Suuri maatalouskeskustelu
- Viestiketjun aloittaja H.A
- Aloitus PVM
kolomaittis
Kenraali
Ei muuta kun toimeen niin kauan kun on mahdollista, eihän sitä tiedä vaikka viheriät järjenjättiläiset vielä kieltävät senkin.
Ikarus
Respected Leader
10 tuntia tänään puimurin tuntimittariin. Viimeiset 3 tuntia (kuva) haasteellisimmissa oloissa kuin koskaan. Sampon kunniaksi (ehkä lievästi myös kuskin) on sanottava, että yhtään kertaa puimuria ei päivän aikana hinattu. Kun eteneminen vaikeutuu tarpeeksi, peruutus ja pois tulee omia jälkiään. Helppo tuossa olisi kone kiinnikin jauhattaa.
.
Alkaa aikamoisia jälkiä jo pelloille tulemaan, vähän joka puolella jo. Puimuri on muuten siitä erikoinen kulkupeli että se usein tulee vielä omia jälkiään peruuttamalla ylös jos meno lakkaa eteenpäin.
kolomaittis
Kenraali
Hyvä yhdistelmä varmaan kun viljeltiin pääasiassa heinää ja viljaa siinä sivussa vähän.
Ikarus
Respected Leader
Asia ei välttämättä ole ihan niin. Muistan kaljapullon kokoisena kossina, kun kylän ainoa puimuri kävi urakoimassa ja eihän se meinannut liikkua minnekään onnettomine renkaineen. Massey-Harris, vetävien pyörien leveys oli luokkaa moottoripyörä, ohjaavien leveys luokkaa maitokärri, paitsi rengas matalampi.
Se ei tarvinnut kuin vähän kastetta niin akseleita myöten. Nykystandarteilla järkyttävä kapistus. Volsun bensakone huusi kuskin vieressä. Säkityslaitteella. Säkit tiputeltiin peltoon ja siitä miesvoimin traktorin perävaunuun.
Kuivaamo oli myös järkyttävä laite. Säkit kannettiin miespelillä lavalle, siinä levälleen ja kuivattuna taas säkitettiin.
Ennen tätä oli käytössä jonkinlainen säkissäkuivaus menetelmä, tästä ei ole muistikuvaa.
Puimakoneella puinnin muistan. Traktori pyöritti ''murtajaa'', seipäällä kuivattu vilja puitiin sillä. Siinä oli jo samat osat kuin leikkuupuimurissa, ainoastaan leikkuupöytä ja oma moottori sekä voimansiirto vielä puuttui.
Tavattoman työvaltaisia menetelmiä. Mutta olipa tuolloin vielä maaseudulla työvoimaa, toisin on asioiden laita nykyään.
YliKoo
Greatest Leader
Hommakka vähän kevyempää kalustoa, niin ei uppoa niin helposti
Ikarus
Respected Leader
Kuvassa ohran sänki, jolla kasvukauden maataistelut on käyty loppuun, (en sano suuremmoisella menestyksellä) mutta käyty. Satoa jäi puuttumaan turhan paljon verrattuna normaaliin vuoteen.
Muutama päivä sitten ruiskutettu ja valmiina kevään -21 kylvöön.
Sinällä tuossa kuvassa ole muuten mitään ihmeellistä, mutta ruska on juuri nyt meillä parhaimmillaan.
Kunhan sitä nyt kuitenkin tuli. Kaikkina vuosina ei päästä huippu tulokseen. Siitä pitää luonto huolta.
Meillä on syysmyrskyt.
Fremen
Greatest Leader
Kurja juttu... mutta täytyy kyllä alunperin espoolaisena, ja nyt täältä Norjastakin käsin sanoa että aika komeaa maisemaa teillä rupeaa pukkaamaan tuolla! Hienon näköistä seutua näin Espoon jääkautisen savikko-tasangon kasvatille. Nuuksio Espoossa nyt sentään on... mutta vähän eri mestassa kuin Viherlaakso missä kasvoin. Kyllähän sinne Nuukkariin kävellä hilpaisi parissa tunnissa. Mutta se on käytännössä peruskalliota oleva ylänkö, ja kansallispuisto, jossa ei näy ihmisen työn jälki niinkuin kulttuurimaisemassa.Katso liite: 43802
Osa on puintinsa puinut, lähinnä ne, joilla on murskeviljalle kysyntää. Tähän porukkaan kuulun itse.
Osa ei ole vielä aloittanutkaan. Antoi sadetta jälleen 2 vrk:een noin 50 mm. Kuvassa näkyvän puintiyrityksen jäljet (ei sentään Sampon
Syksystä on muotoutumassa osalle viljelijöistä syksyn -17 kaltainen kärsimysnäytelmä. Tällä alueella 50 % viljoista vielä puimatta. Kun sää ei suosi, minkäpä sille voi.
Ihan selvillä vesillä en ole itsekään. Rahtipuintia olisi vielä. Pistänpä jonkun kuvan, jos/kun joudutaan hinaushommiin. Jos Sampoa hinataan, on jo äärimmäiset olosuhteet käsillä.
Nykyistä Sampoa en ole vielä koskaan tasaiselle pellolle kiinni ajanut. (Liukkaista syrjärinteistä on kyllä lipsahdellyt.) Aina on omin avuin peruuttamalla pois lähtenyt.
Korpea Härmässä riittää, ja sitä on tullut katottua ihan tarpeeksi... mutta hienoa on tuostakin kuvasta nähdä että me olemme olleet täällä vuosisatoja, ja olemme osa tätä maata. Tuollainen viljelty vaaramaisema kertoo niin paljon tarinaa meistä suomalaisista. Vaikka sukupolvet ovat menneet, työnsä jälki jäi, ja näkyy.
Ikarus
Respected Leader
Vaara-Suomea tämäkin on, vaikka me ei näitä vaaroina koskaan pidetä. Meillä mäkiä. Korkeimmat vuoria.
Hieman pohjoiseen tai itään, sitten alkaa paikannimistäkin -vaara löytyä.
Näitä mäkiä pelloiksi saattaessa ovat edelliset sukupolvet kieltämättä aika talkoot käsi- ja hevospelillä joutuneet pitämään. Ensin ne on kaskettu. Parhaat ja vähiten kiviset kohdat kivetty pelloiksi.
Meillä on kuusikoiden ongelma boorin puute. Se on korjattavissa, mutta kertoo nimenomaan kaskiviljely historiasta. Samoin jos 100 v kuusikko hakataan aukoksi ja muokataan, muokkauslaikkuun löytyy heti peltoviljelyn rikkakasvi kirjopillike. Tämä kertoo myös kaskiviljelystä.
kolomaittis
Kenraali
Hieno kuva. Täälläpäin tuollainen ruskakuva harvinaisuus, joissain yksilöissä näkyvissä sentään.Katso liite: 44028
Kuvassa ohran sänki, jolla kasvukauden maataistelut on käyty loppuun, (en sano suuremmoisella menestyksellä) mutta käyty. Satoa jäi puuttumaan turhan paljon verrattuna normaaliin vuoteen.
Muutama päivä sitten ruiskutettu ja valmiina kevään -21 kylvöön.
Sinällä tuossa kuvassa ole muuten mitään ihmeellistä, mutta ruska on juuri nyt meillä parhaimmillaan.
Lämmintä säätä tuntuu jatkuvan ja ihan hyvä niin, syystöitä riittää ennen maanmuokkauksia ihan tarpeeksi .
kolomaittis
Kenraali
"
Näitä mäkiä pelloiksi saattaessa ovat edelliset sukupolvet kieltämättä aika talkoot käsi- ja hevospelillä joutuneet pitämään. Ensin ne on kaskettu. Parhaat ja vähiten kiviset kohdat kivetty pelloiksi. "
Kyllä, ei sitä edes ymmärrä mitä se työ on ollut silloin. Sitkeitäsissejä ovat olleet , toiveissa vaan parempi huomen.
kolomaittis
Kenraali
Hieno kuva. Täälläpäin tuollainen ruskakuva harvinaisuus, joissain yksilöissä näkyvissä sentään.
Lämmintä säätä tuntuu jatkuvan ja ihan hyvä niin, syystöitä riittää ennen maanmuokkauksia ihan tarpeeksi .
[/QU
Pitäis tehdä naapureilta salaa etteivät keksi minua tekemään heidänkin vuosia suunnitelmissa olevia salaojituksia samaan syssyyn.
Ei sitä vaan yksi ihminen ehdi eikä jaksa
Fremen
Greatest Leader
Luin jostain lehdestä jonka nimeä en kehtaa edes nettiversiona mainita, että Suomessa on +20 astetta kosmista väreilyä meitä kaikkia ympäröivässä eetterissä, eli lähes hellettä pukkaa...? Tänään Oslossa tässä 128 metriä Bunnefjordenin yläpuolella huiput oli "winter is coming" -henkiset 7,6 astetta C. Onko siellä tosiaan noin lämmintä, ja onko lyhyestä lämpöaallosta iloa isännille? Kuivuuko maa tälläisen lämmönhenkäyksen voimasta yhtään, vai ei ollenkaan?
Baltriber
Eversti
Kyllä täälläkin on lämpöä piisannut. Kohdakkoin jopa tuskanhikeen asti, lämmön ja järjettömän ilmankosteuden kylkiäisenä myös polttiaisia on niin ettei mitään järkeä. Iltakävelyllä sieti käydä mutta muuten ei oikeen viittis ulkona olla
vaikka lämmintä onkin niin pellot on aika märkiä. Sen verran tuli testattua erään epämääräisen välikohtauksen seurauksena, että kyllä tässä ainakin yksi 15ha:n laikku kantaa näköjään sampon lisäksi volvonkin, ja niin monta testikilometriä tuli jäljistä päätellen mittariin että tutkimusta voidaan pitää tieteellisesti täysin pätevänä.
koska nyt kuitenkin tämän selkkauksen seurauksena jo ennestään hivenen rähjääntynyt ajoneuvoni on muutamaa uutta naarmua (ei sentään sänkipelto naarmuttanut, mutta roskikset ja pihapöpelikkö tais olla vähän liikaa) ja helvetillistä savi- ja olkikerrosta rikkaampi, niin mikähän tässä nyt olisi viisainta? Koska uunejahan kuitenkin rakennetaan lehmänpaskasta. Ja oljista niin antaisko vaan olla? Sehän niinku tavallaan toimis suojakerroksena ja näyttää kivasti savimajalta kun sitä ryönää on kattoa myöten (akkunat toki putsasin että näin pihalle kun kävin kauppareissulla samalla kun kampesin sen tuolta roskisten seasta vähän sivistyneenpään parkkiin). Jos alustassa toi kuorrute kestää kevääseen, niin ehkä katsastusmiestäkin kiinnostaisi kaivella vähempi kun joka tökkäsyllä tulee savipaakku silmään.
vai onkohan se liian junttia ajaa savimajalla? Ja jos on, niin millähän metodeilla maanviljelijät pesee kalustonsa kyntöjen jälkeen?
nimimerkillä: vaan aurat unohtui perästä
vaikka lämmintä onkin niin pellot on aika märkiä. Sen verran tuli testattua erään epämääräisen välikohtauksen seurauksena, että kyllä tässä ainakin yksi 15ha:n laikku kantaa näköjään sampon lisäksi volvonkin, ja niin monta testikilometriä tuli jäljistä päätellen mittariin että tutkimusta voidaan pitää tieteellisesti täysin pätevänä.
koska nyt kuitenkin tämän selkkauksen seurauksena jo ennestään hivenen rähjääntynyt ajoneuvoni on muutamaa uutta naarmua (ei sentään sänkipelto naarmuttanut, mutta roskikset ja pihapöpelikkö tais olla vähän liikaa) ja helvetillistä savi- ja olkikerrosta rikkaampi, niin mikähän tässä nyt olisi viisainta? Koska uunejahan kuitenkin rakennetaan lehmänpaskasta. Ja oljista niin antaisko vaan olla? Sehän niinku tavallaan toimis suojakerroksena ja näyttää kivasti savimajalta kun sitä ryönää on kattoa myöten (akkunat toki putsasin että näin pihalle kun kävin kauppareissulla samalla kun kampesin sen tuolta roskisten seasta vähän sivistyneenpään parkkiin). Jos alustassa toi kuorrute kestää kevääseen, niin ehkä katsastusmiestäkin kiinnostaisi kaivella vähempi kun joka tökkäsyllä tulee savipaakku silmään.
vai onkohan se liian junttia ajaa savimajalla? Ja jos on, niin millähän metodeilla maanviljelijät pesee kalustonsa kyntöjen jälkeen?
nimimerkillä: vaan aurat unohtui perästä
kaislajääkäri
Eversti
Nainen ja auto. Mikäpä voisi mennä pieleen...
.
.
Viimeksi muokattu:
On täällä lämmintä, nytkin 15 astetta vielä, päivällä auton mittari näytti jopa 23. Kai ne pellotkin kuivuu, tai ainakaan ne ei kastu lisää. Mutta kasvustot ainakin kuivuu ja valmistuu että ehdottomasti näkisin että on plussaa kaikille.