Mikä on Suomen julkisen sektorin koko ja osuus Suomen kansantaloudesta?
Mitä haluat laskea julkseen sektoriin? Jos valtio verottaa työtätekeviä ja antaa rahaa työttömille, jotka kuluttavat sen yksityisiin tuotteisiin, niin onko tämä julkista vai yksityistä sektoria? Ehkä jonkun kuvan antaa ns. veroaste, eli verojen suuruus suhteessa BKT:hen. Tämä on Suomessa 44.1%. Mutta tässä ei siis tehdä eroa sen välillä, että tehdään tulonsiirtoja, jotka kulutetaan yksityisesti, tai tuotetaan julkisia palveluita.
Miten se vertautuu muihin maihin?
Tilastokeskuksen sivulla on jotain vertailulukuja
veroasteesta. Mutta sanoisin sen, että tässäkin vertailu on vaikeaa. On maita, kuten Suomi, Ruotsi ja Britannia, joissa terveydenhoito on rahoitettu niin, että kerätään veroja ja sitten tarjotaan palvelut julkisesti ilmaiseksi tai hyvin halpana. Sitten on maita, kuten Saksa, joissa terveydenhoito perustuu vakuutukseen, mutta se on määrätty kaikilla työssäkäyville pakolliseksi. Kun itse terveydenhoito sitten tuotetaan yksityisissä sairaaloissa ja lääkärinvastaanotoilla, niin tämä systeemi ei mene julkisen sektorin piikkiin. Tavallisen työssä käyvän pulliaisen kannalta touhu näkyy kuitenkin aika lailla samalta kuin Suomessakin, eli palkasta ulosmitataan rahaa ja sitten saa "ilmaisen" terveydenhoidon (ja miksei asia näyttäisi työttömällekin samalta, kun Saksassa valtio maksaa työttömille nämä vakuutukset, minkä vuoksi kaikki ovat samalla tavoin vakuutettuja kuin Suomessakin). Onko pakolliseen vakuutukseen perustuva systeemi sitten yksityistä vai julkista? Saksassa on muuten BKT-osuutena mitattuna käsittääkseni Euroopan korkeimmat terveyskulut, kun taas Suomi on pohjasakkaa. Tietenkin USA on tässä asiassa ihan omalla planeetalla.
Mikä olisi haluttu julkisen sektorin koko?
Minusta tähän ei ole yksikäsitteistä vastausta tyyliin X%, koska kuten tuo terveydenhoitoesimerkki osoittaa, näennäisesti voidaan julkisen sektorin kokoa painaa alas, vaikkei se käytännössä muuttaisi mitään. Ja lisäksi sanoisin, että oman käsitykseni mukaan tähän kysymykseen on mahdotonta saada keltään ideologiavapaata objektiivista arviota, vaan riippuen henkilön ideologiasta, vastaus on jotain 0%:n (tea party) ja 100% (umpikommunistit) välillä. Ekonomistienkin, joiden pitäisi olla objektiivisia "tiedemiehiä" tällaisten kysymysten kohdalla, olen ajan myötä huomannut olevan ihan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. He laulavat niiden lauluja, joiden leipää syövät. Vaikkapa tässä ketjussa lainaamasi EK:n ja Nordean ekonomistit eivät takuuvarmasti julkaisisi mitään, mikä vaikuttaisi tukevan suurta julkista sektoria tai tulonsiirtoja, kun taas SAK:n ekonomistit esittäisivät varmaan jotain päinvastaista.
Mitä tehtäviä karsisitte?
Minusta sosiaaliturvajärjestelmää voisi reilusti yksinkertaistaa. Toinen säästökohde olisi minusta jonkinlainen yliopisto-opetuksen lukukausimaksu, esim. sellainen, joka Britanniassa on otettu käyttöön. Jos et opiskelujen jälkeen pääse hyväpalkkaiseen duuniin, ei sitä lainaa tarvitse maksaa pois. Jos pääset, niin pitää. Tämä säästäisi valtiolle rahaa ja painostaisi opiskelijoita valmistumaan nopeammin, muttei kuitenkaan estäisi ketään menemästä yliopistoon sen vuoksi, ettei ole rikkaasta perheestä.
Onko yksityinen sektori kustannustehokkaampi kuin julkinen organisoimaan julkisen sektorin tehtäviä?
Minusta suurimman blokin, eli terveydenhuollon kohdalla tähän on melko selvä vastaus, ei ole. Tämä johtuu ennen kaikkea palvelun luonteesta. Kukaan ei vapaaehtoisesti sairastu, mutta sitten kun sairastuu, haluaa yleensä itselleen parhaan mahdollisen hoidon. Tällaisen hyödykkeen kohdalla ei normaali omasta lompakosta touhun maksaminen toimi (USA:ssa suurin syy yksityisten ihmisten konkursseihin on terveydenhuoltomenot), vaan on kaksi vaihtoehtoa, vakuutukset ja julkiset palvelut. Vakuutukset tuppaavat johtamaan kalliimpaan systeemiin kuin julkinen tuotanto, vaikka toisaalta laatu on todennäköisesti parempi. Saksan ja Ranskan terveydenhuoltosysteemit ovat vertailujen mukaan parempia kuin Suomen tai Britannian, mutta maksavatkin sitten enemmän. Julkisesti tuotetut terveyspalvelut ovat joka tapauksessa kustannustehokkain tapa.
Toinen julkisen sektorin suuri blokki on opetus. Niin kauan, kun halutaan pitää tasa-arvosta kiinni, on aika vaikea ajatella, että tätä alettaisiin siirtää yksityiselle puolelle. Kun Suomessa vertailujen mukaan on peruskouluissa erinomaiset oppimistulokset, ei oikein ole mitään syytä romuttaa systeemiä. Korkeakouluopetuksen säästöistä kirjoitin tuossa vähän ylempänä.
Noiden kahden rinnalla sitten muu on napeilla pelaamista. Tietenkin siellä on populistisia säästökohteita kuten kehitysapu ja pakolaiset. Itse olisi halukas leikkaamaan maatalouden tukemista rajusti, mutta tämä pitäisi tehdä EU:n tasolla. Suomi ei voi oikein yksin tässä auttaa. Minusta tämä löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensinnäkin se tuottaisi oikeanlaista kehitysapua, kun kehitysmaiden maataloustuottajat pystyisivät oikeasti alkaa kilpailla EU:n omien tuottajien kanssa ilman, että touhuun menisi veronmaksajien rahaa ja toiseksi se säästäisi julkisia menoja. Taloudelliselta kannalta ei ole mitään tolkkua tukea näin rajusti yhtä tuotantoalaa. Etenkään siis jonkun Suomen, joka on 60:nnen leveyspiirin pohjoispuolella.
Siinä on ketunhäntä kalvosinlävessä.
