohtaiset muuttuvat kustannukset sitäkin nopeammin. Pääomakustannuksista nyt puhumattakaan. Eli tavoite karkaa koko aika käsistä. Tällä kehityksellä ei päästä tukiais riippuvuudesta ikinä eroon. Kuten ei mikään muukaan maa jossa on ns. korkea elintaso. Ei edes se Uusi-Seelanti. Tästä syystä farmarin tulevaisuus näyttää melko synkältä.
Näköpiirissä on poliittisia päätöksiä joilla yritetään vaikuttaa peltomaan hintaan. Koska se on ainoa mitä voidaan hallinnollisesti yrittää ohjailla. Kaikki muut maatalouden kustannustekijät kun ovat voittoa tavoittelevien yritysten tuotteissa ei siltä puolelta ole vetoapua odotettavissa. Peltomaan hinnan alentaminen voimakeinoin. Ja lähinnä vain siksi että muuta ei oikein keksitä. Tulemme tämän vielä näkemään hyvinkin lähitulevaisuudessa. Voi olla että 90-luvun lama Suomen metsittämisvimma oli pientä siihen nähden mitä tuleman pitää. Ja veikkaanpa että tällä kertaa metsittämistukea ei 20000 markkaa per hehtaari enää makseta kuten tehtiin silloin. Nyt alkaisi olemaan jo ensiharvennus vaiheessa pellot, kuten naapurin isännällä joka pisti pellot visakoivulle. Olen yrittänyt laskea vuosien varrella kertynyttä tukiaispottia verrattuna puun hintaan. Jos kuusille olisin istuttanut olisi vielä tullut takkiin metsittämällä. Visakoivun kohdalla kohta oltaisiin tasoissa. . Itsellä ei silloin vielä rohkeus riittänyt. Eikä kyllä vieläkään.
Toivottavasti lapsilla on pää kylmä sitten kun pitää tehdä ratkaisuja. Maisema menee mutta maa jää. Onhan sekin jotain sentään. Maailmallahan nuo jo ovat, joten ei tarvitse maisemasta niin välittää.
Toivottavasti metsittämisbuumia ei koskaan tule. Se tuettu metsittäminenkin oli ihan hullua, valtion rahaa sotketaan siihen että istutetaan puita pellolle maassa joka on valmiiksi metsää väärällään. Ymmärtäisin jossain missä metsittämisellä haetaan eroosion torjuntaa ja muita ekologisia hyötyja mutta ei Suomessa jossa olemassa olevat metsätkin on vajaakäytössä. Kyllä mun mielestä peltomaa pitää olla ainakin reservissä jos ei viljelyssä. Siinä mielessä kaiken maailman luonnonhoitopeltojen tukeminenkin on järkevämpää kuin metsittäminen. Jotkut oikein huonot peltoläntit metsän keskellä on sitten tietysti asia erikseen, ne joutaa metsittääkin.
Ikarus
Respected Leader
Koski puhuu asiaa:
Suomalainen viljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja
Susanna Koski
Vieraskolumnit 27.04.2016
Maataloustukijärjestelmä mahdollistaa kuluttajalle edullisemman ruokakorin.
Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen on kunnostautunut pohtimaan, miten kotimaiset maataloustuet voitaisiin jakaa uudelleen. Pidän valitettavana, että moni tunnustuksellinen liberaali nielee nämä latte-ajatukset yhtä vaivatta kuin vaahdot maitokahvistaan. Jokainen ymmärtää, että minkä tahansa rahasumman voi jakaa tai kohdentaa uudelleen.
Blogikirjoituksessaan ”Lähtisikö Jeesus traktorimarssille?” Pursiainen arvostelee kirkon kannanottoa, jossa vaaditaan julkista puuttumista ruuan hintoihin. Ajatuksellinen kuperkeikka on johtopäätöksessä, jonka mukaan sillä ”oletettavasti tarkoitetaan hintojen nostamista julkisten toimenpiteiden avulla”. Ruuan hintojen nostaminen on kuulemma myrkkyä pienituloisille.
Pursiaisella on mitä ilmeisimmin sisäinen moraalipaininsa liberalismin kanssa käymättä, sillä kaikki näkemykset eivät suinkaan tee kunniaa liberalismille. Pidempi katsaus kuluttajahintojen ja tuottajahintojen kehitykseen olisi enemmän kuin suositeltavaa. Esimerkiksi naudanlihan tuottajahinta tuhatta kiloa kohden oli ennen EU:ta vuonna 1994 373 euroa ja sianlihan osalta 270 euroa. Tänä vuonna vastaavat tuottajahinnat ovat 194 euroa ja 145 euroa.
Maataloustukijärjestelmä nimenomaan mahdollistaa kuluttajalle edullisemman ruokakorin, kuin mitä se olisi nykyisillä tuotannon kustannusrakenteilla ilman EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Vuonna 1985 suomalaisten kotitalouksien elintarvikkeisiin käyttämä osuus tuloista oli keskimäärin 19,9 prosenttia, kun vuonna 1995 sama osuus oli 16,6 prosenttia ja vuonna 2012 12,7 prosenttia.
Ellei tukijärjestelmää olisi, ei juuri kenelläkään olisi varaa ostaa kotimaista ruokaa. Myös ruuan hinta muodostuisi eri tavalla. Kaupan hyllyt ovat pullollaan edullisia tuontituotteita, mutta jokainen vähääkään markkinataloutta ymmärtävä käsittää, että sinä päivänä kun kotimainen ruoka katoaa kaupan hyllyiltä, kallistuu myös tuontiruoka. Sama logiikka pätee myös globaalisti. Jokainen markkinaliberaali tuntee rajahyötyteorian, jonka mukaan tuotannon tai saatavuuden supistuminen nostaisi markkinahintoja. Maataloustuotannon alasajo kehittyneimmissä maissa tarkoittaisi nimenomaan kasvavien köyhien kansojen syvenevää ahdinkoa.
Pursiainen ja kokoomuskollegani Juhana Vartiainen jaksavat ihmetellä, mitä järkeä on tukea niin kannattamatonta toimintaa kuin maatalous. He peräänkuuluttavat erikoistumista, eli kussakin maankolkassa pitäisi tuottaa sitä, mikä on kannattavaa. Missä sijaitsee se maailman kolkka, jossa maatalous on kannattavaa? Ja missä päin maailmaa harjoitetaan maataloutta ilman tukia siten, että pystyttäisiin modernin maailman kriteerein huolehtimaan kansakunnan riittävästä ravinnosta tai globaalista nälänhädästä? Maatalouden tukijärjestelmä ei ole olemassa tuotannon kannattamattomuuden takia.
Merkityksellisempää ajatuspajan toimintaa olisi tuottaa tutkimusta siitä, millainen merkitys puhtaalla antibioottivapaalla ruualla on kansanterveyteen ja sen vaihtoehtoisiin kustannuksiin, tai miltä näyttäisi Suomen maaseutu tai kansantalous ilman maatalouden tuotantoa ja siellä tehtyä työtä? Tai miten maan ruokahuolto järjestettäisiin kriisin tai sodan aikana ilman omaa tuotantoa?
Tuskin kukaan haikailee aikaa, jolloin lautasella oli pelkkiä pottuja ja ruskeaa kastiketta, pyhänä ehkä pala kyljystä. Maataloustukien lopettaminen tietäisi sitä, että meillä olisi kunkin savun pihassa omat lehmät ja käyttökasvimaat. Ajatus joka huushollin omavaraisesta ruokatuotannosta ei ole mitään sukua liberalismille tai markkinataloudelle.
Suomalainen viljelijä toivoo, että työstä saatu tulo muodostuisi nimenomaan vapaiden markkinoiden kautta. Siinä mielessä suomalainen maanviljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja. Sen rinnalla ainakin Pursiaisen edustama vapauskäsitys on kuin eilistä maitoa.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...viljelijä-ja-jeesus-ovat-liberaaleja-1.144333
Suomalainen viljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja
Susanna Koski
Vieraskolumnit 27.04.2016
Maataloustukijärjestelmä mahdollistaa kuluttajalle edullisemman ruokakorin.
Ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen on kunnostautunut pohtimaan, miten kotimaiset maataloustuet voitaisiin jakaa uudelleen. Pidän valitettavana, että moni tunnustuksellinen liberaali nielee nämä latte-ajatukset yhtä vaivatta kuin vaahdot maitokahvistaan. Jokainen ymmärtää, että minkä tahansa rahasumman voi jakaa tai kohdentaa uudelleen.
Blogikirjoituksessaan ”Lähtisikö Jeesus traktorimarssille?” Pursiainen arvostelee kirkon kannanottoa, jossa vaaditaan julkista puuttumista ruuan hintoihin. Ajatuksellinen kuperkeikka on johtopäätöksessä, jonka mukaan sillä ”oletettavasti tarkoitetaan hintojen nostamista julkisten toimenpiteiden avulla”. Ruuan hintojen nostaminen on kuulemma myrkkyä pienituloisille.
Pursiaisella on mitä ilmeisimmin sisäinen moraalipaininsa liberalismin kanssa käymättä, sillä kaikki näkemykset eivät suinkaan tee kunniaa liberalismille. Pidempi katsaus kuluttajahintojen ja tuottajahintojen kehitykseen olisi enemmän kuin suositeltavaa. Esimerkiksi naudanlihan tuottajahinta tuhatta kiloa kohden oli ennen EU:ta vuonna 1994 373 euroa ja sianlihan osalta 270 euroa. Tänä vuonna vastaavat tuottajahinnat ovat 194 euroa ja 145 euroa.
Maataloustukijärjestelmä nimenomaan mahdollistaa kuluttajalle edullisemman ruokakorin, kuin mitä se olisi nykyisillä tuotannon kustannusrakenteilla ilman EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Vuonna 1985 suomalaisten kotitalouksien elintarvikkeisiin käyttämä osuus tuloista oli keskimäärin 19,9 prosenttia, kun vuonna 1995 sama osuus oli 16,6 prosenttia ja vuonna 2012 12,7 prosenttia.
Ellei tukijärjestelmää olisi, ei juuri kenelläkään olisi varaa ostaa kotimaista ruokaa. Myös ruuan hinta muodostuisi eri tavalla. Kaupan hyllyt ovat pullollaan edullisia tuontituotteita, mutta jokainen vähääkään markkinataloutta ymmärtävä käsittää, että sinä päivänä kun kotimainen ruoka katoaa kaupan hyllyiltä, kallistuu myös tuontiruoka. Sama logiikka pätee myös globaalisti. Jokainen markkinaliberaali tuntee rajahyötyteorian, jonka mukaan tuotannon tai saatavuuden supistuminen nostaisi markkinahintoja. Maataloustuotannon alasajo kehittyneimmissä maissa tarkoittaisi nimenomaan kasvavien köyhien kansojen syvenevää ahdinkoa.
Pursiainen ja kokoomuskollegani Juhana Vartiainen jaksavat ihmetellä, mitä järkeä on tukea niin kannattamatonta toimintaa kuin maatalous. He peräänkuuluttavat erikoistumista, eli kussakin maankolkassa pitäisi tuottaa sitä, mikä on kannattavaa. Missä sijaitsee se maailman kolkka, jossa maatalous on kannattavaa? Ja missä päin maailmaa harjoitetaan maataloutta ilman tukia siten, että pystyttäisiin modernin maailman kriteerein huolehtimaan kansakunnan riittävästä ravinnosta tai globaalista nälänhädästä? Maatalouden tukijärjestelmä ei ole olemassa tuotannon kannattamattomuuden takia.
Merkityksellisempää ajatuspajan toimintaa olisi tuottaa tutkimusta siitä, millainen merkitys puhtaalla antibioottivapaalla ruualla on kansanterveyteen ja sen vaihtoehtoisiin kustannuksiin, tai miltä näyttäisi Suomen maaseutu tai kansantalous ilman maatalouden tuotantoa ja siellä tehtyä työtä? Tai miten maan ruokahuolto järjestettäisiin kriisin tai sodan aikana ilman omaa tuotantoa?
Tuskin kukaan haikailee aikaa, jolloin lautasella oli pelkkiä pottuja ja ruskeaa kastiketta, pyhänä ehkä pala kyljystä. Maataloustukien lopettaminen tietäisi sitä, että meillä olisi kunkin savun pihassa omat lehmät ja käyttökasvimaat. Ajatus joka huushollin omavaraisesta ruokatuotannosta ei ole mitään sukua liberalismille tai markkinataloudelle.
Suomalainen viljelijä toivoo, että työstä saatu tulo muodostuisi nimenomaan vapaiden markkinoiden kautta. Siinä mielessä suomalainen maanviljelijä ja Jeesus ovat liberaaleja. Sen rinnalla ainakin Pursiaisen edustama vapauskäsitys on kuin eilistä maitoa.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...viljelijä-ja-jeesus-ovat-liberaaleja-1.144333
Ikarus
Respected Leader
Alavuden Kätkänjoen asukkaat kyllästyivät kuoppaiseen valtion tiehen ja korjasivat sen itse. “Emme salli”, sanoo Etelä-Pohjanmaan elykeskus.
Elykeskuksen mielestä sorakin oli vääränlaista. Heh, parempi sekin kun ei soraa onnenkaan. Ja omilla rahoillaan kyläläiset soran maksoivat.
"Periaatteessa tällaisesta asiasta voisi rikosilmoituksen tehdä, mutta tässä Kätkänjoentien-tapauksessa ei nyt ole ryhdytty toimiin."
Toteaa elykeskus. No jos niiltä olisi soraa tielle ollut vailla, vastauksena luultavimmin: -Ei ole määrärahoja, koettakaa pärjäillä.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...äläisiä-voisi-tehdä-rikosilmoituksen-1.144871
Elykeskuksen mielestä sorakin oli vääränlaista. Heh, parempi sekin kun ei soraa onnenkaan. Ja omilla rahoillaan kyläläiset soran maksoivat.
"Periaatteessa tällaisesta asiasta voisi rikosilmoituksen tehdä, mutta tässä Kätkänjoentien-tapauksessa ei nyt ole ryhdytty toimiin."
Toteaa elykeskus. No jos niiltä olisi soraa tielle ollut vailla, vastauksena luultavimmin: -Ei ole määrärahoja, koettakaa pärjäillä.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...äläisiä-voisi-tehdä-rikosilmoituksen-1.144871
Ikarus
Respected Leader
– Pesolanniemi on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja erikoinen alue, pitkä ja kapea niemi Haapajärven ja Kiurujoen välissä. Maisema muuttuu metsityksen myötä niin totaalisesti, ettei asiaa voi ihan olankohautuksella hyväksyä, Niskanen sanoo.
Antti Niskanen sanoo idyllisen maalaismaiseman muuttuvan peruuttamattomasti metsityksen myötä. (Kuva: Annamaija Herola)
http://www.iisalmensanomat.fi/news/pesolanniemen-peltojen-metsitys-hiert-runnilla/
Metsähallitus metsittää 30 hehtaaria hyvää viljelysmaata Iisalmessa. Pelloille olisi ollut käyttöä paikallisilla viljelijöillä myös ruoantuotannossa.
Pahinta on maiseman sulkeutuminen. Voidaan kysyä, että eikö Metsähallituksella tosiaankaan ole missään valmista avohakkuun kannokkoa, mihin taimet olisi voinut laitella? Oma arvioni on, että isompiakin aukkoja olisi löytynyt..
Toisaalta omistajalla on oikeus tehdä pellolleen aivan mitä lystää ja näin tässä nyt tapahtuu. Veronmaksajien etua ajatellen Metsähallituksen kannattaisi pellot myydä viljelyskäyttöön ja istuttaa siementuotanto metsikkönsä metsään, eikä parhaalle viljelymaalla.
Antti Niskanen sanoo idyllisen maalaismaiseman muuttuvan peruuttamattomasti metsityksen myötä. (Kuva: Annamaija Herola)
http://www.iisalmensanomat.fi/news/pesolanniemen-peltojen-metsitys-hiert-runnilla/
Metsähallitus metsittää 30 hehtaaria hyvää viljelysmaata Iisalmessa. Pelloille olisi ollut käyttöä paikallisilla viljelijöillä myös ruoantuotannossa.
Pahinta on maiseman sulkeutuminen. Voidaan kysyä, että eikö Metsähallituksella tosiaankaan ole missään valmista avohakkuun kannokkoa, mihin taimet olisi voinut laitella? Oma arvioni on, että isompiakin aukkoja olisi löytynyt..
Toisaalta omistajalla on oikeus tehdä pellolleen aivan mitä lystää ja näin tässä nyt tapahtuu. Veronmaksajien etua ajatellen Metsähallituksen kannattaisi pellot myydä viljelyskäyttöön ja istuttaa siementuotanto metsikkönsä metsään, eikä parhaalle viljelymaalla.
miheikki
Greatest Leader
Kuka väittää, ettei maatalous tuota.
Talous
Yritysjohtajien palkkojen puiminen toi potkut maatalouslehden pilapiirtäjälle
Talous10:12Henrik Schäfer http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...tkut-maatalouslehden-pilapiirtäjälle-1.145060
Viljelijän ja yritysjohtajien toimeentulon rinnastaminen oli liikaa lehden mainostajalle ja julkaisijalle.
RUUTUKAAPPAUS FRIDAYN FACEBOOK-SVULTA
Piirroksessa kerrotaan kolmen yritysjohtajan tienaavan enemmän kuin 2129 maanviljelijää.
Yhdysvaltalaisen Rick Fridayn 21-vuotinen ura Farm News -maatalouslehden pilapiirtäjänä loppui äkisti ennen vappua.
Friday kertoo Facebook-sivullaan yhteistyön loppumisen johtuvan merkittävien yhtiöiden varpaille astumisesta.
"Ilmeisesti jokin suuri yhtiö, joka on yhteydessä pilakuvassa mainittuihin konserneihin loukkaantui, ja perui mainoksensa lehdestä."
Piirtäjän kohtaloksi koituneessa kuvassa kaksi viljelijää nojailee aitaan. Yksi toivoo, että maatalous olisi kannattavampaa. Toinen vastaa näin:
"Se on. Vuonna 2015 Monsanton, DuPont Pioneerin ja John Deeren toimitusjohtajat ansaitsivat yhteensä enemmän kuin 2129 iowalaista viljelijää."
Tapauksesta kertoneen kcci.comin mukaan piirroksesta loukkaantunut taho oli siemenkauppias.
"Minä tein taustatyöni ja julkaisin vain tosiasioita piirroksessani. Toivottavasti lapseni ja lastenlapseni tulevat näkemään, että tämä viimeinen Farm Newsin julkaisema piirros valaisee, kuinka hauraita sanan- ja lehdistövapautemme tässä maassa todella ovat", Friday päätti julkisen viestinsä.
Farm News tavoittaa 24 000 lukijaa Iowan osavaltiossa.
Ikarus
Respected Leader
05.05.2016 06:00
Surkea ruoka ja kulkutaudit tappoivat 150 vuotta sitten lähes kymmenesosan suomalaisista - lue karut muistot nälkävuosista
2
1860-luvun kuolonvuodet johtuivat paitsi hallakesistä, myös ahtaasta asumisesta ja huonosta hygieniasta. Kuvassa on tuolloin tyypillinen suuren perheen asumus, Piilolan torppa Rautalammin Syväjärvellä. Kuva: Karl Granit
Lapinlahdella sijaitseva, kaunis Nerkoon kanava kätkee penkkoihinsa pelottavia muistoja 150 vuoden takaa. Kanavaa rakennettiin hätäaputöinä, jotta nälkiintynyt kansa saisi jostain rahaa leipään.
1860-luvulle osui useita poikkeuksellisen kylmiä kesiä, jolloin suuri osa viljasadosta tuhoutui. Vaikeimpana vuonna 1867 järvet sulivat vasta juhannukseksi. Erittäin kylmää kevättä seurasi lyhyt lämmin jakso ja sen jälkeen varhainen syksy. Halla vei viljan ja ihmiset joutuivat lähtemään kerjuulle.
Leipää jatkettiin petulla, jäkälällä ja oljilla. Nälkä vahvisti kulkutautien otetta. Parin vuoden sisällä melkein kymmenesosa kansasta oli menehtynyt.
Kuolonvuosien muistoja on koottu muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran SKS:n arkistossa sijaitsevaan perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan. Kun aineistoa tallennettiin sinne 1930-luvulla, monilla kertojilla oli vielä omakohtaisia kokemuksia tapahtumista.
Helatorstaina 5.5.2016 Savon Sanomat julkaisee painetussa lehdessä laajan nälkävuosia käsittelevän kokonaisuuden. Samalla julkaisemme verkossa SKS:n arkiston nälkävuositekstejä Savosta.
Aineisto avautuu alla olevien linkkien kautta. Tekstit on järjestetty seutukunnittain ja pitäjittäin. Materiaali on kopioitu alkuperäisessä muodossaan, joten se sisältää kielellistä vaihtelua ja murteen mukaisia merkintöjä.
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Koillis-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Kuopion seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Sisä-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Varkauden seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Ylä-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Pieksämäen seutukunta ja Heinävesi
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/...itten-lähes-kymmenesosan-suomalaisista/765432
Surkea ruoka ja kulkutaudit tappoivat 150 vuotta sitten lähes kymmenesosan suomalaisista - lue karut muistot nälkävuosista
21860-luvun kuolonvuodet johtuivat paitsi hallakesistä, myös ahtaasta asumisesta ja huonosta hygieniasta. Kuvassa on tuolloin tyypillinen suuren perheen asumus, Piilolan torppa Rautalammin Syväjärvellä. Kuva: Karl Granit
Lapinlahdella sijaitseva, kaunis Nerkoon kanava kätkee penkkoihinsa pelottavia muistoja 150 vuoden takaa. Kanavaa rakennettiin hätäaputöinä, jotta nälkiintynyt kansa saisi jostain rahaa leipään.
1860-luvulle osui useita poikkeuksellisen kylmiä kesiä, jolloin suuri osa viljasadosta tuhoutui. Vaikeimpana vuonna 1867 järvet sulivat vasta juhannukseksi. Erittäin kylmää kevättä seurasi lyhyt lämmin jakso ja sen jälkeen varhainen syksy. Halla vei viljan ja ihmiset joutuivat lähtemään kerjuulle.
Leipää jatkettiin petulla, jäkälällä ja oljilla. Nälkä vahvisti kulkutautien otetta. Parin vuoden sisällä melkein kymmenesosa kansasta oli menehtynyt.
Kuolonvuosien muistoja on koottu muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran SKS:n arkistossa sijaitsevaan perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan. Kun aineistoa tallennettiin sinne 1930-luvulla, monilla kertojilla oli vielä omakohtaisia kokemuksia tapahtumista.
Helatorstaina 5.5.2016 Savon Sanomat julkaisee painetussa lehdessä laajan nälkävuosia käsittelevän kokonaisuuden. Samalla julkaisemme verkossa SKS:n arkiston nälkävuositekstejä Savosta.
Aineisto avautuu alla olevien linkkien kautta. Tekstit on järjestetty seutukunnittain ja pitäjittäin. Materiaali on kopioitu alkuperäisessä muodossaan, joten se sisältää kielellistä vaihtelua ja murteen mukaisia merkintöjä.
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Koillis-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Kuopion seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Sisä-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Varkauden seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Ylä-Savon seutukunta
06:00
Nälkävuosien 1866-68 muistoja Savosta: Pieksämäen seutukunta ja Heinävesi
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/...itten-lähes-kymmenesosan-suomalaisista/765432
– Pesolanniemi on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja erikoinen alue, pitkä ja kapea niemi Haapajärven ja Kiurujoen välissä. Maisema muuttuu metsityksen myötä niin totaalisesti, ettei asiaa voi ihan olankohautuksella hyväksyä, Niskanen sanoo.
Antti Niskanen sanoo idyllisen maalaismaiseman muuttuvan peruuttamattomasti metsityksen myötä. (Kuva: Annamaija Herola)
http://www.iisalmensanomat.fi/news/pesolanniemen-peltojen-metsitys-hiert-runnilla/
Metsähallitus metsittää 30 hehtaaria hyvää viljelysmaata Iisalmessa. Pelloille olisi ollut käyttöä paikallisilla viljelijöillä myös ruoantuotannossa.
Pahinta on maiseman sulkeutuminen. Voidaan kysyä, että eikö Metsähallituksella tosiaankaan ole missään valmista avohakkuun kannokkoa, mihin taimet olisi voinut laitella? Oma arvioni on, että isompiakin aukkoja olisi löytynyt..
Toisaalta omistajalla on oikeus tehdä pellolleen aivan mitä lystää ja näin tässä nyt tapahtuu. Veronmaksajien etua ajatellen Metsähallituksen kannattaisi pellot myydä viljelyskäyttöön ja istuttaa siementuotanto metsikkönsä metsään, eikä parhaalle viljelymaalla.
Onhan tuo sääli kulttuurimaiseman kannalta tottakai. Tuossa nyt on kuitenkin siinä mielessä järkeä, että siinähän ollaan perustamassa siemenviljelystä eikä varsinaista metsää. Siemenviljelykset on aina vanhoilla pelloilla ja vastaavilla hyvillä ja ravinteikkailla paikoilla. Ei niitä metsänpohjalle yleensä ole tehty. Maisemallisesti siitä tulee sitten semmoinen puutarha joka nyt ei tietysti kauhean kaunis ole.