Suuri maatalouskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja H.A
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Olin varapäälikkönä kauan sitten kertausharjoituksissa. Komppanianpäällikkönä oli kapiaistaustainen Ilmavoimista nuorena eronnut luti. Hänellä oli kunnon meininki, levitti miesten keskuuteen sanaa, että maksaa 50 euroa kyykäärmeestä, kuka sellaisen kolkkaa harjoituksessa. Aikoi syödä sen, ja olisi varmasti syönytkin, mutta kyyt kai kuulivat saman ja pysyttelivät valitettavasti piilossa. Olisinhan minäkin maistiaiset halunnut.

Siinä oli oikeasti hyvä esimerkki miten saadaan johdettavat ns. näppeihin :).

Nythän mä muistan, löysin itse jonkun aikoja sitten yliajetun, tarjosin sitä, mutta ei käynyt kokille :LOL:
Olen itse grillannut ja yrittänyt syödä kyyn Maskussa, ongelma on että niitä jotain kylkiluita tjms. riittää lähes puoleenväliin, ja perhanan selkänikamia jne. on lähes määrättömästi, jatkuvat kirjaimellisesti päästä häntään...

Todella luinen/ ruotoisen oloinen otus, ja vaikeasti syötävä. Vähälihainen. Ehkä onnistuin kolkkaamaan jonkun pula-kesän yksilön, mutta päätin että verkoilla pärjää paremmin.
Ja oli jopa luvat silloin!
Ja molemmille verkoille (eri silmäkoko).
Ja samalle vuodelle!

Tuolla lounaissaaristossa täytyy vaan pitää se isompikin verkko maksimissaan kuha-kokoisena, koska siellä on niitä 12++ kg silakkahaukia, jotka kiskovat koko pyydyksen hevon ties minne, tai repivät siihen massiivisen, siis yli metrisen reiän, jota ei millään kiipeilysolmuilla eikä meikäläisen osaamisella kyllä paikata.
 
Muistaako kukaan mikä sen nahankuivauspuunkappaleen nimi on ? Taustaa, nyljin ton kyykäärmeen tuppeen, ja kuivasin nahkan, mutta muutama minkinnahka (kesäturkki) päätyi sellaisen puusta veistetyn lituskaisen kuivauslevy-häkkyrän päälle, johon naulasin sen alapäästä kiinni, siis turkkipuoli sisäänpäin, kuivumaan... mikä perhana sen vehkeen nimi oli? Itse en niitä veistänyt/ vuollut, mutta kirveellä/ puukolla ne oli joku väsännyt, sain ne vaarin perintönä, joka hänkään ei ollut niitä muistaakseni itse tehnyt, vaan perinyt jostain.
Ja olivat just minkinkokoisia, eli siihen tarkoitukseen tehtyjä (tosin ei kesäturkille varmaan, mutta silloin sattui olemaan koulusta lomaa)
 
Google tarjoaa tolla hinnalla taksikyytiä Joensuussa... meikäläisen internet-taidot vissiin vähän ruosteessa, tai vaihtoehtoisesti nyt EU:n ulkopuolisena syytän EU:ta suoraan hakukone-syrjinnästä :) !
Mutta joku nimi sillä on. Koska noi oli joku joskus veistänyt ja erikokoisia karvaelukoita varten. Harmi että meidän suvussa on kaikki tietäjät ollut montussa jo toistakymmentä vuotta... noh, vaari tosin käskyjensä mukaan tuhkattiin ja haudattiin merelle Suomenlahdella. Mikä oli mielestäni aika asiallista, koska hän oli rannikkolaivuri ja Merikarhu ja rakasti merta. Hän purjehti Lauttasaaresta mm. Valenciaan, sekä kaksi kertaa Brittein saarten ympäri (ei samana vuonna!)... ja periaatteen miehenä nimenomaan kaikkien saarten ympäri, mukaanlukien Ulko-Hebridit, Orkneyn saariryhmä ja Sjetlanninsaaret.

Siinäpä oli kymppimetrisellä Halberg Rassyllä vähän urakkaa jo!
 
Pohdintaa:

jos EU haluaa -oikeasti- ohjata mm. naudanlihan ja -maidon tuotantoa eettisempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan, niin eikö silloin tukipolitiikkaa tulisi ohjata:

pienempikokoisiin lehmiin ja nautoihin yleensä, hyväksyä se, että nauta on märehtijä, joka kykenee hyödyntämään kasveja, joita ihminen ei voi sinällään käyttää? Pienempikokoisiin siksi, että elatusrehun määrä pienenee ja toisaalta kahtokkeehan käppyröitä: pihvituotanto on jatkuvissa ongelmissa. Niitä pihvin purijoita ei olekaan niin paljon kuin on uumoiltu. Syy: hinta ja loppujen lopuksi ei mitään ihmeellistä herkkuva, kun nauta on tehokasvatettu viimosen päälle. Tuntemani lihakauppias sanoi vasta, että korona-aika on oikeastaan vain näyttänyt sen, mikä oli nähtävissä jo aiemmin.

Jos olette joskus syöneet pihviä, joka on tuotettu metodilla: 1800 gramman päiväkasvu, niin pihvihän on kuin kumilelu, hyllyvä ja mötkähtelevä, purutuntuma suorastaan huono ja jos siinä onkin sitä marmoria, niin sitä on lähinnä väriksi.

Miettikkeehän naudanlihan kasvatusta. Onko ne naudat enää mitään märehtijöitä, kun katsoo sitä väkirehumäärää, jonka ne kirnuavat elonpäivinään? Amerikoissa on tehotuotantoa, jossa heinäkasvien osuus on enää 10 prosenttia appeesta. MH? Siihen korautetaan anabolisia steroideja kankkuun vakiona ja antibiootti kulkee vakiona mukana ilman, että eläimet olisivat edes sairaita! MH?

Muistan kasarilta, että tuolloin vasikkavaiheen (kutakuinkin 9 kk:een asti) väkirehu per kokonaisvolyymi ruokinnassa oli käytännössä 70 prosenttia. Eikä se alle puolen edes laskenut. Mikä lienee nykytila, ei tietoa.

Mitä yritän sanoa: pitäisi hyväksyä se, että nauta on märehtijä ja tuotannon tuet järjestellä niin, että nauta saa olla jatkossakin märehtijä. Montako poikimista on nykylehmällä, kun se saa jo loikkia korkealaitaisen kyytiin? Aivan. Eihän siinä ole mitään järkeä. Järjettömän kokoisista eläimistä kiskotaan irti muutamassa vuodessa kaikki mitä vaan irtoaa ja uutta putkeen.

Missä vaiheessa maatalouden "tehostaminen" on käytetty loppuun? Missä vaiheessa siitä ei enää voida tehostaa mitään? Mitä sitten seuraavaksi? Aivan. Mulla on sellainen käsitys, että tämä tehostaminen on tulossa tiensä päähän. Onko se ollut oikeasti tehostamista edes vai halpuuttamista= halpuuttaminen on tosiasia, kun tuotetaan jumalattomasti bulkkia. Laatua tuottamalla määrä vähenee, halpuuttamiselle ei olekaan samaa tarvetta. Tässä on tukipolitiikan osuus, sen keinot ohjata koko sirkusta luvalla sanoen terveempään suuntaan.

Kirjoitukseni ei ole millään tavalla maataloustuotantoa parjaava tai kritisoiva, yrittäjät tekevät työnsä siinä toimintaympäristössä, missä muut määräävät tahdin. Mulla on vaan sellainen nokkavainu, että jotain varsin merkittäviä muutoksia tulee kaikkeen kotieläintuotantoon. Milloin ja mitä, sitä ei kristallipalloni kyllä suostu kertomaan. :) Sen verran kristallipallo kertoo, että talonpoikaiston sukupuuttoon hävittäminen ei ole kyllä mikään fantsu juttu. Ne maat, joissa tämä oivallinen skenaario on toteutunut syystä tai toisesta ovat de facto kehitysmaita, joihin luen tässä kontekstissa myös naapurimme Banglarushin.:cool: Siellähän talonpoikaisto hävitettiin huolella ja vieläkään siitä ei maatalous ole toipunut, vaikka hyvästä viljelysmaasta ei todellakaan ole pulaa.
 
Koska harrastelen kaikenlaista modernia puuhastelua niin tottahan taanoja löytyy erilaisia. Kaneille ja minkeille on minusta paras sellanen paksusta rautalangasta (luultavasti olen pöllinyt miehen hitsauslankoja?) askarreltu vehjes. Supi ja kettu taas sopii sellaselle leviälle lankulle. Yksi vuohi mulla oottelee tuolla vanerilevystä leikatulla taanalla. Se on sillai kivasti aseteltuna autotallin ovenpielessä mistä se tasaisin väliajoin hyökkää kimppuun. Pannuhuoneessa on sitten loput. Nokisutarit ovat suhtautuneet vähän vaihtelevasti tohon pannuhuonegalleriaan.

tuosta naudasta. Meillä syötiin tänään reilu puolivuotiaan sonnivasikan filettä. Kasvanut laidunruoholla ja maidolla. Liha on vaaleaa ja pehmeetä, ei tosiaan mitään atrian takuumureaa bulkkia. Siihen pottuja kellarista kaveriksi, kermaperunoita kun halusin niin ikäväkyllä kerma oli kaupasta koska Rauha-lehmän kasvatti ay-vasikka huolehtii siitä ettei lypsettävää jää. Viimosia viimekesän porkkanoita hauduttelin kaverin mehiläisten hunajassa. Pippurikermakastike lisäksi niin nyt on ähky ettei huvittais lähteä paskatalikon varteen. Kunhan tulen siementäneeksi tuon lehmän niin kyllä toivon sonnivasikkaa.

mutta siis ymmärrän kyllä tuon tehotuotannon, jos hommalla tarvitsee elää niin nämä pienet naudat ei oikeen sovellu. Myin syksyllä teurastamoon 2vuotiaan kyyttösonnin, lihapaino vähän alle 170kg ja tästä teurastamo maksoi oikeasti hyvän kilohinnan, mutta yhtään millään matikalla noita ei kannata kasvattaa teurastamolle myytäväksi. Rekoissa saa sitten kyllä ihan oikeaa rahaa lihoista, mutta se vaatii melkosen työmäärän markkinointiin ja lihan kuskaukseen liittyen. Siinä tulee kylkiäisenä lihalle hintaa myös niin että ostajakunta on aivan eri kuin niillä takuumureilla. Näin kun itse teurastetaan, paloitellaan, jauhetaan ja vakumoidaan niin kustannukset on luoti ja useampi tunti aikaa, mutta tuon palvelun kun ostaa teurastamolta niin halpaa ei ole. Eli ymmärrän täysin miksi joku mielummin tehoruokkii pihatollisen teholihanautoja nopeasti isoihin kilomääriin kuin hoitaa ja ruokkii vuositolkulla kyyttöjä täysikasvuisiksi. Mainittakoon nyt vielä vaikka se tuskin on kenellekään epäselvää, niin itse teurastettua ja paloteltua nautaa ei saa myydä, antaa eikä tarjota kenellekään. Eli jos olisit tullut meille tänään kylään ruoka-aikaan, olisin rikkonut noin tuhatta lakia ja direktiiviä tarjoamalla ruokaa.

tehotuotannon lisäksi pitäisi olla pientuotantoa, ihan jo huoltovarmuuden takia mutta koska ollaan suomessa sellaisessa tilanteessa mikä oli jollekin neuvostoliittolaisellekin byrokraatille pelkkä märkä uni, se ei ole juurikaan mahdollista. Jos rahat riittää siihen lupahakemus, pienteurastamo, elintarvikehuoneisto, hygieniapassi, salmonella, munanmyyntilupa, suojavyöhyke rumbaan, niin kaali hajoaa kaikkeen soopaan ennen kuin yksikään muna on kennossa.

tästä syystä meiltä ei saa muniakaan antaa kenellekään. Ei kanan, ei ankan, ei hanhen, eikä kalkkunan. Paitsi siitosmunia.

kyse ei siis useinkaan ole tehotuottajien ahneudesta, pientuottajien laiskuudesta tai edes maalaisten rakkaudesta ympäristön tuhoamiseen piittaamattomalla autolla ajelullaan vaan sillä että suomessa päättäjät haluavat toimia näin. Ei pientuotantoa vaan pelkkää isoa ja lakeja säätämällä homma menee just niinkuin päättäjät päättää. Hippi vinkukoon keskenään kitulehmiensä kanssa.
 
Onneksi ei tarvitse leipäänsä hakea lumisesta metsästä. Vaimon ikääntyneellä sukulaisella oli polttopuut kaikki ja käytiin sitten vaimon toisen sukulaisen kanssa hakemassa pystymetsästä lämmikettä pirttiin.

Perkele lunta haaroperiä myöten ja kuopissa enemmänkin. Jäinen puu on ihanata sahata. Ja uutta lunta sataa koko ajan lisää ja pakkasta on se -15 astetta, eli kaikki paikat on varmasti sulana ja öljyt notkeita, eikä käsiäkään palella ja kaikki on ihan vitun hienosti! Ja aina kun kumartuu puun juureen, kauluksen alta puhaltaa vähän lämmintä ilmaa laseille, jolloin rillit huurtuvat ja näkökyky on sangen vähäinen. Onneksi urakoitiin pellon vieressä, eli kun sai ne reunimmaiset yksittäiset puut raivattua pois, pääsi käsiksi kunnon koivupuskiin, joista alkoi kassa karttumaan kohtuullisen joutuisasti. Kyllä silti kirjoituspöytäsoturille kaksi traktorin metsäkärryllistä koivurankaa noin kolmemetriseksi sahattuna on ihan nokko.

Ja sitten tietysti käväistiin vaihtamassa metsäkärryn tilalle moderni sirkkelilaite ja sirkkelöitiin reilut kolme metsäkärryllistä (se sukulainenkin riehui sahan kanssa ja olipa näköjään kaatanut jonkin verran jo aiemmin) valmiiksi klapeiksi. Ajomies sirkkelöi ja EK-rukka nosteli rangat pinosta sirkkelöitäväksi. Ikävintä oli tietysti se, että tehtävänanto jäi vähän vajaaksi, enkä tajunnut, että ne klapit tehdään samaa kuumaa. Siispä kävin välillä kämpillä ja vein samalla sahan ja muut metsurinvälineet pois. Ennen paluuta rikospaikalle.

Siinä vaiheessa kun koivulla on läpimittaa yli 30 senttiä ja pituutta suunnilleen neljä metriä, se on luminen ja jäinen ja metsurinhanskat samoin, kun em. ranka pitää nostaa yli vyötärönkorkeudelle, tulee kyllä tukkisaksia tai koukkua ikävä. Ja tuo roskapuu (leppä/paju/mikälie) se vasta painavaa onkin. Tulipa itsemielessä kirottua tuota puut saavaa sukulaista, joka laiskuuttaan sahasi pitempiä rankoja kuin oli sovittu "Kun eihän se omissa hommissa niin tarkkaa ole." No ei sinänsä olekaan, mutta tulepa ite nostelemaan Saatana!

Mutta nytpä on puut tehtynä. Jospa noilla vähän aikaa pärjäisi.
 
Onneksi ei tarvitse leipäänsä hakea lumisesta metsästä. Vaimon ikääntyneellä sukulaisella oli polttopuut kaikki ja käytiin sitten vaimon toisen sukulaisen kanssa hakemassa pystymetsästä lämmikettä pirttiin.

Perkele lunta haaroperiä myöten ja kuopissa enemmänkin. Jäinen puu on ihanata sahata. Ja uutta lunta sataa koko ajan lisää ja pakkasta on se -15 astetta, eli kaikki paikat on varmasti sulana ja öljyt notkeita, eikä käsiäkään palella ja kaikki on ihan vitun hienosti! Ja aina kun kumartuu puun juureen, kauluksen alta puhaltaa vähän lämmintä ilmaa laseille, jolloin rillit huurtuvat ja näkökyky on sangen vähäinen. Onneksi urakoitiin pellon vieressä, eli kun sai ne reunimmaiset yksittäiset puut raivattua pois, pääsi käsiksi kunnon koivupuskiin, joista alkoi kassa karttumaan kohtuullisen joutuisasti. Kyllä silti kirjoituspöytäsoturille kaksi traktorin metsäkärryllistä koivurankaa noin kolmemetriseksi sahattuna on ihan nokko.

Ja sitten tietysti käväistiin vaihtamassa metsäkärryn tilalle moderni sirkkelilaite ja sirkkelöitiin reilut kolme metsäkärryllistä (se sukulainenkin riehui sahan kanssa ja olipa näköjään kaatanut jonkin verran jo aiemmin) valmiiksi klapeiksi. Ajomies sirkkelöi ja EK-rukka nosteli rangat pinosta sirkkelöitäväksi. Ikävintä oli tietysti se, että tehtävänanto jäi vähän vajaaksi, enkä tajunnut, että ne klapit tehdään samaa kuumaa. Siispä kävin välillä kämpillä ja vein samalla sahan ja muut metsurinvälineet pois. Ennen paluuta rikospaikalle.

Siinä vaiheessa kun koivulla on läpimittaa yli 30 senttiä ja pituutta suunnilleen neljä metriä, se on luminen ja jäinen ja metsurinhanskat samoin, kun em. ranka pitää nostaa yli vyötärönkorkeudelle, tulee kyllä tukkisaksia tai koukkua ikävä. Ja tuo roskapuu (leppä/paju/mikälie) se vasta painavaa onkin. Tulipa itsemielessä kirottua tuota puut saavaa sukulaista, joka laiskuuttaan sahasi pitempiä rankoja kuin oli sovittu "Kun eihän se omissa hommissa niin tarkkaa ole." No ei sinänsä olekaan, mutta tulepa ite nostelemaan Saatana!

Mutta nytpä on puut tehtynä. Jospa noilla vähän aikaa pärjäisi.
Hyvä suoritus kirjoituspöytäsoturille tai kelle tahansa raapaista noin kymppimotti (kärrejäkin tietysti monen kokoisia) koivua pystystä kyytiin. Sopii mennä koittamaan.

Vielä samana päivänä ne klapeiksi. No, nyt saunaolut olettaakseni ei pahasti vastaan potkinut ja työn uuvuttama raataja vaipuu kohta ansaitulle levolle.
 
Hyvä suoritus kirjoituspöytäsoturille tai kelle tahansa raapaista noin kymppimotti (kärrejäkin tietysti monen kokoisia) koivua pystystä kyytiin. Sopii mennä koittamaan.

Vielä samana päivänä ne klapeiksi. No, nyt saunaolut olettaakseni ei pahasti vastaan potkinut ja työn uuvuttama raataja vaipuu kohta ansaitulle levolle.
Vähän kyllä itketti aina välillä, mutta sitten lohdutin itseäni sillä, että kyllä se kuolema ennemmin tai myöhemmin korjaa. Se on vähän kuten viimeisimmässä työhaastattelussa kerroin, että "En minä ole kaikkein älykkäin, mutta iloinen ja reipas. Semmoinen minä olen!"

Se noissa meidän hommissa aina on, että ne tulevat vähän yllättäen ja sitten pikkuisen paisuvat. Kerrankin... Ei vittu. Tuota rupea ei avata, eli muisto jääköön sinne alitajunnan pohjalle.

Vitusti me saadaan kyllä aikaiseksi (etenkin ottaen huomioon, että allekirjoittanut ei ole ammattilainen kuin paskanpuhumisessa) kun sitten hommiin ruvetaan. Tosin valitettavasti me ollaan vähän semmoisia Hupsis-miehiä (tsekkiläiset Mat ja Pat -nuket), eli tilanteen perkelöityminen eskaloituu aina jossain vaiheessa.

"Pesu ja loput lonkut naamaan" oli illan suunnitelmana. Samalla vähän mielenpahuuden aiheuttamista kanssaihmisille Internetin ihmeellisessä maailmassa ja ohessa musiikin kuuntelua.
 
Viimeksi muokattu:
Ei todellakaan maksa. Taksi venii kyytiä ilman tuloja. Tollasen 2-4h oottamisen jälkeen ei kymoin kyyti ja jonopaikan menettäminen kiinnosta. Kaikkihan tunkiolla oottaa sitä pitempää kyytiä. Noilla tummilla on minimihinnat ihan poskettomat, ottaa taksihelsingin tai lähitaksin niin on alle kympin lähtöhinta.

Aina valopilkkusovelluksella tai soittamalla 020202.
 
Pohdintaa:

jos EU haluaa -oikeasti- ohjata mm. naudanlihan ja -maidon tuotantoa eettisempään ja ympäristöystävällisempään suuntaan, niin eikö silloin tukipolitiikkaa tulisi ohjata:

pienempikokoisiin lehmiin ja nautoihin yleensä, hyväksyä se, että nauta on märehtijä, joka kykenee hyödyntämään kasveja, joita ihminen ei voi sinällään käyttää? Pienempikokoisiin siksi, että elatusrehun määrä pienenee ja toisaalta kahtokkeehan käppyröitä: pihvituotanto on jatkuvissa ongelmissa. Niitä pihvin purijoita ei olekaan niin paljon kuin on uumoiltu. Syy: hinta ja loppujen lopuksi ei mitään ihmeellistä herkkuva, kun nauta on tehokasvatettu viimosen päälle. Tuntemani lihakauppias sanoi vasta, että korona-aika on oikeastaan vain näyttänyt sen, mikä oli nähtävissä jo aiemmin.

Jos olette joskus syöneet pihviä, joka on tuotettu metodilla: 1800 gramman päiväkasvu, niin pihvihän on kuin kumilelu, hyllyvä ja mötkähtelevä, purutuntuma suorastaan huono ja jos siinä onkin sitä marmoria, niin sitä on lähinnä väriksi.

Miettikkeehän naudanlihan kasvatusta. Onko ne naudat enää mitään märehtijöitä, kun katsoo sitä väkirehumäärää, jonka ne kirnuavat elonpäivinään? Amerikoissa on tehotuotantoa, jossa heinäkasvien osuus on enää 10 prosenttia appeesta. MH? Siihen korautetaan anabolisia steroideja kankkuun vakiona ja antibiootti kulkee vakiona mukana ilman, että eläimet olisivat edes sairaita! MH?

Muistan kasarilta, että tuolloin vasikkavaiheen (kutakuinkin 9 kk:een asti) väkirehu per kokonaisvolyymi ruokinnassa oli käytännössä 70 prosenttia. Eikä se alle puolen edes laskenut. Mikä lienee nykytila, ei tietoa.

Mitä yritän sanoa: pitäisi hyväksyä se, että nauta on märehtijä ja tuotannon tuet järjestellä niin, että nauta saa olla jatkossakin märehtijä. Montako poikimista on nykylehmällä, kun se saa jo loikkia korkealaitaisen kyytiin? Aivan. Eihän siinä ole mitään järkeä. Järjettömän kokoisista eläimistä kiskotaan irti muutamassa vuodessa kaikki mitä vaan irtoaa ja uutta putkeen.

Missä vaiheessa maatalouden "tehostaminen" on käytetty loppuun? Missä vaiheessa siitä ei enää voida tehostaa mitään? Mitä sitten seuraavaksi? Aivan. Mulla on sellainen käsitys, että tämä tehostaminen on tulossa tiensä päähän. Onko se ollut oikeasti tehostamista edes vai halpuuttamista= halpuuttaminen on tosiasia, kun tuotetaan jumalattomasti bulkkia. Laatua tuottamalla määrä vähenee, halpuuttamiselle ei olekaan samaa tarvetta. Tässä on tukipolitiikan osuus, sen keinot ohjata koko sirkusta luvalla sanoen terveempään suuntaan.

Kirjoitukseni ei ole millään tavalla maataloustuotantoa parjaava tai kritisoiva, yrittäjät tekevät työnsä siinä toimintaympäristössä, missä muut määräävät tahdin. Mulla on vaan sellainen nokkavainu, että jotain varsin merkittäviä muutoksia tulee kaikkeen kotieläintuotantoon. Milloin ja mitä, sitä ei kristallipalloni kyllä suostu kertomaan. :) Sen verran kristallipallo kertoo, että talonpoikaiston sukupuuttoon hävittäminen ei ole kyllä mikään fantsu juttu. Ne maat, joissa tämä oivallinen skenaario on toteutunut syystä tai toisesta ovat de facto kehitysmaita, joihin luen tässä kontekstissa myös naapurimme Banglarushin.:cool: Siellähän talonpoikaisto hävitettiin huolella ja vieläkään siitä ei maatalous ole toipunut, vaikka hyvästä viljelysmaasta ei todellakaan ole pulaa.

Tuosta voi lukea jenkkilän touhuista. Siellä se on tehotuontantoa, meilläkin, mutta kuitenkin erilaista ja suomalaisen maidon ja lihan laadusta voi syystä olla ylpeä.

Lihantuotannossa meillä parhaat tilat pääsee noin kilon päiväkasvuihin/eläin. Elukoille ei meillä pumpata antibioottia rutiininomaisesti, kuten on lännessä tapana.

Väkirehuprosentti liikkuu maidontuotannossa 40-55 prosentin välillä, karkearehun laadusta riippuen.

Keskipoikimakertoja lienee alle kolme/lehmä, eli eihän ne lehmät meilläkään ole pitkäikäisiä. Maitoa kun lähtee +10.000 kg/v, niin tiukilla se lehmä siinä on ja kovinkaan kummoista vastoinkäymistä kestä.

Parhaiten kannattavat korkeita keskituotoksia ja päiväkasvuja saavuttavat tilat. Systeemi on hierottu siihen muottiin. Korkea keskituotos tai päiväkasvu ei lähde vasemmalla kädellä, koko tuotantoketjun pellolta navettaan pitää olla tikissä mukaan lukien viljelijän ammattitaito.

Mikä lienee tulevaisuus ja mihin suuntaan tuotanto ohjautuu, sen aika näyttää. Kuitenkin meillä tämäkin nykyinen tehotuotanto tuottaa erinomaista laatua, ei mitään täysantibioottimaitoa tai lihaa.

Kuluttaja on kuningas. Sellaista tuotetaan, mitä kuluttaja haluaa ostaa. Jos ostopäätös on halpa bulkki, sitä tuotetaan. Jos esim. kallis hitaasti kasvanut kyytönliha, eiköhän vain sitäkin markkinoille jollakin aikavälillä saada. @Baltriber myy sitten erinomaisen hyvään hintaan kantaemiä ja isiä kyyttökarjojen aluiksi.
 
Parhaiten kannattavat korkeita keskituotoksia ja päiväkasvuja saavuttavat tilat. Systeemi on hierottu siihen muottiin. Korkea keskituotos tai päiväkasvu ei lähde vasemmalla kädellä, koko tuotantoketjun pellolta navettaan pitää olla tikissä mukaan lukien viljelijän ammattitaito.

Mikä lienee tulevaisuus ja mihin suuntaan tuotanto ohjautuu, sen aika näyttää. Kuitenkin meillä tämäkin nykyinen tehotuotanto tuottaa erinomaista laatua, ei mitään täysantibioottimaitoa tai lihaa.

Minulle ainakin välttää suomalainen maito ja liha, eikä hinnoissakaan ole vikaa. Enkä tässä sivulauseessakaan kritisoi viljelijää tai teollisuutta, niillä on reunapaalunsa, jonka mukaan mennään.

Bold: minkä verran näitä osaajia on Suomessa kahden sukupolven kuluttua? Tehostaminen tappaa yhtä varmasti pitkässä juoksussa ne talonpojat kuin Stalinkin. Kiinalaiset keskusjohtavat maataloustuotantoa omista kaupungeista käsin ja tuotanto tapahtuu mm. Afrikassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo metodi ei tule toimimaan. Voi tulla todella lohdutonta jälkeä. Kuka siivoaa jäljet?

Tuttavien viljelijöiden tilat ovat kohta sukupolvenvaihtovaiheessa. Yhdellekään ei ole varmaa jatkajaa, ei yhdellekään. Ratkaisuksi osoitetaan varmaan jotain, mutta mitä? Perustetaan isoja yhtiöitä, sitten on pellot levällään halkaisijaltaan sata kilsaa alueella....mitä sellaisesta tulee? Tehostaa? Mitä? Yksi isäntä yrittää jakaa tietotaitoaan pitkin maakuntaa ja virolaiset työmiehet pukertavat hommat, jos pukertavat.

Minä en vakuutu tästä kehityksestä lainkaan. Minulla ei ole munia tässä korissa, olenpahan ollut kiinnostunut, kun kohtuullisesti olen itsekin kasvanut kynnet savessa ja pa...ssa.
 
Onneksi ei tarvitse leipäänsä hakea lumisesta metsästä. Vaimon ikääntyneellä sukulaisella oli polttopuut kaikki ja käytiin sitten vaimon toisen sukulaisen kanssa hakemassa pystymetsästä lämmikettä pirttiin.
Minulle jäi vähän avoimeksi, mitä varten mennään helmikuussa metsään jos polttopuut on loppuneet? Seuraavana syksynä siitä saa apuja, mutta ei yhtään aikaisemmin.

Kyllä hyöty jää varsin kyseenalaiseksi jos ihan tuoretta lähdetään polttelemaan. Jos tuodaan tupaan kuivumaan, on se vähän itsensä huijaamista.

Mutta hienoa että lähditte auttamaan, tilatkaa sille nyt kumminkin muutama motti kuivaa klapia niin pysyy sukulaisella mielikin parempana lämmityspuuhissa.
 
Minulle jäi vähän avoimeksi, mitä varten mennään helmikuussa metsään jos polttopuut on loppuneet? Seuraavana syksynä siitä saa apuja, mutta ei yhtään aikaisemmin.

Kyllä hyöty jää varsin kyseenalaiseksi jos ihan tuoretta lähdetään polttelemaan. Jos tuodaan tupaan kuivumaan, on se vähän itsensä huijaamista.

Mutta hienoa että lähditte auttamaan, tilatkaa sille nyt kumminkin muutama motti kuivaa klapia niin pysyy sukulaisella mielikin parempana lämmityspuuhissa.
Pystyyn kuivuneista nyt voi saada helpotusta polttopuu pulaan pikaisesti mutta tästä ei ilmeisesti ollut kyse.
Kyllä ne puut pitäisi saada lumettomana aikana tehtyä eikä silloinkaan mitään urakkavauhtia. Silloin siitä työstä pääsee jopa nauttimaan.
Onnistuin lumettomana aikana tänäkin vuonna ja ajamaan ne poiskin metsästä. No tuli sitten koettua kuitenkin lumiset olotkin kun piti mennä "pakosta" kokoomaan ne lumen katkomat puut pois.
OLi se ilkeää touhua vaikkei lunta kuin jotain 30cm.
EK: lle kyllä hattua nostan, todella kova suoritus.
 
Minulle ainakin välttää suomalainen maito ja liha, eikä hinnoissakaan ole vikaa. Enkä tässä sivulauseessakaan kritisoi viljelijää tai teollisuutta, niillä on reunapaalunsa, jonka mukaan mennään.

Bold: minkä verran näitä osaajia on Suomessa kahden sukupolven kuluttua? Tehostaminen tappaa yhtä varmasti pitkässä juoksussa ne talonpojat kuin Stalinkin. Kiinalaiset keskusjohtavat maataloustuotantoa omista kaupungeista käsin ja tuotanto tapahtuu mm. Afrikassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuo metodi ei tule toimimaan. Voi tulla todella lohdutonta jälkeä. Kuka siivoaa jäljet?

Tuttavien viljelijöiden tilat ovat kohta sukupolvenvaihtovaiheessa. Yhdellekään ei ole varmaa jatkajaa, ei yhdellekään. Ratkaisuksi osoitetaan varmaan jotain, mutta mitä? Perustetaan isoja yhtiöitä, sitten on pellot levällään halkaisijaltaan sata kilsaa alueella....mitä sellaisesta tulee? Tehostaa? Mitä? Yksi isäntä yrittää jakaa tietotaitoaan pitkin maakuntaa ja virolaiset työmiehet pukertavat hommat, jos pukertavat.

Minä en vakuutu tästä kehityksestä lainkaan. Minulla ei ole munia tässä korissa, olenpahan ollut kiinnostunut, kun kohtuullisesti olen itsekin kasvanut kynnet savessa ja pa...ssa.
Ei tarvita kahta sukupolvea odottaa. Jo seuraavaan ei löydy tarpeeksi jatkajia. Ymmärrän tämän hyvin.

Maatiloilla kasvaneet lapset eivät hekään ole täysin tyhmiä. Näkeehän he kotonaan, mikä on homman nimi. Tuotannon katteet olemattomat, karjatilalla päivät täynnä töitä kesät ja talvet. Sitovuus etenkin karjatilalla on sellainen, ettei sitä palkkatöissä oleva edes pysty käsittämään.

Alkutuottajan saamaa osuutta elintarvikkeista on pakko saada isommaksi, jatkuvan laajentamisen ja tehostamisen tie on kuljettu kohta loppuun.

Voihan käydä niinkin, että kinukit ja/tai sijoitusyhtiöt ostaa jatkajia vailla olevat maatilat ja päästään mekin kunnon teolliseen meininkiin.

Tai sitten nälkä pakottaa palaamaan pienimuotoiseen kotitarveviljelyyn.

Nykymenolla ei enää pitkälle tulla pötkimään, siitä olen hyvin erinäisistä asioista hajulla olevan veli @baikal in kanssa samaa mieltä.
 
Tuskimpa ne kiinalaiset suomalaisia tiloja ostaa, korkeintaan maat ja sitten tilat muskaksi ja omat "hyvä" palkkaiset ja lojaalit työntekiät pyörittämään hommaa...
 

Tuosta voi lukea jenkkilän touhuista. Siellä se on tehotuontantoa, meilläkin, mutta kuitenkin erilaista ja suomalaisen maidon ja lihan laadusta voi syystä olla ylpeä.

Lihantuotannossa meillä parhaat tilat pääsee noin kilon päiväkasvuihin/eläin. Elukoille ei meillä pumpata antibioottia rutiininomaisesti, kuten on lännessä tapana.

Väkirehuprosentti liikkuu maidontuotannossa 40-55 prosentin välillä, karkearehun laadusta riippuen.

Keskipoikimakertoja lienee alle kolme/lehmä, eli eihän ne lehmät meilläkään ole pitkäikäisiä. Maitoa kun lähtee +10.000 kg/v, niin tiukilla se lehmä siinä on ja kovinkaan kummoista vastoinkäymistä kestä.

Parhaiten kannattavat korkeita keskituotoksia ja päiväkasvuja saavuttavat tilat. Systeemi on hierottu siihen muottiin. Korkea keskituotos tai päiväkasvu ei lähde vasemmalla kädellä, koko tuotantoketjun pellolta navettaan pitää olla tikissä mukaan lukien viljelijän ammattitaito.

Mikä lienee tulevaisuus ja mihin suuntaan tuotanto ohjautuu, sen aika näyttää. Kuitenkin meillä tämäkin nykyinen tehotuotanto tuottaa erinomaista laatua, ei mitään täysantibioottimaitoa tai lihaa.

Kuluttaja on kuningas. Sellaista tuotetaan, mitä kuluttaja haluaa ostaa. Jos ostopäätös on halpa bulkki, sitä tuotetaan. Jos esim. kallis hitaasti kasvanut kyytönliha, eiköhän vain sitäkin markkinoille jollakin aikavälillä saada. @Baltriber myy sitten erinomaisen hyvään hintaan kantaemiä ja isiä kyyttökarjojen aluiksi.
Sitten voikin miettiä miksi punainen liha aiheuttaa mm. paksusuolen syöpää Pohjois-Amerikassa mutta ei Euroopassa tai muualla maailmassa...:unsure:
 
Back
Top