Taisteluliivit, chestrigit, tst-vyöt ja muut kantolaitteet

[jokiranta]

Strategiatason johtamista

Niin? Minua ei hirveämmin kiinnosta univormufetissi tai tuubat. Mielestäni reserviläisen itse täytyy treenata ja hankkia varustus jota PV:lla ei ole jakaa riittävinä määrinä tai laatuna.

Puolustusvoimila on varaa kaikkeen siihen, mitä reserviläiset äänestävät puolustusvoimien tehtäväksi presidentinvaalissa ja eduskuntavaaleissa.

Se, että m/05 univormua ei ole, johtuu vain siitä, että puolustusvoimissa on niin paljon munattomia, että alistuvat materiaalihallinnolle ja Amerikkan mallille.

Elleivät haluttomat ja kyvyttömät kykene hankkimaan edes kuosia ylle tai olemaan rekisteröimättä tavaramerkiksi maastokuviota, mitä sitten voimme odottaa miltään muultakaan huollolta.

Jos joku haluaa ryhtyä jääkärihenkeen omatoimiseksi niin m/05:n kuosia ei ole patentoitu, vaikka kangaskuvio on. Olisi siis täysin mahdollista Suomen ja Venäjän eteläisempien osien metsämaastoihin sopiva maastopuvun tuottaminen vaikkapa venäläistyyppisellä jeger-kuviolla. En nyt muista, onko se Venäjällä patentoitu. Muistaakseni ei ole, joten se voisi olla vapaan löhteen kuvio.

Suomen esimmäsiet univormut ommeltiin miesten harmaista päällystakin kankaita, josta tuli "kenttäharmaa". Asevelvollisuus alkoi suojeluskunnissa Jalasjärvellä tsaarinaikaisen lakkautetun lain perusteella.

Mielestäni kuitenkin PV:n valinnat varusesineiksi ja aseiksi ovat joskus olleet hieman vääränlaisia eikä se nyt aivan ole rahastakaan ollut kiinni vaan sen allakoinnista järkeviin kohteisiin. Tekniikka eikä pelkästään varusesineissä vaan suoritustekniikoissa mm. aseenkäsittelyssä on kehittynyt noista päivistä eikä liene syytä jäädä muistelemaan menneitä 70- tai 80-luvulta vaan ottaa uusista nikseistä kiinni, opetella, treenata ja treenata. Minun "sotilaallisuus" ei ole koskaan ollut kiinni varusteista vaan treenistä mutta jotta sotilas pystyy nykyaikana kehityksen mukana täytyy hänellä on nykyaikaiset varusteetkin.

Materiaalien ja tekniikoiden kehitys pitää ottaa huomioon. Lähimmät verrokit kylmiltä alueita voisivat olla Venäjältä, Alaskasta, Kanadasta, Ruotsista ja Norjasta.

Mielelläni keskustelisin kantolaitteista ja niihin liittyvistä valinnoista kuin jostain kunniamitaleiden kiinnittelyistä everstien maastopukuun, tosimiehen harmaasta kenttäpuvusta ja inhosta "pellepukuun" tai sotilassoittajan tetsaamisen kuvittelusta.

Kantolaitteet ovat melko keskeinen asia. Perusasia on se, että ensimmäisen maailmansodan aikana huomattiin, että kenttävarustus olkoon mieluummin 20 kg kuin 30 kg keskivertomiehelle, joka toki oli pienikokoisempi kuin nykyään.

Toisaalta ennen edellytettiin 25 km:n jalkamarssia jokaiselta kenttävarustuksessa ja polkupyörällä jääkärijoukoissa, noin 100 km.

 

[noska]

Suurempi ongelma minusta sen sijaan ettei nauhakujan vuoksi voi siirtää ilman adapteria puolta nauhakujaa on se että joissakin liiveissä nauhakujat on ommeltu väärin ja hukattu tilaa käyttämällä keskeltä aukeavan liivin vetoketjun/pikalukkojen lähellä vajaata nauhakujaa jolloin keskilinja jää vetoketjun ja huonon lenkkisijoittelun takia käyttämättömäksi.

Tukevuuteen myös vaikuttaa itse taskun ja alustan lisäksi vaikka se onko alla kovaa levyä tai erillistä suojaliiviä. Varsinkin rinnalle horisontaalisesti kiinnitetyt pistoolikotelot M/05-taisteluliivissä ovat olleet huvittavan näköisiä roikkuvina. Varmaan tosi miellyttäviä...

Nauhakuvat repussa ovat käteviä jos haluaa kiinnittää esimerkiksi tarkkuuskiväärille tuen reppuun ellei siis repussa ole kahta ulkotaskua jonka taitoskohtaan voisi kiväärin etutukista tukea. Repunhan käyttö tarkkuuskiväärin tukena on paljon parempi vaihtoehto koska bipodin käyttäminen riippuen alustasta aiheuttaa paljon enemmän vaihtelua tarkkuuteen. Repun nauhalenkkeihin voi myös kiinnittää naamioimistarvikkeita helposti.

Kuvaamaasi ongelmaa ei tullut vastaan. Noita adptereita tosiaan on, joilla voi siirtää taskua vajaan nauhakujan mitan, mutta niitäkään ei tullut kokeiltua. koin muutenkin lähes kaikki adapterit turhiksi, hankaliksi ja epkäytännöllisiksi painonlisääjiksi. Järkevämpää olisi mielummin tarjota taskuja, joissa kiinnikkeet ovat valmiiksi halutussa kulmassa, koska ideana on taskujen helppo vaihdettavuus, eikä taskujen sovitus mahdollisuus erilaisin välikappalein. Ei ole kovin käytännöllistä (eikä edes halpaa) siirtää vaikka puoli nauhakujaväliä taskua vasemmalle ja 45 asteen kulmaan. Siihen tarvii kaksi adapteria päällekkäin. Paremman tuloksen (ja kokonaistuloksena todennäköisesti halvemmankin pienistä valmistueristä huolimatta) Saisi tekemällä taskuun suoraan tälläiseen sopivat kiinnikkeet. Ideahan on että liivi on modulaarinen ja siihen saa kiinnitettyä taskuja. Tasku voi olla spesifi yhteen määrättyyn paikkaan ja tehtävään.

Tuo taskujen kiinnitääminen suoraan suojaliiveihin ja sellaisten liivien, joissa on paikka suojalevylle käyttö on tosiaan vielä kokeilematta.

Itse en koe tarpeelliseksi tuota esittämääsi tapaa kiinittää tukea reppuun. Mielummin pidän tuen irtonaisena ja mahdollistan sen siirtämisen repun päällä haluamaani paikkaan, jos en repusta riittävää tukea muuten saa. Reppuun kiinnitetty tuki ei kuitenkaan olisi kovin usein juuri oikeassa kohdassa ja asennossa. Sen irroittaminen ja uudelleen kiinnittäminen taas olisi turhaa touhua. Mielummin ottaa sen tarvittaessa esiin ja asettelee haluamallaan tavalla. Jos se on kiinteänä repussa, niin vastaava kiinnittämien onnistuu kyllä tavalliseenkin reppuun suht pienellä vaivalla.
Naamioimistarvikkeita saan myös kiinni reppuun muillakin tavoin, vaikkakin juuri tuota ominaisuutta olen pitänyt erittäin hyvänä sekä nauhakujallisessa liivissä että repussa. En kuitenkaan koe tarvitsevani nauhalenkkejä naamioinnin takia. Nauhalenkit nostavat kuitenkin repun painoa ja hintaa ja omaavat muita edellä mainitsemiani puolia , joista en erityisemmin pidä. En ole kokeillut, mutta aiempien kokemusteni perusteella muista varusteista en viidakoissa ja alaskan pajukoissa missään nimessä ottaisi käyttöön nauhakujilla varustettua reppua. Liivä pitäisi kokeilla ja senkin suhteen olen skeptinen.Toistuva kiinnijääminen nauhakujista olisi niin todennäköinen. Saadut hyödyt eivät vastaa mielestäni mukana tulevia haittoja repun osalta. Ehkä vielä jossain vaiheessa keksin missä tarkoituksessa tuo muuttuisi päinvastaiseksi.
Eräs ominaisuus jota olen miettinyt, on modulaarisen liivn tai repun maastokuviointi (epämääräiseksi suurikuvioiseksi sillisalaatiksi) käyttämällä eri värisiä taskuja sekaisin. Esimerkiksi ysiykkösen maastokuvioon suht yhteen käyvän liivin (ja repun) saisi aikaan kolmen värisillä taskuilla. Yhtenäinen väripinta (esim nollavitosen vihreä) rikkoutuisi näin. Oikeastaan tuolla vihreällä riittäisi jopa kaksi väriä (vaaleampi vihreä ja ruskea, esim. olive green ja coyote brown, mikäli liivi on riittävän tumman vihreä). Tuota en ole tosin kokeillut ja maastossa tarkastellut.

 

[noska]

Ja kysmyksiin vastakysymykset.
Miksi ne pitäisi yhdistää?
Miksei sitä voi tehdä jollain muulla helpommalla konstilla, jos on pakko esittää Ramboa ja ottaa kaikki siitä seuraavat haitat vastaan?

Tuplalippaalle saattaa olla käyttöä silloin, kun kuljeskellaan "vapaalla" tms. tehtävissä, missä kantolaite ei ole mukana, mutta jonkinlainen taisteluvalmius pitää säilyttää. Lisäksi pitää muistaa, että lähellekkään kaikille joukoille ei ole jakaa edes välttävällä lipastakulla varustettua kantolaitetta. (Tai yleensäkään kantolaitetta...)

Jeesusteippiä, puupala väliin ja molemmat suuaukot ylöspäin. Sivukiskon ja tähtäimen jalan kanssa ei välttämättä toimi.

Jos tarjolla ei tuohon ole rumpulipasta ja lippaita on vain se kaksi, niin kantaisin irtolippaan housun tai takin taskussa tai virittelisin kotimaisen lippaan roikkumaan siitä lenkistä jotenkin suomi-kp:n rumpulippaiden tapaan. jos olisi lippaita useampi (niin kantaminen tuplalippaina vaikeutuisi ja) ottaisin käyttöön leipälaukun tai minkä tahansa pienen olkalaukun niiden kuljettamiseen. Myös perinteinen suomalaisturistin tunniste eli vyölaukku tulisi kyseeseen.

 

[noska]

Itse en syty ajatuksesta teipaita lippaita yhteen, koska aseen paino lisääntyy ja siten käsittely hankaloituu. Pienempi paha on vaihtaa uusi tankolipas paikalleen.

Samaa mieltä. Myös lippaan painon ja lippaista johtuvan kömpelyyden lisääntyessä sen putoamisriski kasvaa. Putoamisen vaikutus käytössä olevien patruunien määrään on suurempi. Kyseisenlaisen lipaskombinaation lataaminen hidastuu. Sen tyhjenyttyä on talteen (dumppiin tai sen korvikkeeseen) laittaminen huomattavasti hankalampaa. Lippaiden huolto vaikeutuu. Tärkein on kuitenkin tuo vaikutus aseenkäsittelyyn painon lisääntyessä, painopisteen muuttuessa ja muodon muuttuessa kompelömmäksi.

 

[noska]

Minä taas en syty tuohon lipas taskussa- juttuun, kun 91-puvun taskuista ei sitä meinaa saada millään pois. Reisitaskussa lipas aikoo mennä poikittain, muissa taskuissa on niin tiukat vetoketjut että yhdellä kädellä ei saa auki. Lisäksi puvun taskuissa tuppaa olemaan paljon muuta "tarpeellista" (sukkia, hanskoja, evästä) pikkutavaraa. Lipasta voi tietysti kanniskella siten että se on puoliksi taskusta ulkona, mutta hukkaanhan se tietysti menee viimeistään maastoutuessa. Peltilipas lisäksi rikkoo kankaan. Se on kyllä totta, että torrakosta tulee painava ja hankala kahden lippaan kanssa käsitellä.

Mikäli kuulut joukkoihin, jotka eivät saa lipastaskuja/kantolaitteita ja joille jaetaan peltilippaita, niin kuvitteletko saavasi ysiykkösen maastopuvun?

Jos kovat patruuant ovat yleisessä jaossa uskon, että varusteiden modifioimisen kielto on vähemmän tarkoin valvottu. Silloin niihin taskuihin voi käyttää sen verran neulaa ja lankaa tai muita tarveaineita, että lippaat kulkevat kivammin. Vaikka sitten tekisi takkiin lisätaskuja lippaille kaukopartiomiesten tapaan.

Muovista prässäämällä saa nopeasti lipastaskuja jopa vyölenkillä. Suomessa on tuhansia ompelukoneita ja tekstiilialan amattilaisia. Uskoisin, että jonkinlaisia alkeellisia lipastaskuja saataisiin varmasti käyttöön nopeasti. Jo niitä ennen voi käyttää tuossa aiemmin mainitsemiani leipälaukkuja, kameralaukkuja ja vastaavia.

Tuota mainittua lipastaskua aseen tukissa käyttivät amerikkalaiset yleisesti Bosniassa. Toinen harvinaisempi tapa, josta itse pidän on yhden lippaan lipastaskun kiinnittäminen aseenhihnaan. Tämä edellyttää aseen kantamista hihnan varassa tai erillistä asettelutoimenpidettä, kun ase lasketaan johonkin tai heiluvan hihna-lipastaskun huomioimista asetta käsin kannateltaessa hihnan ollessa vapaana. Tämä ei kuitenkaan estä aseen käyttöä kummaltakaan puolelta eikä muuta seen painopistettä yhtä paljoa kuin aseen tukissa oleva tasku (e dellyttäen että taskussa on lipas ja riippuen siitä mihin kohtaa hihnaa on tasku kiinnitetty). Se kuitenkin vaatii rutiinitoimenpiteissä suurempaa huolellisuutta ja tarkkuutta sekä totuttelua kuin tukkiin kiinnitetty.
Kiskoilla varustettuihiin aseisiin saa myös muovista (tai kydexista) yhden lippaan koteloa (oikeammin lenkintapaista kiinnityssyteemiä). Sellaisen olen nähnyt, mutten ole päässyt tarkemmin tutustumaan. Etuna on helppo käsiteltävyys (kuten tukissa olevassa taskussa) ja lippaan oleminen lähellä painopistettä ja lipaskuilua. Haittana, että se on etutukissa kuitenkin tiellä myös silloin kun lipas ei ole paikallaan.
Lähtökohtaisesti kuitenkin mieluiten kannan yhden lippaan aseessa ja muut lippaat jollain muulla tavoin.

 

[noska]

RE: Taisteluliivi m/60

Sissilipas oli käytössä silloin, kun oli käytössä taisteluliivi m/60. Oikeassa taskussa oli paikka kuudelle lippaalle ja vasemmassa taskussa oli sadeviitta.

Joissain paikoin oikeassa taskussa oli vain kolme lipasta ja kenttäpullo. Loput lippaat oli repussa (tai kaapissa kun ei niihin kuitenkaan koskaan patruunoita saanut).

Joissain harvoissa paikoissa taas kannettiin lippaita vasemmalla ja vaihdetiin vasemmalla kädellä (edelläkävijöitä, ohjesäännönrikkojia)

Käsitykseni mukaan lippaiden suuaukkoja meni pilalle kuitenkin enemmin siinä kun niitä käytettiin pullonkorkinavaajina ja ruuvimeisseleinä sekä vasaroina tai ties minä ja taisteluliivej surutta paiskottaessa lavoille ja kaappeihin yms kuin syöksymisharjoituksissa.

 

[noska]

Niin? Minua ei hirveämmin kiinnosta univormufetissi tai tuubat. Mielestäni reserviläisen itse täytyy treenata ja hankkia varustus jota PV:lla ei ole jakaa riittävinä määrinä tai laatuna. Mielestäni kuitenkin PV:n valinnat varusesineiksi ja aseiksi ovat joskus olleet hieman vääränlaisia eikä se nyt aivan ole rahastakaan ollut kiinni vaan sen allakoinnista järkeviin kohteisiin. Tekniikka eikä pelkästään varusesineissä vaan suoritustekniikoissa mm. aseenkäsittelyssä on kehittynyt noista päivistä eikä liene syytä jäädä muistelemaan menneitä 70- tai 80-luvulta vaan ottaa uusista nikseistä kiinni, opetella, treenata ja treenata. Minun "sotilaallisuus" ei ole koskaan ollut kiinni varusteista vaan treenistä mutta jotta sotilas pystyy nykyaikana kehityksen mukana täytyy hänellä on nykyaikaiset varusteetkin. Minulla ei ainakaan ole elämän ja kuoleman asioissa varaa antaa tippaakaan varusteissa tai treenissä vastapuolelle tasoitusta. Mielelläni keskustelisin kantolaitteista ja niihin liittyvistä valinnoista kuin jostain kunniamitaleiden kiinnittelyistä everstien maastopukuun, tosimiehen harmaasta kenttäpuvusta ja inhosta "pellepukuun" tai sotilassoittajan tetsaamisen kuvittelusta.

Hyvä puheenvuoro.

Yksi syy varusteiden ongelmiin on ollut niiden suunnittelutapa. Se ei ole ollut käyttäjälähtöinen eikä siinä ole huomioitu riittävästi saatuja kokemuksia sekä muiden valmistajien tuotteista havaittavissa olevia seikkoja/ideoita. Usein varsinkin tekstiilipuolen kehittäjinä on ollut tekstiilialan ja muodin ammattilaisia ja työtehoseuran tutkijoita. Tavallisesti armeijaa käymättömiä naisia. Käyttäjäpalaute ja -toiveet sekä tutkimukset on joko ohitettu, niitä ei ole ymmärretty tai ne on haettu väärältä ohderyhmältä (hyvä esimerkki helleasu M/01 ja sen lukauisat kynätaskut ja epäonnistunut leikkaus sekä surkea materiaali -testierää käytettiin huolto-organisaatiossa käytännössä toimisto-olosuhteissa). Usein valmistajakaan ei ole ollut varsinaisesti alan asiantuntija, vaan jonkun läheisen alan toimija (taisteluliivit reppuvalmistajalta jne). Omavaraisuudesta ja kotimaisesta valmistuksesta on pidetty kiinni aiemmin liikaakin ja sitten on menty taas äärilaidasta toiseen. Syystä tai toisesta ei ole uskallettu ottaa selkeää mallia ulkolaisista varusteista, tilata ulkomailta tai tehdä lisenssivalmistussopimuksia toimivaksi todetuista varusteista. Nyt sitten ollaan epäselvässä tilanteessa, jossa tuosta vanhaasta menetelmästä pidetään osin kiinni (usein juuri niiltä huonoilta osin) ja samalla koitetaan toimia länsimaisin tavoin, EU:n kilpailulainsäädännön puitteissa ja hukataan vähäkin omavaraisuus ja hllittömät sumamt rahaa kun ei hommaa hallita.

 

[noska]

RE: Strategiatason johtamista

Kantolaitteet ovat melko keskeinen asia. Perusasia on se, että ensimmäisen maailmansodan aikana huomattiin, että kenttävarustus olkoon mieluummin 20 kg kuin 30 kg keskivertomiehelle, joka toki oli pienikokoisempi kuin nykyään.

Mutta vastaavasti tottuneempi ruumilliseen työhön ja jalan liikkumiseen. Tosin hän myös oli suuremmalla todennäköisyydellä kärsinyt aliravitsemusta ja siitä johtuvia puutostauteja tai kasvuhäiriöitä sekä erilaisia kulkutauteja joihin ei vielä tunettu hoitoa tai sitä ei ollut laajalti saatavilla.
Tuon ajan mies oli myös tottunut tulemaan toimeen vähemmällä varustuksella eikä taistelukenttä asettanut samanlaisia vaatimuksia kuin tänä päivänä.
Jo Amerikan sisällissodan aikaan piirrettiin pilakuvasarjoja, joissa käsiteltiin sotilaan varustuksen määrää ja sen vaikutusta. Ongelma ei siis ole uusi, vaan jatkuvaa haaruukointia parhaimman kompromissin saavuttamiseksi.
Teoksessa "Sotilasvaatetus ja sen kehittäminen" käydään melko seikkaperäisesti läpi kantolaitteen m/85 kehittämisen yhteydessä tehdyt rasituskokeet ja seikat, joiden todettiin vaikuttavan sotilaan taistelukykyyn ja jaksamiseen. Paino, lämpö ja varusteiden sopivuus ja kannettavuus muun muassa. Muistikuvani mukaan eikuitenkaan taidettu käsitellä käytettävyyttä taistelussa lainkaan. Esimerkiksi sitä, että miten lippaat on saatavissa esille. Käytettävyyteen liittyvät kommentit koskivat rauhanajan varusmiekäyttöä. Kuten onko kaikille varusteille riittävästi tilaa, pysyvätkö ne varmasi tallessa, mikä on varusteiden huollettavuus ja kestokyky. Ainoat seikat joita voisi ajatella taistelutilanteeseen liittyviksi oli huomiot eri taskujen ja vastaavien avaamisen ja sulkemisen mahdollistamisesta pakkasessa rukkaset kädessä ja lämpösäätelyn toteuttamistavat kerrospukeutumisella ja vetoketjujen avonaisuutta ja vaatetuksen aukkoja säätämällä (mikä sekin on joissain varuskunnissa estetty määrämällä että poolopaitojen kauluksen ja takin vetoketjut pidetään aina kiini ja kaulukset alas käännettyinä). Siitä on tosin aikaa yli 10 vuotta kun olen tuon kirjanlukenut, että varmasti vääriäkin muistikuvia on.

 

[pstsika]

M/60 tetsarista kaipailtiin kuvia aiemmin.
Swat Teamin sivuilta löytyi tälläiset.

 

[Leppis]

Tuostahan nyt puuttuu artikkeleita. Huopa rullattuna ja irtohihnoilla kiinnitettynä, leipälaukku, mutta Kyllä noi asiansa ajaa kun aletaan kansainvälisesti kalloja avaamaan kansanarmeijoiden lyödessä yhteen. Onneksi kuitenkin itse vältyin noilta armeija-aikana ja sain m/85 käyttööni. Edellinen saapumiserä pukeutui vielä noihin.

 

[noska]

Harvinaisen hyväkuntoiset yksilöt. Leppiksen viestiin kommentoin: Sinälläänhän nuovat nimenomaan tetsarit m/60. Leipälaukku oli erillinen varuste, joka kiinnitettiin tetsareihin, miehistövyöhön tai kannettiin omalla hihnallaan. Huopaa ei kiinnitetty tetsareihin vaan reppuun. Tetsareihin kiinnitettiin manttelikäärö (viimeiset saapumiserät sissitakkikäärö), joka sekin oli siis erillinen varuste samoin kuin kiinnittämiseen käytetyt irtohihnatkin ja taskujen sisässä käytetyt varusteet.

MaK:lla oli perinnefoorumilla enemmänkin kuvia tuon ajan varustekokonaisuudesta. Ottiko kukaan niitä talteen tai onko yhtedessä kyseiseen herraan, että houkuttelisi hänet taas seuraamme ja kuviaan esittelemään.

 

[pstsika]

En ole pitänyt m/85 taisteluvyötä kovinkaan tarkoituksenmukaisena jalkaväkitaistelijan tarpeisiin, mutta nähtyäni kuvan tuosta m/60 tetsarista olen varsin tyytyväinen siihen, että oli edes se m/85 käytössä.
Jos ei kertausruletti pyörähdä omalle kohdalle niin kumpaakaan ei tarvitse enää koskaan käyttää. Jahtitorven kajahtaessa kaapista lähtee ajanmukaisempi kantolaite mukaan.

 

[Leppis]

No hemmetti! Manttelikääröhän se!
Ei morkata m85:sta, se on hankala mutta sen avulla on parempi kantaa painavampaa kuormaa ja ne toppaukset edessä ja takana lämmittää mukavasti :sleepy:

 

[vm78]

Ei morkata m85:sta, se on hankala mutta sen avulla on parempi kantaa painavampaa kuormaa ja ne toppaukset edessä ja takana lämmittää mukavasti

Painavammat kuormat kannetaan niille suunnitelluilla erillisillä kantolaitteilla ja lämpöä haetaan pukeutumalla oikein.

Testailut sitten tetsauksena ja siihen tuo m85 sopii erittäin huonosti, kun on aivan liian massiivinen mihinkään järkevään touhuun.

 

[Leppis]

Ei morkata m85:sta, se on hankala mutta sen avulla on parempi kantaa painavampaa kuormaa ja ne toppaukset edessä ja takana lämmittää mukavasti

Painavammat kuormat kannetaan niille suunnitelluilla erillisillä kantolaitteilla ja lämpöä haetaan pukeutumalla oikein.

Testailut sitten tetsauksena ja siihen tuo m85 sopii erittäin huonosti, kun on aivan liian massiivinen mihinkään järkevään touhuun.

Et taida olla huumorimiehiä?

 

[suksisissi]

En ole pitänyt m/85 taisteluvyötä kovinkaan tarkoituksenmukaisena jalkaväkitaistelijan tarpeisiin, mutta nähtyäni kuvan tuosta m/60 tetsarista olen varsin tyytyväinen siihen, että oli edes se m/85 käytössä.
Jos ei kertausruletti pyörähdä omalle kohdalle niin kumpaakaan ei tarvitse enää koskaan käyttää. Jahtitorven kajahtaessa kaapista lähtee ajanmukaisempi kantolaite mukaan.

Tuo m/60 on tänä päivänä 52 vuoden takainen malli - sama aika sen käyttöönotosta taaksepäin olisi m/1908 ja kun M85 tuli käyttöön, oli mallilla ikää neljännesvuosisata... m/60 ei hirvesti poikkea muista samanikäisistä tetsareista; katso vaikka brittien remmihelvetti M-58:aa.
Tuosta kuusikymppisestä olisi saanut rk-käyössä toimivamman, jos toisen pussitaskun tilalle olisi laitettu vaikka venäläismallinen kolmen rk-lippaan irtotasku. Ne tosin taisivat olla aikoinaan varattuja niille joukoille, joille olisi riittänyt vain miehistövyö, leipälaukkunmja reppu...
Saimme joskus varusmiehinä tetsata ilman manttelikääröä ja leipälaukkua. Silloin kuusikymppisen kanssa pystyi liikkumaan aika ketterästikin.

 

[veffeade]

En ole pitänyt m/85 taisteluvyötä kovinkaan tarkoituksenmukaisena jalkaväkitaistelijan tarpeisiin, mutta nähtyäni kuvan tuosta m/60 tetsarista olen varsin tyytyväinen siihen, että oli edes se m/85 käytössä.
Jos ei kertausruletti pyörähdä omalle kohdalle niin kumpaakaan ei tarvitse enää koskaan käyttää. Jahtitorven kajahtaessa kaapista lähtee ajanmukaisempi kantolaite mukaan.

Tuo m/60 on tänä päivänä 52 vuoden takainen malli - sama aika sen käyttöönotosta taaksepäin olisi m/1908 ja kun M85 tuli käyttöön, oli mallilla ikää neljännesvuosisata... m/60 ei hirvesti poikkea muista samanikäisistä tetsareista; katso vaikka brittien remmihelvetti M-58:aa.
Tuosta kuusikymppisestä olisi saanut rk-käyössä toimivamman, jos toisen pussitaskun tilalle olisi laitettu vaikka venäläismallinen kolmen rk-lippaan irtotasku. Ne tosin taisivat olla aikoinaan varattuja niille joukoille, joille olisi riittänyt vain miehistövyö, leipälaukkunmja reppu...
Saimme joskus varusmiehinä tetsata ilman manttelikääröä ja leipälaukkua. Silloin kuusikymppisen kanssa pystyi liikkumaan aika ketterästikin.

Ja sykkiville BMP1 miehistötilan kulkureille :a-grin:, ainakin vuonna -82.

 

[jokiranta]

RE: Taisteluliivi m/60

sekä vasaroina tai ties minä ja taisteluliivej surutta paiskottaessa lavoille ja kaappeihin yms kuin syöksymisharjoituksissa.

Millä vuosikymmenellä tuollainen asenne yleistyi? Oli jokaisen ongelma, jos joku kuudesta käteen sopivasta peltilippaasta oli suustaan kelvoton, ainakan ampumaradalla.

 

[jokiranta]

Tuosta kuusikymppisestä olisi saanut rk-käyössä toimivamman, jos toisen pussitaskun tilalle olisi laitettu vaikka venäläismallinen kolmen rk-lippaan irtotasku.

Vasemmassa taskussa oli sadeviitta kaasuhälytyksen varalta ja oikeassa taskussa kuusi lipasta, tai kun sen yhden lippaan panee aseeseen niin viisi lipasta.

Mihin tuo venäläinen pussitasku olisi auttanut?

Ne tosin taisivat olla aikoinaan varattuja niille joukoille, joille olisi riittänyt vain miehistövyö, leipälaukkunmja reppu...

Mitkä joukot tähän kuuluivat?

Saimme joskus varusmiehinä tetsata ilman manttelikääröä ja leipälaukkua. Silloin kuusikymppisen kanssa pystyi liikkumaan aika ketterästikin.

Ellei teillä olisi ollut manttelikääröä, millä olisitte tukahduttaneet tulen? Jos taas jätitte leipälaukkunne, lusikkahaarukkanne ja pakkinne jonnekin niin mistä olisitte syöneet?

Jotenkin ihmettelen, miksi ruokailuvälineet ja suojeluvälineet olisi pitänyt jättää jonnekin.

 

[pstsika]

Tuosta kuusikymppisestä olisi saanut rk-käyössä toimivamman, jos toisen pussitaskun tilalle olisi laitettu vaikka venäläismallinen kolmen rk-lippaan irtotasku.

Mihin tuo venäläinen pussitasku olisi auttanut?

Ainakin täydet lippaat saisi helpommin käyttöön kuin tuollaisesta lipaspussista, eikä olisi niin suurta riskiä sekoittaa tyhjiä ja täysiä.
Toisaalta lipasmäärä putoaisi puoleen.
Olipa kannossa sitten 3, 4 tai 6 lipasta niin se on liian vähän rynnäkkökivääriä pääaseena käyttävälle jalkaväen kiväärimiehelle.

Ellei teillä olisi ollut manttelikääröä, millä olisitte tukahduttaneet tulen? Jos taas jätitte leipälaukkunne, lusikkahaarukkanne ja pakkinne jonnekin niin mistä olisitte syöneet?

Jotenkin ihmettelen, miksi ruokailuvälineet ja suojeluvälineet olisi pitänyt jättää jonnekin.

Onneksi tuonkaltaisesta varustuksesta on siirrytty pois viimeistään m/05 taisteluliivin käyttöönoton myötä. Joissakin paikoissa jo m/85 taisteluvyön aikaan.

Ruokailuvälineitä tai paksuja päällysvaatteita ei taisteluvarustuksessa tarvita yhtään mihinkään, vaan ne kuuluvat kenttävarustukseen. Tappotyössä ne tuovat vain ylimääräistä painoa muutenkin raskaaseen varustukseen.
Joskus ennen nykyaikaisia suojavälineitä ja runsasta pst-aseistusta kiväärimiehen varustus paino kaiketi reilu kymmenisen kiloa. Nykyään varustus painaa helposti 20 kiloa ja raskaita aseita kantavilla panssarintorjuntamiehillä jopa lähes 40 kiloa. Ja puhun pelkästä taisteluvarustuksesta ja aseista, tuohon ei kuulu reppua.

Nykypäivän motorisoitu jääkäri ei siirrä kaikkea maallista omaisuutta selkäänsä ja lähde tekemään kymmenien kilometrien koukkauksia jalan, vaan ruokailuvälineet ja muut taisteluvarustukseen kuulumattomat varusteet kulkevat joukkueen kalustoajoneuvossa tai ryhmän ajoneuvossa ja ne otetaan sieltä käyttöön kun on tarve.
Jos ei ole aikaa ottaa pakkia ajoneuvossa olevasta varustepussista/päivärepusta niin ei ole varmasti aikaa ruokaillakaan...

Ne tosin taisivat olla aikoinaan varattuja niille joukoille, joille olisi riittänyt vain miehistövyö, leipälaukkunmja reppu...

Mitkä joukot tähän kuuluivat?

Kaikki muut kuin ensimmäisen käskyerän varsinaiset taistelujoukot.