Talvisota

[aab]

Niin muta oli pommikoneita, jolla voidaan pysäyttää vihollisen eteneminen.
Sekä tuhota huoltoreitit, aina Leningradin siltoja myöten.
Ja laivasto oli valmis avaaman tulen.
Heti kun jalkaväki hyökkää Turkuun, sukellusveneiden vaaniessa Aurajoella jokea ylittävää vihollista.

Suomi valmistautui sotaan kun suurvalta jolla on siirtomaita, pienen köyhän maan resursseilla.
Eli väärät hankita päätökset, maksettiin verellä.

Vuonna 1927, jolloin panssarilaivat tilattiin, ei sodanuhkaa ollut.

 

[arix]

Vuonna 1927, jolloin panssarilaivat tilattiin, ei sodanuhkaa ollut.

Noissa oli sentään jotain ajatusta takana, tarkoitus oli Viron kanssa sulkea neuvostoliiton laivasto itämereltä.
Panssarilaivoilla oli tarkoitus vahvistaa rannikkotykistöä ongelmapaikoissa rannikkoreittejä käyttäen. Sukellusveneet olisivat hoitaneet samaa roolia avomeren puolella.

 

[Caveman]

Douhetismi oli kyllä vihonviimeinen hullutus!

 

[Stokes]

Miten nämä kaikki forumin tykistömiehet kommentoisivat Talvisotaa ja sen tykistöä? @Old Boy @Stokes @tulikomento ja muut.

En ole asiaan syvällisesti perehtynyt, ymmärrykseni mukaan silloisella putki ja kranaattimäärällä sekä tykkien laadulla ei vain ollut mahdollisuuksia mihinkään. Toisaalta, kuten @Old Boy totesi, eivät tulenjohtomenetelmätkään olleet sillä tasolla joka -44 mahdollisti sen mitä silloin saatiin aikaan. Uskon kuitenkin, että mikäli epäsuorantulen aseiden määrä ja laatu olisi ollut talvisodassa sama kuin muutama vuosi myöhemmin olisi myös tulos ollut kovin erilainen.

 

[Sardaukar]

Muutamilla Bleinheimeilä ja Fokker CX-syöksypommittajilla olisi kai voinut häiriköidä vanjan tykistöä. En muista tehtiinkö sitä vai koettiinko liian riskaabeliksi.

 

[miheikki]

Kaivelin vähän juttuja Blenheimistä.

Tässä on ensimmäisen perushankintaohjelman pahin virhe, sillä suurvaltapolitiikka, jota pikkuvaltio ei pysty seuraamaan tai edes arvioimaankaan, määrää sodan alkamisen ja pikkuvaltion on siis jatkuvasti oltava valmiina ottamaan vastaan yllättäviä ulkopoliittisia myrskyjä.

Toista on luonnollisesti suunnitelman laatiminen ja toista on sen toteuttaminen. Aina vuoden 1935 loppuun Ilmavoimien johto piti kiinni alkuperäisestä kannastaan kehitysohjelman suunnasta. Mutta vuodenvaihteesta 1935–36 on jo ”uusien tuulien” vaikutus selvästi havaittavissa. Näihin aikoihin nimittäin ilmestyi Ilmavoimien Esikuntaan Bristol-tehtaan edustaja Mr. B. kauppaamaan pommituskonetta, jota ei tosin silloin vielä ollut olemassakaan mutta josta hän saattoi esittää sekä mielikuvitusta lahjovia piirustuksia että ennen kaikkea ällistyttäviä ennakkotietoja. Kysymys oli n.s. lordi Rothermere bomberista eli ”Britain First”-matkustajakoneen muunnoksesta. Se oli tai pikemminkin siitä piti tulla keskiraskas, kaksimoottorinen lentokone, jonka pommikuorma olisi ollut n. 1000 kg mutta maksiminopeus suurempi kuin senaikaisilla hävittäjillä. Aluksi se esittäytyi propagandapiirroksissa vahvasti aseistettuna raskaana hävittäjänä, kaukotiedustelukoneena tai pommittajana ja sellaisena se ei olisi ollut hullumpi tyyppi yhden, korkeintaan kahden kaukotoimintalaivueen kalustoksi. Kuitenkin tehtaan piirustuspöydällä sen muoto muuttui täydellisesti. Aseistus karisi siitä miltei tyystin ja ulkoiset piirteetkin olivat ”ilmetty isä”, siis alkuperäisen matkustajakoneen. Ja nyt muodonvaihdoksen yksityiskohtien paljastuessa alkoivat mielipiteet lentokoneen sopivaisuudesta mennä jyrkästi ristiin. – Ilmavoimien komentaja alkoi yhä enemmän siirtyä kaukotoimintapainopisteen kannalle saaden vahvan tuen asennoitumiselleen vanhojen lentoupseerien enemmistöltä. Vain ”uttilaiset”, m.m. Koulutusosaston päällikkö Ilmavoimien Esikunnassa, entinen uttilainen hänkin, olivat kantona kaskessa.

Koko ajatus hävittäjiä nopeammista pommituskoneista ei vaikuttanut terveeltä. Se oli rohkean järkevä vain englantilaisten kannalta. Heidän luonteenomainen optimisminsa ei nähtävästi voinut myöntää mahdolliseksi sitä, että saksalaiset ainakaan muutamaan vuoteen pystyisivät rakentamaan nopeita hävittäjiä. Tunnetusti valmistui Messerschmitt-hävittäjän prototyyppi yhtaikaa Blenheimin (ent. Rothermere) kanssa ollen n. 100 km/t tätä nopeampi.

On tietysti melkeinpä mieletöntä lähteä arvailemaan englantilaisten sen ajan todellisia vaikutteita. Kuitenkin muutamat oireet panivat jo silloin epäilemään, että asianlaita oli ehkä näinkin. Miksi oli Blenheimin konstruktiotyöllä niin tavaton kiire? Miksei se ollut alun perinkään salaisella listalla, vaan sitä päinvastoin yritettiin myydä kaikille mahdollisille pikkuvalloille? Miksi se oli suorastaan hämmästyttävän halpa?

Ainakin Koulutusosaston päällikkö pohti vastauksia näihin kysymyksiin sekä epäili ratkaisseensa arvoituksen: Englannissa tiedettiin hyvin, että Saksa ennemmin tai myöhemmin pystyisi konstruoimaan suorituskykyisiä hävittäjiä. Jos kuitenkin sota syttyisi aikaisemmin, oli Blenheim-pommittajalla mahdollisuutensa. Mutta näitä piti olla paljon eikä varoja kannattanut uhrata näin epävarmoilla perusteilla. Miksei siis ottaa vastaan runsaasti ulkomaalaisia tilauksia, jolloin tehtaissa olisi riittävästi puolivalmisteita. Tarvittaessa voitaisiin maastavienti kieltää. 55

Meidän oloissamme ei Bristol Blenheim vaikuttanut sopivalta konetyypiltä. Se oli teknillisessä mielessä aivan liian lyhytikäinen, suorastaan toivoton tapaus nopeampien vihollishävittäjien hyökätessä. Sen aseistuksenahan oli vain yksi 7,7 m/m:n konekivääri rungon tornissa, sekin rumpusyöttöinen, ynnä samanlainen jäykästi eteenpäin suunnattu ase toisen siiven keskikohdassa, siis pikemminkin moraaliseen paukuttelemiseen soveltuva kuin tehokas asennus. Lisäksi oli otettava lukuun ampumista taaksepäin rajoittavat vakaajat ja peräsimet. Sanalla sanoen koko kone suorastaan säteili kompromisseja ja pian väljähtyvää mainetta.

Jo vuonna 1936 oli kehitysohjelma tarkistettava. Ilmavoimien komentajan allekirjoittamassa promemoriassa sanotaan seuraavasti:

”Yleisesikunnassa 8.1.1936 pidetyssä perushankintojen toteuttamista käsittelevässä neuvottelukokouksessa, jossa puhetta johti Yleisesikunnan päällikkö kenraalimajuri Oesch, todettiin ilmavoimien kehitysohjelman vv. 1934–38 kaipaavan verraten täydellistä tarkistusta. Siihen ovat vaikuttamassa monet syyt, lähinnä hankintojen viivästymiset, myönnettyjen varojen pienuus 9 Pl.IX:1 kohdalla (uusintavarat) ja uuden materiaalin, joka kehityksen mukana paranee, jatkuvasti kohoavat hankintakustannukset.

Aikaisempaan tarkistettuun ohjelmaan nähden tulisivat edellä mainitussa neuvottelukokouksessa harkittaviksi ajatellut suurimmat muutokset nyt olemaan siinä, että 12 laivueen ohjelman toteuttamisen viimeinen vuosi siirtyisi vuoteen 1940, toisin sanoen kaksi vuotta myöhäisemmäksi, ja laivueiden lentokalustovahvuuksista hankintamäärärahojen puutteen takia jätettäisiin varakoneet varamoottoreineen pois. Niin ikään perushankintaohjelman lentoasemarakennuksiin varattua 50 miljoonan markan erää on korotettava jälempänä taulukossa N:o 3 laskelmilla lähemmin osotetulla 52,9 miljoonalla markalla, jos 12 laivueen kolme viimeistä laivuetta (kaukotoimintalaivueet) aiotaan perustaa.

Kun v:n 1937 Hendonin lentonäytöksessä Spitfire- ja Hurricane-hävittäjät osoittivat ylivoimaisuutensa suorituskyvyssä Blenheim-koneisiin verrattuna, oli tämän pommituskonetyypin käyttöarvo jo sinetöity. Koulutusosaston päällikkö pyysi välittömästi ennen Blenheim-kaupan kiinnilyömistä Ilmavoimien komentajaa luopumaan päätöksestään, mutta hän sai melko jyrkän kielteisen vastauksen: ”Blenheim-hankinta on jo niin pitkälle valmistettu, ettei siitä voida perääntyä.”

Nyt jatkui strateeginen suunnittelutyö varsin omalaatuisena vuoden 1939 alkuun saakka. Se pyöri nimittäin kiinteästi Blenheim-koneen ympärillä kaiken muun näyttäessä toisarvoiselta lisältä. Oli hankittu konetyyppi ja nyt ryhdyttiin pohtimaan, mitä sillä toden tullen tehtäisiin. Luonnollisesti tämä oli aivan nurinkurinen menettelytapa, sillä päinvastainen järjestys olisi ollut ainoa oikea.

M.m. laadittiin luettelot mahdollisten vihollismaiden pommitusmaaleista kaukotoimintaa silmälläpitäen. Kuitenkaan ei laskettu tarvittavaa pommimäärää strateegisten päämäärien saavuttamista varten. Jos tässä haluttiin seurata Douhet’n oppia, unohdettiin, että juuri hän lähti teorioissaan maassa räjähtävästä pommimäärästä ja ratkaisevaan tulokseen tarvittavasta pommituslennoston vahvuudesta. Ei riitä se, että pommitetaan, vaan on pommitettava niin, että tuntuu. Strateegista arvoa saattoi olla vain tuhansien pommituskoneiden käytöstä näihin tarkoituksiin.

Joku halusi pommituksin seurata jonkin määrätyn sotatarvikkeen valmistusta ja kuljetusta raaka-aineasteesta lähtien rintamalle saakka. Joku toinen halusi pommittaa jatkuvasti kaikkia Leningradiin johtavia rautateitä ja näin kokonaan tyrehdyttää elintarvikkeiden tuonnin. Oli niitä, jotka toivoivat sodan ratkeavan siedettävään rauhaan pommittamalla Leningradia asutuskeskuksena. Suorastaan hämmästyttävä oli ehdotus, jonka mukaan Neuvostoarmeija oli tuhottava pommituksin jo keskitysvaiheessa j.n.e. j.n.e.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94064/Iskuja_Ilmaan_netti-1.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

[Herman30]

Sitähän minäkin muistelin lukeneeni jostain että Blenheim oli autamattomasti vanhentuntut 40-luvulle tullessa.

 

[baikal]

Uskon kuitenkin, että mikäli epäsuorantulen aseiden määrä ja laatu olisi ollut talvisodassa sama kuin muutama vuosi myöhemmin olisi myös tulos ollut kovin erilainen

Neljässä vuodessa tapahtui epäsuoran tulen kehityksessä melkoinen muutos.

Ilmatorjuntaa oli myös luvalla sanoen kovin niukasti rintamajoukoilla.

 

[Dani]

Nuo kaikki dokumentit talvisodasta kyllä tosi kylmää katseltavaa kuinka ylivoimainen vihollinen vyöryi maahan. Silti jotenki suomalaiset omilla taktiikoillaan ja vähillä pyssyillä ja ammuksilla hallitsivat tilannetta. Ei voi kuin hattua nostaa nyt.

 

[Dani]

Tiedättekö muuten että siellä historian tunneilla ei juuri kysellä sotaan liittyvistä asioista.

Tärkeämpää tuntuu olevan Lapuan liike ja Kekkosen aika.

Näin se menee. Ei siinä, onhan nuokin tärkeitä asioita. Kekkosen aikana rakennettiin kuitenkin tämä hyvinvointiyhteiskunta.

 

[Ottoville]

Vuonna 1927, jolloin panssarilaivat tilattiin, ei sodanuhkaa ollut.

Niin ja kun 1939 oli jo sodanuhka ja herättiin, aseiden hankitaan.
Niitä ei saatu tai jouduttiin ostamaan huonoa ja kalliilla.

Se ettei ole sodan uhkaa ei ole mikään syy ostaa vain jotain kivaa ( passarilaivoja sukellusveneitä).
Ja jättää tärkeämmät hankinnat syrjään

Kaivelin vähän juttuja Blenheimistä.

Tuossa lainamassasi tekstissä on mielenkiintoinen näkemys.
Joka on jäänyt vähälle huomiolle ( enemmän on kerrottu panssarilaivojen osallistumisesta turun ilmatorjuntaan talvisodassa).




"
Neuvostoliiton ilmavoimien
hyökkäykset olisivat alkumenestysten jälkeen kevääseen 1940 mennessä tyrehtyneet.
Lorentzin analyysin mukaan Neuvostoliiton koko maavoimien taktiikka perustui ehdottomaan
ilmanherruuteen, ja siksi tehokkaamman hävittäjätorjunnan avulla olisi ollut mahdollista
päästä rauhaan siedettävin menetyksin jo tammikuussa 1940."

 

[baikal]

Se ettei ole sodan uhkaa ei ole mikään syy ostaa vain jotain kivaa ( passarilaivoja sukellusveneitä).

Kyllähän Panssarilaivahankinnoissa paistaa tänne melkein sadan vuoden päähän se, että puolustusmerivoimat ja muutama poliitikko olivat -sidosryhmäytyneet- brittiläisen telakan kanssa oivalliseen symbioosiin. Ihan turha on muuta väittääkään. Joku ajassa elänyt poliitikko tai kaksi on tästä varsin selkeästi päiväkirjoissaan lausunutkin. Koetan muistaa ajan kanssa tonkia, mulla on tätäkin aihetta sivuava -poliitikkopäiväkirjaotenivaska- jossain vaatekomeroarkistossa.

Erinomaisen mielenkiintoinen kysymys on se, että voiko tällainen -sidosryhmäytyminen- toistua esim. ajassamme?

 

[taapo]

Muutamilla Bleinheimeilä ja Fokker CX-syöksypommittajilla olisi kai voinut häiriköidä vanjan tykistöä. En muista tehtiinkö sitä vai koettiinko liian riskaabeliksi.

Ei nyt aina haukuta Blenheimien hankintaa, teki ne sentään jotain jo talvisodassa.

Talvisotaa ilmassa

Lentorykmentti 4:n Blenheim pommikoneet suorittivat koko Talvisodan aikana yhteensä 423 sotalentoa, lentotuntien määrän ollessa yhteensä 851 tuntia. Pommeja pudotettiin yhteensä 6 320 kpl yhteispainoltaan 204 802 kg.[v] Omille näkymättöminä, mutta hyödyllisinä pommituslentoina voidaan mainita vihollisen selustassa tapahtuneet rautateiden, maanteiden ja lentokenttien pommitukset, joista johtuen maavoimiamme kohtaan kohdistui pienempi paine kuin ilman kyseisiä pommituksia. Pommikonehankinnat eivät siten olleet suinkaan hyödyttömiä - mutta pommikoneita olisi pitänyt hankkia ajoissa enemmän ja lisäksi runsaasti ajanmukaisia hävittäjäkoneita.

Suomen ilmavoimat lensivät noin 5 870 lentoa Talvisodassa, joista torjuntalentoja 3 900, yhteistoimintalentoja 1 100, pommituslentoja 800 ja valokuvauslentoja 70.[vi]

Venäjä puolestaan lensi Suomea vastaan Talvisodassa sotalentoja noin 101 000 kpl, joista pommituslentoja noin 44 000. Pommeja venäläiset pudottivat suomalaisten niskaan noin 25 000 tonnia (suomalaiset venäläisten niskaan noin 205 tonnia).

 

[Ottoville]

Lentorykmentti 4:n Blenheim pommikoneet suorittivat koko Talvisodan aikana yhteensä 423 sotalentoa, lentotuntien määrän ollessa yhteensä 851 tuntia.

Niin ja tuo tekee päivässä 0,2 h konetta kohti.
Ja pommeja 15kpl joiden paino oli 32 kg (~480kg)
Tuo tarkoittaa 4*100 ja 6*12,5 pommikuormaa.





Kun otetaan vielä huomioon vaakapommituksen huonompi osumatarkkuus pieniin maaleihin rautatiet, maantiet tai lentokentillä koneisiin
(itse kentän vaurioittaminen vaati taasen useita osumia hehtaarille ja raskaampia pommeja).
Lisäksi laivue menetti 12 konetta (7 vihollisvaikutuksen takia).

Muutamalla koneella heitetyt, muutamat pommit eivät varmasti ole helpottaneet maavoimien asemaa.

Maavoimille olisi olut paljon enemmän apua jos nämäkin rahat olisi käytetty.

 

[miheikki]

Muinoin ei ollut MP.nettiä kiistämässä ammattilaisten käsitystä seuraavasta sodassa.

M.m. W. Vlasov kirjoittaa ”Aviatsionnaja gasetassa”: ”Vastoin sotilasasiantuntijain väitteitä hävittäjäilmavoimat ovat osoittautuneet ilmasodan tehokkaimmaksi puolustusvälineeksi. Armengaud’in tekemät johtopäätökset ovat todisteena siitä, että Douhet’n ja hänen kannattajiensa ylistämä itsenäinen ilmasodan teoria on tehnyt vararikon. Espanjan ja Kiinan ilmasotiin ottaa osaa Saksan, Italian ja Japanin sotilasilmavoimien uusiaikaisinta kalustoa. Näiden maiden sotilasilmavoimien miehistöä oli koulutettu antamaan viholliselle tuhoisia iskuja ilmasta käsin mahtavan ilma-armeijan avulla. Itse asiassa niiden voimakkaat iskut raukeavat yhtä voimakasta puolustusta vastaan. Kaikki ponnistukset ilmasodan itsenäistyttämiseksi epäonnistuvat. Kevyet ja keskiraskaat japanilaiset, ranskalaiset ja saksalaiset pommituskoneet, joilla oli pieni nopeus, eivät voineet vastustaa hävittäjien ilmahyökkäyksiä siinäkään tapauksessa, että ne yrittivät liikkua suljetussa järjestyksessä.”

Siis ”asiantuntijat” olivat erehtyneet ja ”asiantuntemattomat” olleet oikeassa. Tämä koomilliselta vaikuttava käänne sotateoreetikoiden asennoitumisessa osoittaa uudelleen oikeaksi sen, että kylmä todellisuus on tarua ihmeellisempi. Suurin osa eri valtioiden ilmavoimista oli suunniteltu ”asiantuntijoiden” teorioiden mukaisesti. Nämä kehityssuunnitelmat saivat nyt mukautua lehmänkäännökseen.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94064/Iskuja_Ilmaan_netti-1.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

[Old Boy]

Lorentzin analyysin mukaan Neuvostoliiton koko maavoimien taktiikka perustui ehdottomaan
ilmanherruuteen, ja siksi tehokkaamman hävittäjätorjunnan avulla olisi ollut mahdollista
päästä rauhaan siedettävin menetyksin jo tammikuussa 1940

Lorenz oli koko sotien ansioituneimpia lentoupseereita vaikka siis ei ite lentäny. Mutta ei hän sentään ihan kaikkea tiedä.

Suurvallan maavoimat hyökkää taktiikalla joka on doktriinissa ja jota sille on koulutettu. Miljoona-armeijan toimintatapaa ei ole mahdollista muuttaa jokaisen vastustajan mukaan. Mitenkähän neukuille olis käyny Saksaan hyökätessä, kun I-16 sekä Tsaikka-hävittäjillä olis yritetty saada ilmanherruus Bf-109E mersuilla lentäviltä sakuilta. Jos tarkastellaan Talvisodan ratkaisuja niin joulukuun suurhyökkäyksen pysäyttämisessä eivät auttaneet neuvostoilmavoimat eikä ne olleet oleellisia läpimurrossa 10.2.40. Tulivoima muodostui pääasiassa tykistöstä sekä panssareista.

 

[Herman30]

Tuli mieleen tuosta Ottovillen postauksesta #454, luen parhaillaan Verdunin taistelusta 1916.
Kun saksalaiset aloittivat hyökkäyksen niin 1000m x 500m kokoiselle alueelle arvioitiin tulleen 80 000 kranaattia.

 

[Ottoville]

Jokainen voi miettiä, olisi kolisiko ollut parempi hankia näiden tilalle?

Vaikka?




192kpl





Tai


60000kpl

Ps.
Puhumattakaan siitä mitä Turun ilmapuolustus maksoi.

 

[tiedotusosasto]

"Talvisotaa ei voitu välttää" | Verkkouutiset

"Talvisotaa ei voitu välttää" | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

 

[miheikki]

Puran tämän tähän vaikka tiedotusosasto ehti ensin.

”Talvisotaa ei voitu välttää”

HEIKKI HAKALA | 17.11.2019 | 09:54- päivitetty 17.11.2019 | 10:01
Suomen syyllistäminen on asiantuntijoiden mielestä jälkiviisasta faktojen vääristelyä.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin myönsi vuonna 1994, että Neuvostoliiton hyökkäys marraskuussa 1939 oli Josif Stalinin rikos Suomea vastaan. Kun talvisodan syttymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta, jotkut pyrkivät jälleen vierittämään syyn sodasta Suomen silloisen valtiojohdon harteille.
Professori Stefan Forss ja joukko evp-upseereita tyrmäävät Hufvudstadsbladetiin lähettämässään kirjoituksessa tulkinnat, joiden mukaan toimimalla toisin Suomi olisi voinut välttää sodan Neuvostoliittoa vastaan.
Forss on Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti sekä Suomen Sotatieteellisen Seuran ja Ruotsin kuninkaallisen sotatiedeakatemian jäsen.
– Johtopäätösten perustana on erittäin kapea keskittyminen Stalinin ja (ulkoministeri Vjatšeslav) Molotovin syksyllä 1939 käymiin neuvotteluihin (Juho Kusti) Paasikiven johtamien Suomen edustajien kanssa, he toteavat.
– Laajemmassa katsannossa, jossa myös Neuvostoliiton sotilaalliset suunnitelmat ja sotavalmistelut sekä Terijoen hallituksen merkittävä rooli tulevat esiin, kokonaiskuva on yksiselitteinen: talvisota oli väistämätön, he sanovat.
Kirjoittajat ilmoittavat torjuvansa Suomen Geopoliittisen Seuran puheenjohtajan, eversti evp. Pekka Visurin Yle Areenassa esittämän päinvastaisen näkemyksen. Ylelle antamassaan haastattelussa Visuri on viitannut amerikkalaisprofessori Stephen Kotkinin julkaisemaan tutkimukseen, jonka mukaan Stalin olisi syksyllä 1939 tavoitellut neuvotteluratkaisua Suomen kanssa.
– Se, että professori Kotkin on kansainvälinen Stalin-auktoriteetti, ei tee hänestä automaattisesti Suomi-asiantuntijaa, Forss, prikaatikenraali evp. Lauri Kiianlinna, eversti evp. Heikki Hult, kommodori evp. Pertti Inkinen ja eversti evp. Pekka Holopainen huomauttavat.
Nukkehallituksen idea Leniniltä
Kirjoittajat muistuttavat lukuisien venäläistenkin historiantutkijoiden valottaneen talvisotaan johtanutta kehityskulkua, kunnes asiaa koskevaa keskustelua on Venäjällä uudelleen rajoitettu.
He nostavat esiin muun muassa Petroskoin yliopiston professori Juri Kilinin arvion, jonka mukaan Stalinin osallistuminen syksyn 1939 neuvotteluihin oli ennen kaikkea harhauttamisyritys.
– Heinäkuussa 1939 Stalin antoi Leningradin sotilaspiirin komentajalle K. A. Meretskoville käskyn tuottaa uudet suunnitelmat ”vastahyökkäyksestä” Suomea vastaan, koska silloiset operatiiviset suunnitelmat olivat täysin ylimitoitetut. Myös O.W. Kuusinen oli läsnä, ja Stalin kehotti Meretskovia kääntymään Kuusisen puoleen Suomea koskevissa asioissa, kirjoittajat toteavat.
Idea Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen kaltaisesta nukkehallituksesta oli heidän mukaansa alun perin lähtöisin edesmenneeltä bolsevikkijohtaja V.I. Leniniltä. Samaan malliin perustuvat vielä nykyäänkin esimerkiksi Kremlin vuonna 2015 Itä-Ukrainaan muodostamat Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavallat”.
– Mitään paraatimarssia Suomeen ei tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomen hallitus ei antanut periksi. Stalin oli tse asiassa aidosti toivonut neuvottelutulosta. Silloin jännitys olisi tilapäisesti lientynyt ja Suomen kenttäarmeija olisi kotiutettu. Siten olisi avautunut tie Neuvostoliiton paraatimarssille, he sanovat.
Kirjoittajat siteeraavat venäläisprofessori Kilinin puheenvuoroa talvisodasta maaliskuussa 2010:
– Neuvostoliiton tavoitteisiin talvisodassa kuului (muun muassa) Suomen armeijan lyöminen ja koko Suomen liittäminen osaksi Neuvostoliittoa. Talvisota oli väistämätön, Kilin totesi tuolloin.