Onhan se tietysti ajoneuvokäyttöä miettien kiva että valonvahvistinputken voi kääntää sivulle eikä ylös mutta siihen tuo vähän jääkin. Miksi on pitänyt tehdä vv:lle epästandardi kiinnitysjalka jne.? Jo alkaa riittämään se, että suomalaiset suunnittelevat epästandardin vehkeen, joka ei ole edes hyvä ja sitten itketään hintoja kun ei voida ostaa bulkkikamaa. En oikein ymmärrä miksi suomalaisten pitää itse kehittää, jos niitä ei aiota edes myydä muille sen sijaan että ostettaisiin laadukasta standardibulkkikamaa, jonka kehitysmaksut on jo maksettu!
Se VV:n luku 2000 ja nykyinen vuosiluku kertoo jo kaiken siitä, että jos tuossa ajassa ei ole saatu edes operatiivisia joukkoja saati varusmiehiä varustettua vv:lla niin ei se kyllä tule tapahtumaan koskaan.
Tästä paistaa samantien, ettet ole pahemmin valonvahvistinta kypärässä kannellut (vähän niinkun tuen tuota vikaa kommenttiasi jo itsekin

) . Sivulle ja yläviistoon käännettäessä laite saadaan paremmin pois tieltä ja lähemmäs pään massakeskipistettä, jolloin se ei epätasapainota kypärää niin pahasti. Sivulla se on paremmin suojassa myös kolhuilta ja madaltaa taistelijan profiilia pituussuunnassa. Samoin kahden okulaarin käyttö onnistuu tarvittaessa niin, että vain toisen voi kääntää silmältä pois. Virtalähdehuollon kannalta se, että kaikki kypärässä olevat apulaitteet saavat virtansa samoista kiskoista on iso boonus. Miinuksena sitten tietenkin se, että jos järjestelmä pimenee, lähtee virta kaikista apulaitteista. Itse mieluiten kannan ylimääräisiä pattereita kuin tällaista keskitettyä virtajärjestelmää, jollei siihen saada ympättyä nykyistä paljon huomattavampia etuja paristorulettiin verrattuna.
Suunnittelusta olen sinänsä AIVAN samaa mieltä. Hyvänä esimerkkinä nykyisin käytössä olevat, ameriikan vehkeistä käytännössä kopioidut kikkareet, jotka on kumminkin tehty milli sinne tänne eritavalla, jolloin et esimerkiksi Tornin omistamaan, omatuotanto-kiinnikkeiseen Ops-coren kypärään saa jenkkiVV:n jalkaa. Olishan se kauheeta, jos PV ei olis näissä vehkeissä riippuvainen MILLOGista. Julkishallinto luo hirviöitä, jotka syövät omat isäntänsä...
Joukkotuotannosta sen verran vielä, että homma menee nykyisellään, poikkeuksia lukuunottamatta näin:
-Palvelukseen astutaan ennalta määrättyyn perusyksikköön, esimerkiksi KAIPR/KAIJP tapauksessa Jääkärikomppaniat ja Tiedustelukomppania. Peruskoulutuskausi ryynätään läpi palvelukseenastumisyksikössä ja tänä aikana naarataan johtaja- ja erikoiskoulutettavat tästä sakista. Jäljelle jäävä osa hakeutuu ja määrätään talossa tuotettavan SA-yksikön eri miehistötehtäviin, joiden koulutus annetaan pääasiallisesti samassa talossa seuraavan 4 kk aikana E- ja J-kausilla.
Eli tässä vaiheessa ei tapahdu enää mitään kaikenkattavaa "paikkaa vaihda, tehtävä ilmoita" karuselliä koko joukko-osaston mittakaavassa. Joitakin yksikönvaihdoksia voi toki olla edessä, esim. B-miehet yleensä kerätään joko yhteen yksikköön joukko-osastossa komennustoimintaa pyörittämään, tai tukeviin aselajeihin tehtäviin, joissa tämä palvelusluokka ei ole este. Aina asia ei ole näin ja aselajista riippuen Bemarit jatkavat omassa yksikössään. A-miehiäkin jonkin verran vaihdellaan perusyksiköiden kesken, halukkuuksien ja erityissyiden perusteella ja etenkin, jos keskeyttämisprosentti vaihtelee älyttömästi eri yksiköiden välillä. Pääasiassa siis sodit samojen naamojen kanssa koko palveluksesi ajan, toki p-kauden jälkeen pakka sekoitetaan kerran, mutta lopun ajasta ympärillä pyörivät rynkky-tynkkyset ovat suht vakiot. Kummasti luo yhteenkuuluvuutta ja ehtii tuossa jo muodostua partiotasolta asti vakioituja toimenpiteitä joukon sisällä.
- johtajakoulutukseen valitut kootaan joko omaan erilliseen AuK:n, tai perusyksikön tiloissa Joukkotuotettavan yksikön kanssa samaan aikaan majailevaan AuK-linjaan. Erikoisemmat, esim. huolto/lääkintä yms. AU-koulutukset annetaan kootusti Huoltokomppanian tms. kursseilla. KAIJP tapauksessa 3.JK:hon kootaan pataljoonan AuK:n valitut.