Suurmoskeijahanke – vastauksia väitteisiin
17.4.2017 14:43
Binar Mustafa Helsingin suurmoskeija 60 kommenttia
Keskustelu suurmoskeijahankkeesta jatkui torstai-iltana YLEn A-talk ohjelmassa. Kuten yleensäkin jäi moni tärkeä asia teemasta mainitsematta. Tässä käsittelen niitä ja samalla vastaan väitteisiin, jotka jäivät vaille vastausta. En siis käsittele asioita, jotka on todettu jo moneen kertaan, kuten moskeijan mukana tuleva ongelma eri uskontokuntien välillä, integraation hidastuminen, eristäytyminen ja rahoituksen lähteiden tavoitteet. Olen ottanut kantaa yleisesti suurmoskeijaan viime vuonna kirjoituksessa ”
Maahanmuuttajat ja uskonnottomuus”.
Usein – kuten ohjelmassakin- suurmoskeijaan vedotaan uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden nimissä. Käytännössä sillä ei ole mitään tekemistä näiden kanssa.
Suurmoskeija on poliittinen hanke, jossa päällimmäisenä tavoitteena on tukea yhtä poliittisen islamin tavoitteista: pyrkimystä tuoda uskonnon symboleja näkyvämmin Eurooppaan. Juuri tämän vuoksi harvemmin kuullaan muslimien suurin joukoin tukevan hanketta. Kaikki suurmoskeijan puolustajat eivät tietenkään tue poliittista islamia ja saattavat vilpittömästi vastustaa sitä, mutta hankkeen onnistuessa voittaja on silti poliittinen islam.
Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on kymmeniä pieniä moskeijoita ja rukoushuoneita. Tarvitaanko vielä suurmoskeijaa uskonnon harjoittamismahdollisuuden ja uskonnonvapauden toteuttamiseksi? Toteutuuko uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuus paremmin nyt Helsingissä, jossa ei vielä ole suurmoskeijaa, vai maissa kuten Saudi-Arabiassa, jossa on lukuisia jättimäisiä moskeijoita?
Moskeijan tavoitteista on puhuttu hyvin vähän, sillä keskustelu on yleensä pyörinyt mielestäni vähemmän olennaisemmissa asioissa. Tunnettu uskonoppinut Sheikh Mohammed Khair Tarshan on hyvin perusteellisesti listannut moskeijoiden tavoitteita viitaten islamilaisiin lähteisiin. Tässä keskeisimmät osat (alkuperäinen teksti arabiaksi).
Tarshan kertoo moskeijan yleisistä tavoitteista seuraavaa: moskeijan tärkeimpänä tehtävänä on kutsua ihmisiä mukaan moskeijan toimintaan, levittää uskonnon sanomaa ja luoda islamilaisen yhteiskunnan pohja. Moskeijan tavoitteena on levittää islamilaista ajattelutapaa, arvoa ja sielua. Tarshanin sanojen mukaan moskeija on uskonnollisten tieteiden opetuslaitos ja jihadin kasvattamisen lähde. Historiallisesti moskeijaa on käytetty kuin eduskuntaa, ja näin tulisi jatkaa. Moskeijoiden tulisi ohjeistaa mikä on oikein ja väärin.
Islamin opeissa muslimi on velvollinen rukoilemaan ainostaan perjantairukouksen moskeijassa. Kun rukouksissa on yleensä neljä rakatia (liikesarjaa), niin perjantairukouksessa on vain kaksi, jotta loput kaksi rakatia korvataan imaamin saarnalla. Perjantairukouksen jälkeen imaami siis pitää saarnan.
Saarnojen sisällöstä kiinnostuneet voivat esim. YouTubessa kuunnella esimerkkejä imaamien saarnoista ympäri maailman. Niissä tarjoutuu suora vastaus väitteelle, että moskeijassa ei radikalisoiduta.
Väite, että rahoitus ihmisoikeuksia loukkaavista maista kuten Bahrainista ja Saudi-Arabiasta on hyväksyttävää, koska Suomi käy mm. asekauppaa kyseisten maiden kanssa, ei tarkoita muuta kuin ihmisoikeusrikkomusten ja asekaupan hyväksymistä. Tavoitteen tulisi olla juuri päinvastainen, eli pyrkiä lopettamaan asekauppa ja muukin yhteistyö maiden kanssa, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia, eikä käyttää asekauppaa tekosyynä omien intressien ajaamiseksi. Jos hankkeen puolustajat välittävät tosissaan ihmisoikeuksista, voisivat he toimia esimerkkeinä ja kieltäytyä rahoituksesta ja samalla painostaa muitakin (kuten valtiota) samaan.
Väite, että Bahrainissa on uskonnonvapaus ei ole muuta kuin mauton vitsi. Mustan komedian väitteestä tekee se, että keskustelussa jopa mainittiin, että maassa on poliittisia ja ihmisoikeusongelmia, muttei uskonnonvapausongelmaa. Luetaanko siis uskonnonvapaus muiden vapauksien ulkopuolelle? Kuinka uskottava on väite, että muita vapauksia ei ole, mutta uskonnonvapaus on? Ja jos näin tosiaankin on, niin miten merkityksellinen tämä yksittäinen vapaus on ja miten hyvin se muiden rajoitusten keskellä toteutuu?
Eikä väite pidäkään paikkansa eikä Bahrainissa ole uskonnonvapautta. Muiden kuin islamin uskonnon harjoittamiseen pitää olla ministeriön virallinen lupaa. Eikä kyseistä lupaa kaikille myönnetä, esimerkiksi bahai-uskoiset eivät ole sitä koskaan saaneet. Lisäksi anti-islamilaiset kirjoitukset ovat kiellettyjä ja uskonnosta luopuneita on jotunut pakenemaan maasta.
Lopuksi täytyy todeta, että hyvätkään perustelut hanketta vastaan eivät välttämättä riitä pysäyttämään suurmoskeijaa. Sillä on luonnollista, että siellä missä on kirkkoja, viereen tulee moskeijoita, synagogia ja muita uskonnollisia symboleja. Ei jää kuin yksi todellinen vaihtoehto: uskonnon vaikutusvallan vähentäminen yhteiskunnassa.
