En tiedä, miten nykyisin on, mutta ainakin ennen kertausharjoitusten vähäisyyden takia edes sijoitettuun reserviin kuuluminen ei juuri kertauskutsuja poikinut. Minä kävin oikein sotilasläänin esikunnassa ilmoittautumassa halukkaaksi kertaamaan. Kerran pääsinkin, harjoituksessa suunniteltiin yhtä ja toista, mutta koskaan ei järjestetty puheena ollutta harjoitusta, jossa suunnitellut jutut oltaisiin pantu toimeen. Siihenpä se sitten jäi. Kävin myös joitakin MPK:n kursseja, mutta aikoinaan tarjonta ei kyllä ollut kovin kattavaa (listalla oli mm. marsseja, kuntotestejä, johonkin esim. IT sijoitetulle tarkoitettuja räätälöityjä kursseja, MPK:n toimijoiden omia koulutuksia, toki myös muutakin, mutta aina kun kiinnostus heräsi, ei ollut mitään kiinnostavaa tai sopivaa mihin tarttua). Vapaaehtoisen mp-kouluttautumisen ongelmana jo silloin oli ja mielestäni on yhä se, että kokonaiskuvaa ei ole onnistuttu kirkastamaan vähemmän aktiivisen reserviläisen näkökulmasta. Jos käy suorittamassa jotain satunnaisia kursseja eri puolilla maata, miten se palvelee laajempaa tarkoitusta: kiinnostaako Puolustusvoimia yhtään yksittäisen reserviläisen sekalaiset milloin mistäkin aiheesta olevat satunnaiset harjoitukset lainkaan, edistävätkö ne jotenkin reserviläisen pysymistä relevanttina Puolustusvoimien tarpeiden kannalta, vai ovatko vain yksilötasoista osaamisen ylläpitoa niiltä osin, mitä kurssit sattuvat milloinkin koskemaan, kurssisuoritusten kadotessa PV:n järjestelmiin?
Minulla ei sijoitetusta reservistä pois putoamisen aikaan eikä pitkään aikaan sitä ennenkään enää ollut mitään tietoa, miten omaa erikoistunutta tehtävääni PV:n silloisessa sotaorganisaatiossa oli tarkoitus suorittaa tai millaisilla varusteilla, miehistöllä ja kalustolla, tai miten se tehtävä ylipäänsä sijoittui uusissa sota-ajan joukkoyksiköissä organisaatiokartalle. Siihen ei vapaaehtoinen maanpuolustuskouluttautuminen olisi auttanut, koska soveltuvaa tarjontaa ei ollut. Siviilipuolen koulutus, johtamisopit, kokemus ja osaaminenkin enemmän "esikuntapuolen" asioita eikä ollenkaan sitä, mihin minut varusmiehenä koulutettiin. Jälkikäteen harmi, että ei tullut kovin paljoa käytyä vapaaehtoisessa mp-koulutuksessa, mutta varmasti olisi tullut käytyä enemmän, jos kouluttautumisella olisi ollut edes jokin näkyvä päämäärä: uuteen sotilaalliseen tehtävään oppiminen, entisen tehtävän ylläpito tai valmistautuminen "etulinjasta" pois jäämisen jälkeiseen aikaan iäkkäämmälle sopivan uuden tehtävän omaksumisen kautta.
EDIT. nykyisin on kyllä hyviä verkkokursseja, aion suorittaa niitä ihan oman mielenkiinnon pohjalta.
