Suurmoskeija

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hansai
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Nuijamies kirjoitti:
No olipas outo tulkinta sulla. Selvästihän tuossa lukee, ettei hän näe yhtään syytä miksi tuo pitäisi rakentaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on suhteellisuuskysymys, kaiken pitää olla suhteessa väestön kokoon, Vapaavuori sanoo Arvoasunto-lehdessä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Eli pienempi suurmoskeija kelpaisi tai sitten pitää odottaa niin kauan että populaatio kasvaa...

Suurmoskeijalle hän ei näe yhtään syytä, mutta...
 
hansai kirjoitti:
Eli pienempi suurmoskeija kelpaisi tai sitten pitää odottaa niin kauan että populaatio kasvaa...

Suurmoskeijalle hän ei näe yhtään syytä, mutta...
Klikkaa laajentaaksesi...
No johan noita pienempiä löytyy. Ei puhu mitään pienemmän rakentamisesta, eikä populaation kasvattamisesta. Tarkoittaa siis, ettei ole tuota porukkaa niin paljoa että suurta tarvitsisivat.
 
Pikkuisen päässyt puheet lipsumaan..ei ole mahdollista koivun ja tähden alla..

Radikaalisaarnaaja tuomittiin Britanniassa - opetti lapsille, että marttyyriksi ryhtyminen on parempaa kuin koulu

Perjantai 29.9.2017 klo 10.01

Äärijärjestö Isisiä kannattanut muslimisaarnaaja rohkaisi ihmisiä terrorismiin ja esimerkiksi marttyyriksi kääntymiseen ryhtymisessä.

40-vuotias Kamran Hussain saarnasi muun muassa lapsille, kuinka marttyyriksi kääntyminen on parempi kuin koulussa käyminen.

Tuomari Rebecca Pouletin mukaan Hussain saarnasi vihaa ja sekasortoa, kun Poulet kertoi tuomiosta torstaina Lontoon Old Bailey -oikeustalolla.

Hussain itse vetosi sananvapauteensa. Tuomarin mukaan hän tuki kuitenkin yhtäjaksoisesti terrorismia.

Hussain saarnasi hyväntekeväisyysvaroin tuetussa moskeijassa, noin 250 kilometrin päässä Lontoosta luoteeseen.

Lontoolainen Old Bailey -oikeus tuomitsi muslimisaarnaajan 6,5 vuoden vankeuteen terrorismin edistämisestä.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201709292200426074_ul.shtml
 
Helsinkiin suurmoskeijaa ajava Pia Jardi oli aikoinaan punkkari ja teiniäiti – nyt mies on hänestä perheen pää ja huivittomuus syntiä
Jardista tuli muslimiaktivisti, jota arvostelavat nyt kantasuomalaisten lisäksi myös muslimit. Yksien mielestä hän on ääri-islamisti, toisten mielestä hyväntahtoinen mutta sinisilmäinen käännynnäinen. Kolmansien mielestä hän on hankala tyyppi.

Miksiköhän saan niin vähän vihapostia?

Tätä ihmettelee Pia Jardi, 52-vuotias toimistotyöntekijä ja suurperheen äiti, joka on hiljan suorittanut sinisen vyön taekwondossa. Hän on myös entinen punkkari, nykyinen muslimiaktivisti, perinteisten moraaliarvojen puolestapuhuja ja Helsingin suurmoskeijan puuhanainen. Nainen, joka haluaa, että mies on perheen pää.

Jardi nousi julkisuuteen, kun pienessä piirissä valmisteltu suurmoskeijahanke tuli julki pari vuotta sitten. Hankkeen ydinryhmään kuuluvat Jardi, hänen puolisonsa Abdessalam Jardi, Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjar ja entinen suurlähettiläs Ilari Rantakari. He haluavat rakennuttaa Helsinkiin, mieluiten Hanasaareen, sunnijohtoisen suurmoskeijan ja monitoimikeskuksen.

Vaikka Pia Jardille ei tule vihapostia, häntä kyllä vihataan. On vihattu jo vuosien ajan. Tai no, jotkut saattavat vihata, toiset yrittävät vaientaa, kolmannet arvostelevat asiallisesti. Jatkuvan kritiikin kohteena hän joka tapauksessa on.

Kuka häntä arvostelee? Aika iso ja kirjava joukko. Islamia vieroksuvat kantasuomalaiset ja maahanmuuton vastustajat, mutta myös monet muslimit, sekulaarit maahanmuuttajat ja joidenkin islamilaisten yhdyskuntien aktiivit. Ateistit, muslimit ja kristityt.

Osa Jardin kriitikoista vastustaa suunniteltua moskeijaa, osa sitä, että moskeijan rahoitus aiotaan kerätä Bahrainin johdolla eikä kukaan vielä tiedä, keneltä rahat tulisivat tai millaisilla ehdoilla.

Ja sitten on niitä, jotka vastustavat Pia Jardia. Joidenkin mukaan hän on ääri-islamisti, toisten mielestä hyväntahtoinen mutta sinisilmäinen käännynnäinen, joka ei ymmärrä omaa uskontoaan. Kolmannet pitävät häntä hankalana tyyppinä.

Hankaluuden hän myöntää auliisti ja nauraen.

”En jaksa aina olla kovin sovinnollinen vaan lyön joskus kokouksessa nyrkkiä pöytään. Haluan, että minua kuunnellaan. Aivan liian moni musliminainen on miesten edessä hiljaa. Minä en ole.”

Yli 30 vuoden takaisia tapahtumia on vaikea muistaa. Ei ole ihan varmaa, missä helsinkiläisessä kahvilassa oltiin, mistä alettiin puhua ja miksi. Jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että 20-vuotias Pia Rahikka päätyi juttelemaan Abdessalam Jardin kanssa ja kuuli ensimmäistä kertaa sanan ramadan.

Muslimien paastokuukausi oli juuri alkamassa, ja mies kertoi, että aikoi olla syömättä ja juomatta päivänkoitosta auringonlaskuun. Helsingin toukokuussa se tarkoitti aikaa aamuneljästä puoli kymmeneen illalla.

”Olin vaikuttunut. Että joku ottaa uskontonsa noin vakavasti. Oikeasti elää sen mukaan.”

Suomessa niin ei tehnyt juuri kukaan. Ei Pia Rahikka itse ainakaan. Tosin siinä vaiheessa, kun moni hänen ikäluokastaan vasta aloitteli bilehuuruista opiskelijaelämää, Rahikka oli jo rauhoittunut ja jättänyt taakseen vuodet punkkarina ja rokkarina. Ne jäivät, kun hänestä 17-vuotiaana tuli teiniäiti. 20-vuotiaana hän oli kahden lapsen yksinhuoltaja, töissä mainostoimistossa.

Kolmen kuukauden päästä pari solmi islamilaisen avioliiton Suomessa. Naimisiin mentiin nopeasti, sillä muslimin ei sovi seurustella ja seksikin on kiellettyä ennen avioliittoa.

Vuotta myöhemmin, kesällä 1986, liitto virallistettiin tuomarin luona Casablancassa, Abdessalam Jardin kotimaassa Marokossa. Avioliittosopimuksessa säädettiin, että jos lapsia tulee, heidät kasvatetaan muslimeiksi, ja Abdessalam Jardi maksaa vaimolleen 200 euron myötäjäiset. Enempään ei opiskelijalla ollut varaa.

Liiton virallistamisenkin aikaan Pia Jardi oli vielä kristitty, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin hän totesi, että kai minäkin olen sitten muslimi, ja lausui uskontunnustuksen. Nyt hän on siis ollut muslimi jo yli 30 vuoden ajan.

Ehdotan Jardille, että menisin hänen mukaansa käymään moskeijassa. Kiinnostaisi seurata perjantairukousta ja nähdä, mitä naisten puolella tapahtuu. Julkisuudessa näkyvät kuvat kun ovat lähes aina miesten rukouksista.

Vierailu ei onnistu, ja pian selviää, että pyyntö osuu arkaan kohtaan.

Ihan ensiksi Jardi korjaa: Helsingissä ei ole moskeijaa. On kyllä rukoushuoneita, parisenkymmentä, vähän enemmänkin. Osa aika kurjissakin kiinteistöissä. Mutta moskeijaksi rakennettua tilaa ei siis ole, siksihän he sellaista Helsinkiin ajavat.

Rukoushuoneeseenkaan meneminen ei onnistu, sillä Jardi ei oikein keksi paikkaa, jonne voisi minut viedä. Joihinkin hän ei itse halua mennä, yksi on hankalan matkan päässä, ja joihinkin on hankala kutsua vierasta.

Siis eivätkö rukoushuoneet olekaan kaikille avoimia paikkoja?

”Julkisuudessahan aina sanotaan, että ovat, mutta eihän se niin ole. Jos haluaisin viedä sinut, pitäisi pyytää etukäteen lupa hallitukselta ja selvittää, kuka olet ja miksi olisit tulossa.”

Jardi käy itsekin rukoushuoneissa vain harvoin. Hän ei aina koe itseään tervetulleeksi, ja onneksi moskeijakäynnit eivät ole naisille pakollisia. Miehille ovat. Hän rukoilee kyllä viidesti päivässä mutta tekee sen kotonaan tai työpaikallaan.

Suomessa puhutaan usein muslimiyhteisöstä kuin se olisi yhtenäinen, aina samalla tavalla ajatteleva joukko ihmisiä.

Ei tunnu olevan. Pelkästään Helsingissä on lukuisia islamilaisia yhdyskuntia, joita erottaa toisistaan joskus uskon tulkinta mutta vielä useammin etninen tausta ja äidinkieli. Somalialaisilla on omat yhdyskuntansa, kurdeilla omansa.

Jardin mukaan yhdyskuntien sisällä ja niiden välillä käydään tiukkoja valtataisteluita. Ja jos joku ryhmä kokee, ettei saa ääntään kuuluviin, se perustaa taas uuden yhdyskunnan. Samanlaista menoa siis kuin monissa muissakin yhdistyksissä, taloyhtiöiden hallituksissa tai vaikka kristillisissä seurakunnissa.

Jardi näkee kuitenkin ratkaisevan eron. Pientä tataarivähemmistöä lukuun ottamatta islam on Suomessa nuorta. Siksi täältä puuttuvat korkeasti koulutetut islaminoppineet, ja monesti rukoushuoneilla saarnaavat ja jakelevat elämänohjeita itseoppineet imaamit.

”Jotkut imaamit antavat aivan käsittämättömiä neuvoja. Yksikin sanoi, että huivia pidetään siksi, että naiset ovat kauniimpia. Huh huh. Ei tänne Suomeen ole islaminoppineiden terävin kärki muuttanut.”

Haastattelun jälkeen Jardia alkaa vähän kaduttaa. ”Vaikka minä tässä nyt muslimeista valitankin, niin se yhteisö on minulle rakas.”

Kohtukuolema teki Jardista muslimiaktivistin. Runsaat kymmenen vuotta sitten hänen ystävänsä raskaus päättyi vauvan kuolemaan, ja Jardi lupasi auttaa hautajaisjärjestelyissä. Hän alkoi selvittää, minne ja mihin hintaan vauvan voisi haudata. Se osoittautui odotettua hankalammaksi.

Soittokierroksen jälkeen selvisi, että paras paikka olisi Vantaalla, jossa muslimien hautauksia hoiti tuolloin sitä varten perustettu yhdistys. Se oli valmis hoitamaan hautauksen alusta loppuun pesuineen ja käärinliinoineen. Hinnaksi ilmoitettiin Jardin mukaan yli 2 000 euroa.

Jardi oli mukana neuvottelemassa hautauksesta Helsingin seurakuntayhtymän kanssa, ja Honkanummelle varattiin muslimeille paikkoja omasta korttelista. Vauvan hautaus hoitui alle 500 eurolla.

Sen jälkeen Jardi on hoidellut hautajaisjärjestelyjä, auttanut paperisodassa, pessyt naisvainajia ja pitänyt huolen siitä, että nämä tulevat haudatuiksi kasvot Mekkaan päin.

Hautausaktivismin kautta aukesivat tiet useiden eri muslimiyhdistysten hallituksiin. Esimerkiksi Suomen islamilaiseen neuvostoon Sineen ja Suomen musliminaiset ry:hyn, jonka puheenjohtaja Jardi on. Musliminaiset on yksi moskeijahankkeen takana olevista järjestöistä, ja Sine on sen yhteistyökumppani.

Muutaman vuoden takaisen syrjäyttämisen jälkeen Jardi on taas Sinen hallituksessa, nyt bosnialaisen yhdyskunnan edustajana.

Ja nyt hän siis haluaa Helsinkiin lähes Musiikkitalon kokoisen moskeijan ja monitoimitilan, joka yhdistäisi eri maista kotoisin olevat ja eri yhdyskuntiin kuuluvat sunnit.

Jardi uskoo, että moskeijan yhteyteen suunniteltu monitoimikeskus auttaisi maahanmuuttajia kotoutumaan ja antaisi erityisesti kotiin jääneille naisille paikan, jossa tavata muita.

Oikeastaan hän haluaisi Helsinkiin useammankin uuden moskeijan.

”Kyllä niitä tarvittaisiin vähintään viisi. Mutta voi olla, ettei minun elinaikanani saada yhtään.”

Moskeijan rakentaminen Helsinkiin tuskin olisi ongelma, jos muslimijärjestöillä olisi riittävästi rahaa. Selvästikään ei ole. Yhdellä hankkeen taustajärjestöistä, Suomen muslimiliitolla, on ollut velkoja ulosotossa. Samassa tilanteessa on Sine, jolla on useita velkojia.

Rahaa etsitään ulkomailta. Apuun on luvannut tulla Bahrainin kuningashuone, joka lahjoittaisi itse osan rahoista ja koordinoisi loppujen rahojen keräämistä. Mistä? Siihen ei ole tarkkaa vastausta. Oikeastaan siihen ei ole vastausta lainkaan, sillä rahoitussuunnitelmaa ei ole.

Jardista olisi epäkohteliasta ja kohtuutonta pyytää, että Bahrain keräisi rahoja, kun Helsinki ei ole tehnyt edes alustavaa päätöstä siitä, saako moskeijaa rakentaa. Häntä ei epäilytä se, että rahojen alkuperästä ei ole tietoa. Eikä sekään, että Bahrainilla on tiiviit suhteet Saudi-Arabiaan, jonka valtionuskonto on tiukkalinjainen wahhabismi. Ultrakonservatiivisesta wahhabismista ammentavat ideologiansa monet radikaalin poliittisen islamin ja jihadismin kannattajat.

Juuri Saudi-Arabian mahdollinen mukaantulo herättää eniten arvostelua. Jardi ei sitä käsitä. ”Totta kai siellä on omat ongelmansa ja ihmisoikeuskysymyksensä. Mutta jos jätetään ne sivuun, siellä eletään ihan tavallista, hyvää elämää. Siitä täällä ei kerrota koskaan. Jos naisten elämä siellä olisi niin kauheaa kuin väitetään, miksi sieltä ei lähdetä pakolaisiksi?”

Osa Jardin kriitikoista ajattelee, että hän haluaa moskeijan avulla tuoda wahhabismin Suomeen. Toiset taas sivaltavat, ettei se ole mahdollista, sillä Jardin uskonnollinen tietämys on niin ohutta, ettei hän edes ymmärrä, mitä wahhabismi on.

”Se on totta, en ymmärräkään. Eikä minun tarvitsekaan, ei wahhabismi ole mikään islamin koulukunta.”

Kun Jardista 1980-luvun puolivälissä tuli sunnimuslimi, hän ei tiennyt islamista paljon mitään. Se vain tuntui loogiselta: yksi Jumala ja selvät säännöt. Mutta mitkä säännöt? Sitä oli kysyttävä omalta mieheltä, sillä muita tietolähteitä ei ollut. Koulussa aiheesta oli opetettu vain ohimennen, eikä kirjastostakaan löytynyt paljon apua.

Somalialaisetkaan eivät olleet vielä tulleet tänne pohjoiseen, joten islam oli suomalaisille kovin vieras. Toisaalta, eipä ollut juuri ennakkoluulojakaan.

Nykyisin niitä todellakin on. Islamia pelätään, ja jokainen islamistinen terrori-isku lisää pelkoa. Kaikki kriitikot eivät osaa tai halua erottaa toisistaan tavallisia muslimeita ja radikalisoituneita poliittisen islamin kannattajia. Siksi kaikkia muslimeita vaaditaan tilille ääri-islamistien tekemisistä. Siksi Jardin työhuoneen ovelle ilmestyi kerran työkaveri, joka vaati saada tietää, mitä ihmettä te siellä Syyriassa oikein teette?

Jardi ei tehnyt Syyriassa mitään. Hän hoiti sosiaaliviraston laskutusta Helsingissä.

Marokosta on tullut Pia Jardin toinen kotimaa. 2000-luvun vaihteessa perhe asui siellä vuoden, ja Jardi oppi, miten vaikeaa sopeutuminen vieraaseen maahan on. Ei se vuodessa onnistunut.

Hän puhui suomalaisittain, liian suoraan. Hän valitti liikaa ja sai paikalliset ihmettelemään, miksi hän halusi asua maassa, jos ei kerran pitänyt maan tavoista. Mutta Jardi ei päässyt yli ärsyyntymisestään, kun hanasta ei tullut kuumaa vettä eikä vessoissa ollut vessapaperia.

Tänä kesänä perhe matkusti taas Marokkoon, ramadania viettämään. Marokko oli maltillisen muslimimaan maineessa, ja tähän Pia Jardikin kiinnitti huomiota heti ensimmäisellä vierailullaan. Samassa perheessä saattoi olla harjoittavia muslimeita ja maallistuneita, perheen tyttäristä toinen saattoi käyttää kasvot peittävää huivia ja toinen kulkea pää paljaana.

Nyt Marokko on noussut toisenlaiseen valokeilaan. Liian moni Euroopassa terrori-iskun tehnyt on kotoisin sieltä.

Jardin mukaan Euroopassa on oltu sinisilmäisiä eikä ole tajuttu, millaisista oloista jotkut marokkolaiset nuoret miehet Eurooppaan tulevat. Hän oli sinisilmäinen itsekin, kunnes muutti maahan.

”Marokko on raaka maa, erityisesti katulapsille. Jos sieltä tulee parikymppinen nuori mies, se on voinut ennen tuloaan myydä seksiä kymmenen vuotta. Varastaminen ja seksin myynti ovat perheettömän nuoren vaihtoehdot.”

Elokuussa Jardin teini-ikäinen tytär luopui huivista, jota oli käyttänyt yhdeksänvuotiaasta lähtien. Äiti ohjeisti miettimään tarkkaan, sillä hänelle huivittomuus on synti. Päätös on silti tyttären.

”Huivi kertoo siitä, että haluaa alistua Jumalan tahtoon. Ei siihen voi pakottaa. Jos käyttää huivia toisen pakottamana, ei se Jumalan silmissä mitään auta.”

Jardi itse kokeili huivia ensin Marokossa, jossa sen käyttö ei herätä samanlaista kummastelua kuin täällä. Suomessa hän alkoi käyttää sitä parikymmentä vuotta sitten, 1990-luvun puolivälissä. Syitä oli kaksi. Hän on vakuuttunut, että niin musliminaisen kuuluu tehdä. Lisäksi hänen piti hakea työpaikkaa, jota hän ei halunnut saada.

Hän oli ollut vuosia kotiäitinä ja jäänyt sen jälkeen työttömäksi. Yksi lapsista sairasteli, ja Jardi olisi mielellään ollut vielä kotona. Työvoimatoimisto patisti kuitenkin hakemaan harjoittelupaikkaa Helsingin kaupungilta.

”Ajattelin, että eivät ne palkkaa minua, jos minulla on huivi ja muutenkin peittävät vaatteet. Mutta ne palkkasivat, ja siellä olen vieläkin.”

Sen jälkeen hän on pukenut huivin päähänsä aina, kun lähtee kotoa tai kotiin tulee miehiä kylään. Ilman huivia on alaston olo. Niin alaston, että kun hänen siskonsa toi kerran miesystävänsä käymään varoittamatta siitä ennakkoon, Jardi heitti hädissään päähänsä keittiöpyyhkeen.

Huivisäännöt vaikuttavat myös poikien ja miesten elämään. Jardeilla tytöt saavat tuoda kavereitaan kylään, pojat harvemmin. Jos poikien kavereita tulisi, äiti ja siskot joutuisivat käyttämään huivia kotonakin. Sitä Jardi ei halua.

Ulkopuolisesta konservatiivisen muslimin säännöt kuulostavat tiukoilta. Seurustella ei saa, musiikki on syntiä, alkoholi on kiellettyä, lukemattomiin tavallisiin arjen asioihin on tiukat säännöt.

Tästä arviosta Jardi hermostuu. Ongelmahan ei hänen mukaansa ole muslimien säännöissä vaan siinä, että maallistuneessa Suomessa siedetään konservatiivista uskonnollisuutta huonosti. Juomisesta, kiroilusta ja vapaasta seksistä on tullut normeja.

”Ennen sentään edes naiset käyttäytyivät siveästi.”

Nyt Jardista näyttää, että suomalaiset haluavat muslimienkin maallistuvan. Mitä maallistuneempi maahanmuuttaja, sen parempi. ”Sikaa syövä ja kaljaa nappaileva muslimi kyllä kelpaa.”
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005388342.html
 
Uskonto on joillekin kuin huume, pää voi mennä sekaisin.
 
Fremen kirjoitti:
Jotenkin sellanen fiilis että toi muija oli sekaisin jo ennen kuin innostui islamo-fasismiin... kehen muuten viittasit toisaalla, ei-maanpuolustus ketjuihin kommentoivista reserviläisveljistä? Toivottavasti et minuun bro :).
Klikkaa laajentaaksesi...

En tiedä onko sekaisin, mutta henkisesti epävakaa. Tyypillistä vihervasemmiston keskuudessa, että siellä mennään tunteet edellä ja järki nurkkaan heitettynä.
 
En keksinyt jutulle muutakaan lankaa.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/28/tieteen-ahdinko-muslimimaissa

Tieteen ahdinko muslimimaissa
Pervez Hoodbhoy suomii luonnontieteiden ahdinkoa muslimimaissa tuoreessa pakistanilaisen Dawn -lehden artikkelissa. Ydinfysiikan professorina Forman Christian yliopistossa toimiva Hoodbhoy on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja yhden kirjan tieteen ja uskonnon jännitteistä. Pakistanilaisen ydinfyysikon Pervez Hoodbhoyn ajatuksia esittelee Tapio Tamminen ja näytteet lukee Juha Kulmanen.


JUHA KULMANEN
”Tieteen tilasta on kovin vähän hyvää sanottavaa muslimimaissa, sillä mitään merkittävää ei ole tapahtunut 1100-luvun jälkeen. On surullinen tosiasia, että muslimit eivät ole tehneet yhtäkään merkittävää keksintöä esimerkiksi sähkön, tietokoneiden ja lääketieteen alueilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten ilmestyi vain vähän muslimien kirjoittamia tutkimusartikkeleita. Nobel-palkinnon on saanut vain kaksi muslimia: Abdus Salam sai fysiikan Nobelin vuonna 1979 ja Ahmad Zewail kemian vuonna 1999. Molemmat elivät länsimaissa, eikä heidän synnyinmaillaan ollut juuri mitään tekemistä heidän menestyksessään”.


Pervez Hoodbhoy
Näin pakistanilainen Pervez Hoodbhoy suomii luonnontieteiden ahdinkoa muslimimaissa tuoreessa pakistanilaisen Dawn -lehden artikkelissa. Ydinfysiikan professorina Forman Christian yliopistossa toimiva Hoodbhoy on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja yhden kirjan tieteen ja uskonnon jännitteistä. Pitkänlinjan kansalaisaktivistina hän on kamppaillut rauhan, sananvapauden, koulutuksen ja naisten oikeuksien puolesta.
Hoodbhoy tunnetaan Pakistanissa myös aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja kärjekkäänä kolumnistina. Liberaalina ajattelijana hän puolustaa sekularismia monien pakistanilaisten kollegoidensa tavoin. Uskonnon pitäisi pysyä omalla tontillaan, eikä sekaantua politiikkaan ja tieteen tekemiseen.

Muutama vuosi sitten yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti valitsi hänet maailman 100 vaikutusvaltaisimman ajattelijan joukkoon. Hoodbhoyn mielestä maailman tulevaisuutta varjostavat ilmastonmuutos ja ydinaseiden leviäminen. Lähes yhtä vakavana uhkana hän pitää muslimimaiden ja muiden maiden välistä tietokuilua. - Hoodbhoyn kotimaassa luonnontieteiden heikko tuntemus on johtanut omalaatuisiin tilanteisiin.

”Agha Pathanista tuli muutama vuosi sitten Pakistanissa kansallissankari. Tiedepiireissä täysin tuntematon mies väitti keksineensä auton, joka kulki pelkällä vedellä. Vesi olisi hajonnnut vedyksi ja hapeksi jonkinlaisen elektrolyysin avulla. Se oli fysiikan perusoppien vastaista humpuukia. Hallituksen ministerit, opposition poliitikot ja television uutisankkurit kilpailivat pääsystä yhteiseen kuvaan tämän kansallisen kuuluisuuden kanssa. Suurena keksijänä esiintynyt Agha Pathan paljastui lopulta entiseksi pankkirosvoksi”.

Pakistanissa luonnontieteiden alamäki alkoi kenraali Zia-ul-Haqin hallintokaudella 1980-luvulla. Itsevaltaisesti maata johtaneen kenraalin mielestä islamilainen tiede erosi kristillisestä, juutalaisesta ja hindutieteestä.

”Islamilaista tiedettä perusteltiin postmodernistien luonnontieteiden vastaisella kritiikillä, jota esittivät lähinnä länsimaiset filosofit. Pakistanissa tällaiset ajatukset yhdistettiin islamilaiseen teologiaan – ja näin uskottiin löytyneen tiede, joka perustui islamilaisiin arvoihin.
Tuolloin yli 30 vuotta sitten kävin kiivaan julkisen keskustelun Pakistanin atomienergiakomission johtajan Bashiruddin Mahmoodin kanssa, joka oli väittänyt jinnien ratkaisevan Pakistanin sähköistämisen ongelmat. Allah oli luonut jinnit tulesta samalla tavalla kuin Hän oli luonut ihmiset savesta. Kerroin Mahmoodille, että hänen väitteensä jinneistä olivat hölynpölyä. Hän puolestaan syytti minua islamin viholliseksi. - Onneksi nykyisin vain harvat pakistanilaiset luonnontieteilijät kannattavat islamilaista tiedettä.”

Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestöön (OIC) kuuluu 57 maata, joissa asuu lähes neljännes maailman väestöstä. Tutkimukseen maat investoivat kuitenkin vain hieman yli kaksi prosenttia maailman tutkimusmenoista. Muslimimaiden kärkeä tiederintamalla ovat Turkki, Iran, Tunisia ja Malesia. Järjestön 57 jäsenmaasta kaksi, Turkki ja Iran julkaisevat lähes puolet maiden tieteellisistä julkaisuista. Yksikään maailman 100 huippuyliopistosta ei sijaitse järjestön jäsenmaissa.

Historiallisesti tilanne on nurinkurinen, sillä maailman varhaisimmat yliopistot perustettiin muslimimaihin. Vanhimpana yliopistona pidetään Marokon Al-Karaouinen yliopistoa, joka perustettiin vuonna 859. Eurooppa sai kiittää monista tieteellisistä keksinnöistä muslimimaita lähes keski-ajan lopulle saakka.

Pervez Hoodbhoy tiivistää islamilaisen maailman tiedehistorian näin:

”Islamilaisen kulttuurin kulta-aika alkoi 800-luvulla ja kukoisti noin 400 vuotta. Arabian kieli oli tieteen valtakieli. Tuolloin syntyi algebra, keksittiin ruumiin verenkierron periaate ja optiikan perusta. Yliopistoja perustettiin eri puolille islamilaista maailmaa. Tiede kuitenkin romahti 1200-luvulla. Sen jälkeen muslimimaissa on vallinnut tieteen alueella syvä hiljaisuus nykyisyyteen saakka”.

Varsinkin arabimaissa yliopistolaitos ehti rapautua pahoin, sillä kolmeneljännestä arabimaiden nykyisistä yliopistoista on perustettu 25 viime vuoden aikana. Muslimimaiden ja muun maailman väliseen tietokuiluun on kiinnitetty huomiota erityisesti Unescon raporteissa. Ja tuoreimpien selvitysten mukaan tieteen taso olisi kohentunut Pakistanissa ja Saudi-Arabiassa. Pervez Hoodbhoyn mukaan kyse on pikemminkin tilastojen vääristelystä kuin todellisista muutoksista.

”Saudi-Arabian yliopistot ovat malliesimerkkejä tilastojen manipuloinnista. Opettajilla ja opiskelijoilla on vain vähäistä mielenkiintoa ja kyvykkyyttä tieteen tekemiseen, mutta paperilla nuo yliopistot ovat alkaneet kukoistaa. Saudi-Arabian yliopistot palkkaavat nimittäin Yhdysvalloista ja Euroopasta lahjakkaita professoreja, jotka kohottavat maan yliopistojen tasoa viitausindeksillä mitattuna. Tieteen keskeinen mittarihan on nykyisin viittausindeksi – eli kuinka monta viittausta tutkija saa kollegoilta artikkeleihinsa.

Hiljattain ilmestyneen kansainvälisen raportin mukaan Pakistanissa julkaistujen tutkimusten lukumäärä ja viittausindeksi olisivat kasvaneet nelinkertaiseksi 10 viime vuoden aikana. Minun on vaikea uskoa tähän. Tuollaisen nousunhan olisi pitänyt näkyä laboratorioiden aktiivisuudessa, konferensseissa ja yliopistojen opetuksessa. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan merkkejä. - Mutta jotain on tapahtunut: opettajat ja opiskelijat ovat oppineet kirjoittamaan muodollisesti päteviä akateemisia artikkeleita. Ja hankkimaan niihin viittauksia.

Tällaista tilastollista kikkailua eivät harjoita pelkästään Saudi-Arabia ja Pakistan, vaan se on yleistymässä kaikkialla. Nykyisin on olemassa akateemisten roistojen ylläpitämiä ”viittauskartelleja”. Usein ne ovat kansallisia: kiinalaisilla, intialaisilla ja yhdysvaltalaisilla tutkijoilla on omat kartellinsa. On selvää, että tieteen tason mittaaminen tulee tämän vuoksi entistä vaikeammaksi. Julkaisujen määrä lisääntyy huimasti, mutta laadun kustannuksella”.

Hoodbhoyn mielestä ongelmana ei ole ainoastaan yliopistojen määrä ja tieteen taso, vaan laiminlyönnit analyyttisen ajattelutavan kehittämisessä. Koulujen opetusmenetelmät ja oppikirjat kaipaisivat myös perusteellisia uudistuksia.

”Tiedettä opetetaan sunnimuslimimaissa usein kertauksen ja ulkoa muistamisen avulla – samalla tavoin kuin lapset pänttäävät mieleensä pyhiä Koraanin tekstejä. Yliopistoni opiskelijat saattavat valmentautua tentteihin resitoimalla ryhmässä ja opettelemalla ulkoa kurssin keskeisiä kohtia. Luonnontiedettä pidetään kaavoina ja diagrammeina, jotka on osattava ulkoa, eikä sellaisena taitona joka kehittäisi opiskelijan luovia analyyttisia kykyjä.

Kun pakistanilaiset koululaiset avaavat fysiikan tai biologian oppikirjan, he eivät välttämättä tiedä käsitteleekö kirja luonnontieteitä vai teologiaa. Jokaisen valtion julkaiseman oppikirjan on nimittäin käsiteltävä ensimmäisessä luvussa sitä, kuinka Allah on luonut maailman. Samassa luvussa kerrotaan muslimien ja pakistanilaisten luoneen tieteen.

Monissa muslimimaissa kielletään ihmisen evoluutio. Esimerkiksi pakistanilaisessa tuoreessa biologian oppikirjassa todetaan, että 'Charles Darwinin kehittämä evoluutioteoria on historian uskomattomin ja irrationaalisin väite'."

Mikä sitten on syynä tieteen syvään ahdinkoon muslimimaissa? Hoodbhoyn mukaan kyse on osin köyhyydestä. Lähes kaikki maat ovat kehitysmaita lukuun ottamatta muutamia Lähi-idän öljyvaltioita. Myös tieteellisten julkaisujen kieli muodostuu usein ongelmaksi, sillä noin 80 prosenttia julkaisuista on englanninkielisiä. Irania ja Turkkia lukuun ottamatta käännöskirjallisuuden määrä on hyvin vähäinen. Vuosituhannen vaihteessa YK arvioi, että arabimaissa on käännetty 1000 vuoden aikana yhtä monta kirjaa kuin Espanjassa vuodessa.

Hoodbhoyn mielestä tieteen ahdingon tärkeimmät syyt eivät kuitenkaan ole materiaalisia, vaan asenteellisia – ja poliittisia. Kaiken taustalla on rakaisematon perinteisen ja modernin ajattelutavan välinen jännite.

”Tieteellinen kriittinen ajattelu edellyttää tosiasioiden ja hypoteesien jatkuvaa tarkistamista. Niitä ei kysellä aktoriteeteilta, eikä vastauksia oleteta annetuiksi. Näin tieteellinen ajattelu on vastakkainen perinteiseen uskonnolliseen ajatteluun verrattuna. Vain poikkeusyksilö kykenee kriittiseen tieteelliseen ajatteluun yhteiskunnassa, jossa absoluuttinen auktoriteetti on maallisilla tai uskonnollisilla johtajilla. Uskonnollinen fundamentalismi on aina huono uutinen tieteelle."

Perinteinen ajattelu on vain vahvistunut viime vuosikymmeninä. Kaikki keskeiset muslimijohtajat kannattivat vielä 1950-luvulla sekulaaria modernia ajattelua. Lyhyessä ajassa asetelma kääntyi nurinpäin. Mitä tapahtui?

”Lännen on kannettava vastuunsa tapahtumista. Reilu puolivuosisataa sitten Mohammed Mossadeq Iranissa, Ahmed Sukarno Indonesiassa ja Gamal Abdel Nasser Egyptissä kamppailivat modernismin puolesta. Länsi kuitenkin syrjäytti heidät imperialistisen ahneuden vuoksi. Samaan aikaan Yhdysvaltojen konservatiiviset Saudi-Arabian tapaiset liittolaiset alkoivat viedä aggressiivisesti islamilaista fundamentalismia muslimimaihin. Ehkä tärkein yksittäinen tapahtuma oli Neuvostoliiton Afganistanin miehitys vuonna 1979. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA aseisti Saudi-Arabian tukemana globaalin jihadistiverkoston ajamaan Neuvostoliiton miehitysjoukot Afganistanista. Se juurrutti fundamentalismia kaikkialla."

Ydinfyysikko Pervez Hoodbhoyn mukaan tiede voi vielä kukoistaa muslimimaissa. Se vaatii kuitenkin perusteellisia filosofisia ja asenteellisia muutoksia.

”Kaikki muuttuu, jos uskallamme hylätä fatalismin ja aboluuttisen uskon auktoritteetteihin. Niiden sijaan meidän tulisi arvostaa intellektuaalista täsmällisyyttä ja tieteellistä rehellisyyttä – ja kunnioittaa kulttuurista ja henkilökohtaista vapautta.

Tämä ei ole välttämättä ristiriidassa islamin kanssa. Esimerkiksi Abdolkarim Soroush uudisti tällaisessa moniarvoisessa hengessä Iranin yliopistoja Ajatollah Khomeinin hallintokaudella. Islamin Martti Lutherina tunnettu Soroush toi tuolloin yliopistoihin Karl Popperin ja Bertrand Russellin edustaman kriittisen filosofian.”

Tapio Tamminen
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sardaukar kirjoitti:
Uskonto on joillekin kuin huume, pää voi mennä sekaisin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, kun pää on jostain, esim. viinasta, huumeista, rikollisuudesta tai aatteesta sekaisin, ei mikään muu kuin toinen voimakas pään sekoittaja muuta sisältöä
 
miheikki kirjoitti:
En keksinyt jutulle muutakaan lankaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kai tuota surkeutta voi arvioida monella tapaa. Suomen sijoitus lukiolaisten matematiikkaolympialaisissa oli tänä vuonna 84. Sijoitus määräytyy kuusihenkisen joukkueen yhteenlaskettujen pisteiden perusteella. Suomen edelle ehtivät seuraavat muslimienemmistöiset maat (suluissa sijoitus):

Albania(76), Algeria(73), Azerbaidzan(42), Bangladesh(26), Bosnia(44), Indonesia(52), Iran(5), Kazakstan(25), Kirgisia(67), Marokko(67), Malesia(37), Pakistan(81), Saudi Arabia(39), Syyria(56), Tadzikistan(44), Turkmenistan(48), Tunisia(79), Turkki(35), Uzbekistan(74)

https://www.imo-official.org/results.aspx
 
Muslimi yhteiskunnat eivät "tarvitse" tieteitä. Ei Insinööritieteiden, tai muitakaan tieteitä. Allah pääasiallisesti pyydetään tukemaan hankkeita ja erilaisten projektien osalta ei ole aloituskokousta, jossa ei rukoiltaisi Allahin ohjaavaa kättä suojelemaan alkavaa projektia.
Hyvin kuvaavaa on yhteistoimintaprojektit, joita olen vetänyt useita, niin yhdessäkään ei ole muslimit tuottaneet sisältöä oikeassa ajassa ja oikean laisena. Joka hommassa on pitänyt alkaa ohjaamaan projektiosapuolta enemmän kuin vähemmän, tai vielä voimakkaampaa otteella, jotta aikataulut ei repeä.
Eräässä jutussa lähi-idässä alueella muinoin, raudoituksen liityntäpintojen suunnittelutoimiston pääsuunnittelijan koulutustausta oli uskonnollinen. Mutta teräsrakenteet tai betonirakenteet eivät kyllä olleet missään intressissä siinähommassa... valtiollinen toimija oli kyseessä... 8)
 
e7i kirjoitti:
Aika tyrmistyttävää settiä. Edes minä en ollut kuvitellut, että tieteellinen taso on näin surkea möhlimimaissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Länsimainen ajattelu on usein assosiatiivistä (kahdella asialla on mielikuvayhteys), emotionalistista (kahdella asialla on tunneyhteys), kausaalista (syy aiheuttaa seurauksen) tai funktionaalista (haetaan esiin sopivaa tietyn tarpeen täyttämisen mahdollisuutta). Kaikki nämä ajattelun perusdynamiikat tuottavat tieteisiin ja kulttuuriin paljon hyödyllistä lisäystä.

Islamilainen ajattelu on... ööö.... allahvälitteistä.

Jokainen voi kuvitella näiden ajatteludynamiikkavaihtoehtojen välisen eron seuraukset kulttuurin yhteisesti jaettuun tieto- ja ymmärryspankkiin vaikka tämmöisen esimerkin kautta:

Lento-onnettomuus. Miksi? Miten? Miten estetään jatkossa?

Läntinen tarkastelu:
- Mitkä asiat aiheuttivat toisia asioita? (Kausaalinen)
- Mitä inhimillisiä tekijöitä ja kuinka on ollut pelissä? (Emotionalistinen, funktionaalinen, assosiatiivinen.)
- Mitä seuraksia onnettomuudella on? (Kaikki 4)

Islamilainen tarkastelu:
- Insallah.

Yhteiskunnassa ja sen yhteisöissä henkinen pääoma lisääntyy kumuloituvasti. Noin.. Kuvitelkaa mielessänne kummankin ajattelupakin kumuloituva vaikutus!
 
YLE rupesi pieksämään islamia.

Jari Ehrnroothin kolumni: Islamisoitumisen uhka ja uskonnon vapaus
Onko uskonnonvapauden tarkoitus suojata uskontoja? Vai sittenkin yksilöitä, myös uskonnoilta, kysyy Jari Ehrnrooth.

Uskonnonvapaus
3.10.2017 klo 07:07 https://yle.fi/uutiset/3-9862523
13-3-9224856.jpg

Derrick Frilund / Yle

Yle Uutiset

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Kiista Euroopan islamisoitumisesta ei ota laantuakseen. Kun vapaamielisiä arvoja puolustavat valtapuolueet kieltävät koko ilmiön ongelmineen, kansalaisten huoli kanavoituu kansallismielisille populisteille – kuten viimeksi Saksan vaaleissa AfD:lle.

Tapana on kauhistella näitä kovasanaisia monikulttuurisuuden vastustajia, mutta oikeastaan he nostavat poliittiseen työjärjestykseen länsimaisen vapauden uhkaksi koetun arvokonfliktin, jota vanhat puolueet eivät osaa tulkita.

Tilannekuvan selkiyttämiseksi on ensin hyväksyttävä, että arvokonfliktin ydin ei ole taloudellis-poliittinen vaan kulttuuris-uskonnollinen. Sitten on palattava liberaalin demokratian perusideaan – etenkin uskonnon ja omantunnon vapauteen.

Johdonmukaisuuden paineessa vapaiden yksilöiden uskonratkaisut (myös uskonnottomuus) ovat muuttuneet yhdenvertaisiksi lain edessä

Kysytään siis oikeat kysymykset ja vastataan niihin. Ei asenteellisesti vaan loogisesti.

1. Suojaako liberaali perustuslaki järjestäytyneen uskonnon vai yksilön uskomisen vapautta?

2. Voiko uskonnon vapaus suojata sellaista uskonnon harjoittamista, joka rajoittaa yksilönvapautta?

3. Onko islamin arvojärjestelmä liberaalin demokratian vastainen?

Viimemainittu kysymys oli taannoin esillä myös Arkadianmäellä.

Vauhdikkaassa kohtauksessa Suomi-neitoa muistuttava rouva Suorasuu julistaa islamin arvot länsimaisten arvojen vastaisiksi ja herrat Siivosuut pomppaavat paheksumaan häntä johonkin uskontoon kuulumisen määrittelemisestä pelottavaksi uhaksi.

Juuri tässä näkökulmavaihdoksessa piilee arvosekaannuksen alkuvirhe.

Yksi puhuu islamista arvojärjestelmänä, toiset islaminuskosta henkilökohtaisena vakaumuksena.

Liberaalin yhteiskuntafilosofian perustaja John Locke(siirryt toiseen palveluun) (1632 - 1704) määritteli kansalaisten perusoikeuksiksi oikeuden elämään, vapauteen, terveyteen ja omaisuuteen.

Uskonnon osalta hän piti perusteltuna olettaa, että on vain yksi oppi jota seuraamalla pelastuksen voi saavuttaa, mutta koska emme voi varmuudella tietää, mikä se on, on perusteltua jättää kansalaisille vapaus valita kirkkonsa.

Jos jokin arvojärjestelmä pyrkii rajoittamaan yksilönvapautta, se on perustuslain alkuidean vastainen

Perustuslaillisen demokratian kehittyessä tämä protestanttinen uskonnon vapaus laajeni pian kristillisyydestä juutalaisuuteen ja muihin uskontoihin. Johdonmukaisuuden paineessa vapaiden yksilöiden uskonratkaisut (myös uskonnottomuus) ovat muuttuneet yhdenvertaisiksi lain edessä.

Yksi merkkipaalu saavutettiin vuonna 1971, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi, että Muhammad Alilla oli ollut oikeus islaminuskoisen vakaumuksensa nojalla kieltäytyä Vietnamin sodasta.

Mielestäni enempää John Locken filosofia ja ensimmäiset liberaalit perustuslait kuin niiden myöhemmät versiotkaan eivät siis suojaa uskontoja, arvojärjestelmiä ja ryhmäidentiteettejä, vaan yksilön uskon, vakaumuksen ja omantunnon vapautta. Suomen nykyinen perustuslaki(siirryt toiseen palveluun) kulkee samoja latuja. Muunlainen tulkintahan olisi ristiriidassa valtiosääntöön sisältyvän arvojärjestelmän kanssa.

Länsimaiden on pidettävä varansa ja mentävä eteenpäin valitsemallaan vapautumisen tiellä

Kansa muodostuu vapaista yksilöistä ja on edustajiensa välityksellä oman itsensä hallitus. Liberaalilla demokratialla ei ole muuta oikeutusta. Jos jokin arvojärjestelmä pyrkii rajoittamaan yksilönvapautta, se on perustuslain alkuidean vastainen.

Siten on selvää, että mikä tahansa uskonto joka ei jätä uskonvalintaa yksilön omaksi ratkaisuksi, on ristiriidassa liberaalin yhteiskunnan kaikkein pyhimmän periaatteen kanssa.

Islamilaisessa kulttuuripiirissä ei ole muodostunut yhtään liberaalia demokratiaa. Viime vuosisadalla toiveita herättänyt turkkilainen hanke on tällä vuosisadalla taantunut silmissä.

Jäämme siis odottamaan islamilais-arabialaisen kulttuurin uudistumista ja näyttöä siitä, että puolikuun arvojärjestelmä ei ole vastakkainen sille yksilön vapauden ja oikeuksien arvojärjestelmälle, joka on syntynyt juutalais-kristillisen kulttuurin piirissä. Sehän olisi voittouutinen paitsi ihmisoikeuksille myös maailmanrauhalle.

Sitä odotellessa länsimaiden on pidettävä varansa ja mentävä eteenpäin valitsemallaan vapautumisen tiellä.

Esimerkiksi isänvaltainen naisten ja lasten alistaminen, järjestetyt avioliitot, tyttöjen sukuelinten silpominen, kunniamurhat, seksuaalisten vähemmistöjen tuomitseminen, vääräuskoisten halveksunta ja väkivaltainen jihadismi eivät kuulu eurooppalaiseen arvojärjestelmään. Ne edustavat uskonnollis-kulttuurista suvaitsemattomuutta jota emme voi suvaita.

Uskonnon vapauden edistämiseksi tulisi koululaitoksessa siirtyä opettamaan neutraalia ja pakollista uskontotietoa kaikille

Sitä paitsi yhä on kristillisyydessäkin piirteitä, jotka loukkaavat yksilön vapautta valita oma uskontonsa. Karkein niistä on lapsikaste ja lasten uskonnollinen kasvatus.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan ei tulisi ottaa jäseneksi, ennen kuin yksilö kykenee itsenäiseen harkintaan. Erilaiset lahkot (kuten Jehovan todistajat) ja herätysliikkeet (kuten lestadiolaiset) ovat tietysti vielä synkempiä sopukoita omine lainkäyttöineen ja yksilöitä alistavine pienoismaailmoineen.

Uskonnon vapauden edistämiseksi tulisi koululaitoksessa siirtyä opettamaan neutraalia ja pakollista uskontotietoa kaikille. Tällainen tietoaines olisi valistava vastavoima sille yksilön henkisen vapauden ennakoivalle riistolle, johon kaikki lapsia uskovaisiksi koulivat uskonsuunnat de facto syyllistyvät. Tältä osin monet muutkin uskonnot kuin islam ovat liberaalin arvojärjestelmän vastaisia.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top