Suurpeto keskustelu

miikkaj

Majuri
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Luitteko sen jutun, missä 12-vuotias tyttö kohtasi karhun, oliko se toissapäivänä vai eilen?
Jep, karhu tuli vastaan koulumatkalla, tyttö muna-asentoon, karhu kävi nuuskimassa ja painoi tassullakin selästä.

Todennäköisesti elinikäinen trauma tytölle, kyseessähän on todella vaarallinen tilanne.

Haaskoilla ihmiseen totutetut suurpedot ei ihmistä pelkää. Onneksi karhu ei innostunut tekemään mitään eikä sillä ollut nälkä, nehän länää supiloukunkin sentin levyksi, kun sille päälle sattuu.

Susien kanssa tuo sikiöasento ei toimi.
Puuhun jos ehtii kiivetä, 12-v lähes ainoa mahdollisuus, jos yksikin susi päättää hyökätä.

Suurpetokannat on liian isoja tässä maassa ja niitä pitäisi leikata alaspäin kovalla kädellä. Syksyn karhujahdissa ei tainnut pitkään nokka tuhista, kun yli 100 oli kylmänä, se kertoo karhujenkin määrästä jotain.

https://yle.fi/uutiset/3-10470703
Jyväskylässä ylämuuratjärveläinen koululainen kohtasi eilen iltapäivällä koulumatkallaan karhun, kertoo Korpilahti-lehti(siirryt toiseen palveluun).
Tyttö nousi koulutaksista, kun karhu ilmaantui metsästä hänen lähelleen. Tyttö noudatti saamiaan neuvoja heittäytyä maahan. Karhu kävi haistelemassa ja kokeilemassa tyttöä tasullaan.
Tytön huoltaja kertoo Korpilahti lehdelle, ettei kosketuksesta jäänyt jälkiä, mutta tyttö on säikähtänyt ja järkyttynyt petokohtaamisesta.
Paikalla kävivät myös petoyhdyshenkilö ja poliisi.

edit: on muuten riskaabelia hommaa jäljistää haavoittunutta karhua pimeässä. Tunnen miehen, jolta reuskahti päänahka silmille, käsi ja jalka purtu poikki, kaverinsa ennätti hätiin viime hetkellä. Tuli aika pitkä lasaretti reissu.

https://oma.riista.fi/static/bear/bear.html
Muistelin tuota Itä-Suomen yli sadan karhun kaatoa viikossa. 334 kaadettu 2018, kiintiöitä jäljellä Lapissa 10.

Nyt tytön perheen kannattaisi rueta väsäämään valtionkonttorille lakimiehen avustuksella isoa laskua, sillä selvää on, ettei ilman traumaattisia jälkiä ei 12-vuotias tuosta tapauksesta selviä. Suurpetokannoista ja niiden tiheydestä päättää Suomen valtio.
 
Viimeksi muokattu:

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
7.11.2018 12.50
Susihavaintoja Porvoossa – jäljistä tehtävä ilmoitus
Epoon suunnalla on tehty viime päivinä susihavaintoja. Riistanhoitoyhdistys kartoittaa tilannetta ilmoitusten perusteella.

PORVOO  |  Stensbölen ja Epoon välimaastoissa on tehty viime päivinä useita susihavaintoja. Tiettävästi alueella on liikuskellut kolme nuorta sutta.
– Olen kuullut useammasta, mutta yhden olen nähnyt, kertoo Västerkullantiellä asuva Jalmari Karjalainen.
Karjalainen piipahti myöhään maanantai-iltana kotinsa terassilla, kun autotallin nurkalta ampaisi susi metsään.


– Siinä kävi kaikenlaista mielessä. Iso koirakin tietysti, mutta kyllä se varmuudella oli susi. Sen tunsi piirteistä selvästi, paljon metsissä kulkenut ja metsästystä harrastava Karjalainen sanoo.
– Kyllähän luonnossa on tilaa susillekin, mutta ihan pihaan ei tarvitsisi tulla.
Porvoon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Joa Bergqvisttoivoo, että kaikista havainnoista ilmoitettaisiin yhdistykselle.
– Jos ilmoituksia tulee, lähdemme katsomaan, löytyykö jälkiä ja tiedotamme havainnoista. Jos susi tulee pihaan, on siitä hyvä tehdä ilmoitus myös poliisille, Bergqvist sanoo.

– Olisi hyvä, että virallinen tiedotus kulkisi meidän kautta huhupuheiden sijaan, mutta se edellyttää, että saamme näistä tietoa.
Ilmoituksen teko ei merkitse susijahtia, vaan havaintojen perusteella määritellään suurpetojen levinneisyyttä ja määriä.
– Voi olla, että ne ovat vain läpikulkumatkalla, mutta sekään ei ole mahdotonta, että nuoret sudet hakevat täältä uutta reviiriä. Länsi-Uudellamaallahan niitä on jo paljon, mutta meillä Porvoossa susi on uusi laji. Se kuuluu luontoon, mutta totta kai kannattaa olla varuillaan alueilla, joilla se liikkuu, Bergqvist sanoo.

– Susi ei ole tehnyt ihmiselle mitään sataan vuoteen. Metsästyskoirat, lampaat ja muut lemmikit, jopa hevoset, voivat kuitenkin olla vaarassa. Kannattaa harkita, laskeeko koiraa vapaaksi, jos alueella on tehty susihavaintoja.
Bergqvist toteaa sudenkin mahtuvan itäuusmaalaiseen metsään.
Paikallisten riistanhoitoyhdistysten, petoyhdyshenkilöiden ja toiminnanohjaajien yhteystiedot löytyvät Suomen riistakeskuksen ja Riistanhoitoyhdistysten valtakunnallisesta tietokannasta osoitteesta yhteystiedot.riista.fi.
https://www.uusimaa.fi/artikkeli/718540-susihavaintoja-porvoossa-jaljista-tehtava-ilmoitus

Petojen suojelupuljuille hatun nosto : ''susi kuuluu Suomen luontoon'' ja ''susi ei ole tappanut ihmistä sataan vuoteen'' mantrojen hokeminen on tehnyt tehtävänsä. Mutta kuten tästäkin jutusta käy ilmi, että esim. Porvoolaisen autotallin nurkalle ne kuulu.

Niin no, pärjättiin kyllä paremmin ilman tätä nykyistä suurpetokantaa. Hirvijahtiin on päästy susien seassa vasta kahtena päivänä. Älyttömällä riskillä sulan maan aikaan, ihme, että koira on vielä hengissä. Se, että metästys meni susialueilla lekkerihommiksi, on pientä niiden aiheuttaman yleisen turvallisuuden tunteen järkkymisen rinnalla.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Niin no, pärjättiin kyllä paremmin ilman tätä nykyistä suurpetokantaa. Hirvijahtiin on päästy susien seassa vasta kahtena päivänä. Älyttömällä riskillä sulan maan aikaan, ihme, että koira on vielä hengissä. Se, että metästys meni susialueilla lekkerihommiksi, on pientä niiden aiheuttaman yleisen turvallisuuden tunteen järkkymisen rinnalla
Kyllä minua ainakin hirvittää ne lapset, jotka käppäsevät koulumatkojaan aamu-iltapimeässä samoilla selkosilla ja tienpätkillä, missä susiakin liikkuu. -ei ne oo sataan vuoteen- maistuu hiekalta suussa, kun tämän tietää. Eipä sillä, voihan olla, että tällainen pentujen karaisu on tarpeenkin....joidenkin mielestä.

Jokainen -ei ne sataan vuoteen- toitottaja voi arvioida asiaa omalle kohdalleen ja omia lapsia silmällä pitäen. Kun tossa pari talvea sitten hukkaparvi makaili kylän vieressä pelloilla pari viikkoa, niin kummasti vaan itsekunkin tenavat saivat autokyytiä.

Onhan tämä koirien kanssa harrastelu melkoista seikkailua nykyään, teillä päin, Ikarus taitaakin olla aika sakeaa jo, mihin väliin sinne enää koiriaan laittaa, aika harva taitaa enää metsään niitä viedä.

Viime viikolla ajelin tonne pitäjän länsilaitaan tarkoituksena humppasta koiran kanssa vähäsen täkkälihoja silmällä pitäen. Vastaan tuli ennen päätepaikkaa tuttava koirineen ja sanoi touhun jääneen kesken, kun oli nähnyt äks-sillalla kaksi hukkaa. No, vaikka oma Göbbels onkin rienaava kiero pirulainen, joka lähinnä keskittyy maalittamaan samalla karttalehdellä tuoksuvia narttukoiria, niin käännyin silti.
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Onhan tämä koirien kanssa harrastelu melkoista seikkailua nykyään, teillä päin, Ikarus taitaakin olla aika sakeaa jo, mihin väliin sinne enää koiriaan laittaa, aika harva taitaa enää metsään niitä viedä.
http://riistahavainnot.fi/suurpedot/havaintokartta

Pohjois-Savon puolella 3 pantalaumaa, Kainuun eteläosissa 3 pantalaumaa, Pohjois-Karjalan puolella 3 pantalaumaa..
Samaan aikaan, kun joku pantalaumoista on sattunut jonkun näköpiiriin, on nähty susipari tai kolmen lauma näiden pantalaumojen välissä.
Yhtään missään näissä maisemissa ei ole enää satavarmaa onko alueella susia vai ei.
Tähän lisätään paikannusruutujen suuruus ja paikannuksen viive niin erittäin hankalaksi tai lähes mahdottomaksi meni koiralla metsästys.
 

Leaderwolf

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
edit: on muuten riskaabelia hommaa jäljistää haavoittunutta karhua pimeässä. Tunnen miehen, jolta reuskahti päänahka silmille, käsi ja jalka purtu poikki, kaverinsa ennätti hätiin viime hetkellä. Tuli aika pitkä lasaretti reissu.
Kyssäri kieli poskessa. Jos metsästäjällä olisi Ns.Flashbang kranaatti tuossa tilanteessa ja saisi sen räjäytettyä karhun ollessa kimpussa, lähtisikö Karhu pois? Vai söisikö Karhu sokaistuneen ihmisen?

Edit. Äiti oli meirän omissa mettissä puolukassa tapansa mukaan, taivaalla lenteli sellaista hyrräkopterin tekelettä harrastava kyläläinen. Myöhemmin kuuli siltä, että karhu oli tarkkaillut puolukanpoimintaa. Tämä ennen kännyköitä.

Edit. Harva kangasmetsä. Jos joku miettii miten näki.
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kyssäri kieli poskessa. Jos metsästäjällä olisi Ns.Flashbang kranaatti tuossa tilanteessa ja saisi sen räjäytettyä karhun ollessa kimpussa, lähtisikö Karhu pois? Vai söisikö Karhu sokaistuneen ihmisen?

Edit. Äiti oli meirän omissa mettissä puolukassa tapansa mukaan, taivaalla lenteli sellaista hyrräkopterin tekelettä harrastava kyläläinen. Myöhemmin kuuli siltä, että karhu oli tarkkaillut puolukanpoimintaa. Tämä ennen kännyköitä.

Edit. Harva kangasmetsä. Jos joku miettii miten näki.
Haavoittunut karhu yrittää tappaa vainoojansa niin pitkään kuin voimia on vähänkään jäljellä. Tuskinpa olisi sokaisukranaatistakaan apua, päälle tulee.

Karhuja on meilläkin paljon. Ihmisen se kuulee ja vainuaa ennen kuin ihminen näkee, saattaa tarkkaillakin ihmisen huomaamatta, mutta yleensä ei tee mitään.

Emon ja pentujen väliin jos onnistuu vahingossa itsensä saattamaan, sitten on hengen lähtö ilman asetta sekä taitoa sitä käyttää lähellä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Haavoittunut karhu yrittää tappaa vainoojansa niin pitkään kuin voimia on vähänkään jäljellä. Tuskinpa olisi sokaisukranaatistakaan apua, päälle tulee.
Eikä siinä ole aikaa etsiä kranaattia taskusta, vedellä vapisevin käsin sokkaa ja odottaa kuutta sekuntia sytyttimen paloaikaa. Kyllä karhun tulossa on vauhtia. Tiheikössä aikaa toimia on ehkä pari kolme sekuntia...sitten se on jo puserossa kiinni. Jos on tullakseen. Se voi myös pysähtyä karkeasti sanoen noin kolmen metrin päähän..mutta kuka sitä odottaa, jos ase on käytössä...ei kukaan. Moni aseeton on kokenut tämänkin vaihtoehdon. Yhden miehen tunnenkin, joka koki eteen nousevan loukkaantuneen karhun, joka oli karjunut sielunsa pohjasta ja naamaan oli tuntunut kaamea haju ja kuuma henki....kuulemma hyvää ummetuslääkettä.:cool:
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Karhuja on meilläkin paljon. Ihmisen se kuulee ja vainuaa ennen kuin ihminen näkee, saattaa tarkkaillakin ihmisen huomaamatta, mutta yleensä ei tee mitään.
Tämä on totta. Olen vuosia liikkunut aktiivisesti alueella missä karhitiheys on suuri. Karhua en ole kertaakaan nähnyt, jälkiä ja jätöksiä kylläkin.
Parhaimmillaan tuoreet jäljet keväthangessa ovat menneet läpi alueen jolla oli toimintaa koko yön. Kukaan ei huomannut karhua vaikka se yön aikana siitä oli mennyt.
Samoin kerran emo pentuineen kulki metsäisen asuinalueen läpi ilman että kukaan niitä näki ensihavainnon jälkeen. Jälkiä kyllä nähtiin ja niistä pystyttiin päättelemään suunnilleen missä menevät, mutta näköhavaintoa ei enää toista koskaan saatu.
Kadehdittava on niiden taito kulkea huomaamatta.
 

Torni

Luutnantti
Lahjoittaja
Tämä on totta. Olen vuosia liikkunut aktiivisesti alueella missä karhitiheys on suuri. Karhua en ole kertaakaan nähnyt, jälkiä ja jätöksiä kylläkin.
Parhaimmillaan tuoreet jäljet keväthangessa ovat menneet läpi alueen jolla oli toimintaa koko yön. Kukaan ei huomannut karhua vaikka se yön aikana siitä oli mennyt.
Samoin kerran emo pentuineen kulki metsäisen asuinalueen läpi ilman että kukaan niitä näki ensihavainnon jälkeen. Jälkiä kyllä nähtiin ja niistä pystyttiin päättelemään suunnilleen missä menevät, mutta näköhavaintoa ei enää toista koskaan saatu.
Kadehdittava on niiden taito kulkea huomaamatta.
Itsellä on kokemus pohja karhuihin todella ohut. Mutta mitä vähät kokemukset karhuista on ja mitä lukenut tai kuullut juttuja, niin se on just noin kuinka Kapiainen kirjoitti.
Itseä harmittaa, kun E-P.llä on niin vähän karhuja. Määrä ollut noin 10v melko sama? Karhu on suteen verrattuna todalla hidas lisääntymään?
Itsellä ehkä lapsellisen romanttinen käsitys karhuista. "Karhut on lepposia, ne syö pääasissa mustikoita ja jos painiksi menee antaa karhun voittaa joka toinen kerta, niin se ei hermostu. "
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Itsellä ehkä lapsellisen romanttinen käsitys karhuista. "Karhut on lepposia, ne syö pääasissa mustikoita ja jos painiksi menee antaa karhun voittaa joka toinen kerta, niin se ei hermostu.
Älä välitä, niinhän meillä meinasi olla vähän turhan romanttinen käsitys tosta Isosta Karhustakin, joka naapuritontilla tönöttää. :cool:
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Eikä siinä ole aikaa etsiä kranaattia taskusta, vedellä vapisevin käsin sokkaa ja odottaa kuutta sekuntia sytyttimen paloaikaa. Kyllä karhun tulossa on vauhtia. Tiheikössä aikaa toimia on ehkä pari kolme sekuntia...sitten se on jo puserossa kiinni. Jos on tullakseen. Se voi myös pysähtyä karkeasti sanoen noin kolmen metrin päähän..mutta kuka sitä odottaa, jos ase on käytössä...ei kukaan. Moni aseeton on kokenut tämänkin vaihtoehdon. Yhden miehen tunnenkin, joka koki eteen nousevan loukkaantuneen karhun, joka oli karjunut sielunsa pohjasta ja naamaan oli tuntunut kaamea haju ja kuuma henki....kuulemma hyvää ummetuslääkettä.:cool:
Tuttu rajamies kertoi, että kollegalta oli mennyt kierroksella kalsarit vaihtoon. Karhu rynnisti kohti ryteiköstä yllättäen, ei ehtinyt kai muuta kuin paskoa housuunsa. Rajamiehellä oli vissiin joku torrakkokin völjyssä, muistaakseni pistooli vyöllä. Karhu säntäsi kohti, parin-kolmen metrin päässä liinat kiinni ja ääntä minkä karhusta lähtee. Ikimuistoinen kokemus, eikä tämä karhu ollut mikään haavakko. Ei vaan ilmeisesti tykännyt rajamiehistä.

Haavakon jäljittäminen on oma lukunsa. Ei koskaan pimeässä eikä yksin. Päästää jäljittäjän ryteikössä ohi ja sivusta tai takaa täysillä kimppuun. Ja se rynnistää vauhdilla. Kolmella äijällä saattaisi jo pärjätä, yksi varmistaa takasektoria. Aikaa on ampumiseen käytössä harvinaisen vähän, pahimmillaan vain sekunti tai pari. Eikä ohi kannata ampua.

Tämä tuttu kaveri, jolta irtosi päänahka silmille sekä ''vähän'' muutakin remonttia, niin he lähtivät haavakon perään pimeässä. Ei ehtinyt edes asetta laukaista, vaikka se oli ampumavalmiina käsissä.

Edit:
Erään karhun hampaisiin joutuneen metsästäjän tarina.
 
Viimeksi muokattu:

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Komissio on laatinut esityksen, joka voi pahimmassa tapauksessa lopettaa karhun ja ilveksen metsästyksen Suomessa
Euroopan komissio on laatinut esitysluonnokset luontodirektiivissä tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Esityksissä on kovia rajoituksia tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin. Sudelle esitetään kokonaan uutta liitettä
14.11.2018
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.331932

Voi meitä poloisia suurpetoalueiden ihmisiä. Kuka suojelisi meitä?
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Suomen susireservaatti on itärajan kunnissa
Lukijalta 10.12.2018


Tilanne susien osalta on hyvin hälyttävä Suomen itärajalla. Ei ole ollut vuosikymmeniin niin paljon susihavaintoja kuin tällä hetkellä. Sudet esiintyvät 3–6 suden laumoissa tullen aivan kaupunkien keskusta-alueelle.
Hirvenmetsästys on jo lopetettu, koska hirviä ei ole jahtimailla eikä koirilla metsästys ei tule kysymykseen. Lieksaan annettiin vain pieni määrä pyyntilupia tälle syksylle, mutta niistäkin on vielä lähes puolet saamatta. Hirviä ei kerta kaikkiaan ole, kun sudet ovat ne syöneet.
Ihmiset ovat jo tottuneet näihin eläimiin, jotka rajoittavat elämistä hyvin paljon. Kukaan ei laita lastaan pimeässä kulkemaan koulumatkojaan, vaan heidät viedään omilla autoilla pysäkeille tai kouluun saakka. Koirat on pantava yöksi lukkojen taakse, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan.
Onko tämä enää lainkaan normaalia elämää, jonka takuuksi on säädetty Suomen perustuslaki? Lain tarkoitus on yhdenvertaisen elämisen tarjoaminen kaikille kansalaisille koko Suomen alueella.
Olemmeko täällä Suomen raja-alueilla vähemmän arvoisia ihmisiä, kun meidän on pärjättävä täällä omin neuvoin ilman mitään meille tarjottua turvaa susia vastaan? Tätä asiaa monet ihmettelevät. Mitään ymmärrystä emme ole saaneet valtiovallan puolelta, vaikka nämä ongelmat on tiedostettu.
Luke on suuressa viisaudessaan väittänyt meitä muunnetun tiedon levittäjiksi, vaikka varmuudella on todettu näiden eläinten tulleen tänne Venäjän Karjalasta. Sudet ovat siirtyneet koko ajan Suomen sisämaahan päin ja verottaneet hirvikantoja.
Tämä tilanne leviää vähitellen kuin muste imupaperiin. Ilomantsi on nyt ollut jo kolme vuotta hirvien rauhoitusalueena ja ensi syksystä lähtien myös Lieksa tulee mukaan. Kukahan mahtaa olla syyllinen tilanteeseen?
Annettu neuvo on surkuhupaisa. Yöllä susien käynti ei aiheuta mitään toimenpiteitä ja päivällä pihaan tulleet sudet on sopivalla tavalla karkotettava pois. Jos tämä toistuu useampia kertoja, voi poliisi antaa poistamisluvan.
Kun tuohon pisteeseen päästään, niin susi tai sudet ovat ehtineet tehdä jo pahoja tuhojaan. Eihän tällainen ole enää lähelläkään normaalia elämää, jos on elettävä suden ehdoilla. Mikä neuvoksi? Susi ei ole enää uhanalainen eläin, joten niiden lukumäärää on pienennettävä.
VEIKKO HAKKARAINEN
Lieksa
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/artikkeli-1.344531

Mutta 70% Suomen susistahan muutti länteen? Tästähän on Luken varma tieto..
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mutta 70% Suomen susistahan muutti länteen? Tästähän on Luken varma tieto.
Varmaan muuttikin, mutta Luke ei kovin vakavasti ota huomioon itämuuttoa, joka tuskin on vieläkään viisumeita kysellyt. Kun täällä itäalueelle tulee väljempää, niin itä, tuo runsaudensarvijaakko kyllä tuottaa lisää koipiniekkoja. Ja niiltä puuttuvat ne pannatkin kaiken hyvän lisäksi.

Onhan täällä nyt alueita, joille ei koiraa kyllä kehtaa viedä ollenkaan. Olletikin, että joskus tuo oivallinen ihmisen paras ystäväni muistuttaa enemmän Dillingeriä kuin normaalia Göbbelsiä.
 
Top