Nyt on hajut hälvenneet ja jokusen pölyttäjänkin näin hengissä.
meni ihan viimesenpäälle tunteisiin eilen. Lähtötilanne kun oli keskussairaalalla vietettyjä tunteja voodoo-leikkien parissa (että ottivat tuberkuloositestinkin ) ja aina yhtä rentouttava tuokio magnettikuvausputkessa. Siitä kotimatkalla todeten että heikolta näyttää heinäsato luonnonhoitamattomuuspellolla. Siitä juttelin naapurin isännän kanssa ja se kirosi noi pinta-alaheppulit alimpaan helvettiin kun pilaavat pellot hoitamattomuudella tai ryöstöviljelyllä lopullisesti. Piti ryystää sumpit ja mennä kitkemään talvivalkosipulit. Tässä kohtaa meni kahvit henkitorveen kun myrkytin pukkasi näkökenttään.
oli hyvin valvottu yö aikaa miettiä kaikkia juttuja. Enimmäkseen sitä mikä tässä systeemissä on vituillaan. Luultavasti olen taas väärässä mutta luulen että yksi isoin vituillaan oleva asia on arvostus, ei se ettei reissumiestä ja tuontimetukkaa pureksiva rahvas arvostaisi ruoantuottajien työpanosta vaan se ettei viljelijät arvosta maataan. Älkää saako sydäriä, koitan avata ajatusta.
viljelijöitä on ehkä nykyään kahta sorttia. On sellaiset
@Ikarus isännät jotka hankkivat elannon niiltä samoilta kivikoilta kuin edelliset sukupolvet. Viljellään ottaen huomioon minne ja mitä kylvämällä saadaan paras sato. Muistetaan että isoisä aikanaan sanoi että siellä takakyrveliköissä ei kannata mitään hallanarkaa kasvattaa kun on sillai alavampaa kuin muualla. Pyritään saamaan ihan oikeasti myytävää syötävää, eikä tavoite ole että ala näyttää siltä että on yritetty kylvää jos tarkastaja tulee katsomaan. Metsiä myydään (vai tukkeja? Mitä nyt sieltä metsistä myydään) siksi koska ne kepit on elinkaarensa siinä päässä ja nävertäjätoukka uhkaa vallata koko näreikön, ei siksi että rouvan mersu on jo vuoden vanha ja vaatii vaihtoa, myös rouvan naama on käyttöikänsä päässä ja vaatii peruskorjauksen. Sitten laitetaan mettää sileäksi viimeiseen risuun. Navetta, traktori, puimuri ja kuivuri on ainakin osa niitä mitkä on edellisen sukupolven investointeja. Perilliset eivät häivy horisonttiin siksi kun eivät halua miljoonavelkoja riesoikseen, vaan siksi ettei lehmän alla kyykkääminen putkilypsykoneiden kanssa ole se toiveammatti kaikessa sitovuudessaan.
se toinen porukka ei muistele kuinka toivo-pappa raivasi kymmenen hehtaaria peltoa kalmansuon takamaille kaivaen kivet, kannot ja kalliot pois paljain käsin. Loppuikä meni parantaen maata ajaen lehmänpaskaa kinosten halki, päre hampaissa ja susien pureksiessa kantapäitä. Näille pellot ja metsät ei tarjoa elantoa sillä miten hyvin niitä hoidetaan ja miten paljon ne hoidon seurauksena tuottaa satoa, vaan arvo tulee pinta-aloista tukihakemuksissa ja vakuusarvosta pankin papereissa. Ei mietitä toivo-papan uhrauksia maansa eteen vaan mietitään että miksikä vitussa se toivon piti olla niin saatanan saita ettei ottanut velkaa ja ostanut niitä maita pois naapurin leskirouvalta.
maataloustukia perustellaan huoltovarmuudella. Menemättä nyt näihin tiina jylhiin ja muihin suomalaisen huoltovarmuuden kulmakiviin, pitäisi siihen asiaan suhtautua vähän toisin. Tämä maa voisi ruokkia asukkaansa. Ei tällä meiningillä, noita oikeita viljelijöitä on liian vähän jäljellä. Pinta-alaviljelyssä olevat pellot ovat huoltovarmuuden kannalta samassa linjassa huoltovarmuuskeskuksen kanssa, eli käytännössä tyhjiä varastoja.
Aatelkaa kun tulee sota, rutto ja heinäsirkka parvet. Hoitamaton, ryöstöviljelty maa on kuollut ja sen kuolleen elvyttäminen vie vuosia ja valtavan määrän verta, hikeä ja paskaa. Sitä paskaa ei ole koska maaseutu on tyhjentynyt eläimistä, hikeä ei olla valmiita uhraamaan ja veren vuodatus ei tuota satoa.
mä olen melko hippi, en sellanen norppalogokangaskassi-hippi, vaan sellanen että jos maasta meinaa saada jotain itselleen, täytyy sitä hoitaa ja arvostaa. Niitä pörriäisiä ja matoja ilman ei tule ruokaa ja vaikka niitä tukia saisi satabiljoonaa, niin seteleitä syömällä ei pötkitä pitkälle.
tekisi mieli kiukutella hetki noista muutaman kymmenen lehmän putkilypsynavetoista mitkä on nykypäivänä maanpäällisiä helvettejä ja lopetettava heti. Niissä navetoissa jokaikisen mansikin hoitaa ihminen vähintään kahdesti päivässä. Ihmiskäsi pyyhkii utareet ja huomaa heti että mansikki vähän räpisteli kun laittoi lypsimen oikeaan etuvetimeen, täytyypä seurata ettei tee tulehdusta. Mustikki jätti rehua syömättä ja niin edelleen. Kyllä sitä lypsäjää välillä vituttaa kun marraskuisessa räntäsohjossa taapertaa aamuyöstä navettaan ja toteaa että soma on irti ja tuutannut pöydän puolilleen paskaa. Sievä on alkanut poikimaan ja vasikka on tulossa kylkiedellä pihalle ja lypsykone on kadottanut paineet. Vesiputketkin jäätyi kun kissa ropasi maitohuoneen oven auki. Mutta nämä somat ja sievät ovat kesällä laitumella tuottaen niitä paskakasoja mitkä on joidenkin tärkeiden koppisten elinympäristöjä. Somat ja sievät ovat toki parressa, ne somat ja sievät pitää niitä omina paikkoinaan missä ne ovat vaikkei niitä laittaisi kiinni. Isäntä ja emäntä tietää että soma ja sievä ovat olleet kavereita vasikoista asti ja haluavat olla vierekkäisillä paikoilla. Soma ja sievä tunnetaan nimiltä ja tiedetään miten ne reagoi mihinkin ja millä hoidolla ja ruokinnalla ne ovat terveitä ja tyytyväisiä eläimiä.
nämä somat ja sievät halutaan keskittää satojen eläinten peltihalleihin missä ne haahuilevat robotin, ruokintapöydän ja makuupaikan väliä elämänsä. Ei se väärin ole mutta kun näihin jättiyksiköihin tulee veriripuli, botulismi ja paiserutto, on vaikutukset ihan omassa mittakaavassa.
minusta huoltovarmuuden kannalta pienemmät yksiköt ja se että joka kylässä olisi edelleen se viljan viljelijä, maitotila, kanala, sikala, juureskasvattaja ja ja ja olisi ympäristön monimuotoisuuden, väestönruokinnan ja muun kannalta parempi suuntaus kuin tämä nykyinen tehokas moniviljely. Ai niin mut vihreet arvot ja tuontisoija.
nyt mä lähden säädättämään ne aurauskulmat ennen kun tästä tulee aivoverenvuoto. Oli vähän sekava paatos mutta toivottavasti ymmärrätte mistä tämä myrkkyruiskuantipatia kumpuaa