Summa oli murtunut, ja neuvostojoukot etenivät radan suunnassa luoteeseen kohti Viipuria. Divisioonankomentaja, eversti Woldemar Oinonen päätti lyödä etenevän vihollisen sivustahyökkäyksellä Honkaniemen seisakkeen ja Näykkijärven pohjoispään tasalla. Tehtävän saivat JP3 ja 4. Panssarikomppania. Hyökkäyksen oli määrä alkaa aamuvarhaisella 26.2.1940. Sitten menikin moni asia pieleen.
Ryhmitysvaiheessa Panssarikomppanian kolmestatoista vaunusta viisi hyytyi pakkasessa matkalle moottorihäiriöiden takia. Myöhemmin syyksi ilmeni polttoaineen sekaan päässyt vesi. Kun hyökkäyksen oli määrä alkaa, kahta vaunua ei saatu käyntiin. Taisteluvahvuus oli enää kuusi vaunua.
Vaunujen oli määrä hyökätä jääkäreiden tukemina. Oma tykistö ampui keskityksen jääkärien niskaan. Syntyneessä hämmennyksessä panssarit ylittivät lähtökynnykseen yksin. Vickerseistä puuttuivat radiot, joten päällikkö ei voinut johtaa joukkoaan taistelutilanteessa. Niinpä vaununjohtajat toimivat alkuperäisen tehtävänannon mukaan. Hajallaan hyökkäävät vaunut kävivät kiivaita yksittäistaisteluja, vaikka vaunujoukon on tehokkainta toimia kootusti. Ilman jalkaväen ja tykistön tukea taistelleet yksittäiset vaunut olivat lopulta helppo pala vastustajalle. Vain yksi vaunu välttyi tuholta.