Paljonko Suomen soista on turvetuotannossa?
Suomen turvemaista on turvetuotannossa ympäristöhallinnon ympäristöluparekisterin mukaan 64 000 hehtaaria. Tämä on 0,8 % Suomen turvemaista. Yhteensä turvemaita on Suomessa 9,08 miljoonaa hehtaaria.
Turvemaista metsätalouden käytössä on reilu puolet (4,65 milj. ha) ja suojeltua 13,2 %. Suomessa on 33 526 pinta-alaltaan yli 20 hehtaarin suuruista suota.
Olen kuullut puhuttavan hoitoturpeesta. Mitä sillä tarkoitetaan?
Hoitoturve on mutamaista hyvin pitkälle maatunutta turvetta. Hoitoturvetta on käytetty Euroopassa jo parinsadan vuoden ajan. Suomalainen hoitoturve on puhdas luonnontuote, johon ei ole lisätty mitään lisäaineita eikä siitä ole myöskään otettu pois mitään. Sitä ei myöskään kuivata, vaan se tuotetaan luonnonkosteana, jolloin kosteusprosentti on yli 80 % märkäpainosta.
Onko turve uusiutumaton vai uusiutuva polttoaine?
Ei suoranaisesti kumpaakaan. Turve uusiutuu hyvin hitaasti. Se ei kuitenkaan kuulu Suomen tai EU:n energialuokittelussa uusiutuvien energialähteiden joukkoon. Vuonna 2000 silloinen Suomen kauppa- ja teollisuusministeriö tilasi kolmelta professorilta turveraportin, jossa nämä nimittivät turvetta hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Perusteena tälle on, että suokasvit valtaavat nopeasti turpeen nostoalan, kun ojituksen vaikutus loppuu ja vedenpinta nousee sopivalle korkeudelle. Suomalaisessa ilmastossa alue soistuu ja alkaa tuottaa uudelleen turvetta, ellei alueen kuivatusta jatketa. Ensimmäisinä vuosikymmeninä tällaisella alueella turvetta alkaa kertyä nopeasti ja hiilen kertymä voi jopa ylittää hyvän metsämaan puuston hiilensidonnan.
Fossiilisten eli erilaisten maalajien tai vesimassojen peittämien öljy-, kivihiili- tai maakaasuesiintymien ”kasvattaminen” uudelleen samalle paikalle esiintymän hyödyntämisen jälkeen on mahdoton ajatus. Suomessa käytettävä turve on keskimäärin 3000 vuotta vanhaa. Kivihiili 300 000 000 vuotta vanhaa. Suobiomassa hajoaa pääosin pintakerroksestaan, mutta myös koko paksuudeltaan hiljalleen metaaniksi ja vedeksi. Turvekerrostuma on siis voinut syntyä, kehittyä ja tuhoutua 100 000 kertaa kivihiilen muodostumisajankohdasta lähtien!
Suomen soissa on alle 100 vuotta vanhaa turvetta keskimmäärin 60 tn/ha (Mäkilä 2008) eli noin 1 – 2 mrd suo-kuutiometriä (vertailuna Suomen metsien puuvarat reilu 2 mrd.m3).
Kyyjärven humus- ja kiintoaineselvitys: turvetuotannon osuus n. 1 %
”Maallikon silmäkin sen sanoo: Nopolanjoen suulta otettu vesinäyte muistuttaa kotikaljaa. Sen sijaan turvetuotantoalueelta tuleva vesi on lähestulkoon kirkasta. Mittausten mukaan turvetuotannon osuus Kyyjärveen tulevasta kiintoaine- ja humuskuormituksesta on prosentin luokkaa.” Näin todetaan
YLE/Keski-Suomen alueuutisissa tiistaina 26.9.2017.
Virtaamat laskettiin Kyyjärveen laskevista joista ja puroista mittaamalla uomien vesialueen poikkileikkauksen pinta-ala ja veden nopeus. Turvetuotantoalueilla mitattiin virtaamat v-aukosta tuotantoalueelta poistuvan veden mittakaivosta, paitsi Sammakkonevalla poistoveden purosta 200 m turvetuotantoalueen jälkeen. Kustakin kohteesta laskettiin mittaustuloksista virtaamat m3/vrk sekä veteen liuenneen orgaanisen aineen (COD) ja kiintoaineen määrä kg/vrk. Näin saaduista tuloksista laskettiin turvetuotannon prosentuaalinen osuus virtaamasta, COD:stä ja kiintoaineesta. Sää oli mittauspäivänä pilvipoutainen.
Tämän mittauksen mukaan 98,72 % COD-kuormituksesta ja 99,4 % kiintoainekuormituksesta tulee muista kuormituslähteistä kuin turvetuotannosta. Vaikka Kyyjärven valuma-alueella ei olisi lainkaan turvetuotantoa, tulisi niiden alueilta silti kuormitusta Kyyjärveen.
