Myrskyhiiri
Respected Leader
Ymmärrät asian täysin päinvastoin kuin oli tarkoitus.
Israel oli suuren osan historiastaan numerollisesti täysin ylivoimaisen vihollisen piirittämä. Tässä suhteessa tilanne ei suuresti poikennut Suomen Talvisodasta ja välirauhasta. 1948 sota oli varsin epätoivoistakin taistelua, vaikka Israel siinä lopulta veti pidemmän korren. (Edit: niin Talvisota kuin kesä 1944 Suomessa käyvät hyvänä vertailukohtana Israelin 1948 sotaan. Kun ns. palestiinalaiset eivät saaneet heitettyä juutalaisia mereen omin voimin, kutsuttiin apuun Egyptin, Syyrian ja Jordanian asevoimat. Mutta ei se onnistunut heiltäkään.) Kunnon motivaatio auttaa kummasti.
The Egyptians could run to Egypt, the Syrians into Syria. The only place we could run was into the sea, and before we did that we might as well fight.
-Golda Meir
Vasta 80-luvulla Israel saattoi kohtuullisen rauhallisin mielin olla vakuuttunut ylivoimastaan, jota 1973 Yom Kippur oli järkyttänyt osittain.
Se, että Israel on tällä hetkellä sotilaallisesti ylivoimainen naapureihinsa verrattuna on täysin pakon sanelema asia. Ensimmäinen sota jonka Israel häviää on samalla sen viimeinen. Se antaa tiettyä perspektiiviä, jota Suomessa tai Euroopassa ei välttämättä tajuta. Sitten vielä holokaustin muistot, joita Hamasin, Hizbollahin ja Iranin lausunnot ja teot eivät ainakaan lievennä.
Kyseiset vastustajat käyvät tätä matalan intensiteetin sotaa omilla vahvuuksillaan, Israel omillaan. Kyse on jatkuvasta sodasta, jota käydään päivittäin, vaikka se ei Suomen tai Euroopan mediassa niin näy. Joskus tilanne sitten kärjistyy, kuten viime aikoina 2006 Libanonissa ja sen jälkeen muutaman kerran Gazassa. Israelilaiset eivät todellakaan istu sormi suussaan tappamistaan odottamassa. Siksi pidän tästä porukasta, uskonnolla ei ole asiassa mitään tekemistä, sillä satun olemaan agnostikko. Itse asiassa suhtaudun varsin huvittuneesti kristittyihin joilla on tuo "valitun kansan" vouhotus.
Monet israelilaiset itsekin suhtautuvat asiaan aika ironisesti, poisluettuna todella uskovaiset. Yleinen vitsi Mooseksesta on, että "perhanan äijä onnistui tuomaan meidät ainoaan paikkaan Lähi-Idässä, jossa ei ole öljyä"
"It's nice to think about humanism, solidarity and help people. But never forget that Middle East is area where knives talk and not humanism."
Pikkusen on profiilit eronneet toisistaan, vaikka 1930-40-luvuilla oltiin samankaltaisissa tilanteissa.
Nyky-Israel on tosiaankin kaukana uskonnollisesta valtiosta. Geneettisesti palestiinalaisetkin on lähempänä Jessen aikaista paikallista populaatiota kuin nykyinen itseään juutalaiseksi kutsuva ja Israelin valtiossa vaikuttava sakki. Ihan israelilaisessa yliopistossa todettu.
Hyvä kuitenkin että olet itse päässyt mukaan siihen ylivoimavaiheeseen. Alikynnessä olevien puolesta tappeleminen voi olla epämiellyttävämpää. Kannattaa olla voittajan puolella. Siitä saa rahaa ja kaikkea.