Vireniä huolettaa velkaantuminen. Talouskasvun hitaus – tai viime vuonna negatiivisuus – on kuitenkin suurempi murhe. Kitukasvuisuus huonontaa velkasuhdetta. Jos BKT kasvaa nopeammin kuin velka, velkasuhde kutistuu kohti nollaa.
Viren on kuitenkin oikeassa tulonsiirtojen kirouksesta. Supistamalla tulonsiirtoja monet muuttujat muuttuvat. On mielipidekysymys, paraneeko vai huononeeko yhteiskunnan tila. Jos ottaa tikkarin pois lapselta, mielipaha kasvaa mutta hampaat eivät reikiinny. Jne.
Viren ei ole oikeassa tulonsiirtojen kirouksesta. Hänen ongelmansa on siinä, että hän ymmärtää tulonsiirrot väärin ja katsoo niitä vain suoran tilinpidon kautta. Hän ei katso seurannaisvaikutuksia. Suomeksi sanottuna hän ei tunne yhteiskuntasopimuksen käsitettä.
Yksinkertainen esimerkki voisi olla esimerkiksi koulutus ja tutkimus. Virenin ajattelussa katsotaan paljonko yksittäisen ihmisen koulutus kustantaa ja sitten katsotaan paljonko yksittäinen ihminen maksaa veroissa takaisin. Tällä katsannolla näyttää tosiaan siltä, että suuri osa ihmisistä ei maksa osaansa.
Mutta asia ei ole näin. Nimittäin ne suurituloiset hyötyvät siitä koulutuksesta ja tutkimuksesta moninkerroin enemmän kuin keskimääräinen yksilö.
Suuret yritykset ja niiden omistajat tarvitsevat koulutettua työvoimaa. Ilman sitä ei ole bisnestä (tai asiakkaita). Jos yhteiskunta ei maksa koulutusta ja tutkimusta näiden yritysten pitäisi maksaa se itse. Laskekaapa huviksenne, mitä maksaisi kunkin firman itse perustaa koulut aina yliopistotasolle saakka ja rahoittaa tutkijat ja heidän systeeminsä alusta lähtien. Sellaista yritystä ei maailmassa ole, joka pystyisi maksamaan edes murto-osaa niistä kustannuksista. Puhutaan miljardeista miljardien perään vuodesta toiseen. Joten tätä kokonaisuutta katsoessa on selvää, että suurin hyötyjä koulutuksen ja tutkimuksen kokonaisuudesta ovat juurikin rikkaat.
Siksi on aivan oikein, että koska heidän voittonsa voivat olla olemassa vain tämän systeemin takia, heidän myös kuuluu maksaa ylivoimaisesti eniten sen ylläpitämisestä. Aivan sama periaate koskee kaikkia muitakin momentteja. Kuten puolustusta ja infraa jne.
Yhteiskuntasopimus on vakuutus. Kukaan ei ihmettele sitä, että 1000000000 euron omaisuuden vakuuttaminen maksaa enemmän kuin 10000 omaisuuden vakuuttaminen. Sama pätee veroihin. On aivan oikein, että jos 1% omistaa vaikka 90% kaikesta, heidän myös kuuluu maksaa 90% kuluista. Koska he hyötyvät itse siitä. Kyse ei ole altruismista. Toki on ymmärrettävää, että yksilötasolla rikas pyrkii pienentömään "vakuutusmaksuaan". Mutta on yhteiskunnan tehtävä huolehtia siitä, että he hoitavat oman osuutensa.
Sitten kun he eivät enää sitä hoida, alkaa rapistuminen ja jossain vaiheessa mennään anarkiaan. Sopimus hajoaa, ja myös toinen puoli lopettaa sopimuksen noudattamisen. Silloin ollaankin päädytty takaisin anarkiaan, mistä eurooppa nautti yli 1000 vuoden ajan. Historialliset esimerkit ovat selvät. Jenkeissä oltiin muuten 30-luvulla kovaa vauhtia menossa tähön suuntaan mutta New Deal katkaisi kehityksen. Joka oli nimenomaan sopimus joka pakotti myös rikkaat osallistumaan saamiensa etujen kustannuksiin. Tämä jatkui aina 80-luvulle saakka jolloin sitten sopimusta alettiin purkaa. Seuraukset alkavat pikku hiljaa näkyä.