Talvisota, poliitikkojen ja sotilaiden

[JOKO]

Näihin aikoihin ei mennyt ihan putkeen meilläkään.

Päivälleen 74 vuotta sitten kenraaliluutnantti Harald Öhquist antoi viimeisiä käskyjä joulukuun vastahyökkäystä varten. Mannerheim hyväksyi vastahyökkäysssuunnitelman 22.12.

Hyökkäyksen oli määrä alkaa seuraavana päivänä, aatonaattona. Sinänsä hyökkäys ei tietenkään tullut liian aikaisin, mutta mutta päätös ja toteuttaminen olivat aivan liian nopeat kokemattomille joukoille.

Öhquist halusi toimintaa laajalla alueella. Joukkoja pantiin liikkeelle paljon. Ne joutuivat marssimaan pitkät matkat ennen taistelua. Salaussyistä marssittiin yöllä. Eräs prikaati marssi lumessa ja pakkasessa 40 kilometriä ja lähti hyökkäykseen marssiryhmityksestä. Tiet eivät riittäneet kaikkien joukkojen liikutteluun. Ryhmitykset menivät sekaisin.

Hyökkääjä oli alivoimainen. Tiedusteluun oli ollut vähän edellytyksiä. Maasto kyllä tunnettiin. Tykistöä oli vähän eikä kaikkea ollut keskitetty hyökkäyksen tukemiseen.

Öhquist ei saanut alaisiaan uksomaan onnistumiseen. Eikä kaikkia esimiehiäänkään, kuten esimerkiksi kenraali Airoa. Radioita oli liian vähän. Johtaminen tuli vaikeaksi, kun kaapeliyhteydet katkesivat tulessa.

Yritystä oli. Puutteita yritettiin korjata esimerkillä. 1 328 miehen tappiot, joista lähes sata upseeria.

Laitanpa tähän aiemman kommenttini uudelleen:

"...puolustusvoimien johtamiseen ja koulutukseen liittyvä asenneongelma. Johtajien tekniikan, taktiikan ja joukkojen suorituskyvyn tuntemista väheksytään. Tämän seurauksena iso osa upseereista on kyvyttömiä käyttämään resursseja tehokkaasti. Tämä johtaa kalustovaurioihin, joutokäyntiin ja miestappioihin."


Selvästi Öhquist ja Mannerheim eivät ole tunteneet joukkojen todellista suorituskykyä, kun operaatio on mennyt kaikilta osin pieleen. Hyökkäys kertoo karua kieltä Puolustusvoimien upseerikoulutuksen, suunnittelun ja suorituskykyyn liittyvän tutkimuksen tasosta sotaa edeltäviltä vuosilta.


Nyt en millään saa päähäni kirjaa jostain oisko ollut 90-luvulta. Siinä joku EVP-upseeri arvosteli upseerien koulutusta taktiikan osalta. Hänen mukaan koulutuksessa arvostettiin todellisuudesta irrallaan olevia lennokkaita suunnitelmia. Todellisen suorituskyvyn huomiointia ei arvostettu. Tämä siis tilanne ilmeisesti 80-luvulla. Miten lienee nykyään?

 

[Tvälups]

..Nyt en millään saa päähäni kirjaa jostain oisko ollut 90-luvulta. Siinä joku EVP-upseeri arvosteli upseerien koulutusta taktiikan osalta. Hänen mukaan koulutuksessa arvostettiin todellisuudesta irrallaan olevia lennokkaita suunnitelmia. Todellisen suorituskyvyn huomiointia ei arvostettu. Tämä siis tilanne ilmeisesti 80-luvulla. Miten lienee nykyään?

Mihinkäs tilanne muuttunut olisi? Huolto kokonaisuudessaan on ra`asti aliarvostettu aselaji ja monen upseerin käsitys siitä perustuu pelkästään RA-harjoituksiin.

 

[baikal]

Mihinkäs tilanne muuttunut olisi? Huolto kokonaisuudessaan on ra`asti aliarvostettu aselaji ja monen upseerin käsitys siitä perustuu pelkästään RA-harjoituksiin.

Silmät avautuivat kuin hiiripöllön pojalla, kun osallistuin huoltoihmisenä noin viiteen harjoitukseen. Huoltoon liittyy juttuja, jotka ottavat oikaisuliikkeen vasta sodan kumun jo mäikyessä suonlaidoilla. Huoltoon tulee tuossa tilanteessa "jostain" lisää väkeä ja autoja plus välineistöä tai sitten sota jää harmillisen lyhyeksi. Tässä en anna periksi yhtään, olen tästä saletti, varma ja painikkeeksi pannaan se mainio de facto tuohon vielä.

Erityisen haasteensa tulee antamaan vielä sekin, jos puheet "sirpaloituneesta tst-kentästä" pitävät paikkansa. Kätköt blaablaa. Ku näkis. Jokaisen sotilaan uralle pitäisi osua ainakin pari kertaa tekelehtäminen huollossa, olen sitä mieltä. Vielä parempi, jos joutuu vastaamaan jostain ja pitämään kiinni annetuista aikarajoista, alkaa aivot valalstua.

 

[OldSkool]

Silmät avautuivat kuin hiiripöllön pojalla, kun osallistuin huoltoihmisenä noin viiteen harjoitukseen. Huoltoon liittyy juttuja, jotka ottavat oikaisuliikkeen vasta sodan kumun jo mäikyessä suonlaidoilla. Huoltoon tulee tuossa tilanteessa "jostain" lisää väkeä ja autoja plus välineistöä tai sitten sota jää harmillisen lyhyeksi. Tässä en anna periksi yhtään, olen tästä saletti, varma ja painikkeeksi pannaan se mainio de facto tuohon vielä.

Erityisen haasteensa tulee antamaan vielä sekin, jos puheet "sirpaloituneesta tst-kentästä" pitävät paikkansa. Kätköt blaablaa. Ku näkis. Jokaisen sotilaan uralle pitäisi osua ainakin pari kertaa tekelehtäminen huollossa, olen sitä mieltä. Vielä parempi, jos joutuu vastaamaan jostain ja pitämään kiinni annetuista aikarajoista, alkaa aivot valalstua.

Vertaus lähemmäs nykyaikaa: US ilmakenraali Horner sai pikakomennuksen Kuwaitin vastaiselle rajalle valmistelemaan vastatoimia ja kaikkea mitä siitä seurasi. Lähtöön pari tuntia, ota joku mukaasi. Otti huoltokomentajan...

 

[Vonka]

Jos ei jaksa lukea, runon voi kuunnella linkistä.

Yrjö Jyrinkoski oli ammattilausuja, joka kierteli esittämässä Jylhän runoja. Uskomattoman hieno tulkinta runosta "Kaivo" (1940) löytyi Ylen arkistosta.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=717&a=6054

Erkki (Erik) Kujala oli mies, joka kaksi päivää ennen rauhaa kaatui kurkun avanneesta sirpaleesta kaivon viereen hakiessaan haavoittuneelle vettä. Hänen kotitalonsa oli vuonna 1939 siinä Virtain ja Ähtärin välissä vesistön varrella. Hän ei kylläkään palvellut Jylhän komppaniassa, vaan Virtain ja Ähtärin miehistä muodostetussa pataljoona Polónissa.


KAIVO


”Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enään vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.”

 

[Vonka]

Tammikuun tilanne.

Painopistesuunnassa Summan kylässä ja Taipaleenjoella vihollishyökkäys on pysähtynyt raskaisiin tappioihin ennen joulua.

Laatokan Karjalassa rintama vakiintui Kollaanjoelle jo viikon sodankäynnin jälkeen. Aivan Laatokan rantamilla Suomen armeija vetäytyi, mutta hyökkäys pysäytettiin Kitilän-Koirinojan alueelle 15. 12. mennessä. Vastahyökkäykset synnyttivät Kitilän-Koirinojan-Lemetin motit. Niissä sodankäynti jatkuu aktiivisena aina sodan loppuun saakka.

Tolvajärvellä Talvelan joukot (rintamakomentajana Aaro Pajari) saavuttivat strategisesti merkittävän voiton estämällä 139. Divisioonan pääsyn suomalaisten selustaan.

Suomussalmella ja Raatteentiellä tuhottiin 163.D ja 44.D. Suomea ei katkaistukaan Oulon kohdalta tavoitteen mukaisesti.

Kuhmon-Lieksan alueella yksi ainoa suomalaisprikaati esti rankassa korpisodassa 54.Divisioonan etenemisen Kajaanin ja Pielisjärven suuntiin.

Sallassa Os. Roininen ja Os. Suoranta pysäyttivät kahden divisioonan hyökkäykset Kemijärven alueelle ja Petsamossa Os. Pennanen niin ikään kahden divisioonan etenemisen Nautsiin.

7. tammikuuta 1940 Timosenko alkaa koota voimaryhmää. Taistelut laantuvat miltei kuukaudeksi.

 

[Vonka]

Yksi Neuvostoliiton suurimmista sankareista on marsalkka Vasili Tsuikov, Stalingradin voittaja ja todellisuudessa kilpajuoksun Berliiniin 1945 voittanut mies. Tsuikovin joukot olivat kärjessä Saksan pääkaupunkiin tultaessa, mutta Stalin nosti omista syistään Zukovin, joka otti vastaan Saksan antautumisen. Vasili Tsuikoville myönnettiin kuitenkin kaksi kertaa Neuvostoliiton sankarin arvonimi.

Wikipediassa mainitaan säyseästi, että Tsuikov osallistui Suomen talvisotaan 1939. Joku vosi tietysti hiukan päivittää asiaa kiinnostavammaksi. Jostain syystä Suomessa on pidetty matalaa profiilia siitä, mitä tämä Neuvostoliiton suurin sankari talvisodassa sitten puuhasi.

Tsuikov oli nimittäin sen 9. Armeijan komentaja, jonka päätavoite oli Oulu. Hänen vastuualueellaan olivat Sallan, Suomussalmen ja Raatteentien taistelut. En tiedä, saiko Tsuikov mitään moitteita mutta varmasti kunnon koulutuksen tulevaa Stalingradin ottelua varten.

Sen sijaan 44. Divisioonan komentajalle kävi hassusti. Neuvostoliiton sodanjohto lähetti paikalle tutkintaryhmän. Prikaatinkomentaja Vinogradov, poliittisen osaston päällikkö Pahomov sekä esikuntapäällikkö eversti Volkov teloitettiin ampumalla oman divisioonansa rippeiden edessä.

Marsalkka Vasili Tsuikov

 

[JOKO]

Saiko kukaan monoa Kannaksen viivytysvaiheen mentyä plörinäksi talvisodan alussa? Käsittääkseni kaikki viivytysasemat jätettiin lähes taistelutta.

 

[Vonka]

Siinä on omat haasteensa, koska viivyttävät joukot ovat pieniä ja olosuhteet enemmän kuin hankalat. En itse uskaltaisi uhota, kun en ole talvisodan viivytysasemassa ollut.

Kannaksesta varmaan puhut. Kannaksella ainakin kolmesta linnoitetusta asemasta luovuttiin, toisesta huhun ja kahdesta muusta sekavien ja ristiriitaisten käskyjen ansiosta.

Mennään ensin vähän pohjoisemmas. Otan yhden tapausesimerkin.

Tyypillinen YH:n aikana rakennettu viivytysasema oli sellainen, että valmiiksi saatiin ehkä taisteluhaudat ja pesäkkeet, tärkeille alueille yhdyshautoja, katetut konekivääripesäkkeet tien / teiden suunnalla sekä piikkilankaesteitä aseman eteen. Panssariesteiksi irtokivilohkareita ja aseman eturinteeseen kaivettiin puilla verhottuja rinneleikkauksia (pystyeste). Suojakorsujen rakentaminen jäi usein sodan alkaessa kesken, joten osittain maahan kaivetut teltat olivat ainoa lepopaikka viivytystaistelujen aikana.

Esimerkiksi Änäkäisissä oli tällainen asema. Kivivaaran rajavartioston miehet vihollinen yritti kaapata ensimmäisen sotapäivän aamuna mutta eivät onnistuneet. Pieni rajavartiosto miehitti Änäkäisten viivytysaseman iltaan mennessä.

Kaksi erillistä pataljoonaa teki 1.2. vastahyökkäyksen mutta se pysähtyi torjuntatuleen. Vihollisen koko alkoi selvitä hiljalleen. ErP 12 miehitti Änäkäisten aseman ja ErP 13 tuli aseman läpi ja asettui Nurmijärvelle. Sekavassa tilanteessa Laklajoen viivytysasema menetettiin todella liki taistelutta.

Viivytystaistelua Änäkäisellä käytiin hyvin. Vihollistykistö alkoi raivokkaan pehmityksen ja 1.2. hyökkäyksen, joka torjuttiin. Vihollisen häirintätuli jatkui yötkin ja aiheutti kallioisesa maastossa teltoissa majoittuville jatkuvia tappioita ja vei vähäisenkin levon. Parissa päivässä porukka alkoi nukkua pystyyn.

Porukka vaihdettiin 3.12. ErP 13 tuli Änäkäisiin ja ErP 12 siirtyi tekemään "pikalinnoitusta" Puuruun neljän kilkometrin päähän.

ErP 13 alkoi tottua ja piti aseman neljän vuorokauden kovien taistelujen ajan. Asema menetettiin 7.12.

Hyökkääjän eli JR 529:n kokonaisvahvuus oli yli 6000 miestä, varsinaisten taistelujoukkojen osuus oli noin 4500 miestä. Rykmentti oli vahvennettu noin 40 tykillä ja 20 panssarivaunulla. Hyökkääjän tavoitteena oli ollut vallata Lieksa jo 6.12. ja Nurmes 10.12, jonka jälkeen hyökkäystä olisi jatkettu kohti Kajaania.

8.12. asti tehdyn viivytyksen aikana Puurun puolustuslinjalle saatiin väki kasaan.

Juuri täällä ensimmäisen sotaviikon aikana suomalaiset onnistuivat saamaan haltuunsa kaatuneen venäläispolitrukin ilmakuvakartan. Kartasta paljastui heti sodan alussa Neuvostoliiton Suomen katkaisusuunnitelma.

Juuri täällä Sissimme tuhosivat 7.12. (Kaksinkantajan alueella) vahvan neuvostojoukkojen partion, jonka johtajalta saatiin tarkat tiedot hyökkäävistä neuvostojoukoista.

Normipäivä?

 

[Vonka]

Toisaalta miksi kaikista viivytysasemista sitten olisi pitänyt pitää kynsin hampain kiinni? YH oli Karjalankannaksella suurelta osin vienyt suojajoukoilta niiden alkuperäisen tehtävän eli antaa kenttäarmeijalle aikaa asettua pääpuolustuslinjalle. Suojajoukot saivat määräksen "kuluttaa" aktiivisella viivytyksellä.

Karjalankannakselle Neuvostoliitto oli keskittänyt 200 000 miestä ja 15 000 panssaroitua ajoneuvoa.

Aktiivisella viivytyksellä? Mennäänpä Vammelsuuhun päin. Uudenkirkon ryhmän etummaisena oli JP 1 pitämässä vastaanottoasemaa. Suunnassa oli suorin reitti kohti Viipuria. Voi kuvitella, minkä verran siihen pistettiin voimaa.

Mitä tarkoittaa se, että "JP 1:n puolustus murrettiin aamupäivän taisteluissa"? JP 1 vetäytyi Terijoelle ja Puhtulaan, missä se otti uuden hyökkäyksen vastaan 1.12. Hyökkäysvaunujen tukemana se lyötiin Terijoeltakin ja aika laaja alue sillä olikin pidettävänä, kun miettii hyökkääjän määrää ja voimaa.

Ei pataljoonan tuhoutumisesta paikalleen olisi ollut mitään hyötyä.

JP 1 tuli 15 kilometrin taakse 1. joulukuuta iltaan mennessä. Tässä vaiheessa yksi pataljoona on taistellut kahden vuorokauden ajan suurvallan hyökkäyksen painopistesuunnassa ja marssinut rajalta Terijoelle ja sieltä 15 km viivytysasemaan. Siellä olivat varsinaiset Uudenkirkon ryhmän viivytysjoukot.

Kenttälinnoitetussa asemassa taistelut alkoivat hyvin, mutta huhu maihinnoususta sai Kannaksen Armeijan esikunnan antamaan käskyn jättää asema!

Pääsääntöisesti se rannan suunnassa niin, että joku komppania tai pataljoona pysytteli asemissaan siihen asti, että sitä alettiin jo jollain tavalla kiertää. Neuvostojoukotkin tulivat hitaasti.

Muolaan ryhmällä meni vähän samalla tavalla. JP 3 oli päävoimia vastassa ja työnnettiin pois ja linnoitetussa asemassa ollut ErP4 jäikin ilman tykistön tukea ja irtautui kolmen jälkeen iltapäivällä.

Lipolan ryhmä piti viivytysasemansa koko ensimmäisen taistelupäivän. JP 2, ErP 2 ja ErP5 taipuivat paineen alla 1.12. JP 2 oli kärjessä. Kun se työnnettiin pois, se tuli ErP 4:n läpi, sitten irtautui ErP 5 jne.

Ja sitten tuli se sähläys. Lipolan seuraavassa viivytysasemassa olleista joukoista osa sai vetäytymiskäskyn, joka hieman myöhemmin yritettiin peruuttaa. Vetäytyminen oli kuitenkin jo ehditty aloittaa ja neuvostojoukkojen edettyä suomalaisasemien läpi joutuivat suomalaiset esikunnat toteamaan tilanteen. Loput valuivat sitten pääasemaan 4.12.

Myös Raudun ryhmä käskettiin virheellisten tietojen vuoksi pois kenttälinnoitetusta asemasta 2.12. vaikka se olisi voinut sen pitää pitempään. Raudun ryhmä asettui Kiviniemen sillanpäään ja piti sen itsenäisyyspäivään 6.12.

Kannaksella "viivytettiin" varsin kesysti Pohjois-Suomeen verrattuna. Suurin "syypää" oli Kannaksen Armeijan esikunta.

Toisaalta, miksi nuoret ja taistelukuntoiset pataljoonat olisi pitänyt sulattaa for nothing. YH oli jo tehty eikä mitään Vammelsuun vastaanottoasemaa kukaan ajatellutkaan kauan pitää. Mutta voinhan minä proosallisesti sanoa, että esikunta hermoili ja sai väärää ja harhauttavaa tietoa omilta ryhmiltään.

Tankki- ja kranaattikauhua oli myös. Monesti (esim. Umpilammella) asemat jätettiin aivan liian nopeasti, ilman hirveän suurta painetta.

Karjalankannaksella käytiin tietenkin raakaa materiaalisotaa useiden urien suunnassa, ei siis mitään propagandajulkaisujen korpisotaa, jossa yksi pataljoona tekee tuhoja kusisen kapealle tieuralle puuroutuneelle piippalakkijonolle.

 

[JOKO]

Toisaalta, miksi nuoret ja taistelukuntoiset pataljoonat olisi pitänyt sulattaa for nothing. YH oli jo tehty eikä mitään Vammelsuun vastaanottoasemaa kukaan ajatellutkaan kauan pitää. Mutta voinhan minä proosallisesti sanoa, että esikunta hermoili ja sai väärää ja harhauttavaa tietoa omilta ryhmiltään.

No kysehän on juuri siitä, että joukot oli ehditty perustamaan hyvissä ajoin. Miksi tilaisuutta ei käytetty hyväksi ja työnnetty joukkoja edemmäksi? Olisi kannattanut taistella rajalta asti taaksepäin. Jokainen viivytysaseman kiertäminen tai murtaminen olisi tullut venäläisille kalliimmaksi.

 

[Vonka]

No kysehän on juuri siitä, että joukot oli ehditty perustamaan hyvissä ajoin. Miksi tilaisuutta ei käytetty hyväksi ja työnnetty joukkoja edemmäksi? Olisi kannattanut taistella rajalta asti taaksepäin. Jokainen viivytysaseman kiertäminen tai murtaminen olisi tullut venäläisille kalliimmaksi.

Kannaksen pääpuolustuslinjaa oli mietitty jo 1920-luvulta alkaen. Ensin pari ruotsalaista teki ehdotuksen lähellä rajaa olevasta pääasemasta. Ehdotus oli heikko. Puolustusasema ei noudattanut vesistölinjaa. Niinpä länsiosaan valittiin varsin perustellusti Vuoksen-Suvannon-Taipaleen vesistölinja. Samoin Summanjoen-Summanjärven linja oli selkeä valinta jo etukäteen, mikäli painopisteeseen halusi tehdä etukäteen kantalinnoitteita.

Tietenkin Kannaksen suojajoukoilla olisi voinut uhrautuvamminkin tapella, mutta ei rajalle kannattanut jalkaväkirykmenttejä marssittaa.

 

[KorpiSISSI]

Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia
(Synnystä ja taustoista "toisenlaista" näkemystä)

Talvisota
OSA 1
OSA 2
OSA 3
OSA 4
OSA 5
OSA 6
OSA 7
OSA 8
OSA 9
OSA 10
OSA 11

Suomi-Ruotsi-Norja suurvaltojen pelinappuloina

Saa nähdä toistaako historia itseään; Kiinostaako Talvivaaran malmikenttä vai halutaanko Barentsin alue varmistaa myös lounaan suunnalta? Alkaako arktinen rynnistys Jäämeneren suunnalla? (alkanut varmaankin on mutta kärjistyykö?)

Tästäkin saisi oman keskusteluaiheen ellei jo ole?

Tässä jatkoa edellisiin Luentopätkiin (Välirauha)

OSA 12
OSA 13
OSA 14
OSA 15

Jatkosota alkaa
OSA 16
OSA 17
OSA 18

 

[Vonka]

1. helmikuuta 1940 alkoi suuroffensiivia alustanut tykistötoiminta erityisesti Summan lohkolla. Samalla alkoivat jokapäiväiset jalkaväen ja panssarijoukkojen hyökkäilyt, välillä yölläkin.

Joukkoja ei voitu vaihtaa jatkuvan tulikosketuksen vuoksi.

11. helmikuuta alkoi varsinainen päähyökkäys. Iltapäivällä vihollinen sai läpimurron Summan Lähteen lohkolla. 2. AK sai käskyn siirtyä väliasemaan Aamonanlahti-Äyräpää-Vuoksi, jonka ne myös menettivät reilut kymmenen päivää myöhemmin. Taka-asema oli linjalla Viipuri-Tali-Noskuanselkä-Kuparsaari-Vuoksi. Sinne siirryttiin 27.2.

3. AK pysyi Mannerheim-linjalla linjalla Taipale-Suvanto-Vuosalmi läpi helmikuun helvettiviikkojen, itse asiassa sodan loppuun asti.

Timoshenko päätti vallata Viipurin. Operaatio tuli suorittaa 7. Armeijan toimesta kaksipuolisena saarrostusliikkeenä ja suorana rintamahyökkäyksenä. 10. ja 28. Armeijakunnan tuli edetä Viipurin länsipuolelle jäätyneen Viipurinlahden yli ja 19. Armeijakunnan oli määrä edetä kaupungin itäpuolelle. 34. ja 50. Armeijakunta hyökkäsivät suoraan Viipuria kohti. Lisäksi 13. Armeijan tehtäväksi tuli ylittää Vuoksi Äyräpään-Vuosalmen kohdalta ja saartaa itäkannaksella Mannerheim-linjalla taistellut Suomen 3. Armeijakunta.

Viipurin ympäristö oli maastollisesti edullisempi alue puolustajalle kuin Etelä- ja Keski-Kannas, mutta osa edusta menetettiin paksussa jäässä olleen Viipurinlahden takia. Suomen puolustusvoimain vakaasti huvenneet voimavarat sekä miehistön että materiaalin suhteen ja joukkojen fyysinen väsyminen veivät suomalaisten taistelukyvyn äärirajoille talvisodan viimeiseksi kahdeksi viikoksi.

Viipurin alueelle oli saatu tueksi uusi 23. divisioona ja 21. divisioona itäkannakselle, mutta ne olivat taisteluarvoltaan muita divisioonia heikompia täydennysjoukkoja. Venäläisten onnistunut strateginen läpimurto Viipurinlahdella olisi uhannut koko Etelä-Suomen puolustusta suomalaisjoukkojen ollessa edelleen syvällä alueen itäpuolella.

Viipurinlahdella suomalaiset 4. divisioonan joukot eivät kyenneet estämään venäläisten maihinnousua lahden länsirannalle Häränpäänniemeen ja Vilaniemeen, jossa puna-armeija katkaisi Viipuri-Helsinki-valtatien 9. maaliskuuta. Suomalaispuolustajat kestivät ja estivät läpimurron laajenemisen. Rauhan tullessa tilanne oli kuitenkin kriittinen: 7. Armeija siirsi 3. Ratsuväkiarmeijakunnan 11. maaliskuuta jo Koivistolle, tavoitteena ratkaisevan ylivoiman luominen Viipurinlahden länsirannalle, mutta rauha keskeytti toiminnan.

Viipurissa 3. ja 5. divisioona menettivät esikaupunkialueet ja etulinja siirtyi Patterinmäelle 12. maaliskuuta. Saarrostusuhka kaupungin itäpuolella muodostui vakavaksi puna-armeijan tunkeuduttua Tammisuolle ja murrettua Talin kannaksen puolustuksen tukilinjaan 7.-9. maaliskuuta 1940, mutta hyökkäys onnistuttiin vielä pysäyttämään Portinhoikkaan.

Puna-armeijan 13. armeija hyökkäsi maaliskuun alusta lähtien vähintään kuuden divisioonan voimin Äyräpäässä-Vuosalmella, jota puolustivat vajaalukuiset 2. ja 21. divisioona. Äyräpäänharjun keskiosa ja kirkonmäki Vuoksen länsipuolella menetettiin 4. maaliskuuta ja Vuoksen Vasikkasaari 5. maaliskuuta. Venäläisjoukot onnistuivat lopulta ylittämään Vuoksen 8.-11. maaliskuuta ja luomaan noin 500 metriä syvän sillanpään joen itärannalle, mutta rauhantulo ratkaisi kriittisen tilanteen.

Taipaleenjoella suomalaisten 7. divisioona kesti puna-armeijan rajut hyökkäykset 11.-20. helmikuuta ja pääosin säilytti alkuperäiset asemansa sodan loppuun asti.

 

[Vonka]

Paljon on väännetty kättä Summan murtumisesta. Kun kerran Taipale piti, miksi ei Summa?

Wolf Halsti kirjoitti sodan aikana:

"Tilanne ei sinänsä ole mahdoton, ainoastaan keinot sen ratkaisemiseen puuttuvat. Saisimme varmasti venäläiset pois pussista ehkäpä nopeastikin kunhan olisi ammuksia ja panssarintorjuntatykkejä..Saadapa tänne ne, jotka lopultakin ovat vastuussa asiasta! Mikä riemu olisikaan laittaa heistä komppania ja panna yrittämään ilman niitä vehkeitä, jotka he ovat meiltä kieltäneet."

Halsti tarkoitti poliitikkoja. Rauhanajan säästöt purivat. 3. AK:lla ei ollut enää juuri tykistön ammuksia, pst ja ilmatorjunta alun alkaenkin olematonta. Venäläiset olivat oppineet suojaamaan panssarivaunuja: niiden lähelle ei enää päässyt polttopullon ja kasapanoksen kanssa.

Halsti:

"Kahdeksas uneton vuorokausi on menossa, sanoo joku. Ei kun yhdeksäs! Totean todellakin, etten ole nukkunut yhtään yhdeksään päivään ja yöhön. Lähettini huomauttaa siihen, etten muka ole koskenut lämpimään ruokaan kolmeen vuorokauteen, mutta sen sijaan viime vuorokauden aikana juonut viisi litraa mustaa kahvia ja polttanut lähes puolitoistasataa savuketta.
Saattaa olla."

Mitä on antaa kaikkensa ja enemmän? Jostain syystä myös Kollaa kestää. Kollaalla taistelee JR 34:n komentaja everstiluutnantti Teittinen. Hän ei nuku, syö eikä lepää. Hänet viedään sairaalaan. Teittinen kuolee. Diagnoosi: ylirasitus.

Kaksi vänrikkiä (vasemmanpuoleinen kaatui luutnanttina jatkosodassa) murtumattomalla Taipaleenjoella:

13.3.1940 (Lauri Aalto):

Taipaleen voiman muodosti miehien kunto,
taistelutahto ja päällystön vastuuntunto.
Siellä ei auttanut kaulustähtien kullat,
kannusten kilinän vaimensi korsujen mullat.

 

[Vonka]

Pian on 75 vuotta talvisodan syttymisestä.

Talvisota on jotain, minkä voi kuvitella mutta jota on mahdoton käsittää. Luin aikalaisen dokumetaariset (päiväkirjan pohjalta) ja askeettiset muistelmat. Kalle Sistolan "Tapahtui Taipaleessa" (1956) on oikea aarre. Loviisan Uutta Kirjapainoa ei enää ole. Divarissa viisikymppiä pitänee pulittaa, jos niin hyvä onni käy, että ehjän pehmeäkantisen löytää

Kun luin, puolustusmäärärahojen pihtaajat saivat sydämeni kylmenemään. Näille pojille olisi suonut läjäpäin konepistooleita ja pst-tykkejä - kunnon varusteet. Menestys pohjautui tahtotilaan ja ampumataitoon, tietoon siitä, että takana on suojaton Suomi.

Skannaus miltä tahansa liitteenä olevalta henklilöluettelon sivulta valaisee sodan luonnetta yhdessä voittamattomassa pataljoonassa. Jokaisen sivun oikea laita kertoo karua kieltään. Kuka vammautui loppuiäkseen, kuka tuotiin puupalttoossa. Todella harva jäi aivan ehjäksi.

 

[Fortis]

Jälkikäteen on helppo nähdä, että myöntyminen NL:n vaatimuksiin olisi vain tuonut eteen lisää vaatimuksia. Sehän oli NL:n neuvottelumeininki aina: huudetaan, räyhätään ja uhkaillaan ja vaaditaan...ja kun toinen suostuu, vaaditaan lisää. Tämähän on muistaakseni heidän piäsnuakka Leninin antama perusohje. Toki tätä metodia ovat käyttäneet muutkin: Saksa, Usa, Japani, Britannia.....mutta meidän kohdalle nyt osui Stalin tästä mainiosta sarjasta.

Tämän päivän tilanteessa on hyvä kerrata 75 vuoden takaisia tapahtumia. Kuten silloin, ei nytkään Venäjän sopimuksiin voi luottaa.
Hallitus keskittyi Suomessa sisäpoliittisiin kysymyksiin, ja sodan uhka oli etäinen.
Kun sitten alkoi tapahtua niin Ruotsikin vetäytyi tukemasta.

Nyt pitäisi alkaa priorisoida; hankitaan sitä kalustoa ja pistetään budjetin rakenne uusiksi.
74 vuotta sitten ei sosiaalipolitiikka ollutkaan enää keskiössä...

 

[aj77]

Pian on 75 vuotta talvisodan syttymisestä.

Talvisota on jotain, minkä voi kuvitella mutta jota on mahdoton käsittää. Luin aikalaisen dokumetaariset (päiväkirjan pohjalta) ja askeettiset muistelmat. Kalle Sistolan "Tapahtui Taipaleessa" (1956) on oikea aarre. Loviisan Uutta Kirjapainoa ei enää ole. Divarissa viisikymppiä pitänee pulittaa, jos niin hyvä onni käy, että ehjän pehmeäkantisen löytää

Kun luin, puolustusmäärärahojen pihtaajat saivat sydämeni kylmenemään. Näille pojille olisi suonut läjäpäin konepistooleita ja pst-tykkejä - kunnon varusteet. Menestys pohjautui tahtotilaan ja ampumataitoon, tietoon siitä, että takana on suojaton Suomi.

Skannaus miltä tahansa liitteenä olevalta henklilöluettelon sivulta valaisee sodan luonnetta yhdessä voittamattomassa pataljoonassa. Jokaisen sivun oikea laita kertoo karua kieltään. Kuka vammautui loppuiäkseen, kuka tuotiin puupalttoossa. Todella harva jäi aivan ehjäksi.

Oikea laita kertoo kohtalon,mutta jos nyt olisi tuollainen luettelo ammatteja niin en epäilisi suomen puolustuskykyä. Ammatit kertoo kaiken.
Tänäpäivänä siinä lukisi Pitkäaikaistyötön, atk-nörtti, pelkkä nörtti, pelialan asiantuntija, exnokialainen, insinööri,insinööri, kasvatustieteiden maisteri ja lähihoitaja.

 

[jurppi]

Hyvä suhtautuminen, esim.
1. Leninin/Stalinin kommaripuoleen suomen itsenäisyyden tunnistaminen (mikään muu maa ei tunnistanut sitä ennen tätä). Huom! väliakainen hallitus ei antanut suomelle itsenäisyyttä kesällä 1917, (eikä myös ukrainan radalle). Lue, olisiko suomi itsenäinen, jos NL:ssa olisi voittaneet valkoiset?
2. Aluevaihtotarjoukset 1939. Mitä mikään muu maa ei tehnyt (esim. Saksa ja sudettialue)
3. Natsisaksan liittolaiselle - Suomelle tarjotaan/hyväksytään rauhansopimusta 9/1944 , vaikka olisi voitu olla tarjomatta?
4. Hangon luovutus takaisin + muu yhteistyö NL aikana (olisi voinnut jäädä pelkkien korvauksien maksuun, ilman "bartterkauppaa" joka työllisti suomen teollisuutta)

Nämä ovat juuri niitä samoja teesejä joita Neuvostoliitto toi julkisuuteen ennen kyseisiä sotia ja sen jälkeen. Näistä puuttuu juuri ne oleelliset sekä salassa pidetyt asiat, lauseet, lisäykset jne. jotka olisi välttämättömiä jotta voi ymmärtää kokonaisuuden..
1. Itsenäistyminen
- Itsenäisen Suomen valtion piti päätyä punakaartilaisten hallintoon vain muutama viikko Leninin ja bolsevikkien tunnustuksen jälkeen. Kuten tunnettua nämä kapinasuunnitelmat eivät toteutuneetkaan. Valkoisten armeija kukisti kapinan vastoin bolsevikkien suunnitelmia.
- Juuri tämä on se Suomen itsenäistymisessä tapahtunut "historiallinen virhe" josta myös Venäjän nykyinen presidentti Putin on muutamia kertoja maininnut julkisuudessa.

2. Aluetarjoukset
- tästä asiasta sovittiin Molotov-Ribbentropp sopimuksessa, mutta kysymys ei ollut pelkistä aluevaihdoista. Stalin sai sopimuksessa luvan koko Suomen kattavaan etupiiriin. Ja, talvisodassa Neuvostoliitto lähti valtaamaan koko Suomea. Ei pelkästään Karjalan kannasta. Tämä on käynyt ilmi monista lähteistä..
- vaihtotarjoukset Leningrad'in turvallisuudesta olivat vain pelkkä tekosyy neuvotteluille. Toki niin koetettiin saada hyökkäykselle/miehitykselle edullisemmat lähtöasemat.
- kts. myös

Lisäksi on hyvä tutustua myös tähän linkkiin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

- Kyseinen hallitus oli nimenomaan se johon Stalinilla oli läheiset ja lämpimät suhteet. Sitä ei oltu suunniteltu hallitsemaan pelkästään "aluevaihdon kohteita", vaan todellakin koko Suomea..

3. Jatkosodan rauhan sopimus
- Suomi kykeni puolustuksensa myötä aiheuttamaan valtavia tappioita ja hidastamaan Neuvostiliiton hyökkäystä. Samalla tilanne kehittyi Keski-Euroopassa nopeasti sellaiseksi ettei Stalinin voinut jättäytyä pois Saksan valloituksesta.
- Suomen asemasta oli sovittu myös USA:n, ja Britannian kanssa. Ne eivät antaneet Stalinille täysin vapaita käsiä Suomen miehittämiseen mikä varmasti osaltaan vaikutti taustalla Stalinin päätöksiin.

Lainan tähän Osmo Jussilan esitelmää Suomalais-venäläisessä seminaarissa v. 2005

Miksi sitten Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea v. 1945, sen jälkeen, kun Saksa oli antautunut? Sotilaallisesti se olisi ollut täysin mahdollista ja jopa helppoa. Suomen armeija oli de-mobilisoitu ja pelkästään uhkaamalla hyökkäyksellä Porkkalan tukikohdasta Helsinkiä, Suomi olisi voitu pakottaa ehdottomaan antautumiseen ja maan miehitykseen neuvostojoukoilla. Yksi tavallinen selitys on ollut, että Stalin ei halunnut vaarantaa sotakorvaussuorituksia. Mutta se ei mielestäni riitä. Todennäköisempi syy on, että hän katsoi amerikkalaisten olevan miehitystä vastaan. Tästä jonkinlaisena todisteena on jugoslavialaisen kommunistijohtaja, Milovan Djilasin kertomus Kremlissä keväällä v. 1948 käydystä keskustelusta. Sen jälkeen, kun oli ensin ihasteltu joukolla Suomen sotakorvaustavaroiden korkeaa laatua ja hienoja pakkauksia, töksäytti Zhdanov yhtäkkiä: "Teimme virheen, kun emme miehittäneet Suomea - jos olisimme tehneet sen, se olisi ratkaissut kaiken." Siihen Stalin jatkoi: "Jaa, se oli virhe - otimme aivan liiaksi huomioon amerikkalaiset, mutta he eivät olisi nostaneet sormeakaan." - Oletan, että Stalin tarkoitti tuon virheen tapahtuneen v. 1945, ei vielä v. 1944.


Stalinhan oli jo v. 1943 luvannut useammankin kerran amerikkalaisille säilyttää Suomi itsenäisenä, kuten edellä on jo todettu. Hän tiesi myös, etteivät amerikkalaiset hyväksyneet Suomen painostamista ehdottomaan antautumiseen. Tähän Stalinin lupaukseen voidaan kuitenkin hieman kyynisesti huomauttaa, että lupasihan hän amerikkalaisille myös "demokraattisen" Puolan ja Baltian maiden miehityksen jälkeen neuvostopropaganda kuulutti, että ne olivat saaneet takaisin itsenäisyytensä. Mutta silti on syytä muistaa, että Stalin noudatti Jaltassa helmikuussa v. 1944 tehtyä etupiirijakoa länsivaltojen kanssa. Niinpä hän mm. kielsi kreikkalaisia kommunisteja ryhtymästä vallankumouspuuhiin, koska Kreikka tehdyn etupiirijaon mukaan kuului länsivalloilIe. Tämän kaiken lisäksi Stalin kunnioitti amerikkalaisten sotilaallista voimaa. Saatuaan tietää atomipommista hän hoki: "Se on mahtava ase."


Toinen tekijä, joka vaikutti siihen, ettei Stalin katsonut Suomen miehitystä v. 1945 viisaaksi, oli tieto suomalaisten mahdollisesta ryhtymisestä sissisotaan. Siihenhän oli jo varauduttu kätkemällä aseita ja niin valvontakomissiossa kuin Moskovassa tiedettiin se hyvin. Ja sellaiseen olisi ollut Suomen laajoissa erämaissa paljon paremmat mahdollisuudet kuin esim. ns. "metsäveljillä" Virossa. Molotov viittasi selvästi tähän tekijään 1970-luvulla tehdyssä haastattelussa. Suomalaisten "armahtamisen" syynä oli ollut suomalaisten itsepäisyys. Neuvostoliitto oli menetellyt viisaasti, kun ei ollut miehittänyt Suomea. Siitä olisi tullut avoin haava. Suomessa ihmiset olivat itsepäisiä, erittäin itsepäisiä, totesi entinen ulkoministeri. Siellä vähemmistönä oleminen olisi ollut erittäin vaarallista ja vahingoittanut sosialismin asiaa myös muualla.


Mutta Suomessa oli v. 1945 liikkeellä paljon huhuja tulevasta miehityksestä. Niitä levittivät ja ruokkivat monet hämäräperäiset tahot, mutta myös SKP:n radikaalisiipi uhkaili neuvostomiehityksellä. Huhuja olen kuvannut yksityiskohtaisesti kirjassani "Suomen tie 1944-1948", joten niistä ei tässä sen enempää. Valpo, jossa mm. kuunneltiin valvontakomission puheluja, ei kuitenkaan saanut tietoonsa mitään miehitykseen viittaavaa. Valvontakomissio kuitenkin uhkaili miehityksellä, mutta myöskään sen arkistosta ei ole löytynyt mitään merkkejä miehitysaikeista. Mutta niin kuin Nevakivi emo Zhdanov-kirjassaan oikein toteaa, koko Lapin sota käytiin neuvostomiehityksen varjossa ja piiskana toimivat miehityshuhut. Mutta vaikka venäläiset joukot seurasivatkin peräytyviä saksalaisia Suomussalmelle ja asettuivat sinne sekä antoivat suomalaisille ilmatukea, ei kenraali Meretshkov ollut saanut Stalinin lupaa ryhtyä saartamaan saksalaisten 36. armeijakuntaa, joka saarto olisi tuonut neuvostojoukot syvälle Suomeen.

4. Monessa yhteydessä on tullut esille että Neuvostoliitto tarvitsi erityisen kipeästi nimenomaan Suomessa sotakorvauksen tehtyjä vetureita, aluksia, erilaisin konepajatuotteita jne. Ne oli myös hinnoiteltu edullisiksi nimenomaan Venäjän taholta katsottuna. Tässä oli varmasti enemmän kysymys taloudellisesta hyötynäkökohdasta kuin siitä että Neuvostoliitto olisi "luopunut" joltain osin sotakorvauksista. Toki olojen vakiinnuttua YYA-sopimuksen jälkeen ja tultaessa 1950-luvulle ryhdyttiin hakemaan myös normaalia kaupallista yhteistyötä. Mutta en sanoisi tätä suorastaan ystävyydeksi vaikka luonnollisesti toimivat kauppasuhteet hyödyttävät molempia osapuolia.

Vielä näihin aikoihin Venäjällä oli paljon suomalaisia sotavankeja erilaisilla työleireillä..Heille koitti vapaus vasta Stalinin kuoleman jälkeen. Ystävyys mm. maiden päämiesten välillä tuli kuvioihin vasta Hrutsev'in kaudella.

 

[KkarR]

Nämä ovat juuri niitä samoja teesejä joita Neuvostoliitto toi julkisuuteen ennen kyseisiä sotia ja sen jälkeen. Näistä puuttuu juuri ne oleelliset sekä salassa pidetyt asiat, lauseet, lisäykset jne. jotka olisi välttämättömiä jotta voi ymmärtää kokonaisuuden..
1. Itsenäistyminen
- Itsenäisen Suomen valtion piti päätyä punakaartilaisten hallintoon vain muutama viikko Leninin ja bolsevikkien tunnustuksen jälkeen. Kuten tunnettua nämä kapinasuunnitelmat eivät toteutuneetkaan. Valkoisten armeija kukisti kapinan vastoin bolsevikkien suunnitelmia.
- Juuri tämä on se Suomen itsenäistymisessä tapahtunut "historiallinen virhe" josta myös Venäjän nykyinen presidentti Putin on muutamia kertoja maininnut julkisuudessa.

2. Aluetarjoukset
- tästä asiasta sovittiin Molotov-Ribbentropp sopimuksessa, mutta kysymys ei ollut pelkistä aluevaihdoista. Stalin sai sopimuksessa luvan koko Suomen kattavaan etupiiriin. Ja, talvisodassa Neuvostoliitto lähti valtaamaan koko Suomea. Ei pelkästään Karjalan kannasta. Tämä on käynyt ilmi monista lähteistä..
- vaihtotarjoukset Leningrad'in turvallisuudesta olivat vain pelkkä tekosyy neuvotteluille. Toki niin koetettiin saada hyökkäykselle/miehitykselle edullisemmat lähtöasemat.
- kts. myös

Lisäksi on hyvä tutustua myös tähän linkkiin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

- Kyseinen hallitus oli nimenomaan se johon Stalinilla oli läheiset ja lämpimät suhteet. Sitä ei oltu suunniteltu hallitsemaan pelkästään "aluevaihdon kohteita", vaan todellakin koko Suomea..

3. Jatkosodan rauhan sopimus
- Suomi kykeni puolustuksensa myötä aiheuttamaan valtavia tappioita ja hidastamaan Neuvostiliiton hyökkäystä. Samalla tilanne kehittyi Keski-Euroopassa nopeasti sellaiseksi ettei Stalinin voinut jättäytyä pois Saksan valloituksesta.
- Suomen asemasta oli sovittu myös USA:n, ja Britannian kanssa. Ne eivät antaneet Stalinille täysin vapaita käsiä Suomen miehittämiseen mikä varmasti osaltaan vaikutti taustalla Stalinin päätöksiin.

Lainan tähän Osmo Jussilan esitelmää Suomalais-venäläisessä seminaarissa v. 2005

4. Monessa yhteydessä on tullut esille että Neuvostoliitto tarvitsi erityisen kipeästi nimenomaan Suomessa sotakorvauksen tehtyjä vetureita, aluksia, erilaisin konepajatuotteita jne. Ne oli myös hinnoiteltu edullisiksi nimenomaan Venäjän taholta katsottuna. Tässä oli varmasti enemmän kysymys taloudellisesta hyötynäkökohdasta kuin siitä että Neuvostoliitto olisi "luopunut" joltain osin sotakorvauksista. Toki olojen vakiinnuttua YYA-sopimuksen jälkeen ja tultaessa 1950-luvulle ryhdyttiin hakemaan myös normaalia kaupallista yhteistyötä. Mutta en sanoisi tätä suorastaan ystävyydeksi vaikka luonnollisesti toimivat kauppasuhteet hyödyttävät molempia osapuolia.

Vielä näihin aikoihin Venäjällä oli paljon suomalaisia sotavankeja erilaisilla työleireillä..Heille koitti vapaus vasta Stalinin kuoleman jälkeen. Ystävyys mm. maiden päämiesten välillä tuli kuvioihin vasta Hrutsev'in kaudella.

Olet epäilemättä oikeassa kaikissa yllämainituissa asioissa. On vaan niin vaikeaa löytää "valonpilkahduksia" näissä surullisissa tapahtumissa. On surullista elää siinä maailmassa, jossa jatkuvasti syytetään , epäillään ja vihataan. Meidän tahdosta riippumatta maailma on jakautunut uskonnon, politiikan ja pääoman etusegmentteihin, joiden seurauksia me näemme tän päivän elämässä.

Minä voin olla sitä mieltä, että venäjällä tapahui suuri virhe, kun kommarit tulivat valtaan, ja heidän ajama sos.vallankumous johti kapinasuunnitelmiin (1917) ja talvisotaankin.

Tarkoituksena on ehkä sanoa, ettei venäläisillä (kansalla) ole ollut , eikä ole nytkään mitään vihaa suomea kohtaan. Tosin suomalaiset vihaavat edelleen venäläisiä