Tämän päivä alokkaat

[Kustaanmiekka]

Varusmiesliitto: Palvelusajankohtia siirrettävä kahdella kuukaudella eteenpäin

http://www.reservilainen.fi/uutiset...ia_siirrettava_kahdella_kuukaudella_eteenpain

Varusmiesliitto esittää useita toimia asevelvollisuuden kehittämiseen. Liitto on koonnut kahdeksan esityksen pamfletin, jonka se julkaisee tänään perjantaina yhdessä Reserviupseeriliiton kanssa järjestettävässä seminaarissa Katajanokan Kasinolla.

Varusmiesliitto muun muassa esittää palvelusajankohtia siirrettävän kahdella kuukaudella eteenpäin. Liitto näkee ongelmallisena sen, että enemmistö eli 347 tai 165 vuorokautta palvelevat kotiutuu joulu- tai kesäkuun puolivälissä.

– Korkeakouluun aikovan, joulukuussa kotiutuvan reserviläisen tulee keksiä itselleen tekemistä vähintään pääsykoekauteen tai jopa seuraavaan syksyyn asti. Kesäkuussa kotiutuva taas on auttamattomasti myöhässä sekä pääsykokeista että kesätöiden hausta. Varusmiesliitto esittääkin, että saapumiserien vuosikelloa siirretään kaksi kuukautta eteenpäin, siten että palvelus aloitettaisiin vasta maalis- tai syyskuussa, Varusmiesliiton varapuheenjohtaja Jaber McBreen kirjoittaa pamfletissa.

Varusmiehen elämään palvelusaikojen siirto vaikuttaisi siten, että suurin osa kotiutuisi helmi- tai elokuun puolivälissä.

– Parhaassa tapauksessa elokuun puolivälissä kotiutuva pääsisi suoraan opintielle ja helmikuussa kotiutuva voisi aloittaa pääsykokeisiin valmistautumisen. Palveluksen alkaessa syyskuussa ehtisi tuleva alokas tehdä töitä kokonaisen kesän.


Sodan ajan tehtäviä avoimeen hakuun

Pamflettiin on kirjoittanut myös muutama vaikuttaja Varusmiesliiton ulkopuolelta. Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen esittää asevelvollisuuden kehittämistä käsittelevässä osuudessaan, että perustettaisiin sähköinen järjestelmä, jolla reserviläinen voisi ilmoittaa Puolustusvoimille osaamisessaan tapahtuneet muutokset.

• – Kokeilemisen arvoista voisi olla myös laittaa avautuvia sodan ajan tehtäviä avoimeen hakuun. Reserviläinen saisi tiedon avoimena olevista tehtävistä ja niiden osaamisvaatimuksista ja voisi hakea niitä. Puolustusvoimille tämä tarjoaisi motivoituneen ehdokasjoukon, josta on isoa joukkoa helpompi valita sopiva henkilö sopivaan tehtävään, Kosonen kirjoittaa.
• Varusmiesliiton kahdeksan askelta kohti parempaa maanpuolustuskykyä
  • 1) Kutsunnat osaksi elämää.
  • Kutsunnat alistetaan poikkihallinnollisen elimen alle. Kutsuntojen rahoitusta pitäisi laajentaa myös muiden kuin puolustushallinnon alle. Digitalisoidaan kutsuntajärjestelmä ja määrätään kutsuntatietojen päivittämisestä lailla.
  • 2) Palvelusaikaa siirrettävä palvelemaan koko yhteiskunnan tarpeita.
  • Siirretään palvelusajankohtia kaksi kuukautta eteenpäin.
  • 3) Varusmiesten toimeentulo nykyaikaan.
  • Sotilasavustuksen tulorajoista luovuttava. Ruokaraha otettava käyttöön varusmiehillä. Eläkettä kartutettava palvelusaikana päivärahasta.
  • 4) Naiset osaksi yhteisöä.
  • Yhteistupia kokeiltava Puolustusvoimissa.
  • 5) Reserviläisaikaa kehitettävä.
  • Kertausharjoituksia lisättävä. Luodaan digitaalinen järjestelmä reserviläisten taitojen listaamista varten.
  • 6) Siviilipalvelus uudistettava.
  • Luodaan erillinen valmiussiviilipalvelusryhmä, jolla tehtävä kriisiaikana.
  • 7) Motivoituneimmat suorittamaan palvelusta – sukupuolesta riippumatta.
  • Siirrytään koko ikäluokan kutsuntoihin.
  • 8) Hybridisota tunnistettava kokonaisturvallisuuden näkökulmasta paremmin.
  • Puolustusvoimille tulee taata resurssit hyödyntää koko kansan osaamista.

 

[Old Boy]

• 7) Motivoituneimmat suorittamaan palvelusta – sukupuolesta riippumatta.
• Siirrytään koko ikäluokan kutsuntoihin.

Varusmiesliitto esittää siis tässä luopumista asevelvollisuudesta ja siirtymistä vapaaehtoisten armeijaan. Vai miten tämä kohta tulisi ymmärtää?

 

[Kustaanmiekka]

Varusmiesliitto esittää siis tässä luopumista asevelvollisuudesta ja siirtymistä vapaaehtoisten armeijaan. Vai miten tämä kohta tulisi ymmärtää?

Käsitin tuon niin, että yleinen asevelvollisuus säilyy ja se laajennetaan myös naisiin. Sitten koko ikäluokasta (siis miehet että naiset), katsotaan testien ja haastatteluiden perusteella kaikkein motivoituneimmat suorittamaan asepalvelusta

 

[J0h1F]

Varusmiesliitto: Palvelusajankohtia siirrettävä kahdella kuukaudella eteenpäin

http://www.reservilainen.fi/uutiset...ia_siirrettava_kahdella_kuukaudella_eteenpain

• Varusmiesliiton kahdeksan askelta kohti parempaa maanpuolustuskykyä
  • 2) Palvelusaikaa siirrettävä palvelemaan koko yhteiskunnan tarpeita.
  • Siirretään palvelusajankohtia kaksi kuukautta eteenpäin.
  • 4) Naiset osaksi yhteisöä.
  • Yhteistupia kokeiltava Puolustusvoimissa.
  • 7) Motivoituneimmat suorittamaan palvelusta – sukupuolesta riippumatta.
  • Siirrytään koko ikäluokan kutsuntoihin.

Ei kyllä yllätä, ettei näitä pohdita lainkaan sotilaallisesta näkökulmasta, eikä oikein juuri muustakaan näkökulmasta. Maksiimeja huudellaan, mutta ajatuksen konkretia puuttuu.

Nykyiset palvelukseenastumisajankohdathan ovat siltä osin varsin optimaaliset, että ne mahdollistavat talvi- ja kesäaikaan sijoittuvan koulutuksen kaikille. Siirtäminen kuukaudella eteenpäin mahdollistaisi vielä sen, mutta kahdella kuukaudella se olisi jo vähemmän toimivaa. Lisäksi tuota näyttävät pohtineen lähinnä yleisimmillä yliopistoaloilla opiskelevat, sillä kotiutuminen vasta elokuun lopussa tarkoittaisi sitä, että niillä aloilla, joilla koulu/yliopisto alkaa jo aiemmin, ei pystyisi aloittamaan samana syksynä. Ja sama kävisi myös jälki-RUK:n kanssa, joka vielä nyt mahdollistaa opiskelujen aloittamisen samana syksynä, kun kotiutuminen on heinäkuun lopussa nykyisellään.

Yhteistuvilla on monia ongelmakohtia, etenkin ujommille ja sosiaalisesti rajoittuneille pojille se voisi olla jopa kynnyskysymys sille, meneekö palvelukseen lainkaan. Nykyäänkin on monia itsetunnoltaan raunioina olevia nuoria miehiä, jotka hädin tuskin uskaltavat vaihtaa vaatteita samassa tuvassa toisten miesten kanssa. Naisten laittaminen sekaan ei ainakaan auttaisi tilannetta. Lisäksi varmasti häirinnän ym. kokemukset kasvaisivat, miehillähän on tiettyjä aamuun liittyviä fysiologisia reaktioita, joille ei voi mitään - ja sitten tietenkin pidempien kiinniolojen aikaan muutenkin saattaisi olla ongelmia ahdistelun ym. suhteen. Israelissa näistä ei ainakaan saatu positiivisia kokemuksia.
Lisäksi omakohtaiset kokemukseni sekaryhmistä intissä ovat sensuuntaisia, että naisten läsnäolo sai aikaan sen, että naisten läsnäollessa miehistä tuli sulkeutuneempia, omaan kuoreensa meneviä, jotka yrittivät peitellä omia heikkouksiaan ja sen vuoksi rupesivat herkemmin syyttelemään muita jne. - kokonaisvaikutus ei ollut positiivinen - etenkään, kun naiset olivat fyysiseltä suorituskyvyltään heikompia.

Jälkimmäisimmän tulkitsisin kuten @Kustaanmiekka, ja pidän sitä yhäkin huonona vaihtoehtona. Motivoitunut ei aina ole paras sotilas, saatika paraskuntoisin - vaikka olisi kuinka motivoitunut, niin huonolla kunnolla ei pärjää. Ja nykyinen systeemi jo mahdollistaa sen, että ne motivoituneet miehet ja naiset saadaan kaikki jo palvelukseen, ja sitten saadaan lisäksi kaikki vähemmän motivoituneetkin, jotka eivät ole kuitenkaan niin epämotivoituneita, että huijaisivat itselleen vapautuksen tai hakeutuisivat sivariin. Kunnon perusteella jaottelu taas olisi mahdotonta, sillä se vaatisi resurssien puolesta raskasta kuntotestausjärjestelmää, eikä mikään kuitenkaan estäisi sen huijaamista siihen suuntaan, että saa huonon tuloksen, jotta välttää palveluksen.
Joskus taannoin oltiin jopa sitä mieltä, että kaikkein kiihkeimpiä intomieliä ei edes haluttu mihinkään vastuullisiin tehtäviin.

 

[Herman30]

@J0h1F Miten ihmeessä yhteistuvat sitten onnistuu norjalaisilta? Kai nekin ovat ihan normaaleja eivätkä mitään übermenschejä.

 

[J0h1F]

@J0h1F Miten ihmeessä yhteistuvat sitten onnistuu norjalaisilta? Kai nekin ovat ihan normaaleja eivätkä mitään übermenschejä.

Norjalaisillahan on muutenkin vapaaehtoinen järjestelmä, siellä ei tarvitse miettiä sitä, että onko jollain sosiaalisia rajoitteita tai ei. Koulutusmäärät ovat sen verran rajattuja, että halukkaita oli ylimäärin, eikä ketään voida edes rauhan aikana määrätä palvelukseen rangaistuksen uhalla, ja tämä mahdollistaa valikoinnin niin, ettei tuollaisista seikoista tarvitse miettiä. Seksuaalinen häirintä on siellä varmaan ainoa ongelma.

Ylipäätään Norjan järjestelmähän on aivan erilainen, eikä esimerkiksi kouluta lainkaan sodan ajan joukkoa reserviin, ja koko maan puolustuskin perustuu siihen, että varusmiehet ja Heimevernet kykenevät estämään Venäjän etenemisen riittävän hyvin siihen asti, kunnes USA:n merijalkaväki saa ne pari Norjan tueksi tarkoitettua prikaatiaan siirrettyä Norjaan. Asepalvelus on siellä enemmänkin sosiaalipolitiikan kuin maanpuolustuksen väline.

Israelin järjestelmä on sen sijaan huomattavan paljon lähempänä meidän järjestelmäämme, ja siellä esimerkiksi sekajoukkoja rajoitettiin niiden negatiivisten taistelukokemusten ym. vuoksi. Israel on muutenkin sotaa käyvänä maana huomattavasti parempi referenssi.

 

[Fremen]

@J0h1F Miten ihmeessä yhteistuvat sitten onnistuu norjalaisilta? Kai nekin ovat ihan normaaleja eivätkä mitään übermenschejä.

Määrät on niin pieniä täällä suhteessa Suomeen ettei vertaamisessa ole järkeä, muutenkin palvelukseen valikoituu hyvin halukasta jengiä joka lähinnä haluaa myös uraa noissa hommissa.
Norjalaiset on iloista ja hauskaa porukkaa, joka ei todellakaan mene armeijaan opettelemaan ihmisten tappamista.

 

[Kustaanmiekka]

https://yle.fi/uutiset/3-10403866

Valtiokonttori joutuu maksamaan vuosittain miljoonia euroja varusmiesten vammoista ja sairauksista – "Jos joutuu nuorena sairauseläkkeelle, siitä ei yhteiskunta kauheasti nettoa"

Muutamia otantoja tuosta jutusta:


Nyrjähdyksiä, rasitusvammoja, venähdyksiä, hammasvammoja.
"Valtion kassavirasto" eli Valtiokonttori maksaa vuosittain yli 7 miljoonaa euroa korvauksia varusmiespalveluksen aikana syntyneistä vammoista ja sairauksista.

Valtiokonttori maksaa kuluja vain sellaisista vahingoista, joita pitää hoitaa vielä palvelusajan jälkeen tai jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä palvelusajan jälkeen.

Valtiokonttorille ilmoitettujen tapausten määrä on muutaman viime vuoden aikana ollut keskimäärin tuhat vuodessa. Tätä ennen määrä on pyörinyt noin 1 100–1 200 hujakoilla.

Varusmiesliittoon otetaan eniten yhteyttä sisäilmaan liittyvistä epäilyistä.

Asevelvollisena vammautuneiden tukijärjestön mielestä vakavasti vammautuneet asevelvolliset taas saavat liian vähän tukea ja opastusta elämänsä järjestämisessä.

 

[inscout]

Positiivisuus on korvannut rättisulkeiset armeijassa – "Aikaa käytetään taistelun opetteluun, eikä pinkan tekemiseen"

Moni entisaikaan armeijan käynyt uskoo inttikurin löystyneen. Everstiluutnantti Mikko Saarelainen ei allekirjoita väitettä.

https://yle.fi/uutiset/3-10352080

Me armeijassa valmennamme ihmisiä taisteluun ja sen voittamiseen. Ei pinkan suoruudella ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Voiko armeija toimia ilman kuria?
Armeija on paikka, jossa valmistaudutaan toimimaan poikkeusoloissa. Varusmiehet koulutetaan toimimaan vaikeissa, jopa hengenvaarallisissa tilanteissa. Tämä on se pääsyy, miksi kuri on tärkeä osa armeijaa.

– Sotilaalla on oltava itsehillintää, on pystyttävä toimimaan paineiden alla, ja pystyttävä liikuttelemaan suuriakin joukkoja. Tarvitaan tietty koodisto, että tämä onnistuu, Mikko Saarelainen summaa.

Armeijassa asioita suoritetaan joukkoina. Saarelainen vertaa armeijaa mihin tahansa yhteisöön.

– Voiko koulu toimia ilman sääntöjä? Ja eihän liikennekään soljuisi ilman kuria ja järjestystä.

Moni entisaikaan armeijan käynyt on todennut inttikurin löystyneen jopa liikaakin. Everstiluutnantti Mikko Saarelainen ei allekirjoita väitettä.

– Armeija on kokonaisuudessaan muuttunut. Nyt käytetään erilaisia keinoja kurin ylläpitämiseksi. Töitä tehdään päiväpalvelusohjelmien mukaisesti, ja aikaa käytetään taistelun opetteluun sekä vaikkapa henkilökohtaisen aseen käyttöön. Ei niinkään seisomisen opetteluun tai pinkan tekemiseen.

Tämä on mielenkiintoinen aihe kokonaisuudessaan. Monesti vanhan ajan kasarmikuri nähdään tapana opettaa yhteistä toimintaa ja joukon koheesiota. Varmasti on näinkin. Mutta vuosia sitten Remarquen kirja Länsirintamalta Ei Mitään Uutta pisti itseni miettimään. Tässä kirjassa oli kommentti: Vain Preussilainen sisäkuri luo sotilaita jotka haluavat tappaa". Ja olen vuosien mittaan tullut siihen ajatukseen että kovan kurin ja mobbauksen/pennalismin/alistamisen tarkoituksena on luoda tavallisista ihmisistä kivikovia tappajia jotka kestävät vaikka kuinka kurjia olosuhteita.

PV:n metodit ovat tietysti sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Jos yhteiskunnan arvot muuttuvat, ei PV voi toimia niitä vastaan. Mutta onko taistelukentän todellisuus muuttunut oikeasti vuodesta 1944 ja jos ei, onko "sensitiivinen" ja "yksilöllisyyden" huomioiva koulutus paras tapa valmistaa nuoria siihen todellisuuteen? Kun katselen videoita Syyriasta, Tsetseniasta, Iraqista, Georgiasta, Kongosta tai monesta muusta paikasta niin voinko nähdä sodan kuvan muuttuneen?

Kysymys on, onko sodan luonne muuttunut niin paljon että sotilailta vaaditaan eri ominaisuuksia kuin ennen, vai onko yhteiskunta muuttunut niin paljon että se ei enää pysty myöntämään itselleen sodan todellisuutta?

 

[miikkaj]

Ja olen vuosien mittaan tullut siihen ajatukseen että kovan kurin ja mobbauksen/pennalismin/alistamisen tarkoituksena on luoda tavallisista ihmisistä kivikovia tappajia jotka kestävät vaikka kuinka kurjia olosuhteita.

Jos miettii siitä lähtöruudusta, että unohdetaan koko määritelmä ja sen monenlaiset tulkinnat armeijasta niin keksittäisiinkö se nykymuodossaan uudestaan tänäpäivänä ja jos ei niin minkä takia se on nykyisessa kuosissaan? Oma päätelmäni on että armeija ja sen hierarkia on keskiaikainen reliikki, aikana jolloin strateginen johtajuus kiteytyi vain yhteen tahi muutamaan kentällä hääräävän komentajan niskoille. Kun käskyjen luonne yksittäisen soldaaton silmistä tuntuu varsin epäselvältä ja ehkä jopa itsetuhoiselta niin tätä varten täytyy kehittää kassulla vietyn ajan kuluttamiseksi aktiviteetteja, jotka vahvistavat auktoriteetin noudattamista jopa sokeaan tottelemiseen saakka. Tästä seuraa jopa nykyäänkin tilanteita jolloin alaiset noudattavat käskyjä, jotka heidän näkökulmasta tahi tiedoilla ovat syystä tai toisesta erittäin huonoja lopputuloksen kannalta. Tälläisten käskyjen suuri kumulatiivinen efekti johtaa lopulta sodan häviöön. Joka tapauksessa, koko astelma kumpuaa siitä asetelmasta, että komentaja on kaikkitietävä ja alaisten tehtävänä on strategisessa mielessä vain ohjata tietoa ylemmille tasoille ja toteuttaa ylempien tasojen komentoja. Mutta sitten tuli Vietnamin sota ja se muutti pakkaa totaalisesti.

Kun vihollinen taistelee erittäin ohkaisen hierarkian voimin eli operatiivinen, lyhyen aikajänteen päätöksenteko on puskettu hierarkian alemmille tasoille niin päätöksenteko nopeutuu ja paikallisella tasolla on aina paras tietämys oman reviirin asioista. Tämä tosin vaatii sitä, että operaatiivisesta tasosta tulee entistä itsenäisempi jolloin ylemmiltä tasoilta ei tarvitse kysyä toiminnan rajoittamisesta, mutta toisaalta ei pysty kysymään myös apua toiminnan ylläpitämiseen. Täten, Charlie aloitti hyvissä ajoin kaivamaan tunneleitaan ennen jenkkien tuloa, jolloin niistä kehkeytyi jopa kolmen, neljän kerroksen tunnelikomplekseja. Mitä nyt muistan lukeneeni eräästä kirjasta niin vietcong solut pystyivät varastoimaan jopa tykkejä tunneleihin, jotka tuotiin ylös öiseen aikaan, koottin, lauottiin muutamat kudit ja sitten äkäseen purettiin ja tungettiin takaisin maan alle. Eli nykyajan terrorismia. Jotkut jenkkitukikohdat jopa rakennettiin suoraan tunneleiden päälle joten öiseen aikaan saattoi olla aikamoiset kekkerit pystyssä. Joidenkin solujen väki, todnäk lääkärit ja yms sairaanhoito, eivät käyneet kertaakaan noin kolmen vuoden aikana maan päällä. Joku sotatieteestä parempi tietävä saattaa tietää paremman kandidaatin, mutta vietnamilaiset on kyllä kiven kovaa sakkia.

Periaatteessa tästä juontaa kysymys, että kun vastassa on vihollinen joka operoi mentaliteetilla, että sota voitetaan keinolla millä hyvänsä (tosin kuitenkin melko primitiivein keinoin) niin millä tavalla sota on voitettavissa? Helppo vastaus on täytyy mennä seuraavalle tasolle uhrauksien määrässä. Jenkkien näkökulmasta tämä tarkoitti mattopommituksien nostamista yhteentoista, vastatiedustelijoiden käyttöä (jotka todnäk useimmin olivat tupla-agentteja), siviilit saavat oman osuutensa soluttautujien takia, omien sotilaiden sietokyvyn tunnustelu mikä johti ruohon polttelun lisäksi heroiiniaddiktioihin -> taistelumoraali kärsii, kotimaassa nousee kritiikkiä sotaa kohtaan, jne.

https://en.wikipedia.org/wiki/Viet_Cong_and_PAVN_strategy,_organization_and_structure

The Protracted War conflict model[edit]
Prosecution of the war followed the Maoist model, closely integrating political and military efforts into the concept of one struggle, or dau tranh.[3] Dau Tranh was and remains the stated basis of PAVN operations, and was held to spring from the history of Vietnamese resistance and patriotism, the superiority of Marxism–Leninism and the Party, the overwhelming justice of Vietnam's cause, and the support of the world's socialist and progressive forces. War was to be waged on all fronts: diplomatic, ideological, organizational, economic and military. Historian DOuglas Pike notes that Dau Tranh was divided into military and political spheres:[23]


Political dau tranh: three elements[edit]

• Dan Van- Action among your people: Total mobilization of propaganda, motivational & organizational measures to manipulate internal masses and fighting units. Example: Intensive indoctrination and total mobilization of all civilian and military personnel in North Vietnam.
• Binh Van- Action among enemy military: Subversion, proselytizing, and propaganda to encourage desertion, defection and lowered morale among enemy troops. Example: contribution to large number of South Vietnamese Army deserters and draft evaders in early years.
• Dich Van- Action among enemy's people: Total propaganda effort to sow discontent, defeatism, dissent and disloyalty among enemy's population. Involves creation and/or manipulation of front groups and sympathizers. Example: work among South Vietnamese and US media, activist and academic circles.

Military dau tranh: the three phases[edit]
The strategy of the communist forces generally followed the protracted Revolutionary Warfare model of Mao in China, as diagrammed above. These phases were not static, and elements from one appear in others.[24] Guerrilla warfare for example co-existed alongside conventional operations, and propaganda and terrorism would always be deployed throughout the conflict.

1. Preparation, organization and propaganda phase
2. Guerrilla warfare, terrorism phase
3. General offensive – conventional war phase including big unit and mobile warfare

As part of the final stage, emphasis was placed on the Khoi Nghia, or "General Uprising" of the masses, in conjunction with the liberation forces. This spontaneous uprising of the masses would sweep away the imperialists and their puppets who would already be sorely weakened by earlier guerrilla and mobile warfare. The Communist leadership thus had a clear vision, strategy and method to guide their operations.[25]

Translation of Dau Tranh doctrine into military action[edit]
Militarily this strategy translated into a flexible mix of approaches on the ground:[26]

• Continued efforts to build the revolutionary VC infrastructure and weaken GVN forces via propaganda and organization.
• Broad use of terrorism and low intensity guerrilla warfare
• Widening the field of conflict logistically by expanding bases and troop movement in Laos and Cambodia
• Small-unit mobile warfare using VC Main Forces and NVA regulars over the expanded space- especially during seasonal offensive thrusts
• Limited conventional operations where overwhelming numerical superiority could be concentrated to liquidate the maximum number of enemy effectives or control strategic blocks of territory
• A General Uprising by the aggrieved masses as the enemy weakened
• Full-scale offensives by conventional forces with secondary guerrilla support

Overall, this approach was generally successful. It did not occur in a vacuum however. It both shaped and reacted to events in the arena of struggle.[26]

Tälläiseen sodankäyntiin ei ole mitään vastausta joten esim. Bushin on vain pakko käydä hoilaamassa periaatteen vuoksi ja ilman todisteita että "Mission Accomplished" vaikka jenkkisotilaat saivat kuulaa kalloon tarkka-ampujien toimesta. EU:n ja, täten, Suomen hallituksen toimet tätä nykyä tekevät tälläiset sodankäynnin mahdottomaksi, koska ihmiset riisutaan aseista, tungetaan kaikki kaupunkeihin maaseudulta ja yleisesti ottaen, muttei kaikkein vähäisimpänä, ihmisistä tehdään absoluuttisesti todella heikkoja käymään sotaa näillä parametreilla.

 

[Kustaanmiekka]

Kun varusmies lähtee urheilemaan, asuvalinta ei välttämättä ole perinteinen smurffipuku
– johtajat pukeutuvat omiin kurssipukuihin ja urheilijat kustomoituihin varusteisiin.

https://ruotuvaki.fi/-/urheilevalla-varusmiehella-on-vaihtoehtoja

Smurffipuku, valtion viralliset… varusmiesten sinisellä verryttelyasulla on monta nimeä. College-asua muistuttava, vetoketjullisesta yläosasta ja pussihousumaisesta alaosasta muodostuvasta kokonaisuudesta löytyy monia muistoja.
– Olimme Panssariprikaatissa suunnistamassa ja päälle käskettiin smurffipuku. Vettä alkoi sataa ja asu kastui kunnolla imien kaiken sisäänsä. Tuntui tosi painavalta liikkua sen jälkeen, kaartinjääkäri Konsta Sinisalo Kaartin jääkärirykmentistä muistelee.
Legendaarisen verryttelyasun ominaisuudet eivät miellytä kaikkia, ja monesti varusmiehet turvautuvatkin omiin urheiluvarusteisiin.
– Kangas on materiaalia, jota ei ole miellyttävä pitää päällä. Vapaa-ajalla urheillessa käytän aina siviiliurheiluvarustustani, koska niissä viihtyy paremmin. Omat urheiluvaatteet venyy ja on letkeitä, kun lähtee vaikka lenkille, Sinisalo jatkaa.
Materiaalin lisäksi Sinisalo löytää asusta muutakin kehitettävää.
– Kiristysnauha voisi olla joustavampi, ettei se hiertäisi vyötäröä. Nauha pitää vetää todella kireälle pitääkseen housut ylhäällä varsinkin, jos taskuissa on jotakin. Normaalit, avoimet taskut olisivat myös kiva lisä.
Puolustusvoimat aloitti vuonna 2016 korvaavan verryttelyasun hankkimisen. Tavoitteena on korvata asu tuulipukumaisella, hengittävällä ja kevyellä urheilupuvulla. Puku on otettu käyttöön jo osassa varuskunnista. Sinisalo ottaa tiedon uudesta asusta vastaan ilahtuneena.
– Kuulostaa paljon paremmalta juuri urheilun kannalta. Nykyinen verryttelyasu sopii paremmin punkassa makoilemiseen.
Verryttelyasun sijaan voi käyttää myös oman johtajakoulutuksen aikana teetettyä kurssipukua. Puku toimii muistona omasta johtajakoulutuksesta sekä luonnollisesti myös hyvänä liikunta-asuna.
– Kurssipuku luo yhteishenkeä kurssilaisten keskuuteen ja toimii valtion virallisten korvikkeena verryttelyasuna. Puku pitää tuulta paremmin ja tiukempi malli on mukavampi. Design on myös hienompi, kuvailee upseerikokelas Akseli Jokela.
Reserviupseerikurssilla oppilaskunnan hallitus kilpailuttaa eri valmistajia ja valitsee parhaan vaihtoehdon. Hankkimisprosessi on vaativa, koska pukuja tarvitaan satoja. Vaikuttavina tekijöinä ovat toimituksen nopeus, hinta, laatu ja painatukset. Isojen brändien puvut ovat suosituimpia.
Jokela käyttää kurssipukua liikuntakoulutuksessa ja vapaa-ajalla. Kurssipuku on suosittu asuste myös kasarmin ulkopuolella.
– Käytän sitä varsinkin lenkkeillessä. Siviilissäkin puku on käytännöllinen ja tyylikäs vaihtoehto.
Jokela ei näe, että uusi virallinen verryttelyasu laskisi kurssipukujen suosiota. Puvulla on takanaan vahvat perinteet ja sillä on teknisten ominaisuuksien lisäksi yhteisöllisiä vaikutuksia.
– Yhtenäinen puku yhdistää koko kurssin ja lisää ryhmäkiinteyttä. Sen avulla jokainen pystyy myös edustamaan omaa aselajiaan ja kurssitunnustaan, joista usein ollaan varsin ylpeitä, Jokela naurahtaa.
Kurssipuvun ongelmana on sen kallis hinta. Painatuksineen sen hinta nousee usein yli sataan euroon. Siitä huolimatta iso osa ali- ja reserviupseerikurssilaisista hankkii puvun.
Urheilukoulussa puolestaan urheillaan useissa eri asukokonaisuuksissa. Varsinaisia smurffipuvun kaltaisia verryttelyasuja ei ole lainkaan.
– Meillä verryttelyasun korvaa juoksupuku, valottaa Urheilukoulun valmennuspäällikkö, liikuntatieteiden maisteri Jari Karinkanta.
Juoksupuvun lisäksi Urheilukoulu käyttää muun muassa omia goretex-asuja, trikoita, college-pukuja, teknisiä t-paitoja, pikeitä, shortseja, toppatakkeja ja softshell-takkeja. Kaikki varusteet jaetaan varusmiesten lisäksi myös henkilökunnalle.
– Keskimäärin kukin asukokonaisuus on käytössä viisi vuotta, minkä jälkeen ne ovat elinkaarensa päässä, Karinkanta avaa.
Urheilukoululle hankittava erikoisvaatetus kilpailutetaan puolustusvoimien ohjeistuksen mukaan. Hankinnoissa korostuu tekniset ominaisuudet, soveltuvuus Urheilukoulun käyttöön ja kestävyys.
– Vaatetus hankitaan yleisharjoitteluun eli lajien erikoisvaatetusta ei meillä ole, koska lajikirjo on aikamoinen, Karinkanta muistuttaa.
Urheilukoululla on ollut urheilun erikoisvaatetusta koulun perustamisvuodesta 1979 lähtien. Tarvetta on ollut niin toimivalle urheiluvaatetukselle kuin ylipäätään yhtenevälle varustukselle. Joukon tulee näyttää yhtenäiseltä sotilaskoulutuksen lisäksi myös urheiluvalmennuksessa.
– Järjestämme valmennusleirejä eri urheiluopistoilla, ja on tärkeää, että meidän joukko esiintyy yhtenäisessä asussa niin harjoituksissa kuin ruokailussa ja vapaa-aikanaan. Se antaa kuvan ulkopuolisille joukkomme yhtenäisyydestä, Karinkanta perustelee.