Nämä optiset tähtäimet tuntuvat olevan vähän vieraita osalle kirjoittajista
66 KES 12- ketjun perusteella, joten herättelen tätä henkiin ja laitan jotain aamuöistä ajatuksentynkää.
Tähtäimessä näkyvä punainen piste asetetaan maalin päälle ja laukaistaan. Punainen piste heijastuu ainoastaan tähtäimen linssille ja etusektoriin tapahtuva valovuoto on verrattavissa siihen, että mustaan muovilevyyn puhkaistaan hakaneulalla reikä ja siitä loistaa aavistuksen verran punaista valoa. Vuoto on siis ihan olematon käytännössä. Osumat tulevat tähtäinkuvan eli punaisen pisteen peittämälle alueelle ja sen koko vaikuttaa luonnollisesti hajontaan jonkin verran. Unohtamatta tietenkään ampujasta johtuvaa hajontaa, koska punapisteellä ei saada yhtä tarkkaa tai pikemminkin täsmällistä tähtäinkuvaa kuin esim. kotimaisen RK:n raudoilla.
Punapistetähtäinten ”punaisen pisteen” koko ilmoitetaan normaalisti kulmaminuutteina (
Minute Of Angle = MOA}. Yksi MOA on tuuman 100 jaardilla eli 2,9 cm 100 metrillä. Yleisimmin punapisteiden täpät ovat kokoa 2 tai 4, mutta on myös esim. 3,5/5 MOA:n kokoisia pisteitäkin ja isompiakin. 2 MOA:n piste peittää maalista 100 metrin etäisyydellä 5,8 senttiä ja vastaavasti 4 MOA:n piste taas 11,6 cm. Kun etäisyys maaliin kasvaa, niin luonnollisesti pisteen peittävyys kasvaa samalla eli 200 metrin päästä vastaavat luvut on 11,6 cm ja 23,2 cm, 300 metrin päässä 17,4 cm ja 34,8 cm etc.
2 MOA:n pisteellä saadaan osuma sijoitettua hieman tarkemmin kuin 4 MOA:n, mutta korostan nyt tässä, että punapiste ei ole mikään tarkkuustyökalu vaan useimmiten se lisää aseen hajontaa verrattuna rautatähtäimiin. Punapistetähtäimen hyöty onkin rajoittamaton näkökenttä, nopeat paikkolaukaukset, liikkuvan maalin helppo seuranta sekä hämärä/pimeätoimintakyky. Tuon hintana ase ei välttämättä pysty siihen, mitä sen rakenteellinen tarkkuus oikeasti on. Esimerkiksi US Army edellyttää AR-15 kivääreiltään 1 MOA:n käyntitarkkuutta, mutta tuo ei oikein onnistu enää 4 MOA:n punapistetähtäimellä… Vertailun vuoksi: laadukas kiikaritähtäin kykenee vähintään 0,5 MOA:n tarkkuuteen ja todennäköisesti parempaankin. Tarkkuuskiväärin taas pitää pystyä kulmaminuutin tai alle käyntiin ja esimerkiksi FBI pitää käyntitarkkuuden rajana puolta kulmaminuuttia. Tuollaisella tarkkuusvaatimuksella kiikaritähtäinkään ei saa olla alkaen mallia ja se tietysti kykenee hyvään tarkkuuteen eli esimerkiksi 1/8 MOA. Käytännössä ase kävisi siis noin 4,5 cm kasaa 300 metrille, mutta tähtäin mahdollistaisi teoriassa sentin kokoiset kasat jos ase vain kykenisi samaan... Se siitä. Jatketaan punapisteillä.
Sotilaskäytössä olevista punapistetähtäimistä valtaosa on toistaiseksi kokoa 4 MOA, mutta ennen kaikkea yhdysvaltalaisten kokemukset ählämien ampumisesta ja ovat luoneet tarpeen 2 MOA:n pisteellä oleville sotilaskäyttöön (
veden- ja iskunsietokyky, pitkä paristonkesto, NVG-yhteensopivuus) soveltuville punapistetähtäimille, jotta kiväärimies pystyy ampumaan tarkasti pistemaaleihin myös lähisomotuksen lisäksi. Kuten aiemmin kirjoitin: 200 metrin päässä piste voi peittää 11,6 cm (2 MOA) tai 23,2 cm (4 MOA). Tyypillisenä kasvojen vakiomittoina etusektorista voidaan pitää 25x15 (
korkeus, leveys). Jos punapiste peittää enemmän kuin maalin koon, niin osuminen ei tietenkään ole aina varmaa. Optimitilanne on, että piste peittää tähtäyskohdan ja maalin reunat, eli tässä tapauksessa osa kasvoista näkyy ja ampuja näkee maaliin ilman, että tähtäimen piste peittää sen täysin. Sinkoaseessa (
uusi KES) käytettäväksi ottaisin itse 4 MOA:n täpän ja kiväärikaliiperiseen taas 2 MOA:n, mutta suomalaisen maaston ampumaetäisyyksillä molemmat kyllä toimivat ihan hyvin.
Havainnollistavia kuvia:
1.
2.
3.
4.
1. 4 MOA:n piste 25 metrin päässä.
2. 2 MOA:n piste 25 metrin päässä.
3. 4 MOA:n piste 50 metrin päässä.
4. 2 MOA:n piste 50 metrin päässä.
En tiedä saiko tästä kukaan nyt mitään apua, mutta koitin avata vähän perusteita.