Olipa ravakka juhannus.
Kaivovesi on ollut heikkolaatuista jo pitkään ja kaverin kanssa on ollut puhetta kaivon fiksaamisesta. Mutta siitä ei (etukäteen) ollut puhetta, että laitetaan se kaivo kuntoon juhannuksena. Aattona haettiin kaivuri pelipaikoille, mutta ennen sitä tehtiin kolme muuta pikkujuttua, joten vaikka aamulla aloitettiin klo 10, varsinaiseen puuhastamiseen päästiin vasta klo 16 jälkeen. Jonka jälkeen sitten vedettiinkin yhtä kyrpää suunnilleen 1.30 saakka ja koska kaivo on vähän hankalassa paikassa, olin kotona yöpuvussa noin klo 2.40.
Aamulla konemiehen hakeminen klo 10, mutta tuli pari pientä muuttujaa ja ihan uudenlaisia ajatuksia projektin sisällöstä, joten itse kaivolla oltiinkin lopulta klo 15.30. Koska eilen oli pääosat kaivoprojektista hoidettu, tänään vehkeet olivat pihassa ja kaivo toimintakuntoisena ja ympäristö katseen kestävänä jo klo 1.09. Huomenna vielä mönkijä ja kaivuri pitää viedä takaisin, koska konemestari ei jaksanut enää tänään lähteä ajamaan lavetilla varustettua traktoria, mutta sitten se on siinä. Tämmöistä juhannusta ei toista kaivata. Eikä mitään viikonloppua.
Kaivon ongelmana on ollut se, että saumat vuotavat. Vettä tuli seinästä niin, että mikään paikka ei pysynyt. Nyt siis kaivettiin ympäristö auki ja tilkittiin saumat. Ongelma vain oli se, että kaivon 4-metrinen ja vesipinta on 1,5 metrissä. Kaivaminen oli haastavaa, kun monttuun työntyi koko ajan vettä, jolloin tietenkin penkka sortui. Ongelma oli, että kaivo on sen verran hankalassa paikassa, että sinne pitää mennä pienellä koneella. 8-tonninen ei yksin pystynyt pitämään monttua auki, ihan jo voiman vähyyden ja ulottuvuuden rajojen vuoksi. Yksi uppopumppu ei riittänyt pitämään vettä kokonaan poissa. Ulkosauman tilkitseminen oli haastavaa, kun mentiin noin kahden sentin marginaalilla vesipintaan ja sekin lapion avulla. Pikalaasti on kätevää, kun se kuivuu 3 minuutissa, mutta ongelma on, että se pitäisi saada sinne saumaan ennen kovettumista. Sortuminen oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä sen myötä paljastui kaivon vieressä ollut sorakerros (josta kenelläkään ei ollut tietoa), joten kaivon ympärille saatiin sorakerros ihan helposti.
Ensimmäisellä rupeamalla satoi välillä rankastikin sekä hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia oli ihan riittävästi. Toisella hukilla ei satanut, mutta paarmat ilmestyivät paikalle. Mieleenpainuvinta oli kävellä vaakatasoon asetettuja alumiinitikkaita pitkin noin 3-metrisen montun yli kaivolle ja laskeutua sitten kaivon pohjalle samaan kolmeen metriin (yksi rengas otettiin pois). Ensin korkean paikan kammo ja sitten ahtaan paikan kammo, jonka kruunasi se, että kaivuri veti märkää mäskiä kaivonrenkaan ulkopuolelta, kun itse olin sisäpuolella. Kuten sanottua, pikalaasti kovettuu äkkiä, joten liian pienen laastisankon ja liian suuren laastikauhan vuoksi sitä karhunpaskaa piti lyödä saumaan käsin. Niinpä kynsien alla on vieläkin pienet sementtipallot ja kännykkä ei tunnista sormenjälkeä...
Mutta onneksi Suomen kesä on lyhyt. Täytyy vain toivoa, että se kaivo tuli nyt lopultakin kuntoon.
www.iltalehti.fi
yle.fi
Ja kun juuri näitä kaltaisinia ja vanhempiakin on kasvavassa määrin.e.infogram.com
www.maaseuduntulevaisuus.fi