Talvisota, poliitikkojen ja sotilaiden

EK

Ylipäällikkö
Nipsaan jatkon pois:
Sekin. Ja mitä sitten vaikka olisi pelattu aikaa pienillä myönnytyksillä, sillä poliitikkojen kukkaroa se ei olisi avannut. Määrättyä kitsautta esiintyi vaikka mm. kapteeni Halsti kävi eduskunnassa jo ennen neuvotteluja pitämässä "studian" ja yritti selittää, että suursota Euroopassa on selviö ja puutteita on.

Mutta ei 1938 kaikille Keski-Euroopan poliitikoillekaan ollut selvää, että suursota on tulossa. Siinä mielessä jonkun Halstin keskustelut ovat se ja sama, vaikka tietenkin oikeaan osuivatkin. Lisäksi samassa mielessä ymmärrettävää on, että kukkaron nyörit pysyivät kiinni. Jälkikäteen voimme sanoa, että se oli virhe, mutta sillä hetkellä sota ei näyttänyt varmalta.
 

EK

Ylipäällikkö
Stalinin elämäkerran kirjoittanut Radzinski oli toinen tutkijoista, joka sai mennä Stalinin arkistoon täysivaltaisena Jeltsinin aikaan. Hän sanoi, että Stalinilla oli suunnitelma siirtää Suomen kansa Siperiaan kokonaan ja tuhota!

No joo. Tuohon voi suhtautua varauksella. Eihän Viron kansaakaan hävitetty.

Jonkin verran olen asiaa rahan edestä tutkinut (ilman venäläisiä lähteitä) ja väittäisin, että puhdistus olisi 1939/-40 mennyt samoin kuin Puolassa samana syksynä: upseerit, poliitikot, virkamiehet, "intelligentsija", "porvarit", "kulakit" (vähintään 3 lehmää). Suomessa iso karkotettujen ryhmä olisi ollut suojeluskuntalaiset (350.000) ja ylipäänsä kannattaa muistaa, että yleensä karkotukset tehtiin perheittäin, riippumatta siitä, oli karkotuksen kohteena oleva perheenjäsen elossa tai ei.

Veikkaan kuitenkin, että kyllä Suomeen suomalaisia olisi jäänyt, mutta ei ihan yhtä paljoa kuin tosiolevaisuudessa jäi ja olisi tänne kyllä porukkaa siirrettykin (eikä pelkästään 2 metrin syvyyteen kuten nyt).
 

EK

Ylipäällikkö
Et nyt keksinyt miksi kutsuin aloitustasi stalinistisen historiankirjoituksen toistamiseksi. toistit stalinistisen väitteen että oli kyse Leningradin suojaamisesta.

toistan väitteeni että Reilun 20 v jälkeen silloisesta "geopoliittisesta katastrofista" Stalin päätti "I will make (Soviet) Russia great again! ;)

Mannerheim ymmärsi tietenkin ammattisotilaana sotilaallisen voiman epäsuhdan, eikä halunut lähte hppasille ollenkaan. Mihin perustat että hän olisi ajanut ajanpeluuta? Tuohon väitteeseen en ole törmännyt kirjallisuudessa.

Onneksi Mannerheim oli väärässä ja perinteiset laskelmat miehistö- ja kalustoylimäärän suhteen eivät pitäneet paikkansa.

Joo.

Mannerheiman vaati myöntymistä aluevaatimuksiin ja oli sitä mieltä, että n. 2 viikossa homma on taputeltu NL:n hyväksi. Tosin ymmärsi olla levittämättä mielipidettään alaisilleen tai joukoille.
Tavoite oli ajanvoitto armeijan varustamiseksi.
 

Vonka

Supreme Leader
Joo.

Mannerheiman vaati myöntymistä aluevaatimuksiin ja oli sitä mieltä, että n. 2 viikossa homma on taputeltu NL:n hyväksi. Tosin ymmärsi olla levittämättä mielipidettään alaisilleen tai joukoille.
Tavoite oli ajanvoitto armeijan varustamiseksi.

Kyllä minäkin sen ajanpeluuna näen ja asiasta on viitteitä.

Mitä Suomen kohtaloon tulee, Molotov sanoi: "Virolaiset menevät Siperiaan junalla, suomalaiset menevät sinne kävellen." Radzinski venäläisenä saattoi olla suureellinen haastattelussa, mutta hän sanoi jotain oleellista, mitä Suomessa ei lainkaan ymmärretä: "Suomi ei taistellut vain itsenäisyydestään, vaan elämästään."

Tutkiminen on tulkintoja. Meillä on tulkittu, että sitten olisi käynyt samoin kuin Virossa, josta lähti väkeä 70 000 maanpakoon ja vielä enemmän vankileirien saaristoon. Tilalle tuli vieraan elämänmuodon väkeä.

Millä oikeudella unelmoimme tällaisesta jatkumosta, joka on fiktiota? Miksi ainoa tutkija, jolla on ollut tuhoamissuunnitelmat käsissään, ei olisi oikeassa vaan ainoastaan fiksoitunut haaveemme assimilaatioesimerkkiin Baltiasta? Miten ylipäätään ilman Stalinin arkistoa voimme väittää tutkimuksen nimessä mitään toimenpideohjelmaa? Viron esimerkki on varmaan luontevin verrokki mutta ei takaa mitään.
 
Viimeksi muokattu:

EK

Ylipäällikkö
Kyllä minäkin sen ajanpeluuna näen ja asiasta on viitteitä.

Mitä Suomen kohtaloon tulee, Molotov sanoi: "Virolaiset menevät Siperiaan junalla, suomalaiset menevät sinne kävellen." Radzinski venäläisenä saattoi olla suureellinen haastattelussa, mutta hän sanoi jotain oleellista, mitä Suomessa ei lainkaan ymmärretä: "Suomi ei taistellut vain itsenäisyydestään, vaan elämästään."

Tutkiminen on tulkintoja. Meillä on tulkittu, että sitten olisi käynyt samoin kuin Virossa, josta lähti väkeä 70 000 maanpakoon ja vielä enemmän vankileirien saaristoon. Tilalle tuli vieraan elämänmuodon väkeä.

Millä oikeudella unelmoimme tällaisesta jatkumosta, joka on fiktiota? Miksi ainoa tutkija, jolla on ollut tuhoamissuunnitelmat käsissään, ei olisi oikeassa vaan ainoastaan fiksoitunut haaveemme assimilaatioesimerkkiin Baltiasta? Miten ylipäätään ilman Stalinin arkistoa voimme väittää tutkimuksen nimessä mitään toimenpideohjelmaa? Viron esimerkki on varmaan luontevin verrokki mutta ei takaa mitään.

Ei tietenkään takaa mitään. Yleensä vain Neuvostoliitto ei täysin tyhjentänyt valloittamiaan alueita. Tsetseenit ja tataarit ovat tietenkin poikkeus, mutta heidän "syntinsä" olikin niin paljon suurempi, kun ryhtyivät (siis Neuvostoliiton tulkinnan mukaan) kollektiiviseen yhteistyöhön natsien kanssa. Noista siirrettävistä suojeluskuntalaisista ja älymystöstä ja virkamiehistä on ihan konkretiaa Suomen Kansanhallituksen ohjeistuksissta, tai siis ehkä paremminkin Suomen Kansanarmeijan ohjeistuksissa talvisodan ajalta. Kansanarmeijan piti toimi aluksi rintaman takana, sittemmin koko miehitetyn Suomen alueella (tai siis Suomen Kansantasavallan alueella). Kansanviholliset piti rekisteröidä ja NKVD auttaisi kuljetuksissa. Ohto Mannisella on aiheesta parikin hyvää artikkelia näissä teoksissa:
  • Talvisodan salatut taustat. Neuvostoliiton operatiiviset suunnitelmat 1939–1941 Suomen suunnalla. Kirjaneuvos 1994.
  • Molotovin cocktail – Hitlerin sateenvarjo: Toisen maailmansodan historian uudelleenkirjoitusta. Painatuskeskus 1994.
 

Vonka

Supreme Leader
Jälkikäteen voimme sanoa, että se oli virhe, mutta sillä hetkellä sota ei näyttänyt varmalta.

Poliitikot ovat vastuussa päätöksistä eivätkä psyykkisistä syistä uskalla katsoa totuutta silmiin. Sodan totuus on niin hirveä, ettei sitä saa olla olemassakaan. Sotilas taas näkee sen raadollisen sotapuolen, koska hän ottaa vastaan seuraukset. Poliitikon vastuu taas on konsultin vastuu.
 
jossa monet suomensukuiset kansat ovat sulautuneet
Sorry, olen kurja tyyppi kun jatkan tämän nyppimistä, mutta haluan nyt kuitenkin selvyyden vuoksi korostaa, että ne kansat eivät ole "suomensukuisia". Ne ovat suomensukuista kieltä puhuvia kansoja ja niitä tosin kutsutaan Suomalais-ugrilaisiksi kansoiksi. Siis kyse on kielisukulaisuudesta - ei muusta sukulaisuudesta. Jos on todistettavissa muuta sukulaisuutta, se on tuota yllä olevaa nimeä uudempaa tietoa. Sitä varmaan voi geenitutkimus tuottaa, mutta en tosin tiedä onko tutkittu ja jos on, onko sieltä jotain merkittävää sukulaisuutta löydetty.
 

hansai

Supreme Leader
Näkökulma: Näin natsien juoni tuhosi suomalaisministerin uran ja saattoi vaikuttaa talvisodan syttymiseen
Tänään klo 20:53
Suomen ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan kohun saattelemana 1938, ja tapahtumat tahrasivat hänen nimensä vuosikymmeniksi. Nyt on paljastunut, että koko kohu oli perätön ja Natsi-Saksan järjestämä. Seuraukset olivat Suomelle kohtalokkaat, kirjoittaa Alpo Rusi.

175a35238a7af7d88b0ca2d1d10d7696752b36a20c5951469cb3ad77729b8081.jpg

IL
Vakiintuneen näkemyksen mukaan ulkoministeri Rudolf Holsti joutui eroamaan marraskuussa 1938 "diplomaattisen harha-askeleen"seurauksena. Hänen kerrottiin juopuneen Kansainliiton pääsihteerin illallisilla Genevessä ja nimitelleen Saksan valtakunnankansleria Adolf Hitleriä törkeällä tavalla. Tapahtumasta kehkeytyi diplomaattinen skandaali, kun Saksa alkoi painostaa Suomen hallitusta.

Todellisuudessa Holsti oli ennen muuta Saksan kansallissosialistisen ulkopolitiikan ja siihen liittyneen kaksi vuotta kestäneen kampanjan uhri. Nämä tiedot tulevat esille viime kädessä Holstin julkaisemattomista muistelmista.

Rudolf Holsti oli itsenäisen Suomen ulkopoliittisen suuntautumisen kiistaton arkkitehti ja johtava diplomaatti. Hän oli 1918 neuvotellut menestyksellä Suomen ruoka-avusta Yhdysvaltain myöhemmän presidentin Herbert Hooverin kanssa.Hän toimi Suomen diplomaattisena edustajana Lontoossa 1918-19, ulkoasiainministerinä 1919-22 ja edusti Suomea YK:ta edeltäneessä Kansainliitossa 1927-1940.

Holsti teki paluun ulkoministeriksi Kyösti Kallion neljänteen hallitukseen lokakuussa 1936. Hän ei itse uskonut jatkavansa tehtävässä kuin seuraaviin presidentinvaaleihin maaliskuuhun 1937 saakka. Kallio halusi kuitenkin muutoksia ulkopolitiikkaan, etenkin parannuksen Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin, mikä perusteli "asiantuntijaministerin" tarvetta myös jatkossa. Neljästi pääministerinä ja vuosina 1937-40 presidenttinä toiminut Kallio arvosti Holstin oppineisuutta ja taitoja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
468f97dd974d1e6e22fcb32014a9323b802bd2e35edfb3a85274fb535cad7fcc.jpg

468f97dd974d1e6e22fcb32014a9323b802bd2e35edfb3a85274fb535cad7fcc.jpg

Rudolf Holstin eroprosessi käynnistyi, kun hän tekaistun väitteen mukaan puhui humalassa törkeyksiä Adolf Hitleristä. Alpo Rusin mukaan todellinen syy oli Saksan ulkopolitiikassa, johon hän ei sopinut. IL-ARKISTO

Helsingin Sanomien hampaisiin

Holsti suoritti ensimmäisenä suomalaisena ulkoministerinä virallisen vierailun Moskovaan helmikuussa 1937, jota myös oikeisto-oppositio oli toivonut.Vaikutusvaltainen Helsingin Sanomat alkoi kuitenkin eduskunnan oikeistopiirien ohella arvostella vierailua. Lehden päätoimittaja Eljas Erkko halusi vahvistaa "ehdotonta puolueettomuutta", jolta linjalta poikkeamiseksi vierailu leimattiin.

Helmut Schmidt-yliopiston professori Michael Jonas on tehnyt väitöskirjan (2008) Helsingissä Saksan lähettiläänä 1935-44 toimineesta, saksalaisen aristokratian ja konservatiivisen oikeiston edustajasta Wipert von Blücheristä.Blücher loi itselleen laajan kontaktiverkoston presidentti P.E. Svinhufvudistaulkoministeriön virkamiehiin ja poliitikkoihin IKL:stä sosialidemokraatteihin.

Jonas kuvaa laajaan lähdepohjaan nojaten, miten Blücherin johdolla Holstiin kohdistui heti hänen nimityksensä jälkeen 7.10.1936 likakampanja. Väitöskirja vahvistaa Helsingin sisäpiireissä liikkuneet tiedot, joiden mukaan Saksalla oli sormet pelissä eroon johtaneissa tapahtumissa. Jonas myös paljastaa, että Suomen ulkoministeriön lehdistöosaston päällikkö Kaarle N. Rantakari välitti Holstin vastaisia informaatioita Blücherille, jonka kanssa veljeilivät myös vanhastaan Saksaan suuntautuneet upseerit ja poliitikot.

Näihin päiviin asti on kuitenkin pysynyt salassa se, mitä todella tapahtui Kansainliiton illallisilla, joista alkoi Holstin eroamiseen johtanut kohu.

Suomen Berliinin lähettiläs Aarne Wuorimaa kutsuttiin 1.11.1938 Saksan ulkoministeriöön valtiosihteeri Ernst von Weizsäckerin puhutteluun. Siellä hänelle kerrottiin saksalaisten versio Geneven illallisten tapahtumista ja siitä, miten Holstin kerrottiin arvostelleen Hitleriä. Wuorimaa soitti Holstille ja vakuutti, että hänen kuulemansa asiat eivät anna aihetta toimenpiteisiin.

Kuitenkin vajaata viikkoa myöhemmin Wuorimaa raportoi Suomen valtiojohdolle, että ”Ministeri Holstin solvaukset olivat olleet niin törkeät, että useat diplomaatit ostentatiivisesti olivat siirtyneet toiseen huoneeseen”. Raportti aiheutti hallituksessa jonkinlaisen paniikin.

Lähettilään raportti päätyi lopulta myös Holstin nähtäväksi. Luettuaan salaisen raportin Holsti ymmärsi joutuneensa Saksan ”huolellisesti valmistellun syrjäyttämiskampanjan uhriksi”. Samaa mieltä oli presidentti Kallio, jonka hän tapasi heti raportin saatuaan. Kallio asettui kahdenkeskisissä keskusteluissa vastustamaan ministerin eroamista.

Pääministeri A. K. Cajanderin punamultahallitus kuitenkin pelkäsi hajoamista, eikä Holstille löytynyt tukea. Cajander oli myös halukas poliittisista syistä pääsemään eroon aktiivisesta ulkoministeristä, joka oli alun perinkin ollut vain presidentin valinta hallitukseen. Lopulta Holsti joutui eroamaan. Viralliseksi selitykseksi sanottiin terveydelliset ja osin taloudelliset seikat. Kohu horjuttikin Holstin terveyttä, sillä hän oli saanut lievän sydänkohtauksen pian presidentin tapaamisen jälkeen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
24178ef783163872db90b2604a3d3ab80d214de25f7f6b99f0f8c6f65ee71353.jpg

24178ef783163872db90b2604a3d3ab80d214de25f7f6b99f0f8c6f65ee71353.jpg

Eljas Erkko seurasi Rudolf Holstia ulkoministerinä. Hänen epäpätevyytensä diplomatiassa saattoi vaikuttaa talvisodan syttymiseen, kirjoittaa Alpo Rusi. IL-ARKISTO

Natsi-Saksan kampanja

Ulkomailla tapahtunut ymmärrettiin paremmin. Holstin eron jälkeen 16.11.1938 brittiläinen The Times -lehti kirjoitti seuraavana päivänä laajan artikkelin erosta, jossa viitattiin natsi-Saksan diplomaattiseen kampanjaan, jossa tavoitteena oli länsimielisen ulkoministerin kaataminen. Lehdelle Holsti kiisti häneen kohdistetut väitteet. Eroamaan pakotettu ministeri kertoi lähtönsä johtuneen siitä, että hän oli menettänyt Saksan luottamuksen.

Blücher raportoi Holstin eron jälkeen Berliinille voitonriemuisasti, miten ”kaksi vuotta kestänyt aktiomme on saatu menestykselliseen päätökseen”.

Holstin muistelmista käy ilmi, mitä kohun keskiössä olleilla illallisilla todella tapahtui. Kokeneena diplomaattina ja ulkoministerinä hän ei ollut möläytellyt sopimattomia Hitleristä. Diplomaattien keskusteluissa puheenaiheeksi oli noussut aggressiivinen puhe, jonka Hitler oli pitänyt Berliinissä aiemmin samana iltana. Holsti oli kääntänyt puhetta ystävälleen, Ranskan entiselle pääministerille Paul Boncourille.

- Joku saksalainen oli ymmärtänyt kääntämäni Hitlerin omat hyökkäävät sanonnat minun omiksi hänestä lausumikseni kommenteiksi, Holsti kertoo julkaisemattomissa muistelmissaan.

Holstille ei annettu mahdollisuutta puolustautua, eikä Wuorimaa ollut uskonut häntä, vaan saksalaisia toisen tai kolmannen käden tarjoamia sepitelmiä tapahtumista.

Holstin ero tapahtui vaikeaan aikaan, sillä jännitteet Euroopassa olivat kasvaneet.Saksan maaliskuussa 1938 suorittaman Itävallan miehityksen jälkeen Holsti oli aloittanut salaiset keskustelut Neuvostoliiton salaisen palvelun edustajan Boris Jartsevin kanssa. Stalinin alaisuudessa toiminut "lähetystösihteeri" esitti, että Suomen tulisi aloittaa sotilaallinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa Saksan uhkan varalta.

Syksystä 1938 tuli käännekohta ei vain Euroopan vaan myös Suomen lähihistoriassa. Länsimaiden ja Hitlerin Münchenissä tekemä sopimus 30.9.1938 muutti ratkaisevasti Neuvostoliiton asemaa, joka oli jätetty sen ulkopuolelle.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
3295953dfa9835ae432f95a40122e0c91b5212dbddf7ddb1637aa20f76622316.jpg

3295953dfa9835ae432f95a40122e0c91b5212dbddf7ddb1637aa20f76622316.jpg

Eljas Erkko toimi Helsingin Sanomien päätoimittajana ennen nousuaan ulkoministeriksi. IL-ARKISTO

Sota syttyi

Holstin ero sattui hetkellä, jolloin Eurooppa alkoi toden teolla ajautua maailmansotaan. Suomen ulkopolitiikalta katkesi tässä saumakohdassa ankkuriköysi, selkeä strategia, kun maa alkoi imeytyä Hitlerin Saksan vaikutuspiiriin. Suomi alkoi harjoittaa ”neuvostovastaista puolueettomuutta”, joka osoittautui ansaksi, kun elokuussa 1939 Saksa solmi kaikkien tyrmistykseksi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa.

Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi joutui de facto Neuvostoliiton etupiiriin. Ulkoministerin tehtävään Holstin jälkeen nimitetty Eljas Erkko oli epäpätevä ja ylimielinen. Hän luki väärin turvallisuuden ison kuvan muutoksia ja epäonnistui diplomatiassaan. Kokenut J.K. Paasikivi nimittikin Talvisotaa "Erkon sodaksi". Tämä näkemys saa tukea uusista arkistotiedoista.

Holsti kirjoittaa muistelmissaan olleensa varma, että Erkon nimitys tulisi johtamaan ennemmin tai myöhemmin Moskovan kielteisiin reaktioihin. Lokakuun lopulla 1939 Holsti ehdotti Genevestä lähettämässään raportissa, että Suomen Moskovaan matkustaneet neuvottelijat saisivat sellaiset ohjeet, jotta mahdollinen sodan uhka siirtyisi kevääseen 1940. Samaa mieltä olivat myös neuvottelijat, mutta Erkko tyrmäsi heidät.

Neuvottelut epäonnistuivat ja Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen. Poliittisen osaston päällikkö Aaro Pakaslahti kertoo muistelmissaan, että siinä tilanteessa "Erkko oli neuvoton". Mikäli valtiojohto on neuvoton kriisin puhjetessa, se on väärässä tehtävässä.

Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939.

Historian tutkimisessa ei ole mieltä, ellei sen tarjoamista opetuksista otettaisi opiksi. Natsi-Saksan Holstin vastaisen kampanjan seuraukset saattoivat olla Suomelle kohtalokkaita. Vaikka Talvisota olikin Stalinin rikos Suomen kansaa vastaan, olisi se ehkä voitu välttää taitavammalla diplomatialla.

Tosiasia on se, että Saksa kykeni hajottamaan Suomen valtiojohdon - kuten tänään sanottaisiin - "hybridivaikuttamisella”. Holstin eroon liittyvät uudet arkistotiedot tuovat esille paljon tietoja, jotka ovat avuksi, kun keskustellaan Venäjän tai minkä tahansa suurvallan epäsymmetrisestä sodankäynnistä vuonna 2018, jolloin Euroopan murroksessa on paljon samoja piirteitä, joita maanosassa koettiin 1930-luvulla.

de0ab52a2b8973ceaa0fab4e553db88fdd978784e5ab3db980d06e37226b267d.jpg

de0ab52a2b8973ceaa0fab4e553db88fdd978784e5ab3db980d06e37226b267d.jpg

Rudolf Holsti joutui eroamaan hetkellä, jolloin Eurooppa oli ajautumassa toiseen maailmansotaan. IL-ARKISTO
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807132201072587_u0.shtml
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Iltapäivälehtihistoriaa!

Alpo Rusin "uudet tiedot" ovat Jonasin väikkäri, joka ilmestyi suomeksikin jo 2010 sekä Holstin muistelmat. Jälkimmäisetkään ei ole ihan tuoretta tietoa, sillä Holsti kuoli jo vuonna 1945. Muistelmat ovat aina subjektiivisiä, joten lienee kohtuullista vertailla, miten ministeri (silloinen termi; nyk suurlähettiläs) Aarne Wuorimaa muisteli samaa asiaa:

"Kun vuosia myöhemmin eli 11. p. kesäkuuta 1947 tapasin ministeri Eljas Erkon, otin tuon Holstin jutun puheeksi. Hän sanoi, että oli aiheetonta syyttää minua, sillä olinhan vain ilmoittanut tosiasiat. Ilmoitukseni olivat vielä Erkolle vahvistaneet Norjan ulkoministeri Koht ja Ruotsin ulkoministeri Sandler, jotka olivat olleet läsnä tilaisuudessa ja huomauttivat Holstin esiintyneen sopimattomasti Genevessä."

Sakari Virkkusen Kallio-elämänkerran mukaan tapahtui seuraavaa:

"Ennen lähtöään Genevestä Rudolf Holsti oli joka tapauksessa tehnyt jotakin, joka oli koituva kohtalokkaaksi hänen ministerinuralleen.
Päivä oli ollut syyskuun 26:s. Hitler piti silloin Berliinin urheilupalatsissa siihenastisista ylimielisimmän puheensa. >>Nyt ei enää puhu johtaja ja yksi mies, vaan koko Saksan kansa>>, hän julisti. Holsti kuunteli Hitleriä radiosta diplomaattiseurassa Kansainliiton yleiskokouksen puheenjohtajan, Irlannin pääminitserin de Valeran tarjoamien päivällisten jälkitilanteessa. Hitlerin äänenpainot saivat pöytäjuomia runsaasti nauttineen Suomen ulkoministerin suunniltaan, ja hän huudahti muun muassa: - Hitler on hullu koira. Hänet pitäisi ampua!"
 
Viimeksi muokattu:

arix

Ylipäällikkö
Iltapäivälehtihistoriaa!

Alpo Rusin "uudet tiedot" ovat Jonasin väikkäri, joka ilmestyi suomeksikin jo 2010 sekä Holstin muistelmat. Jälkimmäisetkään ei ole ihan tuoretta tietoa, sillä Holsti kuoli jo vuonna 1945. Muistelmat ovat aina subjektiivisiä, joten lienee kohtuullista vertailla, miten ministeri (silloinen termi; nyk suurlähettiläs) Aarne Wuorimaa muisteli samaa asiaa:

"Kun vuosia myöhemmin eli 11. p. kesäkuuta 1947 tapasin ministeri Eljas Erkon, otin tuon Holstin jutun puheeksi. Hän sanoi, että oli aiheetonta syyttää minua, sillä olinhan vain ilmoittanut tosiasiat. Ilmoitukseni olivat vielä Erkolle vahvistaneet Norjan ulkoministeri Koht ja Ruotsin ulkoministeri Sandler, jotka olivat olleet läsnä tilaisuudessa ja huomauttivat Holstin esiintyneen sopimattomasti Genevessä."

Sakari Virkkusen Kallio-elämänkerran mukaan tapahtui seuraavaa:

"Ennen lähtöään Genevestä Rudolf Holsti oli joka tapauksessa tehnyt jotakin, joka oli koituva kohtalokkaaksi hänen ministerinuralleen.
Päivä oli ollut syyskuun 26:s. Hitler piti silloin Berliinin urheilupalatsissa siihenastisista ylimielisimmän puheensa. >>Nyt ei enää puhu johtaja ja yksi mies, vaan koko Saksan kansa>>, hän julisti. Holsti kuunteli Hitleriä radiosta diplomaattiseurassa Kansainliiton yleiskokouksen puheenjohtajan, Irlannin pääminitserin de Valeran tarjoamien päivällisten jälkitilanteessa. Hitlerin äänenpainot saivat pöytäjuomia runsaasti nauttineen Suomen ulkoministerin suunniltaan, ja hän huudahti muun muassa: - Hitler on hullu koira. Hänet pitäisi ampua!"
Totuudenpuhujat mestattiin silloin kuten nykyäänkin:
Hitler on hullu koira. Hänet pitäisi ampua!
 

vilval

Kapteeni
Marskin kiitos länsimaiden ruotsalaisille:

Oma mutu ja kuultua on että huomattavasti isompi merkitys oli muulla kuin viidellätuhannella vapaaehtoisella, VAIKKA 5000 UKKOA ON PERKELEESTI rivissä.
 

Lunni

Ylipäällikkö
Pistetään nyt tänne, pientä punapropagandaa talvisodan päättymisen jälkeen. Piti vissiin vähän selitellä tappioita, ja näyttää kuinka armollinen Stalin olikaan kun ei valloittanut Suomea.

Vahvistin itse viimeisen kappaleen.

Lähde: Stalinin salaiset kansiot
(käsin) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)
Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.

Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11 564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita on 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 500 henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.

Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasvirainomaisten viralliset "tiedot" vääristävät karkeasti suomalasiten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan huomioon haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.

Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden katsotaan konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo täysin armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jostain apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu: Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.)

Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan "Karjalan kannaksen taisteluiden aikana" konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taisteluiden aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset mettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.

Esikunta on pakotettu julkaisemaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.
 

hansai

Supreme Leader
Kuuntelusuositus

Kuuntele Sodan alla Yle Areenassa:

 
Top