Noh, asetelma on hyvinkin kaksisuuntainen. Mikä oli Suomen ensireaktio saavuttamaansa itsenäisyyteen? Hyökkäys Venäjälle tavoitteena Venäjän sisällissodan kaaosta hyväksikäyttäen valloittaa Suomelle lisää alueita (Aunuksen, Vienan ja Petsamon retket).
Öhöm, sopinee muistuttaa että bolsevikkihallitus aloitti sotatoimet Suomen laillista hallitusta vastaan vain alle kuukausi sen tunnustettua Suomen itsenäisyyden (bolsevikit kun lähettivät Puna-armeijan joukkoja taistelemaan punaisten puolella ja venäläisupseerit olivat isossa roolissa punakaartin sotilaallisen toiminnan johtamisessa). Itä-Karjalan retket olivat vain jatkoa tälle 1918 tammikuun lopussa alkaneelle sotatilalle Suomen ja Venäjän välillä - mistä Tarton rauhassa sovittiinkin.
Lisäksi Neuvosto-Venäjä oli sitoutunut Brest-Litovskin rauhansopimuksessa antamaan itsenäisyyden kaikille alueille, jotka halusivat irtaantua Venäjästä. No, Aunuksen kuvernementin edustajistohan päätti siitä yksimielisesti (suomalaisia ei tällöin ollut enää Aunuksessa, vaan Puna-armeija oli), mutta eivätpä bolsevikit pitäneet sanojaan (tässäkään).
Ai ai ai, eipä ollut Suomi tässäkään aggressori vaikka myöhemmin voittajat niin tulkitsivatkin. Neuvosto-Venäjä pommitti Suomen kaupunkeja 25.6.1941 (joka jo itsessään oli sotarikos), vaikka suomalaisjoukot eivät olleet aloittaneet mitään sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan, eivätkä edes Suomessa olleet saksalaisjoukot olleet tehneet niin. Saksalaisjoukkojen hyökkäys Suomen rajan yli Neuvostoliittoon (Operaatio Hopeakettu) alkoi vasta 29.6.1941 ja Suomi hyökkäsi omalla vastuualueellaan vasta 10.7.1941.
No mutta mikä estäisi Suomea tekemästä samaa kuin 1941 eli venäläisen siviiliväestön keskitysleirittämistä? Näinhän Suomi teki itä-Karjalassa jatkosodan aikana.
Leireille laitettiin kaikki epäluotettava aines so. kommunistit ja heiksi epäillyt. Kaikkea venäläisväestöä ei vangittu (ja sotavangeiksi jääneet ei-kommunistiset sotilaat siirrettiin maatöihin Suomeen), ja karjalais- ja suomalaisväestöstäkin leiritettiin kommunistit ja heiksi epäillyt.
Neuvostoliitto muuten taas vuorostaan oli leirittänyt kaikki heidän käsiinsä päätyneet suomalaiset siviilit talvisodan aikana, ja riistänyt heiltä kaiken omaisuuden jota eivät voineet mukanaan kantaa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...
Lisäksi voidaan toki nostaa esiin desantit, jotka murhasivat ja raiskasivat suomalaisia naisia ja lapsia Suomen puolella rajaa sodan aikana. Suomalaiset eivät ikinä olisi edes voineet syyllistyä moiseen raukkamaisuuteen.
Lisäksi on otettava huomioon, että leirittäminen tapahtui etnisin perustein. Etnisesti venäläiset ja venäjää puhuvat joutuivat leireihin, kun etniset karjalaiset saivat jäädä asumaan koteihinsa.
Pötypuhetta, allekirjoittaneen yksi sukulainen oli "heimovankileirin" vartijana, jossa oli kommunisteiksi epäiltyjä karjalaisia vankeina. Hän ei tykännyt yhtään kyllä siitä ajatuksesta, että "omia" piti sillä tavalla vartioida.
Ja kaikkihan siellä olivat 1941 mennessä joutuneet opettelemaan venäjää, joten kaikki myös puhuivat sitä, eivät tosin äidinkielenään.
sovihaahan edelsi Kaarle kahdennentoista armeijan vuosien riehuminen Venäjällä, joka autioitti suuria alueita Venäjän silloisessa valtakunnassa.
Sodassa, jonka Venäjä oli aloittanut hyökkäämällä Inkerinmaalle ja Kannakselle, ja jossa venäläinen sotajoukko oli senaikaiseen tapaansa ottanut siviiliväestöä orjiksi.
Miksi niin kovasti tunnut inhoavan omaa kansaasi(?), että tällaisia "totuuksia" edes yrität levittää?
--
Venäläinen Dima Vorobjev, entinen Neuvostoliiton propagandisti, kirjoitti muuten taannoin, että heillä oli keskeisimpänä asiana aina se, että hyvässä propagandassa on pysyttävä totuudessa, koska valheet paljastuvat ennemmin tai myöhemmin, ja silloin niiden levittäjä joutuu juttuineen täysin naurunalaiseksi ja uskottavuus menee.
Teikäläiselle ei ainakaan ole kovin hyviä lahjoja tuolla alalla ole suotu...
