Suuri maatalouskeskustelu

[kolomaittis]

+40 mm kaadoin tänään pois sademittarista. Lauantai-torstai välillä tuo tuli. Tällä viikolla ei mitään asiaa puimaan. Ei ole keliä, eikä kanna kohta enää pellotkaan.

Laatu ei ennen sateitakaan ollut niin hääppöinen, kohta ne vähätkin mitä mahdollisesti pois saa, on pelkkää kuraa. (Tähkässä itäviä ja homeessa.)

Tästä satokaudesta ei jää hyviä muistoja, vaikka viljan hinta on keskimääräistä parempi. Mitäpä se hyvä hinta hyödyttää, kun satoa ei juuri irti lähde. Polttoainetta palaa lähes tyhjän puinnissakin.

Polttoaineen hinta nousi selkeästi viime vuodesta, lannoitteet +30 %.

Puimuri kuitenkin taas sepitetty kuntoon.

Kolmatta nurmisatoa yrittävät ovat sateista mielissään. Nurmet lähtivät vettä rutosti saatuaan todella hienosti toisen niiton jälkeen kasvuun.

1. nurmisato siis erinomainen, 2 . huono, 3. tulee olemaan vähintäänkin hyvä, syyssadoksi. Korjuukelit kolmannelle nurmisadolle on sitten mitkä on, niistä ei kukaan tiedä, noin kuukauden kuluttua.

Sama reilu 40mm tullut nyt kahteen päivään ja elokuussa karvan alle 100mm. Keväälläkään ei olleet vedet isommissa ojissa noin korkealla.

Niin ne kelit vaihtelee ja sitä vettä tullut tänä vuonna aina väärään aikaan. Jospa sitä ensviikolla sais ne loput pois pellolta.

Laititkos muuten molemmat vetokehät ja akselit samalla kertaa? Voihan ne kyllä olla vaihdettu eriaikaan ennenkin että sikäli turhaa ehkä ja kun niitten hinnat ei mitään halpoja ole.

 

[Ikarus]

Sama reilu 40mm tullut nyt kahteen päivään ja elokuussa karvan alle 100mm. Keväälläkään ei olleet vedet isommissa ojissa noin korkealla.

Niin ne kelit vaihtelee ja sitä vettä tullut tänä vuonna aina väärään aikaan. Jospa sitä ensviikolla sais ne loput pois pellolta.

Laititkos muuten molemmat vetokehät ja akselit samalla kertaa? Voihan ne kyllä olla vaihdettu eriaikaan ennenkin että sikäli turhaa ehkä ja kun niitten hinnat ei mitään halpoja ole.

En vaihtanut, vain rikkontuneen puolen. Siihenkin meni riittävän iso summa.

Luullakseni pohjakiven osuma pöydän pohjaan, ensin paukahti pöydän alla ja sitten vetokehä. Äkillinen kova isku, sivukalttoa ja ohjaus jo käännettynä päisteessä.

 

[Baltriber]

Vaikka mä usein kaipaankin noita vähän modernimpia maatalousvehjeksiä, niin oon kyllä tyytyväinen ettei yhdenkään sellasen korjauskulut ole mun huolena.
tänään totesin että paskatalikko kaipaa uutta piikki-osaa, se on siis sellanen muovinen kevytkihveli ja siihen uus piikkiosa maksaa ehkä kympin.

se on ny syksy tullu tännekkin takasurkeelle. Lihava lintukoira on joutunut pulustamaan, laitumet loppu ja mä nään jo painajaisia säilykepurkeista. Tartten ehkä kolmannen kasvikuivurin ja neljännen pakastimen. Toki tarvitsen myös uuden auton, armas puolisoni on kunniakkaasti niellyt moottorinvaihdoista alkaen kaikki volvon pienet vastoinkäymiset, mutta nyt vaikuttaa siltä että vaihdelaatikon leviäminen koitui tuon onnettoman kulkimen kohtaloksi.

talven lihat on vielä enimmäkseen elossa. Pari pässikaritsaa on kasvamassa ja keväällä hankittu Ay-Ba vasikka on matkalla tänne. Ne on nää pitkät välimatkat ja hitaat hämäläiset. Tuo mulla lainassa ollut ay piti palauttaa ja ottaa samalla matkaan se uusi vasikka, ei oo keretty. Onhan sitä matkaa taitettavana ainakin 300metriä. Kerkiäähän sitä




On kyllä ollu melkonen kesä kasvien kasvattamiseen. Kohopenkit on ollu pelastus kun on pitäny saada maksimisato minimikastelulla. Silti myöhäinen kevät, alkukesän hurjat lämpötilan vaihtelut, kuivuus ja paahtava aurinko teki tehokkaasti tehtävänsä. Kaikkea tulee kun on puljattu harsojen ja sadettimien kanssa mutta kyllä vähän tasasemmat kesäkelit kelpais. En kadehdi niitä keiden työnä on tuottaa syötävää marketin hyllyyn. Täytyy vaan toivoa että niissä hyllyissä piisaa tavaraa huolimatta tulvista, maastopaloista, kevään pakkasista, tynkäkasvukaudesta, helteistä, kuivuudesta jne.

ja onneksi meidän heinänsyöjille riittää se yksi sato kuivaheinää. Täällä on saatu rehua tehtyä se yksi ja ainoa sato, sitten kyrvähti nurmet ja kuivuus huolehti siitä ettei mikään enää kasvanut.

nämä mun maatalouden myyntiartikkelit kaikki onnistui onneksi ihan hyvin, ainakin saa toimitettua sen mitä on luvannut.

tänään aloittelin kurpitsoiden kanssa

Ruokakuvissa asettelu on tärkeä.

 

[EK]

Viet huoltoon, vika löytyy. Syttyboxi luultavasti. Minulla oli Hussen raivurin, yksi syttyboksi vaihdettiin ja sama temppuilu jatkui. Sammui lämmettyään kuin saunalyhty.

Juuri mikään ei tympäse yhtä paljon kuin repiä vesakossa raivuria käyntiin.

Kiinnostanut yhtään sen kanssa tapella, vein vaihtoon ja nyt on 490 Sthil hienosti pelaillut.
Tuossa on seoksen automaattisäätö. Vetästään käyntiin ensimmäisen kerran sinä päivänä, minuutti tyhjäkäyntiä ja seos on lämpötilaan optimi. Sammuu seuraavan kerran kun bensa loppuu tai sammutetaan. Tankki kestää sahata noin kaksi tuntia.

Ammattiraivuriin kun pistää siimapään kiinni niin on äkkiä nurmikotkin modattu.
Katso liite: 52245
FS 490 C.

Halapaa kuin saippua. Mutta hyvä maksaa. Käytätkö Tilhin valjaita vai Huskun? Aika pitkäänhän nuo Stihlin valjaat oli melko huonoja, mutta nyt vissiin oppineet tekemään kilpailukykyisiä.

 

[Ikarus]

Halapaa kuin saippua. Mutta hyvä maksaa. Käytätkö Tilhin valjaita vai Huskun? Aika pitkäänhän nuo Stihlin valjaat oli melko huonoja, mutta nyt vissiin oppineet tekemään kilpailukykyisiä.

STIHL Advance X-Treem Ammattivaljas 00007109001 | Sporttikone

00007109001, Metsurin valjaat ADVANCE X-TREEm Erinomainen ergonomia,tarkoitettu erityisesti pitkäkestoiseen metsätyökäyttöön. Pituussäädettävä selkäosa

sporttikone.fi

Sahan mukana tuli nuo Tilhin omat Advance X-Treemit, ne on aivan pätevät valjaat.

 

[EK]

Viet huoltoon, vika löytyy. Syttyboxi luultavasti. Minulla oli Hussen raivurin, yksi syttyboksi vaihdettiin ja sama temppuilu jatkui. Sammui lämmettyään kuin saunalyhty.

Juuri mikään ei tympäse yhtä paljon kuin repiä vesakossa raivuria käyntiin.

Kiinnostanut yhtään sen kanssa tapella, vein vaihtoon ja nyt on 490 Sthil hienosti pelaillut.
Tuossa on seoksen automaattisäätö. Vetästään käyntiin ensimmäisen kerran sinä päivänä, minuutti tyhjäkäyntiä ja seos on lämpötilaan optimi. Sammuu seuraavan kerran kun bensa loppuu tai sammutetaan. Tankki kestää sahata noin kaksi tuntia.

Ammattiraivuriin kun pistää siimapään kiinni niin on äkkiä nurmikotkin modattu.
Katso liite: 52245
FS 490 C.

Isännöitsijä Olavi Olof Granströmiä siteeraten "Kurkistaessani ampuma-aukosta sisään hunajapurkkiin, tunsin kuinka ilokalikkani kovettui." Samanlaiset tuntemukset tuli tästä kuvasta. Niinpä tänään hain vanhan uskollisen Huskun varastosta ja kävin parin tankin verran aukomassa vanhaa ajouraa metsässä. Onhan se hauskaa, niin kauan kuin saa itse määrätä tahdin, eikä leipä ole kiinni urakan sujuvuudessa. Yllättävän hyvin lähti saha käyntiin, vaikkei pariin vuoteen ole pahemmin käytetty. Terän kiinnitysmutteri löystyi pari kertaa vähän mystisesti, mutta loppuvaiheessa pysyi kyllä kiinni ihan hyvin. Tilasin varoiksi kuitenkin pari uutta varaosiksi.

 

[YliKoo]

korjauskulut ole mun huolena.
tänään totesin että paskatalikko

Rautakangessa on vähemmän liikkuvia osia, sillä voi toimitta moniakin askareita menestyksellä

 

[Leaderdog]

Vähän minua mietittää tuo Hussen sahan ketjujarru, hittoakos sen pitää olla noin ärhäkkä. Tolle pitää antaa kaasua oikein huolella että rupeaa terä pyörimään...vanha Jonseredi toimii mukavammin kun terä rullaa todella herkästi ilman turhia stoppeja.

 

[Ikarus]

Isännöitsijä Olavi Olof Granströmiä siteeraten "Kurkistaessani ampuma-aukosta sisään hunajapurkkiin, tunsin kuinka ilokalikkani kovettui." Samanlaiset tuntemukset tuli tästä kuvasta. Niinpä tänään hain vanhan uskollisen Huskun varastosta ja kävin parin tankin verran aukomassa vanhaa ajouraa metsässä. Onhan se hauskaa, niin kauan kuin saa itse määrätä tahdin, eikä leipä ole kiinni urakan sujuvuudessa. Yllättävän hyvin lähti saha käyntiin, vaikkei pariin vuoteen ole pahemmin käytetty. Terän kiinnitysmutteri löystyi pari kertaa vähän mystisesti, mutta loppuvaiheessa pysyi kyllä kiinni ihan hyvin. Tilasin varoiksi kuitenkin pari uutta varaosiksi.

Itse tykkään kanssa metsässä temuta, omaan tahtiin, sen verran päivässä kun mukavasti menee. Käden jälki sekä oma tekeminen näkyy, metsä sekä oma kuntokin kiittää.

Normivuonna joitakin kymmeniä päiviä, tekemistä siellä on aina. Kun toisesta päästä saat tehtyä, pitää lähteä jo uusinta kierrokselle.

Ravinteikkailla mäkimailla viihtyy kuusi ja koivu, mutta niiden alulle saattaminen vaatii raivurin kanssa melko paljon töitä.

Mutta raivauksen jälkeen työntää pitkää latvaa niin että melkein korvissa soi.

 

[EK]

Itse tykkään kanssa metsässä temuta, omaan tahtiin, sen verran päivässä kun mukavasti menee. Käden jälki sekä oma tekeminen näkyy, metsä sekä oma kuntokin kiittää.

Normivuonna joitakin kymmeniä päiviä, tekemistä siellä on aina. Kun toisesta päästä saat tehtyä, pitää lähteä jo uusinta kierrokselle.

Ravinteikkailla mäkimailla viihtyy kuusi ja koivu, mutta niiden alulle saattaminen vaatii raivurin kanssa melko paljon töitä.

Mutta raivauksen jälkeen työntää pitkää latvaa niin että melkein korvissa soi.

Onhan se ihan jees ja tehty työ tosiaan näkyy heti.

Itse sain vähän rokotusta tuota vastaan kun muutettiin tähän ja kun emäntä aloitteli viljelyä. Kaikki ojat puski pusikkoa, kun entinen isäntä tai appiukko, joka sitten viljeli maita, eivät olleet jaksaneet ojia raivailla muutamaan vuoteen/vuosikymmeneen. Joissain paikoissa pystyi sahaamaan saralta raivaussahalla, mutta yleensä piti ottaa moottorisaha käyttöön. Parhaimmillaan reiden vahvuista koivua ja pajua ja osassa ojista seassa aitaverkkoa ja/tai piikkilankaa. Maahan lahonneine tolppineen. 500 metriä jänkäpellon ojaa päivässä oli aika tiukka, kun piti kahlata ojanpohjaa pitkin ja sahata sieltä. Turvakengän kärjet oli hassun näköiset, kun sieltä kuraveden sisältä ei nähnyt, missä varpaankärki on. Sitten kun aina jurahti ja varvas tärisi, niin tiesi osuneensa kenkään... Risut käsipelissä pois ojasta ja traktorin peräkärryyn ja reilun kilometrin päähän happanemaan. Jonkin verran isompaa puuta tuli otettua polttopuuksi rankana pihaan, mutta se taas hidasti niin, että paljon meni lahoamaan sellaistakin puuta, jonka toisissa olosuhteissa olisi talteen ottanut.

Mutta kovalla ja suht' tasaisella maalla ihan hupaisaa hommaa.

 

[kaislajääkäri]

Vähän minua mietittää tuo Hussen sahan ketjujarru, hittoakos sen pitää olla noin ärhäkkä. Tolle pitää antaa kaasua oikein huolella että rupeaa terä pyörimään...vanha Jonseredi toimii mukavammin kun terä rullaa todella herkästi ilman turhia stoppeja.

Jep. Saman olen näin amatööri-mökkisahailijana huomannut. Toinen juttu Hussessa (ainakin omassa 242xp:ssä) on toivoton käynnistyvyys puolilämpimänä.

Kaasu pohjassa lähtee kylläkin käyntiin, mutta silloin mekaanisen ketjujarrun kannattaa todellakin olla kytkettynä. (Nimimerkillä tilannetta "liian" läheltä ja huonolla otteella seurannut..).

 

[baikal]

Miksi nämä metät kiinnostavat investointipankkeja

Maa kiinnostaa joitain sijottajia AINA. Maa on siitä hyvä sijoituskohde, että sitä ei synny enää lisää, sen määrä per pinta-ala on vakio. Jos pinta-alat pannaan joskus verolle, niin maan arvo saattaa laskea ja laskeekin, myyntiin tulee paljon manttaalia. Arvaa vaan mitkä tahot silloin ostavat maata? Aivan.

Seuraan maapohjien verokeskustelua elimissä sen verran kuin osaan ja voin. Kunhan sos.demi ja kok joskus taas löytävät toisensa niin kyyti voi olla rapiaa ja kylmää. Kunhan läntit verollepannaan, niin saatte nähdä mikä vitakka alkaa.

Isot liikkeet tällä markkinalla tapahtuvat vasta, kun maan hinta laskee. Ja verollepano on todennäköisesti kätevin tapa hoitaa asia. Sitä en epäile, ettäkö esim. sos.demi ja kokoomus olisivat sijoittajien ohjailtavissa.... Verotusohjaus on kätevin tapa osoittaa vapaaehtoista pakkoa.

Maita ei tule näillä näkymin viemään kommonistit ja kansanrintaman karvainen kopra vaan suurpääomat.

 

[baikal]

. Risut käsipelissä pois ojasta ja traktorin peräkärryyn ja reilun kilometrin päähän happanemaan

Aikoinaan raivasin neljältä hehtaarilta kuvaamallasi tavalla vesottuneet ojat ja pientareet. Ratkaisin kylmästi risukasojen kohtalon lyömällä nuo tuleen syksyllä ja vasta sen jälkeen kyntö jne. Eli jätin risut ojiin, painelin ne lapikkaalla aina vähän kasaan ja täts it. Jos sinne joku keppi jäi palamatta, niin eipä tainnut haitata.

Sama metodi on ollut koivikkojen raivaamisissa, en ole keräillyt mitään, risut rovioon ja syksyllä Arabian tuohta päälle ja stidi perään. Sinne ne tuhkat leviää ja häviää ja saattavat jopa lannottaakin vähän. Silkkaan suohon en suosittele näitä varsin suoraviivaisia metodeja, joskus suopahkeinen ottaa ja palaa humputtaa talven yli vaikka.....joskus on näin tapahtunut ja keväällä onkin suossa ollut melkoinen uima-allas siinä kohtaa, missä turve on palaa tohissut läpi talven.....

 

[Lunni]

Jep. Saman olen näin amatööri-mökkisahailijana huomannut. Toinen juttu Hussessa (ainakin omassa 242xp:ssä) on toivoton käynnistyvyys puolilämpimänä.

Kaasu pohjassa lähtee kylläkin käyntiin, mutta silloin mekaanisen ketjujarrun kannattaa todellakin olla kytkettynä. (Nimimerkillä tilannetta "liian" läheltä ja huonolla otteella seurannut..).

Mun entinen raivuri-Husse (entinen koska vorot veivät mökiltä) lähti lämpimänä hyvin, mutta kylmänä pidemmän seisokin jälkeen ei. En alkanut kiskomaan hulluna, vaan tulppa pois, vähän pensaa sisään ja tulppa takaisin ja kunnon kiskaisu. Lähti paremmin ja nopeammin tuolla tavalla...

Nyt ollaan ilman mutta pitää hommata uusi ensi keväänä. On mökillä ja kotona vähän hommaa kun ei ole jaksanut pariin vuoteen ajella ja emäntä haluaisi mökillekin kasvimaan taas käyttöön. Siellä kasvaa nyt ranteen paksuista pajua/leppää/haapaa... kotosalla pitäisi siistiä vähän saunan luona...

 

[kolomaittis]

Onhan se ihan jees ja tehty työ tosiaan näkyy heti.

Itse sain vähän rokotusta tuota vastaan kun muutettiin tähän ja kun emäntä aloitteli viljelyä. Kaikki ojat puski pusikkoa, kun entinen isäntä tai appiukko, joka sitten viljeli maita, eivät olleet jaksaneet ojia raivailla muutamaan vuoteen/vuosikymmeneen. Joissain paikoissa pystyi sahaamaan saralta raivaussahalla, mutta yleensä piti ottaa moottorisaha käyttöön. Parhaimmillaan reiden vahvuista koivua ja pajua ja osassa ojista seassa aitaverkkoa ja/tai piikkilankaa. Maahan lahonneine tolppineen. 500 metriä jänkäpellon ojaa päivässä oli aika tiukka, kun piti kahlata ojanpohjaa pitkin ja sahata sieltä. Turvakengän kärjet oli hassun näköiset, kun sieltä kuraveden sisältä ei nähnyt, missä varpaankärki on. Sitten kun aina jurahti ja varvas tärisi, niin tiesi osuneensa kenkään... Risut käsipelissä pois ojasta ja traktorin peräkärryyn ja reilun kilometrin päähän happanemaan. Jonkin verran isompaa puuta tuli otettua polttopuuksi rankana pihaan, mutta se taas hidasti niin, että paljon meni lahoamaan sellaistakin puuta, jonka toisissa olosuhteissa olisi talteen ottanut.

Mutta kovalla ja suht' tasaisella maalla ihan hupaisaa hommaa.

Joopati joo, varsin tuttu tilanne. Tosin vuokramailla.

Siihen vielä lisäksi .. vuokran antaja silmäilemässä mitä "puita" saa kaataa sieltä ojista. Ei yhtään ymmärrä että nää ELY: valvojat kyttää myös.
Hän kun on sellainen, jonkinlainen viherpiipertäjä vaikkei sitä myönnä.

No ne metsätyöt omaan tahtiin on sitä parasta, niin monin tavoin.

 

[EK]

Aikoinaan raivasin neljältä hehtaarilta kuvaamallasi tavalla vesottuneet ojat ja pientareet. Ratkaisin kylmästi risukasojen kohtalon lyömällä nuo tuleen syksyllä ja vasta sen jälkeen kyntö jne. Eli jätin risut ojiin, painelin ne lapikkaalla aina vähän kasaan ja täts it. Jos sinne joku keppi jäi palamatta, niin eipä tainnut haitata.

Sama metodi on ollut koivikkojen raivaamisissa, en ole keräillyt mitään, risut rovioon ja syksyllä Arabian tuohta päälle ja stidi perään. Sinne ne tuhkat leviää ja häviää ja saattavat jopa lannottaakin vähän. Silkkaan suohon en suosittele näitä varsin suoraviivaisia metodeja, joskus suopahkeinen ottaa ja palaa humputtaa talven yli vaikka.....joskus on näin tapahtunut ja keväällä onkin suossa ollut melkoinen uima-allas siinä kohtaa, missä turve on palaa tohissut läpi talven.....

Joo-ei tulella voinut kuluttaa tosiaankaan. Emäntä yhtenä keväänä erehtyi kulottamaan yhtä noista pihasaroista ja vaikka oli vielä maa jäässä/märkää, niin sinne turpeeseenhan se sen tulen veti. Onneksi kävin katsomassa jälkikäteen ja putosin vain 30 senttiä syvään monttuun. Oli muuten kohtalaisen lämmin... Sankolla vettä ojasta niskaan ja lapiolla hämmentämään, että varmasti sammuu kokonaan. Ja sitten mäen päältä kuuluu, että "EI SE SIELTÄ MIHINKÄÄN LÄHDE! MINÄ KATSOIN, ETTÄ SE SAMMUI! IHAN TURHAA TYÖTÄ TEET! SIELLÄHÄN ON VIELÄ LUNTAKIN!"

Kaikkiaan noita peltoja oli parhaillaan reilut jokukymmenen hehtaaria, mutta en minä ihan joka länttiä raivannut. Mutta melkein. Enkä kaikkialla ihan yhtä tarkasti ja yleensä sai joko jättää risut ojaan tai reunasaroilla nakella metsään. Mutta on siinä oma viehätyksensä, kun katsoo maisemaa, jossa aiemmin on ollut tulinen pusikko ja nyt on nätti pelto. Mutta ei siinä montaa vuotta aina mene, ennen kuin pääsee taas raivaussahan kanssa kävelemään, muttei se enää paha ole.

 

[kolomaittis]

Aikoinaan raivasin neljältä hehtaarilta kuvaamallasi tavalla vesottuneet ojat ja pientareet. Ratkaisin kylmästi risukasojen kohtalon lyömällä nuo tuleen syksyllä ja vasta sen jälkeen kyntö jne. Eli jätin risut ojiin, painelin ne lapikkaalla aina vähän kasaan ja täts it. Jos sinne joku keppi jäi palamatta, niin eipä tainnut haitata.

Sama metodi on ollut koivikkojen raivaamisissa, en ole keräillyt mitään, risut rovioon ja syksyllä Arabian tuohta päälle ja stidi perään. Sinne ne tuhkat leviää ja häviää ja saattavat jopa lannottaakin vähän. Silkkaan suohon en suosittele näitä varsin suoraviivaisia metodeja, joskus suopahkeinen ottaa ja palaa humputtaa talven yli vaikka.....joskus on näin tapahtunut ja keväällä onkin suossa ollut melkoinen uima-allas siinä kohtaa, missä turve on palaa tohissut läpi talven.....

Juu, sen maan ei tarvii niin kauhiast olla edes suoperäistä. Siellä se kytee..nimimerkillä syksyn pahnan polttajalla kokemusta.

 

[Ikarus]

Maatalousyrittäjien eläkelaitos laittoi kirjeen. Normaalia, eläkevakuutusmaksut 3 kertaa vuodessa. Minä siinä arssinoimaan, että eikös tuo äskettäin jo ollut maksussa?

Asiaa tutkittuani huomasin, että eläkelaitos olikin siirtynyt neljään maksuerään, vuosimaksuun oli tullut mielestäni rapsakka +7.5 %:n korotus.

Eläkevakuutusmaksut ovat noin kaksinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Työtulo on pysynyt vakuutuksessa muuttumattomana. (Eläkevakuutuksen laskennallinen työtulo ei ole verotettava tulo vaan eläkkeen laskennan ja myös maksettavan maksun peruste ja sitä voi kohtuullisen vapaasti muuttaa. Jos laskennallinen työtulo on kovin pieni, vakuutus on halvempi maksaa, mutta aikanaan toivottavasti saatava eläke on myös pieni.) Pieniä Myel-eläkkeet on yleensä aina, harvan likviditeetti ja kannattavuus kestää maksaa sinne lähelle tasoa 10 k vuodessa/yrittäjä. Tämän edes kohtuullinen Myel-eläke vuosimaksuja vaatisi.

Kaikeksi onneksi useimmilla maanviljelijöilläkin on historiaa myös palkkatöistä, jotka osaltaan ovat vaikuttamassa tulevan eläkkeen suuruuteen.

Eläke-etuja on karsittu muutoinkin rankalla kädellä. Luopumistuki on historiaa, aikaisemmin 55:n saattoi päästä luovutettuaan tilan jatkajalle varhaiseläkkeelle , nykyään ei. Omaa eläkeikääni en edes tiedä, lienee jossain 65:n hujakoilla, toki tätäkin ehditään varmasti vielä moneen kertaan nostaa, ennen tuonne pääsemistä.

Tästä korotuksesta ei ole ennakolta informoinut Mela enempää kuin MTK, jonka periaatteessa pitäisi olla maanviljelijöiden edunvalvoja.

Tuliko muille Myel-vakuutetuille aktiiviviljelijöille yllättäen ja pyytämättä Melalta lasku?

 

[Statisti]

Minkä takia sitten maatalousmaa on sitten niin kallista?

Eläkkeelle jäävä isäntä myy sen kalliilla aloittavalle isännälle. Korkotuetusta lainasta johtuen vanha isäntä saa maasta hyvän hinnan.
Oletetaan että pellon hinta olisi 10 000 euroa hehtaari niin 70 ha:n tilan peltojen hinnaksi tulisi 700 000 e.
Puhumattakaan rakennuksista, koneista ja metsästä.

Muutamat nuoret isännät ovat hieman katkeria tästä. He ajattelevat että joutuvat maksamaan vanhan isännän eläkkeen.
Tälläinen systeemi on luotu!

Mitenköhän asia oikein on?

 

[Ikarus]

Minkä takia sitten maatalousmaa on sitten niin kallista?

Eläkkeelle jäävä isäntä myy sen kalliilla aloittavalle isännälle. Korkotuetusta lainasta johtuen vanha isäntä saa maasta hyvän hinnan.
Oletetaan että pellon hinta olisi 10 000 euroa hehtaari niin 70 ha:n tilan peltojen hinnaksi tulisi 700 000 e.
Puhumattakaan rakennuksista, koneista ja metsästä.

Muutamat nuoret isännät ovat hieman katkeria tästä. He ajattelevat että joutuvat maksamaan vanhan isännän eläkkeen.
Tälläinen systeemi on luotu!

Mitenköhän asia oikein on?

Mikään pakko ei ole viljelyn tuottoihin nähden ylihintaista maata ostaa edes vanhemmilta.

Vapaasti voi sanoa, että pidä tunkkis. Minullakin oli vakituinen palkkatyö. Jos tilan hinta olisi noussut kovin korkeaksi, olisin jatkanut palkkatöissä. Satoi tai paistoi, palkka juoksi. Nyt liialla tai liian vähäisellä sateella on kovin raskaita vaikutuksia tulonmuodostukseen.