Taisteluliivit, chestrigit, tst-vyöt ja muut kantolaitteet

Jos on tarvetta kahden lippaan verran lienee useampiakin kaivettava ja tällöin ellei halua tai joudu hylkäämään lipasta täytyy olla dumppi (riittävän suuri) jonne tuplalipastasku pudottaa. Myöskin kahden lippaan combolle ei ole mitään tarvetta jos on hyvät lipastaskut ja dumppi. Lähinnähän näitä lippaiden yhteenteippauksia näkyy Afrikassa kun kunnon lipastaskuja ei ole. Esimerkiksi suomalaisessa M/85:ssa on niin huono lipastasku (liian syvä ja tiukka varsinkin muovilippaille) että lippaat kannattaakin kiinnittää yhteen koska sieltä taskusta ei ole asiaa niitä kaivella ainakaan nopeasti. Lippaat tulee teipata ensisijaisesti samoin päin laittaen esim. puunpalan väliin jotta ne mahtuvat rinnakkain. Lippaiden teippaaminen yhteen eripäin on järjetöntä koska lippaan kääntäminen on hitaampaa. Lisäksi käytössä olematon lipas altistuu väkivallalle ja paskalle joka voi tiputtaa panoksia, aiheuttaa häiriön liasta tai rikkoa jopa lippaan huulet.

Hyvä lipastasku on mielestäni sellainen että se on jäykkä muotonsa säilyttävä ja lippaan paikan vakiona pitävä vaikka kahden lippaan taskusta ottaisi vain yhden lippaan eli tälläisessäkin lipastaskussa pitäisi olla väliseinämä (ehkä tarrunauhakiinnitteinen) tilan jakana. Lipastaskun olisi syytä olla myös tarpeeksi matala, jotta lippaasta saisi tarpeeksi korkealta kiinni mahdollistaen sujuvan lippaanvaihdon. Tokihan lippaasta voi ottaa pohjastakin kiinni, silloin on vaikeampaa taittaa lipas ak:ssa kiinni mutta taas latausliike tukikädellä alta on nopeampi. Riippuen miten harrastaa tietysti lippaanvaihtoa. Läppä minusta saisi olla tarranauhakiinnitteinen, en ole itse nähnyt koskaan tarvetta monimutkaisemmalla lukitusjärjestelmälle. Toki läpässä olisi hyvä olla jonkinlainen kiinnitin josta ottaa kiinni paremmin. Ai se ääni? "Kräts"? Nykyään tehdään myös äänetöntä velcroa kuulemma. Ja jos yleensäkin joutuu vaihtamaan lipasta kesken tulitaistelun niin repeämisääni lienee yhdentekevä. Itse en koe tarvitsevani läppää lipastaskussa, joustava kuminauha tai kitka on mielestäni aivan riittävä ratkaisu pitämään lippaan joukossa ja suojaamaan lialta koska säilytän lippaitani luodit alas ja taakse.
 
Oman kokemukseni mukaan sekä pitkissä että lyhyissä lippaan sisään päätyy paljon vähemmän isänmaata, räkää, sedimenttiä ja loskaa kun on läpällinen tasku. Siksi suosin niitä aina paitsi lauantaina (stagella).

Tämä siis myös huomioiden normijärjestelmän huulet alaspäin täysissä, ylöspäin vajaissa ja tyhjissäkin jos ei ole dumppi käytössä.
 
RE: Sissilippaan tarkoitus ei ole toimia lipastukena

jokiranta kirjoitti:
No juuri siksi sen lippaan nimi onkin SISSILIPAS, jotta kukaan ei ala värkkäämään sellaista poterossa ollessaan ja lipasta tuelta käyttäessään.

Kun sissi pinkoo pakoon, hän ei jää maahan makailemaan, jotta takaa-ajajat ottavat kiinni, vaan ampuu päin takaa-ajajia mielellään melko paljon kuulaa, jotta epäröisivät, joutuisivat hidastelemaan jne. jotta sissi ehtii jälleen seuraavan kiven tai mäen taakse suojaamaan kavereidensa pakoa.

Ennen esikuntavätyksillekin teoriassa opetettiin, että sisseillekään ei pidä alistua, vaan panna vastaan vaikka sarjatulella.

Sissien takaa-ajo on mielestäni ainut entisen ajan toimintatapa, jossa korostettiin sitä, että joudutaan ampumaan paljon eivätkä nuo laukaukset niin laadukkaita ole, kun sissi tunkee teltalle jopa 20 metrin tai 30 metrin päässä.

Ei muuta kuin porukka alusvaatteisillaan ja sukkasillaan teltasta ulos sekunneissa ja ampumaan sarjaa.

Omalla kohdalla oli sentään housut jalassa, mutta saappaita ei ehtinyt vetämään jalkaan, kun sissi tuli jo 20 metrin päähän. No tietenkin kolmen äijän sarjatulella (jos ei olisi ollut sysäyksen vahvistajaa ja olisi ollut oikeat kuulat) olisi voinut sissiinkin osua, mutta jotenkin tuo harjoitus herätti epämiellyttävän tunteen siitä, miten tärkeää vartiointi on.

Tuolloin ei ollut korkeasti koulutettuja vartiointialan ammattilaisia, vaan vartiointikin piti ajatella itse muiden toimien ohella.
Klikkaa laajentaaksesi...


Kyllä minä tuolla logiikalla kutsuisin sitä irtautumislippaaksi, sissihän kyllä ryömii ja kaivautuu... nopea irtautuminen toki on tärkeä osa toimintaa. Samoja lippaita voi toki käyttää myös tuliylläkössä, kun halutaan paljon kuulaa liikkeelle. Kyllähän sissit taitavat noita operaatioita pääosin tehdä, ei siinä mitään.

Eipä ollut korkeasti tai edes matalasti koulutettuja vartojoita kuin yhdellä leirillä minun aikanani. Matalasti koulutettujen SPOLien kiertäessä varuskunta-aluetta Rovaniemellä järjestettiin lisäksi oma vartointi. Missä ei ollut mitään järkeä, vartioitiin käytännössä varuskunnan aitaa, ja SPOL-partio käveli ohi vähän väliä.

Sainpa toisella leirillä kulohavainnon sissistä, joka lontusteli rantaa pitkin kohti asemia. Pääsi ryökäle karkuun, kun piti ohjeen mukaan huudella seis! ennen ampumista. Juoksi kaislikkoon, joten en nähnyt ampua kohti - silloin teki mieli lasauttaa sarjalla kaislikkoon - mutta hälytys oli jo tehty ja yhtään tuomaria ei ollut paikalla. Lisäksi ensin olisi pitänyt ampua varoituslaukaus. Jätin ampumatta.

Myöhemmin sitten reipas osastomme kuritti sissejä aktiivisella vastapartioinnilla. Mutta se onkin jo toinen tarina.
 
Ei sitä lipasta tarvi alassuin siihen sitoa. Muistaakseni jollekin muullekin aseelle kuin G36:lle on nuo kiinnistysnastat valmiina lippaissa. Jopa AK:n lippaisiin saa valmiita siteitä joilla lippaita voi yhdistellä. Itse en ole koskaan kokenut tuosta saatavan haittoja vastaavaa hyötyä. Aikanaan vaikutti olevan kovinkin muodikas tapa, joka on taas pitkään ollut poissa suosiosta.
 
AK:lle on hyvin toimiva ylläkkölipas, nimittäin se rumpu. Lyhyen mutta tiheän tulen tuottamiseen oiva peli. Ainakin omistamani Venäjällä prässäillyt toimivat yhtä hyvin (=käytännössä täydellisesti) kuin hyvät muovilippaat.
 
Taisi Sveitsin poikien Sig 550:n lippaissa olla ne ensimmäisinä. Onhan noita lipaskiinnikkeitä valmiinakin jokaiselta pilipalifirmalta mutta teippi tulee silti halvemmaksi.
 
koponen kirjoitti:
AK:lle on hyvin toimiva ylläkkölipas, nimittäin se rumpu. Lyhyen mutta tiheän tulen tuottamiseen oiva peli. Ainakin omistamani Venäjällä prässäillyt toimivat yhtä hyvin (=käytännössä täydellisesti) kuin hyvät muovilippaat.
Klikkaa laajentaaksesi...

Rumpua minäkin käytän tarvittaessa. Omat negatiiviset puolensa siinäkin on, mutta voittaa se ton sissilippaan mennen tullen.
 
Niin pitää kai mainita, että oli tossa reissulla käytössä Ospreyn modulaarinen liivi. Ihan hyvä oli, mutta en kokenut sillä olevan niin paljoa etuja perinteisempiin kantojärjestelmiin kuin voisi kaikesta hypetyksestä viime vuosina kuvitella. Itse asiassa olen joskus käyttänyt liiviä joka oli hyvin suunniteltu määräättyyn tehtävään ja siinä oli kiinteät taskut. Koin sen parempana. Ongelmana tietysti on, että joka tehtävään pitää erikseen suunnitella omansa eikä käyttäjä niitä voi enää paljoa muutella. Kuitenkin taskut olivat tukevammat kuin Molle järjestelmissä. Niiden sijoittelu oli parempi, kun eivät olleet nauhastosta riippuvaisia. Liivi oli kevyempi ja tukevampi. Molle naihasto itse asiassa nostaa varusteen painoa yllättävän paljon ja rajoittaa muutamia muita ominaisuuksia siinä.
 
Molleliivi on tosiaan jonkin verran painavampi. Useammat valmistajat ovat jo siirtyneet käyttämään kevyempiä materiaaleja välttääkseen painonnousun. Esimerkiksi ollaan siirrytty 1000 denierin cordurasta 500 denierin vastaavaan ja verkkomateriaaleja käytetään myös liiveissä joiden on tarkoitus tulla suojaliivin päälle. Onko se sitten merkityksellistä taistelijan kannalta? Sitä on paha mennä sanomaan. Ainakin siihen saadaan rahaa palamaan kun mietitään miten säilytetään liivin kestävyys alkuperäisen tasolla.

Itse ainakin ole kiinnittänyt huomiota liivin jäykkyyteen kestävämmillä materiaaleilla. Etenkin maaten ammuttaessa liivi puskee ikävästi selästä niskaa kohti vaikka alla olisikin kauluksellinen suojaliivi. Pitemmän päälle lievästi inha fiilis kaikkiaan. Tuosta ongelmasta eroon taitaa päästä vain löysäämällä riittävästi vyötäröltä mutta se taas ei liikuttaessa ole niinkään mukava juttu. Kääntäen esimerkiksi m85 tetsarissa ei tuota ongelmaa ollut niin selkeästi. Tosin mulla on aina ollut suojaliivien kanssa sama ongelma. Liivi kuin liivi nousee selästä ikävästi.
 
Mikäli haluaa esimerkiksi kallistetun taskun jostain syystä on 45 ja 90 asteen kääntöpaloja olemassa yleisesti saatavilla. Molle-järjestelmässä taskun kiinnityksen tukevuus riippuu hyvin pitkälti liivin lenkkien mitoituksesta, toteutuksesta ja taskun kiinnitysmekanismista (siihenkin on olemassa useita eri ratkaisuja). Paljon on kuvia Tsadista ja Afganistanista näkynyt joissa taskuja ei ole edes kiinnitetty oikein nauhakujaan vaikka jopa taskut ovat olleet omakustanteisia. Ei luulisi olevan kovin vaikea suoritus mutta silti... eipä tuo pistoolin reisiikotelon säätäminenkään näytä olevan suurimmalle osalle selvä asia. Taskujen tukevuus on enemmänkin kiinni taskun mallista ja mitoituksesta sekä käyttäjän kiinnityksestä. On olemassa huonoja ja hyviä modulaarisia liivejä ja taskuja aivan kuten käyttäjiäkin.

Joissain hyvissä liiveissä niskaosaa on jätetty alemmaksi ettei se puskisi takaa ja erilaisten valjaiden käyttäminen olisi helpompaa. Myöskin tuota ongelmaa on joskus yritetty ratkaista kiinnittämällä liivi elastisilla lenkeille vyöhön kiinni. Periaatteessa paras ratkaisu mielestäni olisi hieman säästää materiaalia niskassa ja tehdä kunnollinen "suolikiristys" elastisilla materiaaleilla että liivi pysyisi paikallaan.

Myöskin nauhakujan aiheuttamaa materiaalimäärää voi vähentää siirtämällä suoraan suojaliiviin nauhoitus erillisen suojaliivin ja taisteluliivin sijaan. Toisaalta aikoinaan jenkeillä perustelu erilliselle suojaliiville ja taskuliiville oli se että suojaliivi pysyy päällä vaikka päästäkseen ulos kattoluukuista tai matkatessa ajoneuvoissa ahtaasti liivin jossa on ulottuvuutta lisäävät taskut saa pois päältä. Nykyään taas tuntuu olevan suosiossa taskujen kiinnitys suoraan suojaliiviin enkä ihmettele koska suojaliiveissä on enemmän nauhakujia ja ne ovat kevyempiä ja pienempiä jolloin olo ei ole kuin Michelin-miehellä.
 
Oli kyllä noita kulmapaloja käytettävissä ja taskujakin lähes rajattomasti. Se ei ollut ongelma. Kulmapalojakaan kuitenkaan ei ole ihan mihin kulmaan tahansa ja taskuja voi siirtää kerrallaan vain aina yhden nauhakujan verran ei puolen eikä puolentoista. Käsittääkseni käyttämäni liivi ei ollu ihan huonoimmasta päästä.
Kun vertaan tuota siihen missä oli kiinteät taskut, niin jälkimmäisessä oli taskut tukevat koosta riippumatta. MOLLE-liivissä koitimme erilaisia kiinnittimiä. Kiinnitimme ne ohjeiden mukaan ja eri tavoilla kokeillen ja eri lähteistä saatuja vinkkejä kokeillen. Siitä huolimatta on neljältä reunaltaan liivin neulottu tasku tukevampi ja paremmin kiinni liivissä. Sen reunat eivät käy niin helposti kiinni mihinkään ja se seuraa erittäin hyvin liivin liikettä. Taskujen kokoa eivät rajoita standardit ja kiinnityksen vaatimat tarpeet. Tosin jos varustus tai tehtävä vaihtuu tai tarvitaan jotain tehtäväkohtaista materiaalia jota ei normaalisti tarvita ei taskujen vaihtaminen, uudelleen järjesteleminen tai lisätarpeiden muunlainen kiinnittäminen onnistu yhtä helposti. Myöskään taskun hajotessa ei sen vaihtaminen käy yhtä näppärästi.
Tuota niskaongelmaa en ole havainnut käyttämissäni liiveissä.
Sanoisin että ahkeran kokeilun (tosin itseläni oli vain yksi liivimalli, mutta meillä kaikilla oli itse asiassa eri liivi) ja vertailun eri liivien ja aikaisempien kokeilujen erilaisista kantotavoista perusteella totean, että MOLLE-liivillä on varmasti käyttäjäkuntansa ja sillä on perustellut etunsa, mutta se ei ole niin ylivoimainen kuin hypetys antaa ymmärtää. Joissakin tapauksissa löytyy paempiakin ratkaisuja. Modulaarisena se tosin on niin sopeutuvainen, että se toimii vähintään kohtuullisen hyvin lähes jokaisessa tehtävässä ja olosuhteessa kun taas sitä hkä joissain tilanteissa paremmat liivit eivät kykene siihen lainkaan ja ovat taas toisessa tilanteessa todella huonot.
MOLLE-nauhakujastot repuissa koin lähes täysin tarpeettomiksi. Niissä kiinteät taskut olivat huomattavasti järkevämmät. Tarvetta niin tarkkaan pesifikoituihin taskuihin ei repussa ole ja painon liäsy on selvä. Nauhakujien lisäksi painoa nostaa kiinnitysjärjestelmä ja se, että taskuissa on käytännössä ylimääräinen takaseinä, jota kiinteissä taskuissa ei ole. En myöskään koe suurta tarvetta vaihdella jatkuvasti taskuja repun ulkopuolella ja jossain kohtaa niiden määräkin menee järjettömäksi. Jos eivät tavarat mahdu repun sisälle ja olemassa oleviin taskuihin, on reppu liian pieni ja vaihdan isompaan. En siis kiinnittele miljoonaa lisätaskua sen nauhakujiin. Yleensäkin pyrin minimoimaan repun ulkopuolella olevien esineiden ja killuttimien määrän. Taskuja lisäämällä mielestäni repusta tulee mielestäni liian pullea. Sen painopiste karkaa liian kauas selästä ja sen pallomaisuus on muutenkin jatkuvana harmina.
Sama ongelma muuten tulee MOLLE-liivilläkin jhelposti kun lisätään liian isoja ja liikaa tavaraa sisältäviä taskuja. Liikkuminen hankaloituu ja painojakauma ei ole hyvä. Asia on tietysti helppo liivissä korjata vaihtamalla taskut. Kiinteätaskuisessa tuota mahdollisuutta ei ole.
Kuten jo aikoinaan näistä alkaessani kysellä sanoin, kerään mielelläni niistä kokemuksia jakaakseni niitä myöhemmin eteenpäin. Korostan että nämä ovat minun omia mielipiteitäni. Niistä ei tarvi olla samaa mieltä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin sain mielestäni melko hyvän kuvan siitä mihin ja miten nuo soveltuvat ja melko hyvän katsauksen moniin hyviin ja huonoihin puoliin.
 
Suurempi ongelma minusta sen sijaan ettei nauhakujan vuoksi voi siirtää ilman adapteria puolta nauhakujaa on se että joissakin liiveissä nauhakujat on ommeltu väärin ja hukattu tilaa käyttämällä keskeltä aukeavan liivin vetoketjun/pikalukkojen lähellä vajaata nauhakujaa jolloin keskilinja jää vetoketjun ja huonon lenkkisijoittelun takia käyttämättömäksi.

Tukevuuteen myös vaikuttaa itse taskun ja alustan lisäksi vaikka se onko alla kovaa levyä tai erillistä suojaliiviä. Varsinkin rinnalle horisontaalisesti kiinnitetyt pistoolikotelot M/05-taisteluliivissä ovat olleet huvittavan näköisiä roikkuvina. Varmaan tosi miellyttäviä...

Nauhakuvat repussa ovat käteviä jos haluaa kiinnittää esimerkiksi tarkkuuskiväärille tuen reppuun ellei siis repussa ole kahta ulkotaskua jonka taitoskohtaan voisi kiväärin etutukista tukea. Repunhan käyttö tarkkuuskiväärin tukena on paljon parempi vaihtoehto koska bipodin käyttäminen riippuen alustasta aiheuttaa paljon enemmän vaihtelua tarkkuuteen. Repun nauhalenkkeihin voi myös kiinnittää naamioimistarvikkeita helposti.
 
noska kirjoitti:
Ja kysmyksiin vastakysymykset.
Miksi ne pitäisi yhdistää?
Miksei sitä voi tehdä jollain muulla helpommalla konstilla, jos on pakko esittää Ramboa ja ottaa kaikki siitä seuraavat haitat vastaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuplalippaalle saattaa olla käyttöä silloin, kun kuljeskellaan "vapaalla" tms. tehtävissä, missä kantolaite ei ole mukana, mutta jonkinlainen taisteluvalmius pitää säilyttää. Lisäksi pitää muistaa, että lähellekkään kaikille joukoille ei ole jakaa edes välttävällä lipastakulla varustettua kantolaitetta. (Tai yleensäkään kantolaitetta...)

Jeesusteippiä, puupala väliin ja molemmat suuaukot ylöspäin. Sivukiskon ja tähtäimen jalan kanssa ei välttämättä toimi.
 
Tosin ne joukot, jotka joutuvat tuplalippaisiin turvautumaan puuttuvien lipastaskujen takia eivät saa ristikseen myöskään optisia tähtäimiä...

Itse en syty ajatuksesta teipaita lippaita yhteen, koska aseen paino lisääntyy ja siten käsittely hankaloituu. Pienempi paha on vaihtaa uusi tankolipas paikalleen.
 
Lipas voi kulkea myös vaikka taskussa, sieltä se joka tapauksessa on nopeampi ottaa kuin M/85-taisteluvyöstä joka on Suomen armeijan yleisin kantolaite. Tilanne jossa taas asetta täytyy ja saa pitää mukana lomilla muttei lipasta kiinni on arkipäivää Israelissa. Siellä asiaa on ratkaistu perän toiselle puolelle tulevalla lipastaskulla jolloin edes housujen taskua ei tarvitse käyttää. Toisaalta tämä taskuratkaisu estää toisen puolen käyttöä vaikka lipastasku olisi tyhjäkin. Israelissa tätä toiselta puolelta ammuskelua ei oikein osata ja sen näkee myöskin Tavorin valinnassa. Joissakin sivukiskoihin kiinnittyvissä optiikan jaloissa tosiaan pikakiinnitinvipu osuu hieman lippaan tielle mutta tällöin on vain levennettävä puupalikkaa.
 
Minä taas en syty tuohon lipas taskussa- juttuun, kun 91-puvun taskuista ei sitä meinaa saada millään pois. Reisitaskussa lipas aikoo mennä poikittain, muissa taskuissa on niin tiukat vetoketjut että yhdellä kädellä ei saa auki. Lisäksi puvun taskuissa tuppaa olemaan paljon muuta "tarpeellista" (sukkia, hanskoja, evästä) pikkutavaraa. Lipasta voi tietysti kanniskella siten että se on puoliksi taskusta ulkona, mutta hukkaanhan se tietysti menee viimeistään maastoutuessa. Peltilipas lisäksi rikkoo kankaan. Se on kyllä totta, että torrakosta tulee painava ja hankala kahden lippaan kanssa käsitellä.
 
Taisteluliivi m/60

commando kirjoitti:
Jos on tarvetta kahden lippaan verran lienee useampiakin kaivettava ja tällöin ellei halua tai joudu hylkäämään lipasta täytyy olla dumppi (riittävän suuri) jonne tuplalipastasku pudottaa. Myöskin kahden lippaan combolle ei ole mitään tarvetta jos on hyvät lipastaskut ja dumppi. Lähinnähän näitä lippaiden yhteenteippauksia näkyy Afrikassa kun kunnon lipastaskuja ei ole.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sissilipas oli käytössä silloin, kun oli käytössä taisteluliivi m/60. Oikeassa taskussa oli paikka kuudelle lippaalle ja vasemmassa taskussa oli sadeviitta.

Sotilasopetuksessa silloin myös syöksyttiin. Lisäksi marsseilla oli ilmavaaraa ja vihelsi.

Lippaat olivat metallisia ja niiden suut taipuivat helposti aiheuttaen sen, että kaikkein heikoimmat ja runnelluimmat lippaat eivät menneet suosiolla kovin hyvin kiinni helposti rynnäkkökiväärin runkoon.

Ennen ei hävetty sitä, että jouduttiin käyttämään samaa ratkaisua kuin Afrikan mustat vapautusliikkeet, koska ei ollut Internetiä eikä niin paljoa aineistoa afrikkalaisesta varustuksesta.

Sen sijaan maastopuku m/62:a kutsuttiin pellepuvuksi siksi, että siinä sotilas näytti aivan joltain kehitysmaasoturilta tai sirkuksen klovnilta, verrattuna harmaaseen miestenpukuun, m/65:een tai m/83:een verrattuna.

Nykyään on hauska katsoa, kun everstit pitävät kunniamerkkejä M/05- pellepuvussa ja yrittävät näyttää sotilaallisilta kuin olisivat Frelimon palkittuja vapaustaistelijoita.

Olen jopa nähnyt sotilassoittokunnan lippujuhlapäivänä maastopuku M/05:ssä. Mietin, että mitenköhän tuokin torvensoittaja syöksyisi maastossa trumpettinsa tai isomman vaskipuhaltimen kanssa.

Kaikesta näkee, että vanhanaikainen sotilaskunnia on skipattu kierrätysasialle ja että materiaalihallinto on valtiovaraiministeriön kaltainen uhkakuva, jonka kanssa ei leikitä. Pelleksi joutuu jokainen.
 
Niin? Minua ei hirveämmin kiinnosta univormufetissi tai tuubat. Mielestäni reserviläisen itse täytyy treenata ja hankkia varustus jota PV:lla ei ole jakaa riittävinä määrinä tai laatuna. Mielestäni kuitenkin PV:n valinnat varusesineiksi ja aseiksi ovat joskus olleet hieman vääränlaisia eikä se nyt aivan ole rahastakaan ollut kiinni vaan sen allakoinnista järkeviin kohteisiin. Tekniikka eikä pelkästään varusesineissä vaan suoritustekniikoissa mm. aseenkäsittelyssä on kehittynyt noista päivistä eikä liene syytä jäädä muistelemaan menneitä 70- tai 80-luvulta vaan ottaa uusista nikseistä kiinni, opetella, treenata ja treenata. Minun "sotilaallisuus" ei ole koskaan ollut kiinni varusteista vaan treenistä mutta jotta sotilas pystyy nykyaikana kehityksen mukana täytyy hänellä on nykyaikaiset varusteetkin. Minulla ei ainakaan ole elämän ja kuoleman asioissa varaa antaa tippaakaan varusteissa tai treenissä vastapuolelle tasoitusta. Mielelläni keskustelisin kantolaitteista ja niihin liittyvistä valinnoista kuin jostain kunniamitaleiden kiinnittelyistä everstien maastopukuun, tosimiehen harmaasta kenttäpuvusta ja inhosta "pellepukuun" tai sotilassoittajan tetsaamisen kuvittelusta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top