Turvallisuusaspekti nimenomaan useimmissa tapauksissa puoltaa ajoradalla ajamista sen sijaan, että ajettaisiin pyörätiellä jalankulkijoiden seassa. Poikkeuksena tähän ovat esim. paikat missä pyörätie on leveä ja samaan aikaan ajoradalla on paljon autoliikennettä ja/tai autojen nopeus on suuri. Tässä asiassa on kyseessä ennen kaikkea pyöräilijöiden itsensä turvallisuus (koska lähes aina auton ja pyörän törmätessä pyöräilijään sattuu pahemmin), mutta myös jalankulkijoiden ja autoilijoiden turvallisuus.
Lakia on toki noudatettava, vaikkakin nykytilanteessa se toteutuu hyvin heikosti. Erinäisissä paikoissa lähes 100% pyöräilijöistä ajaa eri kohdassa kuin missä laki sallisi.
Aika usein ne käytetyt varat ovat yhtä kuin liikennemerkin hinta, eikä pyörätiellä ja jalkakäytävällä silloin ole muuta fyysistä eroa kuin se liikennemerkki.
Ajoneuvojen lähtökohtainen paikka tiellä on ajoradalla, ja normaalitapauksessa ajoneuvon kuljettajan tulisi voida olettaa, että ajorata on hänelle sallittu ajopaikka. Kyse ei ole myöskään siitä, että tulisi voida ajaa täyttä nopeutta joka paikassa. Vaan kyse on siitä, että ajorata saattaa turvallisesti mahdollistaa esimerkiksi 30 km/h -nopeuden siinä missä yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä saattaa mahdollistaa esimerkiksi vain 10 km/h -nopeuden. Tämä on ongelma niiden pyöräilijöiden kannalta jotka haluaisivat ajaa kovempaa kuin se 10 km/h, ja samalla se asettaa pyöräilijät melko epäoikeudenmukaiseen asemaan suhteessa muihin ajoneuvoihin.
Hidastuttamisesta ei myöskään ole kyse, koska ajoradoilla muutenkin liikkuu eri nopeuksilla kulkevia ajoneuvoja eikä suinkaan vain autoja ja moottoripyöriä.