Vastaan, vaikkei koko asia mitenkään kiinnostakaan. Mutta parempi että laitetaan faktat kohdalleen.
Nyt tarvitaan lisää tarkkuutta lukemiseen ja luetun ymmärtämiseen.
- Täällä ei ole keskusteltu tai väitetty mitään tuollaista.
- Täällä keskusteltiin vain siitä, ovatko jenkkien erikoissoltut käyneet korkeakoulun vai eivät.
- Kukaan ei ole väittänyt, etteivät esimerkiksi jenkkien erikoissoltut olisi erittäin kyvykkäitä sotilaan toimessaan.
- Eräs foorumin trollaava laivakokki referoi tanskalaista, joka oli ilmeisesti kommentoinut, että ovat luonteeltaan machoja ja vähän kevyitä korvien välistä.
Että mitä? Millä tavalla trollaava?
THOMAS RATHSACK - Jääkäri
THOMAS RATHSACK Jääkäri. Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa.
Suom. Kari Koski. Asiantuntijatarkistus Jyrki Altti. Ajatus Kirjat 2010. 308 s.
Kunnollisen tanskalaisperheen pojan
Thomas Rathsackin (s. 1967) veri veti nuoresta pitäen ulkoiluun, itsekidutusta lähenteleviin liikuntasuorituksiin ja seikkailuihin. Niinpä hänestä tuli tanskalaisen eliittijoukon, jääkärien, kovasti ja karsien koulutetun yksikön sotilas numero 229.
Neljissäkymmenissä, erottuaankin jo kerran yksiköstään, Rathsack oli ennättänyt hypätä lentokoneista puolisentuhatta kertaa, toimia tiedustelijana Afganistanissa ja Irakin Basran alueella, seurustella amerikkalaisen naiskapteenin kanssa ja toimia kriisialueiden henkivartijana.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Vielä suhteellisen nuoren miehen muistelmiin oli kasaantunut monenlaista aineistoa. Viranomaisten niskakarvat nousivat pystyyn ilmeisesti vain siitä lyhyestä kertomuksen pätkästä, jossa turbaaniin ja viittaan sonnustautunut ylikessu suojeli Afganistanissa salaista agenttia. No, muistelukirja julkaistiin sensurointiyrityksistä huolimatta.
Suomalaiselle sotahistorian harrastajalle Rathsackin kirjaa voi suositella sillä perusteella, että seikkailija ei vaikuta sotahullulta ja puhuu ilmeisesti asiaa. Erikoiskoulutettujen sotilaiden vauhdikkaimpia puuhia ovat harjoitukset, eivätkä tiedustelijat juuri pääse kriisialueilla aseitaan käyttämään, vaikka tuon taidon hyvin osaisivat.
Talebanien keskitysten ja Basran shiialaisten taistelijoiden liikkeiden tiedustelu on stressaavaa piileskelyä vuorilla, puskissa ja törkyisissä likaojissa. Siitä puuhasta on kunnian loisto kaukana, vaikka Tanskan jääkärit saivat korkean amerikkalaisen kunniamerkin toimistaan.
Järjestelmien vertailua
Suomessa käynnissä olevan asevelvollisuuskeskustelun kannalta Rathsackin kirjaa voi tutkailla todisteena siitä, millaista pienen demokratian ammattiarmeijan touhu voisi olla.
Mainitsin tekstin alussa tanskalaissotilaan jääkärinumeron siksi, että 1990-luvun alussa, jolloin tanskalainen sai kurssitunnuksensa, Suomessa oli koulutettu jo tuhansia erikoistehtäviin valittuja reserviläisiä.
Jonkinmoista sotilaallistakin kokemusta saaneen lukijan suu vääntyi vinoon hymyyn, kun Rathsack kertoi Britannian kuuluisan SAS-erikoisjoukon järjestämistä hengissä säilymisen harjoituksista. Nummille kuskatut koulutettavat saivat tehtäväkseen tappaa lampaita ja tunkea villat paitoihinsa lämmön säilyttämiseksi. Uljasta tietenkin, mutta vielä noilla konsteilla ei pohjoisen korvissa pärjättäisi.
Tekstin kiinnostusta lisäävät tekijän ottamat valokuvat, jotka suomalainen ulkoasusuunnittelija on jostain syystä rasteroinut kohopainojälkeä muistuttaviksi. Kun Rathsack on aikamoisen hyvä kuvaaja, ratkaisua voi kritisoida.
Kehut sen sijaan ansaitsee
Kari Kosken napakka suomennos, joka on myös tarkastettu. Sotilas- ja asetermit ovat kerrankin kohdallaan.
