Kauppa ja teollisuus kahmivat leijonanosan peruselintarvikkeiden hinnoista – ruisleivästä tuottajalle vain kolme prosenttia
Ruoka16:55Ilkka Hemmilä
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/kauppa-ja-teollisuus-kahmivat-leijonanosan-peruselintarvikkeiden-hinnoista-ruisleivästä-tuottajalle-vain-kolme-prosenttia-1.207038
Tuottajan osuus elintarvikkeiden hinnasta puhuttaa usein. Ruuan tarkka rahanjako on silti mysteeri tutkijoillekin.
JARKKO SIRKIÄ
Kolmen elintarvikkeen hintarakenne Suomessa kesä-elokuussa 2017. Laskelmat: MTK.
Kolme prosenttia. Sen verran tuottaja saa kaupassa myytävän ruisleivän hinnasta.
Leijonanosan kahmivat kaupat ja leipomot. Oman osuutensa nappaa myös valtio arvonlisäveron muodossa.
Viljelijälle sen sijaan kuuluu vain kolme senttiä euron pakkauksesta. Jos viljelijän osuutta vastaavan siivun leikkaa reikäleivästä, se on peukalon levyinen.
Tieto selviää MTK:n laskelmista, jotka seuraavat ruuan hintarakennetta leivän ja muiden peruselintarvikkeiden osalta.
Niissä tuottajan osa paranee asteittain ruisleipään verrattuna: kaurahiutaleet 9 prosenttia, peruna 21, kananmuna ja naudan jauheliha 30 sekä kevytmaito 39 prosenttia. Porkkanassa viljelijän ja pakkaamon yhteisosuus on 41 prosenttia.
Osuudet on laskettu yhdistelemällä julkisia tietoja: elintarvikkeiden keskimääräiset kuluttajahinnat selviävät Tilastokeskuksen, tuottajahinnat Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastoista.
Teoriassa vastaavankaltaisia osuuksia voisi yrittää määrittää kaikille elintarvikkeille. Silloin kuluttaja tietäisi tuotekohtaisesti tuottajien, kauppojen ja teollisuuden rahanjaon.
MTK:n laskelmat laatinut asiantuntija Marjukka Manninen kuitenkin tyrmää ajatuksen.
”Tarkkaa tietoa rahanjaosta ei ole koko ruokaketjun varrelta, joten nämä ovat arvioita.”
Hintarakenteen laskemista hankaloittaa moni asia. Tuottajan osuuden selvittäminen on sitä hankalampaa, mitä monimutkaisempia ja jalostetumpia tuotteet ovat. Sen takia MTK:n hintaseuranta keskittyy yksinkertaisiin perustuotteisiin.
Lisäksi kaikki tarvittava tieto ei ole julkista. Kaupan ja teollisuuden toiminta jää liikesalaisuuden piiriin.
Manninen huomauttaa, ettei yritysten kannata kertoa omia osuuksiaan julkisuuteen edes anonyymisti. Toimijoita on erityisesti kaupan alalla niin vähän, että yritysten olisi helppo tunnistaa kilpailijoidensa toiminta ja tehdä siitä tarkkoja päätelmiä.
MTK:n Manninen ei ole ainoa, joka kaipaa tietoa julkisuuteen. Järjestön puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan kaupan ja teollisuuden osuuksien tietäminen olisi tärkeää ruuan hintaan liittyvässä keskustelussa.
”Se toisi uutta kontekstia keskusteluun, eli tinkiikö kauppa halpuuttaessa omasta katteestaan, kuten se väittää.”
Tietoja kaupan ja teollisuuden osuuksista on kuitenkin saatavilla jonkin verran. Liikesalaisuuksista huolimatta yritykset ovat luovuttaneet tietoja toiminnastaan tieteelliseen tutkimukseen.
Tutkijat siis seuraavat hintarakenteita, mutta työ kulkee jälkijunassa. Tuorein tieto aiheesta on viisi vuotta vanhaa.
Kuluttajatutkimuskeskus, Luke ja Pellervon taloustutkimus PTT ovat selvittäneet vuoden 2012 maito-, vilja- ja lihatuotteiden hintarakennetta yhteistutkimuksessa. Sen tulokset julkaistiin 2014 ja 2015, eli usean vuoden viiveellä.
Hankkeeseen osallistunut Kyösti Arovuori PTT:stä selventää viiveen syytä.
”Tietojen saaminen vie kauan, koska teemme työtä tutkimushankkeissa. Ennen kuin hankkeella on rahaa, emme voi tehdä mitään.”
Arovuori muistuttaa myös liikesalaisuudesta: yksikään toimija ei halua paljastaa tietoja ennen tilinpäätöksen valmistumista. Ryhmän pitikin varmuudeksi neuvotella yritysten kanssa etukäteen tietojen saamiseksi.
”Keskusteluja piti käydä, mutta ne tapahtuivat myönteisessä sävyssä. Yritysten valmius reagoida tällaiseen on ollut hyvä.”
Tutkimustulokset olivat lähellä MTK:n laskelmia: ruisleivässä tuottajan osuus oli 2 prosenttia, jauhelihassa 28.
Hintarakenteesta on työn alla uutta tutkimusta. Meneillään oleva tutkimushanke selvittää vuoden 2016 hintarakennetta. Tavoitteena on kertoa tuloksista vielä ennen joulua.
”Me mielellämme tuottaisimme niitä nopeammalla aikataululla ja vaikka joka vuosi, mutta meillä ei ole rahaa tai pääsyä dataan, jotta pystyisimme siihen”, Arovuori kertoo.
