Onko niin ettei kypärä voi koulutuksen yhteydessä rymyttäessä kolhiintua?
Taisteluliivit, chestrigit, tst-vyöt ja muut kantolaitteet
- Viestiketjun aloittaja setämies
- Aloitus PVM
Onko niin ettei kypärä voi koulutuksen yhteydessä rymyttäessä kolhiintua?
En tiedä miten laajalti esim. sirpaleliivejä on varusmiehille jaossa mutta hankintamäärät voivat äkkiä nousta joidenkin artikkelien kohdalla ongelmaksi. Laarissa ei ole mistä ammentaa niin että vielä jäisi sitä priimaakin. Eikä komposiittikypäriäkään loputtomasti ole. Paljonko varushenkilöitä on kerralla rivissä? 15000?
Voi tietenkin, kuten mikä tahansa muukin varuste tai väline. Kyse onkin korvausasiassa siitä miten ja miksi vaurioituminen on tapahtunut. Huolimattomuus ja välinpitämättömyys ovat syitä jotka aiheuttavat ison osan kypärävaurioista - silloin joutaisi maksaa.
Sitä lähinnä mietin miten erotellaan käyttölommo huolimattomuuslommosta. Hyvä ajatus mutta hankalasti toteutettavissa. Sehän on valitettava tosiasia että yhteistä omaisuutta käsitellään miten sattuu ja tärvellään jopa tahallaan.
Ei kai se sen vaikeampaa ole kuin muidenkaan varustevaurioiden korvausprosessin kanssa. Ongelma tässä on kai lähinnä se että valitettavan harva kouluttajakaan ymmärtää teräskypärän ja komposiittikypärän eroja. Siksi ei osata opettaa, vaatia, seurata käyttöä ja tarvittaessa puuttua. Eikä siis myöskään ymmärretä milloin voisi olla korvausprosessin paikka.
Muutenkin minusta PV on aivan liian hellämielinen sen suhteen mikä menee korvattavaksi ja mikä valtion vahingoksi. Kun aina menee valtion vahingoksi niin "ei oo euroakaan kiinni - asenne" on aivan liian yleinen.
Nykyään on tietysti kaikenlaista optiikkaa yms. mikä vaatii ihan eri tasoista huomiota kuin 80-luvun varustus. Silloin herkimmin hajoava varusesine oli tasoa rautakanki.
Sekään ei tietysti ole hyvä jos harjoittelua kevennetään korvausvastuiden pelossa.
Niin no, vähån kaksipiippuinen juttu.. Kovia vehkeitä ei pitäisi rikkoa treenissä, mutta jos/kun ei ole kuin yhdet niin...
Tietysti esim. suojalevyjen osalta on ihan sitä varten tehtyjä treenilevyjä olemassa, ei kylläkään PV:lla. Pitäisi kylläkin olla.
Eipä kelpaakaan, PVAH:lla on luettelo suojavälineeksi hyväksytyistä suojalaseista ja kaikki niistä täyttävät ballistiselle suojalasille asetetut vaatimukset. Koska "suoja"laseja hankittiin vähän sieltä ja täältä katsottiin aiheelliseksi em. käsky laatia, huonona puolena tietenkin se että nyt ei virallisesti saa käyttää suojalaseja jotka ovat ihan yhtähyviä kuin intin vehkeet vain siksi, että ne eivät ole listassa.
Raivaaja
Kapteeni
Optiikoissa sai hyvin peloteltua linssien sun muiden kanssa kun näytin ensin korvaushinnan ja sitten huolto-ohjeen. Sama juttu radioiden kanssa, rupeaa LV141 kiinnostamaan kun korvaushinta käytetyn auton verran. Mutta kulttuurissa on kyllä viilattavaa kun omalla (väärällä) käytöllä paskotaan toimivat kamppeet. Asiaan liittyen plate carrierit kun yleistyy tulee varmaan olemaan aikamoisia mahasuojalaitteita.
Pakko lisätä vielä että varusmieskoulutuksessa aika on kortilla, olisikin luksusta käyttää päivä vain omien henkkoht varusteiden läpikäymiseen ja sitten toinen joukkueen kalustoon. 20v jannuilla kumminkin vain p%llu mielessä.
Pakko lisätä vielä että varusmieskoulutuksessa aika on kortilla, olisikin luksusta käyttää päivä vain omien henkkoht varusteiden läpikäymiseen ja sitten toinen joukkueen kalustoon. 20v jannuilla kumminkin vain p%llu mielessä.
Tämähän ei tarkkaan ottaen pidä täysin paikkaansa, vaikka yleisesti niin uskotaankin, myös muualla kuin PV:ssa.
Otan suojalasit esimerkiksi. Jos henkilö X käyttää suojalaseja jotka ovat esim. stanagin mukaiset ballistiset suojalasit tai vaikkapa CE-merkinnällä hyväksytty ballistiseksi suojalasiksi samalla tai paremmalla suojaavuudella kuin jakolasit, niin esim. onnettomuustilanteessa ei menetä asianmukaisia korvauksia.
Näin se on - ja vielä kun saisi muutaman esimerkkitapauksen kaikille tiedoksi että joku on joutunut maksamaan vaikkapa Aimpointin niin lisäisi vielä pelotetta.
Ollessani viikon miinalautta Pansiolla 1998 näin miinamestarilla päässään sellaisen tuntosarvisen mallia talvisota kypärän. #vanhaliitto
Se oli suunnilleen niitä aikoja kun sodan aikaiset kypärät poistettiin varikoilta. Oli muuten keräilijän paratiisi päästä penkomaan.. Omaan hyllyyn tuli "sarvikypäristä" sekä saksalainen M16 että itävaltalainen M17, lisäksi saksalaiset M35/40 ja M35/42 sekä kotimainen Wärtsilä M40.
Ainoa (iso) miinus kuitenkin varikolle siitä että kypärät oli suurimmalta osin "varikkokunnostettuja" - eli alkuperäiset sisukset korvattu suorastaan alkeellisen surkeilla räpellyksillä ja kuoret maalattu huonosti uudelleen. No, onneksi edes tuo M35/42 oli kutakuinkin alkuperäiskuntoisista vielä jäljellä siinä vaiheessa kun ehdin tilanteeseen mukaan
vastarannankiiski
Kenraali
Kevlar ja aramidikuidut yleensä säilyttävät suoja-arvonsa, jopa hieman parantaen vanhetessaan. Itse olen oppinut että vesi ja kosteus on myrkkyä ja ainakin pehmeissä suoja-elementeissä se parasta ennen päivä koskee enemmän sen ballistista suojaelementtiä suojaavan pussin kestävyyttä ennenkun se alkaa päästää kosteutta tai vettä läpi liki päivittäisessä käytössä, esimerkiksi hikoilun muodossa. Useamminhan ballistinen varuste kastuu hiestä, kun varsinaisesti luonnon- tai sadevedestä.
Mitä noihin wanhoihin m91 sirpaleliiveihin tulee, niin palvelusturvallisuussyistä ei ehkä ykköskamaa kyllä varusmiehille ja kantahenkilöstölle kun parempaakin on olemassa. Kyllä niihin sirpaleet edelleen varmaan pysähtyvät jos ovat ehjiä muuten, mutta kiväärikalipereja vastaan ei mitään suojaa ja 9mm pist/kp saattaa olla "ehkä" kategoriassa kun ei noita olla mitenkään NIJ speksattu käsittääkseni. Sotakäyttöön sitten soivaa tavaraa, koska mielummin LKP:n jälkeisessä ajassa päällä vanha mutta ehjä sirpaleliivi, kun ei sirpaleliiviä laisinkaan. Siksi tuli aikoinaan ostettua "vanha" ja käyttämätön BW:n splitterschutzweste kun melkein ilmaiseksi sain...
vastarannankiiski
Kenraali
Se oli suunnilleen niitä aikoja kun sodan aikaiset kypärät poistettiin varikoilta. Oli muuten keräilijän paratiisi päästä penkomaan.. Omaan hyllyyn tuli "sarvikypäristä" sekä saksalainen M16 että itävaltalainen M17, lisäksi saksalaiset M35/40 ja M35/42 sekä kotimainen Wärtsilä M40.
Ainoa (iso) miinus kuitenkin varikolle siitä että kypärät oli suurimmalta osin "varikkokunnostettuja" - eli alkuperäiset sisukset korvattu suorastaan alkeellisen surkeilla räpellyksillä ja kuoret maalattu huonosti uudelleen. No, onneksi edes tuo M35/42 oli kutakuinkin alkuperäiskuntoisista vielä jäljellä siinä vaiheessa kun ehdin tilanteeseen mukaan
Hieno kokoelma. Kypärät ovat mielenkiintoisia, ja perusratkaisultaan yllättävän pitkäikäisiä sotakamppeita.
Vaikka teräskypärästä on suojavarusteena aika ajanut ohi jo 80-luvulla niin kyllä itse huomattavasti mielummin pitäisin TRA-olosuhteissa tai maastossa kivien ja juurakoiden sinkoillessa vaikka vanhempaa peltikypärää päässä, kun tacticoolia lierihattua tai pääkallohuivia... Ei tarvitse kahta sanaa miettiä valintaa, jos riskinä on että vaikka 20-200g kivenmurikka sinkoaa kohti kallon kalottia tai kun kolhii nuppiaan kaatuilleessa betoniportaissa.
Ja aika vähän teräskypärässä on tapahtunut muutoksia sitten 40-luvun. Suurin kehitys lienee kohdistunut sisuksiin ja remmeihin.
Valitettavasti noista sarvikypäristä alkuperäiset sisukset on kaikista käyntännössä sulaneet pois. Etenkin mintit ja hyväkuntoiset. Nahkaa alkaa hajota jo varastossa hoitamattomuuteen ja varsinkin jos on vähänkään kostea sisäilma. Kuivassa taas kuivuu ja hapertuu ja halkeilee. Ja sitten kun suurta osaa niistä kypäristä on käytetty sotapalveluksen lisäksi vielä hikisissä päissä varusmieskoulutuksessa ennen sotia niin todella vähiin ovat jääneet alkuperäiset sisukset. Etenkään kun sotavarustuksen pitää olla hyvässä käyttökelpoisessa kunnossa. Siinä ei alkuperäiskuosi paljoa paina perustamiskeskuksen linjastolla, jos valittavana on repaleiset alkuperäissisukset tai vaikka kotimaiset ehjät varikkosisukset. Lisäksi noita 20- ja 30-luvun suomalaisia varikkosisuksia saattaa olla liki mahdoton erottaa alkuperäisistä jos ovat suoria kopioita ja olemukseltaan hyvin hikisiä. Jos ei leimoja löydy niin saattaa olla mahdotonta erottaa 10-luvun alkuperäistä ja 20-luvun suomalaista varikkosisustaa, etenkin jos paikallaan ovat alkuperäiset leukaremmit.
vastarannankiiski
Kenraali
Joskus olen miettinyt sitä, että olisiko mieltä liki oikeanpainoisista harjoituslippaista? Esimerkiksi syöttövikaisia hylkyyn meneviä rk:n lippaita täytettäsiin vaikka betonilla että näillä voisi simuloida oikean lippaan painoa? Ja jos näitä käytettäisiin toimivien & oikeiden lippaiden sijasta tietyissä harjoituksissa? Eikä häviäminenkään niinkään haittaisi kun kyse on romurautaisista ja betonisista simulippaista eikä oikeista.
Tai heitteitä samalla tavalla. Valetaan betonista sylinteri tai pallo joka simuloi painon ja koon puolesta oikeaa heitettä. Ja tällaisia 1-2kpl heitetaskuihin.
Voi kyllä olla että lisääntyvä välppääminen ja logistiikkariesa ei riittäisi perustelemaan saavutettavia hyötyjä. Mutta ajatuksena kumminkin, kun taitaa varusmiesten ja ressujen liivit usein olla kuitenkin vähän turhan kevyitä sotatäytteisiin verrattuna. Kun kaksi tuliannosta lippaissa painaa jo 4.5-5kg hujakoilla ja kaksi heitettä kilon verran vielä päälle.
Nuo varikkosisukset mitä noihin on laitettu ovat varikkosisuksia jostakin kai 50-60 luvun taitteesta. Ne ovat todella huonoja. Ero on todella suuri kun vertaa päässään alkuperäistä tai tarkkaa kopiota saksalaisesta M35 sisuksesta ja varikkosisuksista. Alkuperäismallisella kypärä on jopa ihan kohtuullisen käytettävä, varikkosisuksella...no, parhaimmillaankin huono. Kustannuskysymyshän tämä on tuolloinki ollut.
vastarannankiiski
Kenraali
Mulla on itselläni sarvikypäriä 3kpl. Kahdessa on alkuperäiset sisukset 10-luvulta. Molemmat ovat todella lohduttomassa kunnossa. Repaleisia, täysin käyttökelvottomia, puolet sisustasta puuttuu molemmista. Mutta mitä voisi olettaakkaan sata vuotta vanhoista sisuksista. Yhdessä M16 mallisessa on tosin todella hieno suomalainen varikkosisus joka on mallia "vanhempi", eli pelkkää nahkaa ja puuvillaa sekä puuvillavanua ja alkuperäiseltä kuosiltaan hyvin alkuperäisen M18:n kaltainen eli käytännössä suora kopio saksalaisesta M18 sisustasta. Jos tämä olisi käytössä kulunut sisusten osalta, sitä olisi hyvin hankalaa erottaa alkuperäisestä, poislukien hihnat jotka ovat selkeästi suomalaismalliset tyylitään.
Sitten on kaksi irtosisustaa, kotimaisia. Ovat muuten saksalaisissa M35/40/42 kypärissä käytetyn M31 sisuksen kaltaisia, mutta pannan pehmuste on superlonia. Näitä olen myös nähnyt suomalaisissa M/55 kypärissä paljon. Noi kaksi irtosisustaa mitä mulla on, ovat niin prännäreitä että jos joku sanoisi niiden olleen tehdyt 80-luvulla niin en epäilisi.
Ne sota-aikaiset stahlhelmit mitä olen nähnyt edes asiallisilla tai hyvillä alkuperäisillä M31 sisuksilla ovat kaikki käytännössä yksityiskokoelmassa olleita heti tuolta 40-luvulta lähtien. En ensimmäistäkään joka olisi pyörinyt sodan jonkun päässä ja sen jälkeen vielä vuosia jotu-käytössä tai lkp-varastoituna. PV:n varastoista tulleet on kaikki olleet rempattuja käytännössä sisustojen osalta eikä ihme sinällänsä kun kypärät ovat olleet ahkerassa käytössä ja nahkasisus ei kestä samalla tavalla kun modernimmat materiaalit.
VVL
Alikersantti
Ideana kyllä ihan hyvä, mutta varusmiesten ollessa kyseessä täytyisi valvoa aika tarkkaan niiden kantamista. Verkonpainot taitaisivat aika nopeasti jäädä kaappiin/telttaan jos ei olla joka välissä laskemassa niitä