Kieltämättä, Putin osasi tulla oikeaan kohtaan Syyriaan hääräämään. Mutta ei tämä tilanne ole mikään Venäjän jippo. Se on ihan lähtöisin Lähi-idän valtioista ja USA:n epäonnistuneesta politiikasta, ja Putin vaan käyttää tilannetta hyväkseen. Ja USA:lla ei ole ollut minkäänlaista vastavetoa.
UAE, Qatar, Kuwait ja Saudit ovat ostaneet ja ostavat miljardeilla aseita Ranskasta ja Saksasta. Rahoitus hoidetaan ranskalaisten ja saksalaisten pankkien kautta Bahrainissa ja Qatarissa.
(Tässä kohtaa jos Suomen hallitus olisi valveutunut, niin nyt olisi markkinaa olemassa. Ruotsi varmasti menee osingoille.)
Olen jo pariinkin kertaan kommentoinut, että oli mikä tahansa konflikti, niin Ranska onnistuu aina ähräämään omat aseensa jommallekummalle tai kummallekin puolelle rintamaa. Ja ei siinä nyt nähdä niin mitään ihmeellistä. Kädet heiluu hetken aikaa ja taas jatketaan.
No ei aivan näin. Viimeksi toissa kuussa tuli julki Saudien aie ostaa Yhdysvalloilta sota-aluksia yli 11 miljardin dollarin arvosta. Siinä kalpenee monet muut diilit tämän yksittäisen kaupan rinnalla. Viime kuussa julkistettiin yli miljardin dollarin kauppa, jossa KSA hankkii erilaista, lähinnä offensiivista, kalustoa ilmavoimilleen USA:sta.
Myös Qatar ja UAE ovat molemmat ostaneet tänä vuonna miljardiluokan ostoksia Yhdysvalloista, samaten Kuwait. Juuri vähän aikaa sitten KSA ilmoitti haluavansa ostaa F-35 hävittäjiä Yhdysvalloista ja Kuwait on ilmoittanut olevansa kiinnostunut Super Hornetista.
Venäjä haluaa öljyn hinnan ylös, Saudit ja GCC maat ovat painaneet hintaa alas. (monista eri syistä toki)
Tilanne on vähintäänkin monimutkainen ja jokaisella on näppinsä vähän joka piiraassa.
Venäjä on päättänyt ettei Libyan tilanne toistu. Silloin Venäjää huijattiin ja Gaddafin hallinto kaadettiin. Huomionarvoista on, ettei Gaddafia oltu kaatamassa Yhdysvaltain aloitteesta, eikä edes sen johdolla. Se oli Ranskan ja vähäisemmässä määrin Britannian show. Siinä mielessä Obaman hallinnon politiikka on jossain määrin johdonmukaista, Syyriassakaan ei jenkit ole voimalla lähteneet hakemaan "regime change'a". Obaman politiikan järkevyydestä voi olla toki montaa mieltä. Nyt Venäjä on vain päättänyt, että ei tällä kertaa. Länsi, mitä ikinä tarkoittaakaan, ei mene ja väkivalloin vaihda taas yhtä Venäjän kauppakumppanina ja symppaajana toimivaa hallintoa.
Syitä on monia, liittolaisen tukeminen, kaaoksen estäminen (kts. Libya nyt ja pakolaiskriisi), lännen rattaisiin kapuloiden heitto, huomio pois Ukrainasta, oma vaikutusvalta Lähi-idässä ja Venäjän käsitys maiden itsemääräämisoikeuden loukkaamattomuudesta. Viimeinen kohta voi tuntua kornilta ajatellen Venäjän toimia ns. lähiulkomaissaan, mutta Venäjä vastustaa kynsin ja hampain kehitteillä olevaa maailmanjärjestystä, jossa ulkopuolelta voidaan yksipuolisella päätöksellä puuttua maiden sisäisiin asioihin ja jopa vaihtaa voimakeinoin hallinto, jos sen katsotaan rikkovan länsimaista liberaalia yhteiskunta-ja ihmisoikeuskäsitystä vastaan.
. Lännellä on edessään varsin kimurantteja kysymyksiä siitä, miten syylliset saataisiin vastaamaan teoistaan. Jos sitten tullaan koskaan saamaan.
