Syyrian konflikti/sota

TungstenHeart kirjoitti:
Jaha. Huonot on vitsit. Pitääkin juutalaisia alkaa syyttämään siis tulevaisuudessa kaikesta itsekkin. Ihan vaan vitsillä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ilmeisesti suomalainen tiedustelu on niin lainkuuliaista ja nössöä, että se on tullut vitsin aiheeksi piireissä? Tai laitetaan samalla koko suomalainen kulttuuri. Onpa tosi kummaa ettei meitä haluttu YK:n turvallisuusneuvostoon. Jopa USA:n entinen Suomen suurlähettiläs totesi että meiltä puuttuu "tarinankertomisen" taito ja taisi tarkoittaa juuri tätä:

 
Myrskyhiiri kirjoitti:
Ilmeisesti suomalainen tiedustelu on niin lainkuuliaista ja nössöä, että se on tullut vitsin aiheeksi piireissä? Tai laitetaan samalla koko suomalainen kulttuuri. Onpa tosi kummaa ettei meitä haluttu YK:n turvallisuusneuvostoon. Jopa USA:n entinen Suomen suurlähettiläs totesi että meiltä puuttuu "tarinankertomisen" taito ja taisi tarkoittaa juuri tätä:

Klikkaa laajentaaksesi...

Suurlähettilään kommentti oli enemmänkin markkinointiin liittyvä heitto. Ja Suomella ei ole ulkomaantiedusteluyksikköä olemassakaan. Jotkin rättipäät Syyriassa ja muualla saa vääriä johtopäätöksiä, että Suomi on ollut oikeasti asialla. Ei luulis nuin paskoilla vitseillä ministereiden, ainakaan täysjärkisten vitsailla. YK:n turvallisuusneuvostoon myös ei haluttu "hymypoikaa" suurvaltojen omien intressien vuoksi. Ja tuossa SP:n jaksossa, Suomen ratkaisu olisi taannut meille paikan galaxienvälisessä liitossa + maapalloa ei olisi eristetty laserverkkoon loppuiäksi. Israelina olisin ihan hiljaa, Libanon 2006 never forget.
 
Tuossa hiukan taustaa ilmaiskussa kuolleesta hissukasta.
Ilmaiskussa kuolleella terroristilla hyytävä tausta - silmitön isku perheen kimppuun

Sunnuntai 20.12.2015 klo 21.24


Samir Qantarin kerrotaan kuolleen Syyriaan tehdyssä ilmaiskussa. (WAEL HAMZEH / EPA)
Hizbollah-järjestön mukaan terroristi Samir Qantar on kuollut Israelin tekemässä iskussa Syyrian Damaskoksessa.

Israel ei maalle tyypillisesti kommentoi Syyrian ilmaiskuja. Myöskään pääministeriBenjamin Netanyahu ei maininnut iskuja sunnuntaisessa turvallisuuskomitean tapaamisessa.

Ministeri Yuval Steinitz sanoi, että vaikkei hän kommentoikaan "huhuja tai raportteja", hän sanoo, että Qantar oli "oli erittäin brutaali terroristi" ja "halveksittava ihminen".

- Hän tappoi siviiliperheen, mukaan lukien vauvan, monta vuotta sitten ja hän on yhä mukana terrorismissa, Steinitz sanoi.

Qantar tunnetaan vuoden 1979 iskustaan, jossa hän tappoi neljä israelilaista. Qantar pidätettiin Israelissa vuonna 1979 ja hänet tuomittiin kolmeen elinkautiseen.

- Jos Qantarille käy jotain, en usko, että yksikään siviili on siitä pahoillaan.

Tappoi perheen

Tunnetussa tapauksessa vasta 16-vuotias Qantar saapui ryhmänsä kanssa vesiteitse Israeliin Libanonista huhtikuussa 1979. Ryhmä tappoi ensin paikalle sattuneen poliisinEliyahu Shaharin. Sen jälkeen Qantarin joukko jakaantui kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä, jota johti Qantar, murtautui Haranin perheen kotiin juuri ennen poliisijoukkojen saapumista.

Qantar otti 31-vuotiaan Danny Haranin ja tämän tyttären Einatin panttivangikseen ja juoksi heidän kanssaan läheiselle rannalle. Dannyn vaimo Smadar piiloutui 2-vuotiaan tyttärensä Yelin kanssa pieneen tilaan makuuhuoneen katonrajaan. Kun äiti yritti tukahduttaa pienen tyttärensä huutoa, Yel kuoli vahingossa äitinsä puristukseen.

Rannalla Qantar ampui Dannyn tämän tyttären edessä ja sen jälkeen hukutti miehen mereen varmistaakseen tämän kuoleman. Qantar iski Einatin päähän kivellä ja tyttö kuoli.

Qantar oli vankilassa vuoteen 2008 asti, kunnes Israel vapautti tämän vankienvaihdossa.


Damaskoksessa Syyriassa sijaitseva rakennus tuhoutui iskussa pahoin. (YOUSSEF BADAWI / EPA)
"Lohdutus meille"

Perheen eloon jäänyt äiti Smadar Haran puhui tänään sunnuntaina armeijan radiossa, ja kutsui ilmaiskuja "historialliseksi oikeudeksi".

- He soittivat minulle kello neljä aamulla, heräsin ja mietin kuluneita vuosia ja sitä kuinka oikeus on tapahtunut, hän sanoi.

Ynetnewsin mukaan Danny Haranin veli Roni kertoi israelilaiselle Ynetnewsille, että hän "odotti tätä hetkeä seitsemän vuotta, siitä asti kun Qantar vapautettiin vankilasta".

- Samir Qantar ei ikinä katunut tekojaan, ja tässä on pieni lohdutus meille, vaikka se ei viekään kipua pois, hän sanoi.

Roni toivoo Qantarin kuoleman olevan viesti kaikille niille, jotka yhä tappavat juutalaisia Israelissa.

ELLI HARJU
[email protected]

Ei ole aihetta sytyttää kynttilää hänen muistolleen. Toivottavasti ei pettynyt neitsyt typyihin "perillä".
 
Vonka kirjoitti:
Venäjää syytetään raa'asta sodankäynnistä: rypälepommeja ja kaupunkipommituksia


"Pommit osuivat vilkkaalle markkinatorille, useisiin hallintorakennuksiin ja asuntoalueelle."

http://yle.fi/uutiset/venajaa_syyte..._rypalepommeja_ja_kaupunkipommituksia/8543146
Klikkaa laajentaaksesi...

Artikkelin toisena päälähteenä on kuitenkin Syrian Observatory for Human Rights. Onneksi lännessä on vapautta lehdistössäkin:

"They're selling the idea of military intervention and regime change, and the mainstream news is hungry to buy. Many of the "activists" and spokespeople representing the Syrian opposition are closely (and in many cases financially) interlinked with the US and London – the very people who would be doing the intervening. Which means information and statistics from these sources isn't necessarily pure news – it's a sales pitch, a PR campaign.

But it's never too late to ask questions, to scrutinise sources. Asking questions doesn't make you a cheerleader for Assad – that's a false argument. It just makes you less susceptible to spin. The good news is, there's a sceptic born every minute."

http://www.theguardian.com/commentisfree/2012/jul/12/syrian-opposition-doing-the-talking
 
Hyvä hyvä.. hienoa toimintaa IAF :salut:


http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/205166#.VnY5nFN706s

Raporttien mukaan kurditerroristi Samir Kuntar sai surmansa IDF:n ilmaiskussa Damaskokseen kuuden (8?) muun Hizbullahin taistelijan kanssa, jotka taistelivat Assadin armeijan rinnalla Syyrian pääkuupunkia uhkaavia Al-Nusran taistelijoita vastaan. Arabimedia kertoi lauantaina, että rakennus, jossa Hizbullahin taistelijat asuivat, tuhoutui IDF:n ohjusiskussa, Russia Today uutiskanavan mukaan Kuntar oli ilmaiskuin pääkohde. Venäläislähteen mukaan monikerroksinen kerrostalo tuhoutui iskussa täydellisesti. Reutersin välittämän tiedon mukaan rakennukseen todella osui useita ohjuksia, mutta terroristit syyttivät niistä Assadin armeijan raketti-iskuja.

Hallituslähteet kertovat Reutersin mukaan, että isku oli IAF:n suorittama, ja lehtikuvien mukaan asuntokerrostalo tuhoutui täydellisesti surmaten kaikki siinä olleet, heidän mukanaan Samir Kuntar.
Samir Kuntar johti terroriryhmää, joka 1979 tunkeutui Nahariyan kaupunkiin. Operaation aikana Kuntar surmasi raakalaismaisesti opettajan ja pienen lapsen hakkaamalla hänen päätään kalliota vasten ja täydentäen työnsä kiväärinsä perällä. Hänet vaihdettiin 2008 vankienvaihto-operaatiossa Hizbullahin kanssa, joka neuvotteluissa vihjaili kahden sieppaamansa IDF:n sotilaan olevan hengissä, mutta vasta vaihtotilaisuudessa paljastui, että sotilaiden ruumiit luovutettiin kahdessa mustissa arkussa.

Tapausta pidettiin Israelissa moraalisesti erittäin tuomittavana ja eettisesti petollisena, jossa leikittiin sotilaitten omaisten tunteilla.

Kuntarin surmaamiseksi tarkoitettu aiemmin tehty ilmaisku autokolonnaa vastaan epäonnistui, vaikka hänen kerrottiin olleen autossa mukana. Kuntarin tapauksessa oikeus ja kohtuus toteutuivat lopulta suoden pientä lohdutusta omaisille ja IDF:n johdolle ja Israelin hallitukselle, joka suostui vaihtokauppaan.
 
Viereiset rakennukset eivät näytä kärsineen paljoakaan vahinkoa.
670432701001598640360no.jpg
 
Amerikkalaisen Pulitzer-palkitun toimittajan Seymour Hershin juttu Obaman ja USA:n asevoimien välisestä kitkasta Syyrian politiikan suhteen. Toimittajan esille tuoma näkökulma on mm. että Obamaa ohjaa liikaa kylmän sodan aikainen ajattelumalli, jonka seurauksena islamisteja vastaan ei taistella niin tehokkaasti, kuin voisi/pitäisi.

Military to Military
Seymour M. Hersh on US intelligence sharing in the Syrian war

Alla on muutama ensimmäinen kappale. Itse juttu on vielä selvästi pidempi.

Military to Military
Seymour M. Hersh on US intelligence sharing in the Syrian war

Barack Obama’s repeated insistence that Bashar al-Assad must leave office – and that there are ‘moderate’ rebel groups in Syria capable of defeating him – has in recent years provoked quiet dissent, and even overt opposition, among some of the most senior officers on the Pentagon’s Joint Staff. Their criticism has focused on what they see as the administration’s fixation on Assad’s primary ally, Vladimir Putin. In their view, Obama is captive to Cold War thinking about Russia and China, and hasn’t adjusted his stance on Syria to the fact both countries share Washington’s anxiety about the spread of terrorism in and beyond Syria; like Washington, they believe that Islamic State must be stopped.

The military’s resistance dates back to the summer of 2013, when a highly classified assessment, put together by the Defense Intelligence Agency (DIA) and the Joint Chiefs of Staff, then led by General Martin Dempsey, forecast that the fall of the Assad regime would lead to chaos and, potentially, to Syria’s takeover by jihadi extremists, much as was then happening in Libya. A former senior adviser to the Joint Chiefs told me that the document was an ‘all-source’ appraisal, drawing on information from signals, satellite and human intelligence, and took a dim view of the Obama administration’s insistence on continuing to finance and arm the so-called moderate rebel groups. By then, the CIA had been conspiring for more than a year with allies in the UK, Saudi Arabia and Qatar to ship guns and goods – to be used for the overthrow of Assad – from Libya, via Turkey, into Syria. The new intelligence estimate singled out Turkey as a major impediment to Obama’s Syria policy. The document showed, the adviser said, ‘that what was started as a covert US programme to arm and support the moderate rebels fighting Assad had been co-opted by Turkey, and had morphed into an across-the-board technical, arms and logistical programme for all of the opposition, including Jabhat al-Nusra and Islamic State. The so-called moderates had evaporated and the Free Syrian Army was a rump group stationed at an airbase in Turkey.’ The assessment was bleak: there was no viable ‘moderate’ opposition to Assad, and the US was arming extremists.

Lieutenant General Michael Flynn, director of the DIA between 2012 and 2014, confirmed that his agency had sent a constant stream of classified warnings to the civilian leadership about the dire consequences of toppling Assad. The jihadists, he said, were in control of the opposition. Turkey wasn’t doing enough to stop the smuggling of foreign fighters and weapons across the border. ‘If the American public saw the intelligence we were producing daily, at the most sensitive level, they would go ballistic,’ Flynn told me. ‘We understood Isis’s long-term strategy and its campaign plans, and we also discussed the fact that Turkey was looking the other way when it came to the growth of the Islamic State inside Syria.’ The DIA’s reporting, he said, ‘got enormous pushback’ from the Obama administration. ‘I felt that they did not want to hear the truth.’

‘Our policy of arming the opposition to Assad was unsuccessful and actually having a negative impact,’ the former JCS adviser said. ‘The Joint Chiefs believed that Assad should not be replaced by fundamentalists. The administration’s policy was contradictory. They wanted Assad to go but the opposition was dominated by extremists. So who was going to replace him? To say Assad’s got to go is fine, but if you follow that through – therefore anyone is better. It’s the “anybody else is better” issue that the JCS had with Obama’s policy.’ The Joint Chiefs felt that a direct challenge to Obama’s policy would have ‘had a zero chance of success’. So in the autumn of 2013 they decided to take steps against the extremists without going through political channels, by providing US intelligence to the militaries of other nations, on the understanding that it would be passed on to the Syrian army and used against the common enemy, Jabhat al-Nusra and Islamic State.

Germany, Israel and Russia were in contact with the Syrian army, and able to exercise some influence over Assad’s decisions – it was through them that US intelligence would be shared. Each had its reasons for co-operating with Assad: Germany feared what might happen among its own population of six million Muslims if Islamic State expanded; Israel was concerned with border security; Russia had an alliance of very long standing with Syria, and was worried by the threat to its only naval base on the Mediterranean, at Tartus. ‘We weren’t intent on deviating from Obama’s stated policies,’ the adviser said. ‘But sharing our assessments via the military-to-military relationships with other countries could prove productive. It was clear that Assad needed better tactical intelligence and operational advice. The JCS concluded that if those needs were met, the overall fight against Islamist terrorism would be enhanced. Obama didn’t know, but Obama doesn’t know what the JCS does in every circumstance and that’s true of all presidents.’

Once the flow of US intelligence began, Germany, Israel and Russia started passing on information about the whereabouts and intent of radical jihadist groups to the Syrian army; in return, Syria provided information about its own capabilities and intentions. There was no direct contact between the US and the Syrian military; instead, the adviser said, ‘we provided the information – including long-range analyses on Syria’s future put together by contractors or one of our war colleges – and these countries could do with it what they chose, including sharing it with Assad. We were saying to the Germans and the others: “Here’s some information that’s pretty interesting and our interest is mutual.” End of conversation. The JCS could conclude that something beneficial would arise from it – but it was a military to military thing, and not some sort of a sinister Joint Chiefs’ plot to go around Obama and support Assad. It was a lot cleverer than that. If Assad remains in power, it will not be because we did it. It’s because he was smart enough to use the intelligence and sound tactical advice we provided to others.’
Klikkaa laajentaaksesi...
 
https://twitter.com/x/status/679000145090977793

Vilaisin nopeasti tuon Seymourin jutun, sisällöllisesti juttu voisi olla vaikka Sputnikin uutisivuston kolumni.

Muutamia hänen virhepäätelmiä:

Obama haluaa kaataa Assadin, kyllä mutta Obama haluaa säilyttää Assadin hallinnon, jonka takia kapinallisten aseiden saantia on rajusti rajoitettu ja paikoin kokonaan keskeytetty jos Assad on ollut sotilaallisesti romahduspisteessä.

Assad on tuki ja liittolainen Jihadisteja vastaan, aivan metsään, Syyria on historiallisesti tukenut terroristijärjestöjä kuten Hamas ja Hizbollah, lisäksi Assadilla on ollut laaja systemaattisesti suunnitelma, joka jatkuu nykyään, jossa Syyria kehittää ja tukee Jihadisteja ja samalla Assad esiintyy liittolaisena Jihadismia vastaan. Esim. Irakin sodan aikaan Syyria organisoi Jihadisteja USA:n kimppuun. Vähän kuin pyromaani joka tuikkaa taloja tuleen ja kysyy sitten tarvitteko apua sammutuksessa.

Putin on huolissaan ISIS:stä, aivan metsään, kuten pommituskampanja osoittaa, Putinin suurin huoli, kuten myös Assadin on kaikkein maltillisin oppositio, koska he ovat uskottavin vaihtoehto Assadille mitä Syyriasta löytyy, heidät on tuhottava, jolloin jäljelle jäisi Assad vs ISIS ja kansannousu olisi mennyttä.

Wikipedian mukaan Seymour ei usko Syyrian hallinnon olleen Ghoutan ison kaasuhyökkäyksen takana, tämän saattoi arvata kolumnista, hänelle on tietty näkökulma asioihin ja hän selittää asiat aina sen mukaan miten se sopivat lukkoon lyötyyn näkökulmaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tästä vastaveto Seymour Hershin artikkeliin:

http://www.vox.com/2015/12/21/10634002/seymour-hersh-syria-joint-chiefs

Lainaus jutun lopusta:

1) The fatal flaw at the heart of the story
Hersh alleges that the mastermind of this entire conspiracy was Chairman of the Joint Chiefs Martin Dempsey, whom Hersh says was horrified by Obama's plan to arm Syrian rebels and sought to aid Assad. This claim is difficult to believe: While in office, Dempsey famously and publicly clashed with Obama over Syria because Dempsey wanted to do more to arm Syrian rebels. Contemporaneous accounts of arguments within the White House support this, with Dempsey arguing the US should more robustly arm Syrian rebels, and Obama arguing for less.

Yet Hersh claims, with no evidence, that Dempsey was so opposed to arming Syrian rebels that he would commit an apparent act of treason to subvert those plans. Hersh makes no effort to reconcile this seemingly fatal contradiction, and indeed it is not clear Hersh is even aware that Dempsey is known for supporting rather than opposing efforts to arm the Syrian rebels.

2) The lack of any proof whatsoever
Hersh provides no proof of any kind, other than quotes from one anonymous "former adviser." Hersh does not bother to establish why this adviser would have such information.

3) The story is fundamentally at odds with reality as we know it
The story on its face is so implausible that one struggles to imagine it unfolding even in a pulp Tom Clancy novel or on an episode of 24. It alleges that many or all (it is unclear) members of the Joint Chiefs of Staff, the top of American military leadership, conspired jointly to undermine their own president's foreign policy and secretly ally America with its adversaries. The claim would go against everything we know about how the military leadership works, and would demand us to radically transform how we see the relationship between the US military and the US government — all despite the fact that there is no apparent precedent for such a conspiracy.

We are required to believe that the senior-most leaders of our military one day in 2013 decided to completely transform how they behave and transgress every norm they have in a mass act of treason, despite never having done so before, and then promptly went back to normal this September when Dempsey retired. Hersh is asking an awful lot of us, and he's giving us little reason to trust him here except for his word. Given that the bulk of his stories for the past five to 10 years have also made bizarre claims that have never been substantiated, it is difficult to go out on a limb for him once more.

Edit: linkkiä muokattu
 
If the Castle Falls: Ideology and Objectives of the Syrian Rebellion
http://tonyblairfaithfoundation.org/sites/default/files/If the Castle Falls.pdf
http://tonyblairfaithfoundation.org/religion-geopolitics


22.12.2015 klo 19:54
Tutkimus: Syyriassa useita jihadistiryhmiä valmiina nousemaan Isisin tilalle
Syyriassa on kymmeniätuhansia ääri-islamistisia taistelijoita, jotka hyötyisivät Isisin kaatumisesta. Kapinallisten jako maltillisiin ja terroristeihin on mahdotonta, britannialainen ajatuspaja arvioi.

Kolmasosa Syyrian kapinallisryhmistä kannattaa samaa ideologiaa kuin ääri-islamilainen terroristijärjestö Isis. Näihin ryhmiin kuuluu yhteensä lähes 100 000 taistelijaa, kertoo britannialaisen The Centre on Religion & Geopolitics -ajatuspajan tuore tutkimus.

Entiseen Britannian pääministeriin Tony Blairiin kytköksissä oleva ajatuspaja tarkasteli tutkimuksessaan 48 eri kapinallisryhmää.

Suurin osa tutkituista ryhmistä seurasi salafi-jihadistista tai islamistista ideologiaa.

23 prosentilla ryhmistä oli epämääräinen tai määrittelemätön ideologia. Nämä ryhmät tavoittelivat esimerkiksi presidentti Bashar al-Assadin syrjättämistä. Useimmiten tällaiset ryhmät olivat kytköksissä Vapaan Syyrian armeijaan FSA:han.


Kuva: Yle Uutisgrafiikka


Useimmat määrittelemättömän ideologian ryhmistä olivat valmiita taistelemaan rinnakkain ääriryhmien kanssa. Ne myös luultavasti hyväksyisivät islamistisen poliittisen ratkaisun Syyrian sisällissodalle, tutkimuksen loppuraportissa arvioidaan.

Loput tutkimuksessa tarkastellut ryhmät olivat kurdinationalisteja ja erilaisia paikallisia, etnisiä tai uskonnollisia suojelusjoukkoja.

Jihadistiryhmät valmiita nousemaan Isisin tilalle
The Centre on Religion & Geopoliticsin mukaan Syyrian salafi-jihadistisissa ryhmissä on vähintään 65 000 taistelijaa, jotka ovat valmiita nousemaan Isisin tilalle, jos terroristijärjestö kukistetaan sotilaallisesti.

Suurimmat näistä ryhmistä ovat Ahrar al-Sham, Jabhat al-Nusra eli al-Nusran rintama, Jaish al-Islam ja Liwa al-Umma.


Kuva: Yle Uutisgrafiikka


Ajatuspajan mukaan Syyriassa on 15 salafi-jihadistista ryhmää, jotka kannattavat Isisin ideologiaa. Nämä ryhmät hyötyisivät Isisin kaatumisesta. Ne ovat myös erittäin todennäköisesti valmiita tukemaan länsimaihin kohdistuvia iskuja.

Tutkimuksen johtopäätösten mukaan päättäjien pitäisi tiedostaa, että Isisin voittaminen ei lopeta salafi-jihadismin maailmalle aiheuttamaa uhkaa.

Jihadistien lopulliseen kukistamiseen vaaditaan sitä, että heitä inspiroiva salafistinen ideologia pitäisi tehdä älyllisesti ja teologisesti tyhjäksi, ajatuspaja arvioi.

Kapinallisryhmien jako maltillisiin ja terroristeihin hankalaa
The Centre on Religion & Geopoliticsin mukaan ulkovaltojen tavoite jakaa Syyrian kapinalliset hyväksyttäviin maltillisiin ja terroristisiin radikaaleihin on väärä, koska erilaiset ryhmät tekevät yhteistyötä keskenään, eivätkä noudata tällaisia keinotekoisia jakolinjoja.

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi viime perjantaina Syyrian rauhanprosessia tukevan päätöslauselman. Syyrian hallituksen ja opposition välisten neuvottelujen on määrä alkaa tammikuussa.

Yksi edessä oleva avainkysymys on päätös siitä, mitkä Syyrian kapinallisryhmät saavat osallistua neuvotteluihin, ja mitkä pitäisi luokitella terroristijärjestöiksi.

Mitä termit tarkoittavat?
  • Salafi-jihadismi on uskonnollis-poliittinen ideologia, joka perustuu koraanin kirjaimelliseen tulkintaan ja uskoon väkivaltaisesta pyhästä sodasta.
  • Islamismi on moderni uskonnolis-poliittinen ideologia, jossa valtiossa noudatetaan islamilaisia lakeja.
  • Suojelusjoukot ovat aseistettuja ryhmiä, jotka keskittyvät pääasiassa puolustamaan omia yhteisöjään.
Lähde: The Centre on Religion & Geopolitics
Klikkaa laajentaaksesi...

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_syyr...mia_valmiina_nousemaan_isisin_tilalle/8547125
 
Jotenkin on alkanut enemmän ja enemmän tuntumaan siltä että tuolla seudulla ei saada rauhaa aihaiseksi sotilaallista voimaa käyttäen. Koko pienen ikäni, 70-luvulta lähtien, uutisissa on ollut vain raportteja lähi-idän rauhattomuuksista. Ilmeisesti eivät edes halua elää rauhassa keskenään toisiaan kunnioittaen.

Rauha tuonne saadaan vasta kun siellä asuvat ihmiset kyllästyvät jatkuvaan sotimiseen. Länsimaista katsottuna herää vain kysymys kauanko jaksamme odottaa sitä tapahtuvaksi. Vai pitäisikö sitä lopullista ratkaisua edesauttaa lisäämällä asetoimituksia ko. alueelle. 22 miljonaa rynnäkkökivääriä patruunoineen tasaisesti koko Syyriaan levitettynä saisi nykyisen kriisin loppumaan aika nopeasti. (aseiden määrä perustuu vuoden 2013 tilastoon). Jälki olisi todennäköisesti rumaa, mutta olisiko pysyvä rauha sitten sen arvoista?
 
  • Salafi-jihadismi on uskonnollis-poliittinen ideologia, joka perustuu koraanin kirjaimelliseen tulkintaan ja uskoon väkivaltaisesta pyhästä sodasta.
Salafismi on Saudi-Arbian vallistseva islamin tulkinta ja suuntaus. Tästä syystä se on tukenut - tukee - näitä humppahemmoja.

Mutta millä estät saudeja?
 
Kyseessä on pro-venäjä twiittaaja, mahdollisesti palkallinen, eli suurella todennäköisyydellä kyseessä on normaali FSA:n TOW-laukaisu, jota hän luonnollisesti nimittää Isikseksi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top