Mikä hemmo tämä kirjoittaja? Ehkäpä termi "tohtorikoulutettava" antaa jonkinlaisen perässä raahattavan kuvan, eikä vastaa mielikuvaa omatoimisesta ja eteenpäin pyrkivästä yksilöstä.
Ensi vaikutelma oli, että täällä saisi R-tagin nopeasti, kovasti HS-linjalla näyttäisi menevän. Totta toinen puoli että lukija vakuuttuu. Onko Venäjä kuitenkaan noin suur sankar?
Venäjä täyttää Lähi-idän turvallisuustyhjiötä
PÄÄKIRJOITUS 7.10.2015 2:00
Juha Mäkelä
Venäjän viime viikolla aloittamat ilma-iskut Syyriassa ovat hämmästyttäneet kansainvälistä yhteisöä. Venäjän toimille on esitetty monenlaisia motiiveja, kuten lännen ja Yhdysvaltojen "nöyryyttäminen". Mikään valtio ei ryhdy sotilaalliseen voimankäyttöön kevein perustein, vain ärsyttääkseen tai nöyryyttääkseen muita.
Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Venäjän aseellinen tuki Syyrian presidentille Bashar al-Assadille on loogista: Syyria on Venäjän lähin arabiliittolainen, ja yhteistyö sai alkusysäyksen jo 40 vuotta sitten. Mailla on ollut vuodesta 2006 keskinäisen puolustuksen ja avunannon sopimus, johon vedoten al-Assadin hallinto on pyytänyt Venäjältä sotilasapua. Venäjä on myös vähitellen lisännyt sotilaallista läsnäoloaan itäisellä Välimerellä rakentamalla lisäkapasiteettia laivastotukikohtaansa Tartusissa ja perustamalla ilmavoimien tukikohdan Latakiaan.
Venäjän ilmaiskuja on kritisoitu siitä, että niillä ei isketty pelkästään Isisin valtaamille alueille ja että iskut kohdistuivat jopa Yhdysvaltojen kouluttamien, al-Assadia vastaan taistelevien ryhmittymien tukikohtiin. Venäjän hävittäjien "väärät kohteet" kertovat vallitsevassa tilanteessa enemmän tilanteen kaoottisuudesta kuin siitä, että Yhdysvallat ja Venäjä olisivat ajautumassa keskenään epäsuoraan sotaan.
Syyrian sisällissotaan osallistuu yhdysvaltalaisten tutkimuslaitosten mukaan 400–800 eri ryhmittymää, ja ryhmien keskinäiset liittoutumat muuttuvat jatkuvasti: tämän päivän kumppani saattaa jo huomenna olla vihollinen.
Vaikka länsimaat ovat jyrkästi tuominneet Venäjän aseavun Syyrian hallitukselle, monissa arabimaissa Venäjän toimet saavat hiljaisen hyväksynnän, jopa sunnien ja shiiojen vastakkainasettelusta huolimatta.
Persianlahden monarkiat menettivät arabikevään kansannousujen jälkeen uskonsa Yhdysvaltojen kahdenvälisiin turvatakuisiin, kun Yhdysvallat hylkäsi Egyptin presidentin Hosni Mubarakin. Venäjä sen sijaan on arabimonarkkien näkökulmasta harjoittanut koko Syyrian sisällissodan ajan johdonmukaista politiikkaa puolustamalla maan johtoa kaikilla foorumeilla.
Venäjän vaikutusvalta Lähi-idän arabimaissa kasvaa, kun alueen valtiot yrittävät paikata Yhdysvaltojen jättämää turvallisuustyhjiötä. Venäjä on haluttu kumppani muun muassa terrorismin vastaisessa yhteistyössä. Esimerkiksi Tšetšenian sotia pidetään arabimaissa Venäjän kannalta "menestyksekkäinä".
Muun muassa Egypti on jo vähentänyt sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Maan uudet hävittäjät ja ilmatorjuntajärjestelmät on hankittu Venäjältä ja Ranskasta. Lisäksi Ranskan ja Venäjän välillä peruttu Mistral-luokan helikopteri- ja maihinnousutukialuksen kauppa kääntyi Egyptin voitoksi: Egypti osti syyskuun lopussa Ranskalta kaksi Mistral-luokan alusta 950 miljoonalla eurolla. Saudi-Arabia maksoi osan kauppasummasta.
Presidentti Bashar al-Assadin ehdotonta ja pikaista väistymistä vallasta on vaadittu siitä lähtien, kun Syyrian sisällissota vuonna 2011 alkoi. Al-Assad on kuitenkin vain keulakuva, ja hänen todellinen valtansa on varsin rajoitettua. Syyrian alaviittihallinnossa valtaa pitävät asevoimien ja tiedustelupalvelujen korkeimmat kenraalit. Ahtaalle ajettuna tämä turvallisuuseliitti on pyytänyt apua Venäjältä.
Al-Assadin syrjäyttäminen ei muuttaisi juuri mitään – se vain katkaisisi keskusteluyhteyden, joka kulkee al-Assadin kautta kulisseissa vaikuttavaan sekurokratiaan eli valtaa käyttävään turvallisuuseliittiin.
Venäjän ilmaiskujen ensisijaisena tavoitteena onkin, että al-Assadin hallinnolle tärkeä Latakian alue pysyy Syyrian hallituksen joukkojen kontrollissa.
Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi länsimailta tarvitaan syvällinen analyysi siitä, onko Venäjän tukema Syyrian nykyinen hallitus parempi liittolaisena vai vihollisena, kun käydään terrorismin vastaista taistelua Isisiä vastaan.
Monien turvallisuusasiantuntijoiden mielestä al-Assad on Isisiä pienempi paha, jonka kanssa kannattaa pitää ainakin keskusteluyhteyttä yllä.
Juha Mäkelä
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri ja Lähi-idän turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut Maanpuolustuskorkeakoulun tohtorikoulutettava.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1444110747912