Tässä sitä ollaan

Vonka

Supreme Leader
Laitan tähän toisen kaverin sanat. Mitä mieltä?

Venäjä on Euroopan yhteisen turvallisuuspolitiikan puuttumisen vuoksi mantereen sotilaallisesti ja poliittisesti johtava suurvalta. Nimenomaan näin on käynyt Itä-Euroopassa. Suomi kuuluu historiallisesti Länsi-Eurooppaan. Maantieteellisen asemansa perusteella se on idän ja lännen välillä, lähinnä kuuluen Skandinaviaan. Mutta Venäjän intressi päästä Itämerelle aiheuttaa sen, että Suomi, sen vuoksi että hallitsee Suomenlahden pohjoisrannikkoa, kuuluu myös voimakkaan Venäjän luonnolliseen intressipiiriin. Me voimme kaiken tämän kieltää silloin, kun Venäjä on heikko eikä pysty toteuttamaan etujaan, mutta silloin kun meidän on pakko ottaa politiikassamme huomioon voimakkaan Venäjän olemassaolo, ei meillä ole mahdollisuutta kieltää tätä tosiasiaa. Venäjä on Suomen naapuri ja jää siksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia muuttaa sijaintiamme, meidän täytyy asua, tahdoimme taikka emme, Venäjän rajanaapurina. Kun pieni kansa ja suuri kansa elävät rajakkain, on tietenkin pienen kansan etujen mukaista, että naapurisuhteet ovat hyvät.

Tuleva maailmanjärjestys määrää meidän asemamme ja suhteemme Venäjään. Jos me emme integroidu tiukasti Eurooppaan mutta haluamme ottaa siitä meille määrätyn paikan itsenäisten valtakuntien joukossa, merkitsee se läheistä yhteistyötä ei vain johtavan suurvaltaryhmän vaan nimenomaan juuri Venäjän kanssa.
 
Laitan tähän toisen kaverin sanat. Mitä mieltä?

Venäjä on Euroopan yhteisen turvallisuuspolitiikan puuttumisen vuoksi mantereen sotilaallisesti ja poliittisesti johtava suurvalta. Me voimme kaiken tämän kieltää silloin, kun Venäjä on heikko eikä pysty toteuttamaan etujaan, mutta silloin kun meidän on pakko ottaa politiikassamme huomioon voimakkaan Venäjän olemassaolo, ei meillä ole mahdollisuutta kieltää tätä tosiasiaa. Venäjä on Suomen naapuri ja jää siksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia muuttaa sijaintiamme, meidän täytyy asua, tahdoimme taikka emme, Venäjän rajanaapurina. Kun pieni kansa ja suuri kansa elävät rajakkain, on tietenkin pienen kansan etujen mukaista, että naapurisuhteet ovat hyvät.

Tuleva maailmanjärjestys määrää meidän asemamme ja suhteemme Venäjään. Jos me emme integroidu tiukasti Eurooppaan mutta haluamme ottaa siitä meille määrätyn paikan itsenäisten valtakuntien joukossa, merkitsee se läheistä yhteistyötä ei vain johtavan suurvaltaryhmän vaan nimenomaan juuri Venäjän kanssa.

Yhdyn perusteluihin, mutta tulen eri johtopäätöksiin. Juuri siksi, että Venäjä katsoo olevansa suurvalta ja voivansa määräillä lähinaapureitaan, Suomen tulee sitoutua vieläkin kiinteämmin länteen. Yksin Venäjän kanssa ei pärjää. Ei ole ollut eikä tule olemaan mitään "erityissuhdetta" Venäjän kanssa muuta kuin suomalaisten poliitikkojen harhaisissa mielissä. Jos jäämme Venäjän kanssa kahden, Venäjä määrittää yksipuolisesti suhteen ehdot, eivätkä ne ole Suomelle edulliset.

Venäjä ei arvosta nöyristelijöitä ja nuoleskelijoita vaan voimaa. Esim NATOn jäsenenä Suomi voisi puhua vapaammin aroista asioista ja vaikuttaa Venäjän toimintaan. Venäjä joutuisi kunnioittamaan Suomen etuja, ja pyrkisi todennäköisesti hyviin suhteisiin, jotta Suomi toisi myös Venäjän näkemyksiä esille NATOssa.
 
Venäjä nyt ei ole suurvalta muuten kuin maantieteelliseltä kooltaan. Sotilaallisesti jos rivissä olevien sotilaiden ja nykyaikaisen kaluston määrää ynnäillään niin Venäjä on merkittävä tekijä mutta jos verrataan sitä vaikkapa NATO:n eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaalliseen potentiaaliin niin pieniä ovat silakat joulukaloiksi.

Pelkästään Brittiarmeijan ja Bundeswehrin yhteenlaskettu kapasiteetti syvimmän rauhan aikana menee Venäjän armeijan kapasiteetin yli. Briteillä on armeijan rivissä noin 150 000 miestä, saksalaisilla 185 000 ammattilaista ja epäilemättä reservistä saadaan nopeasti muutama kymmenen tuhatta ukkoa riviin jos tarve vaatii. Lisäksi pitää huomioida että näistä luvuista puuttuu laivaston ja ilmavoimien henkilöstö.

Turha painella paniikkinappulaa ja huutaa että ne jyrää meitin. Venäläisillä on rivissä noin neljännesmiljoona ammatti- tai sopimussotilasta. Askettäin ilmoittivat tavoittelevansa määrän tuplaamista. Edellisen kerran kun armeijaa pistettiin uusiin kuoseihin, tavoite oli miljoona ammattisotilasta josta toteutui tuo neljännes.

Venäjällä on muodostunut lentäväksi lauseeksi Jeltsinin aikaisen pääministerin, Viktor Tsernomyrdinin tokaisu:"Haluttiin että kävisi parhain päin, mutta kävi kuten aina." Veikkaan että tämä tulee kuvaamaan myös Venäjän armeijan modernisointihanketta.
 
Tuleva maailmanjärjestys määrää meidän asemamme ja suhteemme Venäjään. Jos me emme integroidu tiukasti Eurooppaan mutta haluamme ottaa siitä meille määrätyn paikan itsenäisten valtakuntien joukossa, merkitsee se läheistä yhteistyötä ei vain johtavan suurvaltaryhmän vaan nimenomaan juuri Venäjän kanssa.

Se tuleva maailmanjärjestys on jo nähtävissä, se rakentuu Tyynenmeren ympärille USA-Kiina kaksikon varaan. Kiina jatkaa kehittymistään omaan pragmaattiseen tapaansa piittaamasta suuresti muusta maailmasta ja sekaantumatta ulkomaailman typeriin konflikteihin. USA taas ei monien suureksi pettymykseksi romahda, hajoa ja tuhoudu vaan jatkaa uusiutumistaan kuten se on tehnyt koko historiansa ajan. Venäjän osa on - jos se nyt edes pysyy kasassa - muodostua Kiinan ja osin Euroopan raaka-aine ja energiatoimittajaksi, rooli johon se on jo hyvin pitkälti sopeutunut. Euroopasta taitaa tulla maailman suurin ulkoilmamuseo, hirveän dynaamiselta ei meininki ole viime aikoina vaikuttanut. Pelastukseksi voi tulla syvenevä taloudellinen integraatio EU:n ja USA:n välillä. Vapaakauppasopimus voi tuoda mukavan piristysruiskeen näihin seisoviin vesiin.
 
Aika hyvä kirjotus, paitsi että vaikka venäjä olisikin heikko, niin kai sillä edelleen olisi intresseitä itämeren suhteen. Hyvät naapurisuhteet täytyy ehdottomasti olla venäjän kanssa. Onneksi meillä ei ole lepardin kaltaisia johtajia viroissa jotka taitavat itsekin vaan uskoa raakaan voimaan.
 
Hyvät naapurisuhteet täytyy ehdottomasti olla venäjän kanssa.

Tangoon tarvitaan aina kaksi ja niihin "hyviin naapurisuhteisiin" kummankin osapuolen tahto. Venäjällä ei ole mitään tarvetta ylläpitää mitään erityissuhdetta pohjoiseen naapuriinsa, Kremlille meidän maireat puheemme ovat yhdentekeviä. Kaveruus kestää tasan niin pitkään kun Kremlissä sitä pidetään hyödyllisenä Venäjälle ja se loppuu samalla hetkellä kun Suomen kyykyttämisestä katsotaan seuraavan jotain etua, vaikkapa sisäpoliittista.

Valtioilla ei ole tunteita, niillä on vain intressejä. Valtiot edistävät intressejään kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla, sodallakin. Jos valtio olisi henkilö, hänet diagnosoitaisiin epäröimättä psykopaatiksi.
 
Paljastan, kenen sanoja nämä olivat. Muokkasin vain sanan Neuvostoliitto pois ja korjasin Saksan sodanajan tappion "Euroopan unionin hajaanuksella". Ote oli nimimerkki Pekka Peitsen (Urho Kekkonen) opportunistisesta takinkääntökirjasta vuodelta 1944. Alkuperäisessä on suomettumisen perusperiaatteet:

(- -) Kolmanneksi on tunnustettava, että Neuvostoliitto on tämän maailmansodan jälkeen Euroopan sotilaallisesti ja poliittisesti johtava suurvalta. Se asema, minkä Saksa sodan alla ja varsinkin sodan kahden ensimmäisen vuoden aikana saavutti Euroopassa, on sodan loppuvaiheissa siirtynyt suurelta osalta Venäjälle. Nimenomaan näin on käynyt Itä-Euroopassa. Suomi kuuluu historiallisesti Länsi-Eurooppaan. Maantieteellisen asemansa perusteella se on idän ja lännen välillä, lähinnä kuuluen Skandinaviaan. Mutta Venäjän intressi päästä Itämerelle aiheuttaa sen, että Suomi, sen vuoksi että hallitsee Suomenlahden pohjoisrannikkoa, kuuluu myös voimakkaan Venäjän luonnolliseen intressipiiriin. Me voimme kaiken tämän kieltää silloin, kun Venäjä on heikko eikä pysty toteuttamaan etujaan, mutta silloin kun meidän on pakko ottaa politiikassamme huomioon voimakkaan Venäjän olemassaolo, ei meillä ole mahdollisuutta kieltää tätä tosiasiaa. Neuvostoliitto on Suomen naapuri ja jää siksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia muuttaa sijaintiamme, meidän täytyy asua, tahdoimme taikka emme, Neuvostoliiton rajanaapurina. Kun pieni kansa ja suuri kansa elävät rajakkain, on tietenkin pienen kansan etujen mukaista, että naapurisuhteet ovat hyvät.
Neljänneksi meidän tulee tunnustaa, tuleva maailmanjärjestys, jonka tarkoituksena on rauhan turvaaminen. Se määrää meidän asemamme ja suhteemme Venäjään. Jos me haluamme ottaa siitä meille määrätyn paikan itsenäisten valtakuntien joukossa, merkitsee se läheistä yhteistyötä ei vain johtavan suurvaltaryhmän vaan nimenomaan juuri Venäjän kanssa.

- -

Kun suoritamme Suomen ja Neuvostoliiton välisten tulevien suhteiden tarkastelua, emme voi jättää huomioon ottamatta eräitä sisäpolitiikkaan vaikuttavia seikkoja. Luottamuksen syntyminen on kaksipuolinen toimi. Ei riitä, että toinen osapuoli rehellisesti pyrkii aikaansaamaan hyvät suhteet, välttämätöntä on, että sen vilpittömyyteen luotetaan vastapuolen taholla.

Suomen tulevan ulkopolitiikan edesvastuullisena tehtävänä onkin kansan mielipiteen muokkaaminen, jotta suomalaiset voisivat antaa varauksettoman kannatuksensa hyvän naapuruuden politiikalle Neuvostoliittoa kohtaan.

:D:D
 
Viimeksi muokattu:
Aika hyvä kirjotus, paitsi että vaikka venäjä olisikin heikko, niin kai sillä edelleen olisi intresseitä itämeren suhteen. Hyvät naapurisuhteet täytyy ehdottomasti olla venäjän kanssa. Onneksi meillä ei ole lepardin kaltaisia johtajia viroissa jotka taitavat itsekin vaan uskoa raakaan voimaan.
Komppaan Minutemania, nämä hyvät suhteet jutut tarkoittavat lähinnä vasallin roolia.
Venäjä ei etsi, tai halua tasaveroista komppania, vaan alisteisessa asemassa olevia vasalleja. Jonkun mielestä tällainen voi olla toivottavaakin, mutta itse en tuollaista halua.
Toteankin toivovani puolestaan johtajiltamme voimaa ja näkemystä olla juuri vahvoja ja vievän meidät Natoon. Herra tykkimies saa olla vapaasti erimieltä. Vapaassa maailmassa se kun on sallittua, toisin kun Putin-maassa.
 
Sitten kun liitytte Natoon niin samalla voitte sitten pyytää tänne ohjuskilpeä Naton tukikohtia ja ydinaseita, niin saatte nukuttua yönne rauhassa vai saatteko?

Tangoon tarvitaan aina kaksi ja niihin "hyviin naapurisuhteisiin" kummankin osapuolen tahto. Venäjällä ei ole mitään tarvetta ylläpitää mitään erityissuhdetta pohjoiseen naapuriinsa, Kremlille meidän maireat puheemme ovat yhdentekeviä. Kaveruus kestää tasan niin pitkään kun Kremlissä sitä pidetään hyödyllisenä Venäjälle ja se loppuu samalla hetkellä kun Suomen kyykyttämisestä katsotaan seuraavan jotain etua, vaikkapa sisäpoliittista.

Valtioilla ei ole tunteita, niillä on vain intressejä. Valtiot edistävät intressejään kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla, sodallakin. Jos valtio olisi henkilö, hänet diagnosoitaisiin epäröimättä psykopaatiksi.

Koskeeko tämä vain venäjää, vai pitääkö meidän olla huollissaan myös ruotsista? Edelleen sanon että pitää olla hyvät suhteet, myös itään päin, ilman mitään Naton sapelin kalistelua ja uhoa..
 
Venäjä nyt ei ole suurvalta muuten kuin maantieteelliseltä kooltaan. Sotilaallisesti jos rivissä olevien sotilaiden ja nykyaikaisen kaluston määrää ynnäillään niin Venäjä on merkittävä tekijä mutta jos verrataan sitä vaikkapa NATO:n eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaalliseen potentiaaliin niin pieniä ovat silakat joulukaloiksi.

Pelkästään Brittiarmeijan ja Bundeswehrin yhteenlaskettu kapasiteetti syvimmän rauhan aikana menee Venäjän armeijan kapasiteetin yli. Briteillä on armeijan rivissä noin 150 000 miestä, saksalaisilla 185 000 ammattilaista ja epäilemättä reservistä saadaan nopeasti muutama kymmenen tuhatta ukkoa riviin jos tarve vaatii. Lisäksi pitää huomioida että näistä luvuista puuttuu laivaston ja ilmavoimien henkilöstö.

Turha painella paniikkinappulaa ja huutaa että ne jyrää meitin. Venäläisillä on rivissä noin neljännesmiljoona ammatti- tai sopimussotilasta. Askettäin ilmoittivat tavoittelevansa määrän tuplaamista. Edellisen kerran kun armeijaa pistettiin uusiin kuoseihin, tavoite oli miljoona ammattisotilasta josta toteutui tuo neljännes.

Venäjällä on muodostunut lentäväksi lauseeksi Jeltsinin aikaisen pääministerin, Viktor Tsernomyrdinin tokaisu:"Haluttiin että kävisi parhain päin, mutta kävi kuten aina." Veikkaan että tämä tulee kuvaamaan myös Venäjän armeijan modernisointihanketta.

Venäjä ei ehkä tänään vielä ole, mutta huomenna jo alkaa olemaan vahva sotilaallinen suurvalta. Jos eilen uutisoitiin että nyt haetaan nejännesmiljoona ammattisotilasta lisää pääpainon ollessa maahanlaskujoukoissa,niin aika huolestuttava kehitys se on. Tarkoittaa puolen miljoonan ammattisotilaan joukkoa ja kalusto uusiutuu kokoajan.
Täytyy muistaa että kukaan ei pysty helpolla selviämään sen jättimäisen Neuvostoromuarmeijan modernisoinnista. Se on aivan mieletön työsarka.

Eikä ole helppo homma saada värvättyä noin isoa joukkoa ammattisotilaita. Mutta kyllä ne sen tekee, tavalla tai toisella. Ehkä aikataulu 2017 voi vähän myöhästyä.
Epäillä sitä ei kuitenkaan sovi. Siellä on laitettu terveydenhoito ja muut palvelut toissijaiseksi. Öljytulot menevät armeijalle.

Ennemmin pitäisi huolestua siitä mitä se tulee tarkoittamaan lähitulevaisuudessa. Agenda on ollut kokoajan armeijan kuntoon laittaminen. Sitä ei peitellä.
Juuri tuo voimasuhteiden epätasapaino Natomaiden kanssa on se joka motivoi Putinia. Ei voi olla suurvalta ja ottaa asemaansa pallolla ellei ole suurvallan armeijaa. Tavalla tai toiselle se tulee myös.
 
Tämmönen näkemys kirjoiteltu facebookissa.

Veli-Pekka Kortelainen
12. toukokuuta kello 16:18 ·
Suurimpien mahtien, USA:n, EU:n ja Venäjän lyhyen tähtäimen intressit näyttävät menevän Ukrainan kriisin suhteen yksiin, mikä on helvetin pelottavaa:

Venäjä haluaa vähintäänkin Itä-Ukrainan itselleen, koska se on olennainen osa ns. euraasialaista talousvyöhykettä, jota ilman Venäjä ja vireillä oleva euraasialainen vapaakauppavyöhyke ei pärjää. Sotilasmuskelien pullistelu tässä asiassa nostaa Venäjän profiiilia USA:n vallan haastajana ja sen asemaa ja sotilaallista vaikutusvaltaa Aasiassa.

Venäjän ja USA:n intressiristiriidan luoma vastakkainasettelu ja "talouden kylmän sodan" uhka on USA:n etu: Se haluaa tiivistää NATO:a ja pitää yllä Euroopan ja USA:n välistä sidettä ja riippuvuutta. USA haluaa eristää mielellään kokonaan Venäjän Euroopasta. Taloussota ja halvemman kaasun tuonnin lakkaaminen Venäjältä olisi USA:n etu, sillä se tekisi EU:n riippuvaiseksi USA:n kalliimmasta liuskekaasusta ja eristäisi Venäjää lännestä.

EU:n välitön intressi EU-vaalien alla on kriisin kärjistäminen, sillä Venäjän uhka tiivistää EU-maita yhteen ja EU-vastaiset sekä kansallismieliset, joiden kanssa Venäjä on tehnyt varovaista yhteistyötä, voidaan leimata Venäjän kätyreiksi ja Euroopan vihollisiksi. Kriisi saattaa lisäksi avata EU-eliitille mahdollisuuden poikkeustilan varjolla pistää täysimittainen liittovaltio pystyyn, ja hoidella EU-kriittiset sekä kansallismieliset "Venäläismielisenä 5. kolonnana" pois maisemaa rumentamasta, tarvittaessa samoin konstein kuin mitä Kiovan hallinto tekee Itä-Ukrainassa.

Pidemmällä tähtäimellä kuitenkin:

EU haluaa vähentää riippuvuutta Venäjästä, muttei tulla riippuvaiseksi USA:sta, sillä täysimmittainen taloussota ja kaasun tuonnin lakkaaminen idästä suistaisi Saksan talouden ja EU:n talouden kuilun reunalta syvälle lamaan, ja riippuvuus kalliista jenkkikaasusta estäisi EU:ta tulemasta taloudelliseksi kilpailijaksi/uhkaksi USA:n mahdille (Siksi Saksa lakannee pelaamasta USA:n pussiin, jos taloussota kiihtyy).

Venäjän eristäminen lännestä ajaa Venäjän Kiinan syliin, ja Venäjän raaka-ainevirran täysimittainen käåäntyminen itään takaisi Itä-Aasian nousun maailman johtavaksi talousalueeksi ja lopettaisi lännen sekä dollarin ylivallan, joten USA:n tämänhetkinen politiikka Venäjän suhteen kusee pidemmällä tähtäimellä Washingtonin omille kintuille. Siksi USA:kin liennyttänee jossain välissä linjaa, nyt kovista puheista huolimatta.

Venäjä haluaa mieluummin yhteistyötä ja taloussuhteita Eurooppaan (erityisesti Saksaan) kuin itään, joten se pyrkii saamaan Ukrainan ilman että taloussuhteen Keski-Eurooppaan katkeavat ja siksikin nyt EU-vaaleissa hyväksikäyttää/tukee kansallismielisiä ja EU-kriittisiä, erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa, koska se ei halua yhtenäistä vahvaa EU:ta (kuten ei USA:kaan!).

Lyhyesti:

- Kriisin kärjistyminen jonkin verran nykyisestä on erityisesti USA:n melko paljon EU-eliitin ja jossain määrin Venäjän yhteinen intressi. Sen sijaan EU-kriittisten ja kansallismielisten intressi se ei ole.

- Kriisin kärjistyminen pidemmälle on vain Kiinan sekä melko paljon USA:n intressi, mutta ei EU:n intressi.

- Kriisin kärjistyminen Ukrainassa niin pitkälle, että Venäjä ajautuisi Kiinan kainalloon olisi edullinen vain Kiinalle/Itä-Aasian taloudelle, ja myrkkyä koko lännelle, sekä tukalaa Venäjälle.
 
No minäpä avattareni velvoittamana teen vähän vaihtoehtohistoriaa: :cool:

Tämän puheen Kekkonen pitää kuvitteellisessa syyskuussa - 44

Meidän ei tarvitse välittää Neukuista paskaakaan. Mahtava aseveljemme Saksa auttaa meitä saavuttamaan lopullisen voiton ikiaikaisesta vihollisesta. Olemme luvanneet Saksalle, että taistelemme Niebelungen hengessä Siunattuun tappiin asti. Korruptoitunut Usa ja degeneroitunut Britannia ovat vähäisiä vihollisia, Neuvostoliitto onkin enää suupala, kunhan uudet panssariarmeijat heitetään kentälle.

Lopulliset rauhanehdot tulee siis määrittämään Suomi ja Saksa. Ja vaikka miten huonosti kävisi, emme koskaan tule nöyrtymään minkään valtion edessä vaan kuolemme mieluummin sukupuuttoon. Mikään ei ole pahempaa kuin suomettuminen. Mieluummin sukupuutto kuin se.

Ja jos tasapeliin päädytään, niin emme luo minkäänlaisia suhteita neukkulaan. Ehei, etsimme jonkun uuden liittolaisen, ja pannaan homma taas tulille. Mieluummin syödään yhden sukupolven verran pettua kuin ukrainalaista perunaa ja vehnää. Maukkaita gruusialaisia liköörejä tosin voimme ehkä hankkia.

Eli neukkula ei tule pysymään naapurissa. Ja jos pysyykin, niin Itämerelle sillä ei ole mitään asiaa, koska emme salli sitä. Missään tapauksessa emme ota huomioon sen intressejä, eikä tarvitsekaan, koska mahtavan Saksan apu takaa meille itsemääräämisoikeuden.

Sori vonka, oli pakko. Vaihtoehtohistoriat ovat vaan niin jees. :)
 
Sitten kun liitytte Natoon niin samalla voitte sitten pyytää tänne ohjuskilpeä Naton tukikohtia ja ydinaseita, niin saatte nukuttua yönne rauhassa vai saatteko?

Koskeeko tämä vain venäjää, vai pitääkö meidän olla huollissaan myös ruotsista? Edelleen sanon että pitää olla hyvät suhteet, myös itään päin, ilman mitään Naton sapelin kalistelua ja uhoa..

Valtiot eroavat tässä suhteessa toisistaan ainoastaan niiden käsissä olevan keinovalikoiman laajudessa ja potentiaalissa suhteessa vastaanottavan osapuolen keinovalikoimaan ja kapasiteettiin. Kaikki valtiot ovat psykopaatteja, isommat valtiot toimivat heikompiaan kohtaan kuin gangsterit ja pienemmän isompiaan kohtaan kuin huorat. Moraalilla ja eettisyydellä ei ole sijaa reaalipolitiikassa eikä hyvillä suhteilla ole mitään painoarvoa. Ne ovat teatteria jolla voidaan esimerkiksi tuudittaa seuraavan valloitussodan kohde valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja laiminlyömään puolustus.

Puheet NATO tukikohdista, ydinaseista ja ohjuskilvistä ovat olkinukke. Niitä ei ole Baltiankaan maissa joten miksi niitä Suomeen tulisi? Niille ei ole tarvetta.

Tarvetta sen sijaan olisi huoltovarmuuden takaamisessa, tiedustelutiedoissa ja ennen kaikkea nykyaikaisten asejärjestelmien määrässä; Yöunieni laatu saattaisi inan verran parantua jos tietäisin että esimerkiksi tilanteen kriisiytyessä NATO:n varastoista meille lainattaisiin vaikka pari sataa leopardia, Patriot -ohjuspatteristo, satakunta M270 MLRS -lavettia ajanmukaisine ohjuksineen, laivalastillinen stingereitä sekä sodanjohdolle luonnollisesti reaaliajassa kaikki se tiedustelutieto jota NATO:n anturit keräävät. Norjanmerelle asettuva lentotukialuksen johtama taisteluosatokin olisi kiva kuten Itämerelle pari risteilyohjuksia ampumaan kykenevää laivasto-osastoa, toinen Suomenlahdelle ja toinen blokkaamaan Kalinigrad. Tuo olisi jo sen suuruusluokan game changer ettei Suomen sotilaallinen painostus maksaisi vaivaa, valloitusyrityksestä puhumattakaan.

Miehiähän meillä on reservissä käyttämään NATO:n asejärjestelmiä ja lisää koulutetaan koko ajan, rautaa vaan on turhan vähän joten ihan turha on aloittaa sitä perinteistä itsesääli-itkua tuhertavaa tilitystä että ei ne kuitenkaan halua lähettää sotilaitaan hakkaamaan päätään karjalan mäntyyn.
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Venäjä ei ehkä tänään vielä ole, mutta huomenna jo alkaa olemaan vahva sotilaallinen suurvalta. Jos eilen uutisoitiin että nyt haetaan nejännesmiljoona ammattisotilasta lisää pääpainon ollessa maahanlaskujoukoissa,niin aika huolestuttava kehitys se on. Tarkoittaa puolen miljoonan ammattisotilaan joukkoa ja kalusto uusiutuu kokoajan.
.....
Ennemmin pitäisi huolestua siitä mitä se tulee tarkoittamaan lähitulevaisuudessa. Agenda on ollut kokoajan armeijan kuntoon laittaminen. Sitä ei peitellä.
Juuri tuo voimasuhteiden epätasapaino Natomaiden kanssa on se joka motivoi Putinia. Ei voi olla suurvalta ja ottaa asemaansa pallolla ellei ole suurvallan armeijaa. Tavalla tai toiselle se tulee myös.

Putinin ego kirjoittaa shekkejä joita Venäjä ei pysty lunastamaan.

Venäjän talous on kokoluokaltaan Italian kanssa samassa sarjassa eivätkä nykyiset tempaukset ainakaan hetkeen ruoki markkinoiden luottamusta joten perunakuuri jatkuu. Sotilaan ammatti ei ole Venäjälläkään nuorison toivelistan kärjessä joten rekrytointiongelmat ovat ihan samanlaisia kuin muissakin ammattiarmeijaan luottavassa maassa. Penalin terävimmät kynät eivät vapaaehtoisesti lähde simputettavaksi ja Venäjän armeijan maine tässä suhteessa on patamusta.

Venäläisillä on tapana antaa mahtipontisia julistuksia ja laatia suuria kunnianhimoisia suunnitelmia joihin rahkeet eivät sitten riitä. Sotilasteknologia kallistuu ja itsensä irralleen kaikesta vähänkään sotilsteknologiaan haiskahtavasta yhteistyöstä Ukrainassa ulos pelanneen Venäjän on pakko asettaa kehityksen tahdissa pysyäkseen tälle saralle kohtuuttomia panoksia muun yhteiskunnan tappioksi. Kärjistäen suuri osa siitä rahasta mitä raaka-aineiden ja enrgian viennistä saadaan (ja mitä ei vedetä välistä) pumpataan aseteollisuuteen ja armeijalle eikä yhteiskunnan kehittämiseen. Venäjän korruptiokulttuurin tuntien, näistäkään rahoista ei varsinaiseen käyttöön riitä kuin rippeet.
 
Venäjä nyt ei ole suurvalta muuten kuin maantieteelliseltä kooltaan. Sotilaallisesti jos rivissä olevien sotilaiden ja nykyaikaisen kaluston määrää ynnäillään niin Venäjä on merkittävä tekijä mutta jos verrataan sitä vaikkapa NATO:n eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaalliseen potentiaaliin niin pieniä ovat silakat joulukaloiksi.

Pelkästään Brittiarmeijan ja Bundeswehrin yhteenlaskettu kapasiteetti syvimmän rauhan aikana menee Venäjän armeijan kapasiteetin yli. Briteillä on armeijan rivissä noin 150 000 miestä, saksalaisilla 185 000 ammattilaista ja epäilemättä reservistä saadaan nopeasti muutama kymmenen tuhatta ukkoa riviin jos tarve vaatii. Lisäksi pitää huomioida että näistä luvuista puuttuu laivaston ja ilmavoimien henkilöstö.

Turha painella paniikkinappulaa ja huutaa että ne jyrää meitin. Venäläisillä on rivissä noin neljännesmiljoona ammatti- tai sopimussotilasta. Askettäin ilmoittivat tavoittelevansa määrän tuplaamista. Edellisen kerran kun armeijaa pistettiin uusiin kuoseihin, tavoite oli miljoona ammattisotilasta josta toteutui tuo neljännes.

Sinulla näkyy olevan vaikeita ongelmia faktojen kanssa. Ensinnäkin kannattaisi tarkistaa suurvallan määritelmä.

Toisekseen vertailet asevoimien vahvuuksia virheellisesti. Saksan maavoimien rauhanajan vahvuus on reilu 60 000 sotilasta, reilu 180 000 sisältää kaikki aselajit. Briteillä maavoimien vahvuus n. 100 000 ja asevoimien kokonaisvahvuus 200 000. Venäjän maavoimien vahvuus taas on rauhanaikana vajaa 300 000 + 35-40 000 eliittisotilasta laskuvarjojoukkojen muodossa, jotka eivät ole maavoimien alaisuudessa, mutta tekevät samoja hommia pitkälti. Asevoimien kokonaisvahvuus sen sijaan reilu 750 000 miestä. Toisin kuin tuossakin kohtaa sekoilet faktojen kanssa, Venäjä ei jäänyt miljoonan miehen tavoitteestaan yhteen neljäsosaan vaan yhden neljäsosan. Ja kun otetaan reservit lukuihin mukaan, niin ero muuttuu vielä paljon radikaalimmaksi. Saksan ja brittien reservit on yhteensä reilu 300 000, kun Venäjän reservi on yli 2 miljoonaa miestä. Sekin pitäisi ehkä ottaa huomioon, että Venäjällä on sisäministeriön alaisuudessa erikseen vielä enemmän miehiä kuin Saksalla ja Britannialla maavoimissa yhteensä, ja niitä joukkoja käytetään valloitetun alueen väestön rauhoittamiseen. Esim. tässä Ukrainan tilanteessa erityistä huolta herätti nimenomaan se, että Venäjä mobilisoi noita sisäministeriön joukkoja.

Minuteman kirjoitti:
Venäjän talous on kokoluokaltaan Italian kanssa samassa sarjassa

Yhtä oikein olisi sanoa, että Venäjän talous on samassa sarjassa Ranskan ja Britannian kanssa eli 8. suurin maailmassa nominaalisesti. Italiaan vertaaminen on vaan tehokkaampi retorinen keino, kun Italian talouden suuruutta ei moni tiedä. Ostovoimapariteetilla korjattunahan Venäjän talous on 6. suurin ja Maailmanpankin mukaan käytännössä samankokoinen Saksan kanssa. Ostovoimapariteetin käyttäminen on myös monella tapaa paljon mielekkäämpää, koska Venäjä esim. aseensakin rakentaa 99% itse eli se on hyvin pitkälti Venäjän rajojen sisällä tapahtuvaa aktiviteettia, missä ostovoimapariteetti oleellisesti kuvaamapi kuin nimellisarvoinen määritelmä.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)
 
Valtiot eroavat tässä suhteessa toisistaan ainoastaan niiden käsissä olevan keinovalikoiman laajudessa ja potentiaalissa suhteessa vastaanottavan osapuolen keinovalikoimaan ja kapasiteettiin. Kaikki valtiot ovat psykopaatteja, isommat valtiot toimivat heikompiaan kohtaan kuin gangsterit ja pienemmän isompiaan kohtaan kuin huorat. Moraalilla ja eettisyydellä ei ole sijaa reaalipolitiikassa eikä hyvillä suhteilla ole mitään painoarvoa. Ne ovat teatteria jolla voidaan esimerkiksi tuudittaa seuraavan valloitussodan kohde valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja laiminlyömään puolustus.

Sinähän sen sanoit! Miksi Suuret Nato Maatkaan eritavalla sitten käyttäytyisivät meitä pienempiä kohtaan mitä kirjoittit? Me olisimme sitten Naton vasaaleita ja vieläpä mukana heidän sodissa missä sitten sotivatkaan tulevaisuudessa..
 
Laitan tähän toisen kaverin sanat. Mitä mieltä?

Venäjä on Euroopan yhteisen turvallisuuspolitiikan puuttumisen vuoksi mantereen sotilaallisesti ja poliittisesti johtava suurvalta. Nimenomaan näin on käynyt Itä-Euroopassa. Suomi kuuluu historiallisesti Länsi-Eurooppaan. Maantieteellisen asemansa perusteella se on idän ja lännen välillä, lähinnä kuuluen Skandinaviaan. Mutta Venäjän intressi päästä Itämerelle aiheuttaa sen, että Suomi, sen vuoksi että hallitsee Suomenlahden pohjoisrannikkoa, kuuluu myös voimakkaan Venäjän luonnolliseen intressipiiriin. Me voimme kaiken tämän kieltää silloin, kun Venäjä on heikko eikä pysty toteuttamaan etujaan, mutta silloin kun meidän on pakko ottaa politiikassamme huomioon voimakkaan Venäjän olemassaolo, ei meillä ole mahdollisuutta kieltää tätä tosiasiaa. Venäjä on Suomen naapuri ja jää siksi. Meillä ei ole mahdollisuuksia muuttaa sijaintiamme, meidän täytyy asua, tahdoimme taikka emme, Venäjän rajanaapurina. Kun pieni kansa ja suuri kansa elävät rajakkain, on tietenkin pienen kansan etujen mukaista, että naapurisuhteet ovat hyvät.

Tuleva maailmanjärjestys määrää meidän asemamme ja suhteemme Venäjään. Jos me emme integroidu tiukasti Eurooppaan mutta haluamme ottaa siitä meille määrätyn paikan itsenäisten valtakuntien joukossa, merkitsee se läheistä yhteistyötä ei vain johtavan suurvaltaryhmän vaan nimenomaan juuri Venäjän kanssa.

Tämähän vaikuttaa aivan helvetin hyvältä. Kyllä se Kekkonen onkin ollut viisas. Eikös jopa Kissinger:kin pitänyt Kekkosta varsin taitavana pelaajana, vaikkei muuten miehestä oikein tykännyt. Sitäpaitsi Kekkosella oli ns. "staminaa", mikä on tärkeintä historiallisen kokonaisarvion kannalta.
 
Viimeksi muokattu:
Sinähän sen sanoit! Miksi Suuret Nato Maatkaan eritavalla sitten käyttäytyisivät meitä pienempiä kohtaan mitä kirjoittit? Me olisimme sitten Naton vasaaleita ja vieläpä mukana heidän sodissa missä sitten sotivatkaan tulevaisuudessa..

Suomella on periaatteessa kolme vaihtoehtoa...

1. Venäjä

2. Nato

3. Tunkea pää hiekkaan niin kuin Australialainen emu-lintu
 
Valtiot eroavat tässä suhteessa toisistaan ainoastaan niiden käsissä olevan keinovalikoiman laajudessa ja potentiaalissa suhteessa vastaanottavan osapuolen keinovalikoimaan ja kapasiteettiin. Kaikki valtiot ovat psykopaatteja, isommat valtiot toimivat heikompiaan kohtaan kuin gangsterit ja pienemmän isompiaan kohtaan kuin huorat. Moraalilla ja eettisyydellä ei ole sijaa reaalipolitiikassa eikä hyvillä suhteilla ole mitään painoarvoa. Ne ovat teatteria jolla voidaan esimerkiksi tuudittaa seuraavan valloitussodan kohde valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja laiminlyömään puolustus.

Puheet NATO tukikohdista, ydinaseista ja ohjuskilvistä ovat olkinukke. Niitä ei ole Baltiankaan maissa joten miksi niitä Suomeen tulisi? Niille ei ole tarvetta.

Tarvetta sen sijaan olisi huoltovarmuuden takaamisessa, tiedustelutiedoissa ja ennen kaikkea nykyaikaisten asejärjestelmien määrässä; Yöunieni laatu saattaisi inan verran parantua jos tietäisin että esimerkiksi tilanteen kriisiytyessä NATO:n varastoista meille lainattaisiin vaikka pari sataa leopardia, Patriot -ohjuspatteristo, satakunta M270 MLRS -lavettia ajanmukaisine ohjuksineen, laivalastillinen stingereitä sekä sodanjohdolle luonnollisesti reaaliajassa kaikki se tiedustelutieto jota NATO:n anturit keräävät. Norjanmerelle asettuva lentotukialuksen johtama taisteluosatokin olisi kiva kuten Itämerelle pari risteilyohjuksia ampumaan kykenevää laivasto-osastoa, toinen Suomenlahdelle ja toinen blokkaamaan Kalinigrad. Tuo olisi jo sen suuruusluokan game changer ettei Suomen sotilaallinen painostus maksaisi vaivaa, valloitusyrityksestä puhumattakaan.

Miehiähän meillä on reservissä käyttämään NATO:n asejärjestelmiä ja lisää koulutetaan koko ajan, rautaa vaan on turhan vähän joten ihan turha on aloittaa sitä perinteistä itsesääli-itkua tuhertavaa tilitystä että ei ne kuitenkaan halua lähettää sotilaitaan hakkaamaan päätään karjalan mäntyyn.

Näinpä näin. Tällaisen sopparinhan voi tehdä SITTEN tiukan paikan tullen, ihan niinkuin 1944 Ryti teki Saksan kanssa. Kun meillä on kerta 125 %:n tekninen yhteensopivuus NATO:n järjestelmiin. Ja sen sopparin voi sitten tarpeen tullen pettää, jos tilanne käy tukalaksi, niin kuin kävi 1944 ja unohdettiin mokoma paperinpala. Mutta jos ei ole ihan pakko, niin koitetaan kuikuilla tässä keskellä ilman NATO-täysjäsenyyttä ja vahvistaa Ruåttin kanssa tätä kohtalonyhteyttä niin, että Suomi ottaa mutaportaan hommat ja länsinaapuri voi toimia edelleen valkoiset hanskat kädessään ja painella nappuloita. "Heja grabbar, Tuffa killar!" Luki ruotsinkirjassa aikoinaan. P.S. Ydinaseellinen Pohjola olkoon myös tavoitteemme.
 
Putinin ego kirjoittaa shekkejä joita Venäjä ei pysty lunastamaan.

Venäjän talous on kokoluokaltaan Italian kanssa samassa sarjassa eivätkä nykyiset tempaukset ainakaan hetkeen ruoki markkinoiden luottamusta joten perunakuuri jatkuu. Sotilaan ammatti ei ole Venäjälläkään nuorison toivelistan kärjessä joten rekrytointiongelmat ovat ihan samanlaisia kuin muissakin ammattiarmeijaan luottavassa maassa. Penalin terävimmät kynät eivät vapaaehtoisesti lähde simputettavaksi ja Venäjän armeijan maine tässä suhteessa on patamusta.

Venäläisillä on tapana antaa mahtipontisia julistuksia ja laatia suuria kunnianhimoisia suunnitelmia joihin rahkeet eivät sitten riitä. Sotilasteknologia kallistuu ja itsensä irralleen kaikesta vähänkään sotilsteknologiaan haiskahtavasta yhteistyöstä Ukrainassa ulos pelanneen Venäjän on pakko asettaa kehityksen tahdissa pysyäkseen tälle saralle kohtuuttomia panoksia muun yhteiskunnan tappioksi. Kärjistäen suuri osa siitä rahasta mitä raaka-aineiden ja enrgian viennistä saadaan (ja mitä ei vedetä välistä) pumpataan aseteollisuuteen ja armeijalle eikä yhteiskunnan kehittämiseen. Venäjän korruptiokulttuurin tuntien, näistäkään rahoista ei varsinaiseen käyttöön riitä kuin rippeet.
Osittain noin, mutta näin pienessä maassa helposti unohtuu suurvaltojen resurssit. Mikä tahansa G7-maa, mukaanlukien Italia, saisi melkoiset asevoimat jalkeille jos alkaisi määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti varustautumaan. Toisin kuin Italiassa, Venäjällä on tähän myös perinteitä joiden pohjalle rakentaa.

Sotshin kisojen älyttömästä 50 miljardin euron budjetista ehkä kolmannes katosi korruption pohjattomaan kitaan. Silti infraa ja kisapaikkoja rakennettiin massiiviset määrät. Samoin käynee armeijalle: uudistus etenee suunniteltua hitaammin ja rahaa palaa enemmän, mutta lopulta Venäjälle on hankittu pelottavat asevoimat. Nuo aseet eivät myöskään häviä vaikka Putin syrjäytettäisiin, tai tulisi hulluksi, tai mitä ikinä tapahtuisikaan.

Tosin ennustaminen on aina vaikeaa. Putin ei olisi ensimmäinen johtaja joka asevarustelulla ajaa valtakuntansa täyteen konkurssiin.
 
Back
Top