Taisteluhelikopterit

[Huhta]

Lännessä ainoat uskottavat taisteluhekot ovat siis Apache ja Cobra- variantit. Jos otetaan kaupallinen heko ilman kunnollista panssarointia niin se ei tule toimimaan kyllä taistelussa. Hiekkamaasodat on eriasia.

Esittäisin vastakkaisen näkökannan panssarointiin - panssaroinnista on nimenomaan enemmän hyötyä "hiekkamaasodissa" kuin sodittaessa vertaisia valtioita vastaan.

Konventionaalisessa sodankäynnissä jalkaväen aseet ja ammusilmatorjunta ovat vaaraksi helikopterille suunnilleen samaan tapaan kuin 50 vuotta sitten, mutta samaan aikaan ohjusten muodostama uhka on kasvanut huomattavasti (hävittäjien look-down-tutkat ja BVR-ohjukset, ilmatorjuntaohjusten kehittyminen). Eikä ilmeisesti juuri mikään panssarointi ole tehokas suojaamaan helikopteria ohjusuhalta - tai näin olen ainakin ymmärtänyt.

Sen sijaan kapinallisilla ja monilla paariavaltioilla ei (käytännössä) ole ilmavoimia ja mahdolliset ilmatorjuntaohjukset ovat ikivanhaa tekniikkaa. Tällaisessa ympäristössä uhka tulee paljon selvemmin ammusilmatorjunnasta, jolloin panssaroinnista voi olla paljonkin hyötyä tappioiden välttämisessä.

Sinänsä noissa siviilihelikoptereiden ja kuljetushelikopterien pohjalle rakennetuissa systeemeissä on puutteensa. Esimerkiksi kunnollista, käänneltävää konetykkiä ei taida olla missään. Panssaroimattomalla kopterilla on muutenkin ikävä lentää raketti- tai tykkirynnäkköä tykistön tuliasemiin tai lentokenttää suojaavien joukkojen niskaan. Mutta jos taisteluhelikopteria ajatellaan etenevien panssarikiilojen pysäyttäjänä (tyyliin Fulda Gap), niin asiallisesti varustettu siviilikopteri pst-ohjuksilla ja laserohjatuilla raketeilla voi olla kohtuullisen kustannustehokas ratkaisu.

 

[Einomies1]

Esittäisin vastakkaisen näkökannan panssarointiin - panssaroinnista on nimenomaan enemmän hyötyä "hiekkamaasodissa" kuin sodittaessa vertaisia valtioita vastaan.

Konventionaalisessa sodankäynnissä jalkaväen aseet ja ammusilmatorjunta ovat vaaraksi helikopterille suunnilleen samaan tapaan kuin 50 vuotta sitten, mutta samaan aikaan ohjusten muodostama uhka on kasvanut huomattavasti (hävittäjien look-down-tutkat ja BVR-ohjukset, ilmatorjuntaohjusten kehittyminen). Eikä ilmeisesti juuri mikään panssarointi ole tehokas suojaamaan helikopteria ohjusuhalta - tai näin olen ainakin ymmärtänyt.

Sen sijaan kapinallisilla ja monilla paariavaltioilla ei (käytännössä) ole ilmavoimia ja mahdolliset ilmatorjuntaohjukset ovat ikivanhaa tekniikkaa. Tällaisessa ympäristössä uhka tulee paljon selvemmin ammusilmatorjunnasta, jolloin panssaroinnista voi olla paljonkin hyötyä tappioiden välttämisessä.

Sinänsä noissa siviilihelikoptereiden ja kuljetushelikopterien pohjalle rakennetuissa systeemeissä on puutteensa. Esimerkiksi kunnollista, käänneltävää konetykkiä ei taida olla missään. Panssaroimattomalla kopterilla on muutenkin ikävä lentää raketti- tai tykkirynnäkköä tykistön tuliasemiin tai lentokenttää suojaavien joukkojen niskaan. Mutta jos taisteluhelikopteria ajatellaan etenevien panssarikiilojen pysäyttäjänä (tyyliin Fulda Gap), niin asiallisesti varustettu siviilikopteri pst-ohjuksilla ja laserohjatuilla raketeilla voi olla kohtuullisen kustannustehokas ratkaisu.

Mielipiteitä saa olla kyllä. Kaikenlaista on veikkailtu suojauksen osalta niin tankeissa kuin muissakin ajoneuvoissa. Panssaroinnin tarve ei ole hävinnyt minnekkään silti. Taistelukentällä ja sen lähialueilla lentää kaikenlaista sirpaleista ohjuksiin ja pommeihin ja vähän joka suuntaan.

On aika selvää että siinä missä muutama sirpale tekee kevyestä komposiittirungoista reikäjuustoa, vaurioittaa koneen herkkiä järjestelmiä ja mahdollisesti estää koneen lentoonlähdön/lennon, panssaroitu kone voi toimia melko edelleen suurella todennäköisyydellä huoletta.
Yhtä lailla siinä joukkojen päällä ja edellä suojaamassa toimiva siviilikone voidaan laittaa sarjalla itkk:n paukkuja alas tai pakottaa laskuun, kun panssaroitu ja tulivoimaisempi tst-versio voi rummuttaa takaisin ja jatkaa tukikohtaansa (ja taistella taas seuraavana päivänä). Sodassa nämä siviiliaikana tehdyt fiksut päätökset maksetaan niin useasti verellä.

Euroopan valtioiden kyky tajuta sodan totaalisuutta on tässä nahkapäätöksessä se juttu, ei muuta. Samaa onanointia kuin taisteluvaunuista luopumiskeskustelussa. Tässä on kyykänneet tosin USMC ja brittihallituskin(Challenger-päivityksen määrä). Britit ja USA eivät vielä ole sentään ilmoittaneet WAH-64 ja AH-64E kopterien määrän leikkaamisesta tai luopumisesta niistä kustannussyistä tai liian kalliina+turhina.

 

[Huhta]

Mielipiteitä saa olla kyllä. Kaikenlaista on veikkailtu suojauksen osalta niin tankeissa kuin muissakin ajoneuvoissa. Panssaroinnin tarve ei ole hävinnyt minnekkään silti. Taistelukentällä ja sen lähialueilla lentää kaikenlaista sirpaleista ohjuksiin ja pommeihin ja vähän joka suuntaan.

On aika selvää että siinä missä muutama sirpale tekee kevyestä komposiittirungoista reikäjuustoa, vaurioittaa koneen herkkiä järjestelmiä ja mahdollisesti estää koneen lentoonlähdön/lennon, panssaroitu kone voi toimia melko edelleen suurella todennäköisyydellä huoletta.
Yhtä lailla siinä joukkojen päällä ja edellä suojaamassa toimiva siviilikone voidaan laittaa sarjalla itkk:n paukkuja alas tai pakottaa laskuun, kun panssaroitu ja tulivoimaisempi tst-versio voi rummuttaa takaisin ja jatkaa tukikohtaansa (ja taistella taas seuraavana päivänä). Sodassa nämä siviiliaikana tehdyt fiksut päätökset maksetaan niin useasti verellä.

Jos helikopteri ottaa ohjusosuman, niin vahinko on tyypillisesti enemmän kuin "muutama sirpale". Panssarointi ei siinä kohdin taida paljoa auttaa - jenkithän eivät aikanaan uskaltaneet lähettää Apacheja Serbiaan, kun olkapääohjuksia oli joka niemessä ja notkelmassa. Jälkikäteen ajateltuna varmaankin viisas päätös, kun katsotaan, kuinka monta panssaroitua Mi-28:ia ja Ka-52:ia Venäjä on menettänyt Ukrainassa...

Ammusilmatorjuntaa vastaanhan sillä panssaroinnilla tekee sitten enemmän helikopterin ja miehistön pelastamisen kannalta. Valitettavasti helikoptereiden panssarointi on tyypillisesti rajallista, ainoastaan kaikkein kriittisimpien osuma-alueiden suojana. Muilta osin luotetaan moninkertaistettuihin järjestelmiin, itsepaikkautuviin polttoainesäiliöihin, öljyjen menetyksen jälkeen vähän aikaa kuivana toimivaan vaihteistoon...

Vaikka konekiväärin sarjan ottanut Apache nilkuttaisikin kotiin, se ei todennäköisesti lähde uudelle taistelulennolle enää samana jos seuraavanakaan päivänä. On todellista tuuria, jos kaikki osumat ovat panssaroinnissa eikä mihinkään muualle ole syntynyt vaurioita. Kyllä siinä aikansa menee, kun vaihdetaan hajonneet osat uusiin. Karbala 2003, Apacheilla operoinut lentorykmentti nuoli taistelun jälkeen haavojaan kuukauden ennen paluuta taistelukentälle.

Euroopan valtioiden kyky tajuta sodan totaalisuutta on tässä nahkapäätöksessä se juttu, ei muuta. Samaa onanointia kuin taisteluvaunuista luopumiskeskustelussa. Tässä on kyykänneet tosin USMC ja brittihallituskin(Challenger-päivityksen määrä). Britit ja USA eivät vielä ole sentään ilmoittaneet WAH-64 ja AH-64E kopterien määrän leikkaamisesta tai luopumisesta niistä kustannussyistä tai liian kalliina+turhina.

Pikemminkin tässä on paluu juurille. Kevyehköjen helikoptereiden pohjalle rakennetut panssarintorjuntahelikopterit olivat varsin suosittuja Euroopassa kylmän sodan aikana, mm. Saksa ja Ranska operoivat sellaisia suhteellisen isossa määrin (Tigerit korvasivat sittemmin) samoin kuin Iso-Britannia Lynxia (Apachet korvasivat sittemmin).

Valmistajan mukaan tuohon saksalaisten kopteriin saa muutenkin kaikenlaista selviytymiskykyä parantavaa varustelua, josta kaikkea ei varmaankaan ollut kylmän sodan koptereissa:

Contributing to its survivability are self-sealing fuel tanks, ballistic protection and infrared suppressor, along with crashworthiness designed into the fuselage and seats.

The electronic warfare system and chaff/flare dispensers bring an extra level of protection in high-threat environments.

https://www.airbus.com/en/products-services/helicopters/military-helicopters/h145m

 

[Huhta]

Apachen ympärileikkaus CIRCM-varustelu.

Ukraine War Prompts US Army to Equip Apaches With Laser Protection System

The US Army’s AH-64E Apache attack helicopters have been equipped with a laser protection system against short-range, heat-seeking missiles.

www.thedefensepost.com

Ukraine War Prompts US Army to Equip Apaches With Laser Protection System​

Joe SaballaJanuary 5, 2023
1 minute read



Facebook Twitter LinkedIn Reddit Share via Email Print



The US Army’s AH-64E Apache attack helicopters have been equipped with a laser protection system against short-range, heat-seeking missiles.

Called the Common Infrared Countermeasures (CIRCM), the new system defends against surface-to-air missiles and those from man-portable air defense systems (MANPADS).
The CIRCM entered into full-rate production in 2021 and achieved operational capability in November 2022.

The US Army initially planned to install the system on CH-47F Chinook heavy-lift helicopters, but photo evidence showed Apaches carrying the laser protection system.
According to several reports, the ongoing Russian invasion of Ukraine prompted the US to integrate the defense system into the Boeing-made aircraft.
Washington has reportedly seen MANPADS from Kyiv successfully neutralizing low-flying Russian drones and helicopters, including its Ka-52 Alligators.

Additional Features​

Northrop Grumman’s CIRCM is designed to integrate defensive infrared countermeasures into existing military aircraft.
It consists of a pointer-tracker unit, infrared laser, and system processor unit to effectively engage incoming targets.

The Common Infrared Countermeasures system. Photo: Northrop Grumman
The system works alongside the Common Missile Warning System, which “sees” the missile and alerts pilots through audio and visual cues.

“CIRCM is the lightweight solution to replace the highly combat effective Advanced Threat Infrared Countermeasures system, enabling integration of laser based infrared countermeasures onto smaller aircraft,” the US Army Acquisition Support Center states on its website.

 

[Einomies1]

Jos helikopteri ottaa ohjusosuman, niin vahinko on tyypillisesti enemmän kuin "muutama sirpale". Panssarointi ei siinä kohdin taida paljoa auttaa - jenkithän eivät aikanaan uskaltaneet lähettää Apacheja Serbiaan, kun olkapääohjuksia oli joka niemessä ja notkelmassa. Jälkikäteen ajateltuna varmaankin viisas päätös, kun katsotaan, kuinka monta panssaroitua Mi-28:ia ja Ka-52:ia Venäjä on menettänyt Ukrainassa...

Tietysti omasuojajärjestelmillä on merkitystä, kuten myös taktiikalla. Se miten ja missä toimitaan on ratkaisevaa. Sama homma kuin taistelupanssareilla ja niidenkään aikakausi ei ole päättynyt, eikä pääty tappioista huolimatta. Ei niiden suojauksesta tingitä myöskään. Tykistön roolikaan ei ole vähentynyt.

Vaikka konekiväärin sarjan ottanut Apache nilkuttaisikin kotiin, se ei todennäköisesti lähde uudelle taistelulennolle enää samana jos seuraavanakaan päivänä. On todellista tuuria, jos kaikki osumat ovat panssaroinnissa eikä mihinkään muualle ole syntynyt vaurioita. Kyllä siinä aikansa menee, kun vaihdetaan hajonneet osat uusiin. Karbala 2003, Apacheilla operoinut lentorykmentti nuoli taistelun jälkeen haavojaan kuukauden ennen paluuta taistelukentälle.

Arvasin että tämä melko ainutkertainen tapaus otetaan esille. Tuossa oli muistaakseni Medina-divisjoonan, usean pataljoonan keskitetty tulivoima it-tykkien lisäksi vastassa. Irakilaiset saivat tietoa omiltaan kännyköiden kautta ja isku tiedettiin tarkasti etukäteen eli valmistautumisaikaa oli. 101th Airborne oli käsketty hyökkämään ja pehmittämään Medinan joukkoja (kuten Persianlahdella 1991)ennen US 3rd divisjoonan hyökkäystä.

Apache rykmentin tehtävä oli suorittaa siihen aikaan vielä suosittu deep-attack eli hyökkäys syvälle vihollisen alueelle. Samaan tapaan toimittiin 1991 ja se oli toiminut. Nyt lennettiin vihollisen alueella toimivasta tukikohdasta, joka oli Irakilaisten tiedustelun havaittavissa ja tällä kertaa ilman tykistön etukäteistukea, vihollisen AA-asemien vaimentamiseksi. Tämä oli yksi monista virheistä, kuten Apachien käyttämä hower-tulitus leijunnasta.

Seuraava isku 2 päivää myöhemmin onnistui, koska tykistön valmistelu ja F/A-18 koneet olivat tukemassa pommituksin hyökkäystä. Apachet osoittivat maaleja koneille, ampuivat liikkeestä takaisin ja jälki oli vastapuolella toisenlaista:
The results of the attack were respectable, if not spectacular: seven Iraqi air defense guns destroyed, along with three artillery systems, five radars, and 25 vehicles or other weapons systems. Not one Apache was shot down. Shortly afterward, the 3rd Infantry Division slashed through the Medina on its way toward Baghdad.

Apachet tekivät paljon töitä Irakissa ja niiden rekordi oli reippaasti plussan puolella.
There was more shooting during close air support missions, when ground troops from the 101st and the 3rd Infantry Division were battling Iraqi units. As those troops punched through areas such as the Ramadi Gap, al Hillah, and Karbala, Apaches often hovered “over the shoulder” of ground units, guarding their flanks, protecting supply lines, and conducting standoff attacks of enemy troops up to five miles ahead. At al Hillah, for instance, an Apache company from the 101st “fought very, very hard,” according to Petraeus, and was a key factor in the defeat of a Republican Guard battalion. Eight helicopters took fire.

In a half-dozen such battles during the first two weeks of April, attack aviation units from the 101st destroyed more than 200 Iraqi air defense guns, 100 artillery pieces, nearly 35 radars, and hundreds of other weapons. The Apaches found some of the equipment abandoned, beneath trees or in the open desert, but, at other times, Iraqi defenders put up a fight. Overall, the 101st Apaches and Kiowa Warrior scout helicopters fired more than 40,000 rounds of ammunition, along with nearly 1,000 2.75-inch rockets and Hellfire missiles.

Karbalasta opittin paljon ja taktiikkaa muutettiin heti. Syvät iskut ilman tukea loppuivat ja keskityttin yhteisoperaatioihin jalkaväen, tykistön ja ilmavoimien kanssa. Tämänkin jälkeen tehtin väkivaltaista tiedustelua koptereilla, mutta enemmän joukkojen lähitukea, suojausta jne. Afganistanissa ja sen jälkeen ei ole nähty enää Apachea, saati muita tst-hekoja leijunnassa, ammuskelemassa ohjuksia. Nyt kopterit liikkuvat matalalla ja tulittavat nopean nousun jälkeen liu ùsta ja kaartavat pintaan.

101 lentorykmentin Apachien yksi epäonninen isku on jäänyt suuren yleisön mieleen osoittamaan sitä miten huono taistelukopteri on sodassa. Sensijaan sivulauseeseen jää taisteluhekojen onnistuneet operaatiot ja suorituskyky. Näinhän se media yleensä ihmismieliä ohjailee monissakin tarinoissa. Tulee mieleen usein sanottu lause " epäonnistumiset tunnetaan, mutta onnistumisia ei".

Lisää voi lukea täältä:
https://www.airandspaceforces.com/article/1003najaf/

Pikemminkin tässä on paluu juurille. Kevyehköjen helikoptereiden pohjalle rakennetut panssarintorjuntahelikopterit olivat varsin suosittuja Euroopassa kylmän sodan aikana, mm. Saksa ja Ranska operoivat sellaisia suhteellisen isossa määrin (Tigerit korvasivat sittemmin) samoin kuin Iso-Britannia Lynxia (Apachet korvasivat sittemmin).

Tämä nahkapäätös on jälleen osoitus Saksan ja muiden euro-maiden poliitikkojen ja korkeiden sotilasjohtajien unelmahötöstä. Vaikka Ukraina on vieressä (jossa tst-hekot operoivat edelleenkin, jopa ilman ilmatukea) niin omaa toimintakulttuuria ei kyetä muuttamaan. Kyseessähän on pääasiassa Airbussin työllistäminen ja armeijoiden aseistaminen euro-tuotteilla, sensijaan että hankittaisiin oikeasti toimivaa taistelukalustoa lentorykmenteille. Tiger on osoittautunut kalliiksi fiaskoksi ja uutta ei uskalleta suunnitella. Esimerkiksi Alankomaat ja Iso-Britannia ovat panostaneet kunnon taistelukoptereihin ja ne ovat kykeneviä edes jossain määrin lähitukeen, jos homma hoidetaan joint-tehtävänä eikä sekoilla ja sooloilla.

Saksa on niin kujalla ettei sen päätöksiin ole mitään järkevää selitystä. Niin hukassa ovat poliitikot ja korkea sotilasjohto. Oma teollisuus ja talous ajavat edelle kaikessa sekä ryssien mielistely. Tämä on jo nähty ennen ja Ukrainan sodan jälkeen. Paskahousuja, jotka pelkäävät omaa peilikuvaansa ja historiaansa.

USA menetti 4900 aseistamatonta kopteria Vietnamissa ja sai karvaasti kokea että miten haavoittuvia hekot ovat ilman panssaria ja kunnon aseistusta. Siellä alkunsa sai ensimmäinen länsimainen ja varsinainen tst-heko, Cobra. Cobra lentää edelleenkin ja on tehokas oikeissa käsissä sekä oikealla taktiikalla.

 

[fulcrum]

Tietysti omasuojajärjestelmillä on merkitystä, kuten myös taktiikalla. Se miten ja missä toimitaan on ratkaisevaa. Sama homma kuin taistelupanssareilla ja niidenkään aikakausi ei ole päättynyt, eikä pääty tappioista huolimatta. Ei niiden suojauksesta tingitä myöskään. Tykistön roolikaan ei ole vähentynyt.

Arvasin että tämä melko ainutkertainen tapaus otetaan esille. Tuossa oli muistaakseni Medina-divisjoonan, usean pataljoonan keskitetty tulivoima it-tykkien lisäksi vastassa. Irakilaiset saivat tietoa omiltaan kännyköiden kautta ja isku tiedettiin tarkasti etukäteen eli valmistautumisaikaa oli. 101th Airborne oli käsketty hyökkämään ja pehmittämään Medinan joukkoja (kuten Persianlahdella 1991)ennen US 3rd divisjoonan hyökkäystä.

Tällaista tarinaa "väijytyksestä" kerrottiin tosiaan jo silloin mutta siinä on vähän uskottavuusongelmaa: Irakissa ei nimittäin ollut juuri minkäänlaista kännykkäverkkoa vuonna 2003. Epäilen kyseessä olevan vahvasti vääristyneen 'sotajutun' tai jonkun diletantin kokoon kyhäämän 'hypoteesin'.

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1670033673402343424

 

[Einomies1]

UK saamassa käyttöön ensimmäisiä 50:ä uudesta Apache E -kopteristaan. Noilla korvataan vanhat WAH-64 mk.1 kopterit, jotka ovat olleet käytössä n. 20 vuotta. Aika kuluu..

https://www.army.mod.uk/news-and-events/news/2022/01/new-apache-attack-helicopter-enters-service/

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1686014048855273472

 

[Kiusankpl]

UK saamassa käyttöön ensimmäisiä 50:ä uudesta Apache E -kopteristaan. Noilla korvataan vanhat WAH-64 mk.1 kopterit, jotka ovat olleet käytössä n. 20 vuotta. Aika kuluu..

https://www.army.mod.uk/news-and-events/news/2022/01/new-apache-attack-helicopter-enters-service/

Olisiko noilla mk ykkösillä vielä elinkaarta jäljellä..? Tietäisin erään maan, jolla olisi niille oikeaa käyttöä...
Helikopterit tykkää siitä, että niillä lennetään...

 

[Einomies1]

Olisiko noilla mk ykkösillä vielä elinkaarta jäljellä..? Tietäisin erään maan, jolla olisi niille oikeaa käyttöä...
Helikopterit tykkää siitä, että niillä lennetään...

Nuo ovatkin nähtävästi niitä niitä vanhoja WAH-64D koptereita, jotka on päivitetty uuteen E-versioon. Hämäsi minua, koska jossain kohtaa puhutaan uudesta ja taas toisessa päivittämisestä.
The British Army adds that the UK’s remanufacture of its current WAH-64D to AH-64E Version 6-standard was a cost-effective solution. It adds that by utilising a large amount of parts from the Apache AH1, the remanufacture has reduced production costs and has enhanced environmental sustainability. “The new aircraft will be easier to maintain and more reliable, so that it will be more straightforward to sustain in any operational environment,” the British Army continued.
https://www.key.aero/article/uk-receives-first-remanufactured-ah-64e-attack-helicopters

UK teki kaupat aikanaan 67 WAH-64D kopterista, joista 59 kpl koottiin Westlandilla. Ilmeisesti 17 kopteria jää päivittämättä ja niiden kohtalosta ei ole tietoa.

 

[Sigma957]

Kyllä itse lähtisin Suomen olosuhteisiin tst-kopteria hakemaan pienistä Cayuse Warrior - kokoluokan koptereista. Ei ainakaan suurempi kuin H145M.

 

[Huhta]

Olisiko noilla mk ykkösillä vielä elinkaarta jäljellä..? Tietäisin erään maan, jolla olisi niille oikeaa käyttöä...
Helikopterit tykkää siitä, että niillä lennetään...

Ukraina? Joo, käyttöä varmaan olisi.

Kyllä itse lähtisin Suomen olosuhteisiin tst-kopteria hakemaan pienistä Cayuse Warrior - kokoluokan koptereista. Ei ainakaan suurempi kuin H145M.

MD500-pohjaisissa taitaa jäädä hyötykuorma vaatimattomaksi. Pari pilottia, tankki täyteen, jotain sensoria, pari ohjusta (vrt. Apachessa jopa 16) ja sitten onkin suurin lentoonlähtöpaino saavutettu.

Muutenkin pieniä koptereita vaivaa henkilöstökulut. Kaksi kadettiupseeria lentolisineen ovat melkoinen kustannuserä ja maksavat saman, lensivät sitten pienintä tai suurinta kopteria. (Jos kopteri lentää sata tuntia vuodessa ja yksi lentäjä maksaa firmalle 100 k€ vuodessa (tuskin riittääkään), niin yksi kahden hengen miehistö maksaa 2 k€ per lentotunti.)

Apache olisi varmasti hyvä uusimmassa versiossaan, mutta vanhahtava suunnittelu (ja jäljellä oleva elinkaari) arveluttaa ainakin itseäni. Odottelisin rauhassa, millaisen kopterin jenkit synnyttävät FARA-hankkeesta. Sinänsä FARA on olevinaan aseistettu tiedustelija, mutta kokoluokaltaan ja suorituskyvyiltään se kelvannee erinomaisesti taisteluhelikopterinkin rooliin.

Pikkukoptereista katselin itse joskus noita jenkkien käytettyjä Kiowa Warrioreja. USA on toimittanut niitä lähes ilmaiseksi useille liittolaisilleen (olikohan Kroatia ja Kreikka), joten kaipa niitä saisi myös NATO-Suomeen. Mutta toki niillekin pitäisi palkata käyttäjät ja tuonikäisissä koptereissa alkanee olla jo huoltorasitettakin, eli rahaa tarvittaisiin ja olisiko se sitten hyvää rahankäyttöä...

 

[Sigma957]

Huhta: Cayuse Warrior Plus päihittää Kiowa Warriorin lähes kaikessa ja on samalla pienempi. Lisäksi jo Vietnamissa edeltäjä OH-6 sai maineen erittäin osumakestävä ja helppohuoltoisena kopteria.

Mitä tulee ohjaajiin, miksi ohjaajien tulisi olla kadettiupseereita? Sota-aikana Ilmavoimissa suuri osa ohjaajista oli aliupseeriohjaajia ja historiamme paras hävittäjälentäjäkin oli aliupseeri.

 

[VLF]

Onko tst-hekoilla ollut Ukrainassa merkittävä vaikutus? Entä onko homma hyötysuhteeltaan järkevää, lähinnä talousnäkökulmasta? Eli saako samalla rahalla kuitenkin enemmän kyvykkyyttä esimerkiksi tykistössä tai panssarivaunuissa.
Ihan uteliaisuuttani ja tietämättömyyttäni kysyn, kun minusta tst-hekot on olleet esillä lähinnä silloin kun niitä on pudotettu.

 

[Vääpeli]

Onko tst-hekoilla ollut Ukrainassa merkittävä vaikutus? Entä onko homma hyötysuhteeltaan järkevää, lähinnä talousnäkökulmasta? Eli saako samalla rahalla kuitenkin enemmän kyvykkyyttä esimerkiksi tykistössä tai panssarivaunuissa.
Ihan uteliaisuuttani ja tietämättömyyttäni kysyn, kun minusta tst-hekot on olleet esillä lähinnä silloin kun niitä on pudotettu.

Välillä on, välillä ei. Alussa ne pysty operoimaan vapaasti, kun rintamalinjat oli epämääräiset yms. Nyt kun linjat ja it on vakiintunut, niin toiminta on rajoitetumpaa. Mi-24/34 ei ole oikein sovelias tälläiseen sodankäyntiin, koska se on enemmän rynnäkkökopteri. Esim Ah-64, Mi-28 yms soveltuu paremmin. Ka koptereista en osaa sanoa juuta tai jaata.
Toisaalta, kun miinoitus on syönyt ajoneuvojen liikuntakyvyn pois, niin tst-koptereilla voi napsia maaleja kauempaa.

 

[Einomies1]

Varsin viihdyttävä tarinatuokio Vietnamissa AH-1 Cobraa lentäneeltä pilotilta. Tarinassa on myös merkkipaaluja, kuten AH-1:n ensimmäiset tuhotut tankit ja kohtaaminen Sa-7 Strelan kanssa. Kaveri ammuttiin myös alas An Loc- nimisen kaupungin alueella, jossa käytiin merkittäviä taisteluja sodan loppuvaiheessa 1972.

Kunnostettu AH-1G Cobra on silloisessa varustuksessa vielä kaunis ja siro. Kopteriin suunniteltiin kapea profiili osuma-alan pienentämiseksi ja siivetkin ovat vielä tuolloin lyhyet. Tuo yksilö on huippukunnossa.

 

[Huhta]

Huhta: Cayuse Warrior Plus päihittää Kiowa Warriorin lähes kaikessa ja on samalla pienempi. Lisäksi jo Vietnamissa edeltäjä OH-6 sai maineen erittäin osumakestävä ja helppohuoltoisena kopteria.

Uusi vastaan käytetty. Ero hankintahinnassa on suht iso.

Cayuse Warrior (plussasta en tiedä) liikkunee jossain 10 miljoonan euron hujakoilla riippuen lopullisesta varustelusta.

MD 530F Cayuse Warrior Helicopter - Airforce Technology

MD-530F is a multi-purpose light attack and reconnaissance helicopter manufactured by MD Helicopters, Inc. (MDHI), an aerospace company based in…

www.airforce-technology.com

Kreikka sai 70 kpl Kiowa Warrioreja 44 miljoonalla eurolla, ts. 0,63 miljoonan euron yksikköhinnalla, joskin noista vain 36 on täysin operatiivisia, 24 lentokoulutukseen kelpaavia ja 10 kannibalisoidaan varaosiksi. Lisäksi Kreikka käyttää 45 miljoonaa dollaria henkilöstön kouluttamiseen, koptereiden palauttamiseen lentokuntoon ja kahden vuoden varaosiin.

https://www.helis.com/database/news/greece-army-oh-58

Tunisiaan oli menossa 24 käytettyä Kiowa Warrioria n. 100 miljoonalla dollarilla ilmeisesti varsin kohtalaisesti päivitettyinä.

Tunisia-OH-58D Kiowa Warrior Aircraft Equipment and Support | Defense Security Cooperation Agency

www.dsca.mil

Mitä tulee ohjaajiin, miksi ohjaajien tulisi olla kadettiupseereita? Sota-aikana Ilmavoimissa suuri osa ohjaajista oli aliupseeriohjaajia ja historiamme paras hävittäjälentäjäkin oli aliupseeri.

Samaa olen itsekin täällä joskus pohtinut. Vrt. US Armyn Warrant Officerit helikopterien puikoissa. Reserviläispilottejakin ehdotin jossakin vaiheessa kaikkein halvimpiin lentolaitteisiin: Kopteripainotteinen lentoreservialiupseerikurssi, määräaikainen virka syventävään koulutukseen ja sen jälkeen säännöllisiä kertausharjoituksia/VEH:ia. Mutta nykyjärjestelmä on sellainen kuin siitä on tehty eikä se taida muuttua.

 

[Rakuuna40]

Taistelukopterien tulevaisuudesta

Venäjä on kyennyt käyttämään ka-52:sta Ukrainan pansarien pysäyttämiseen. Toisaalta, kopteri-menetykset on suuria. Toimii, mutta hinta hyötyyn nähden kova?

Ukraina ei ole puolestaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa länsimaisten taistelukopterien suuntaan. Hiljaisuus on tässä yhteydessä paljon puhuvaa.

 

[mechanicus]

Taistelukopterien tulevaisuudesta

Venäjä on kyennyt käyttämään ka-52:sta Ukrainan pansarien pysäyttämiseen. Toisaalta, kopteri-menetykset on suuria. Toimii, mutta hinta hyötyyn nähden kova?

Ukraina ei ole puolestaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa länsimaisten taistelukopterien suuntaan. Hiljaisuus on tässä yhteydessä paljon puhuvaa.

Taisteluhelikopterien käyttö edellyttää (paikallista/ajallista) ilmaherruutta, siksi Ukrainalla ei ole mahdollisuutta käyttää taistelukoptereita tehokkaasti.