Nyt menään pahasti ohi aiheesta, mutta on silti pakko tulla pätemään.
Analoginen "ristikolla mittaaminen" ei ole katoamassa mihinkään. Vaikka laaseretäisyysmittarit yleistyvät, ja niide käyttö nopeuttaa tuliaseman valmisteluja, mutta kun TA tai spotteri painaa sitä nappia, siitä lähtee heräte. Se laaseri on nähtävissä ihan pimeänäkölaitteilla ja/tai muilla vastaavilla optisilla sensoreilla. Ihan perus kännykällä ei LEMin huomaaminen onnistu, mutta IR valvontakameralla onnistuu jo. Samoin homma menee vaikeaksi kun tuliasemassa huomaa että teknologia on pettänyt, ja paristot ovat loppuneet, tai LEMistä on taika-savu karannut.
Optinen mittaus tuliasemakortin ampumaetäisyyksiä määritettäessä on aivan mahdotonta maastossa, jossa ei ole niitä totuttuja jasterpeltejä tai liikennemerkkejä mittauskohteiksi. Eli melkein aina rakennetun alueen ulkopuolella. Tällöin sitten mitataan kartalta jos syystä tai toisesta ei voida mitata laserilla. Toki jos alueella ei ole vihollisia ja on aikaa valmistella huolella niin voidaan mennä mittamaan vaikka haluttujen kuusenrunkojen paksuudet optista mittausta varten tai mitata etäisyydet vaijerilla, narulla tai askelpareilla.
Kaikkiin elektronisiin laitteisiin pitää olla varavirtalähteet ja jos ne hajoavat niin sitten tulee lähtökohtaisesti korvaava laite hajonneen tilalle tai pitää hyväksyä se, että suorittaminen rajoittuu tai hidastuu tai jopa estyy. Joku elektroninen laite on kriittisempi kuin toinen vrt. esim tiedusteluryhmän viestiväline, jota ilman tieto ei kulje ja ryhmä ei saa keräämäänsä tietoa eteenpäin.
Optinen mittaaminen on muuallakin siirtynyt varamenetelmäksi. Se opetetaan ja sen hallitseminen vaaditaan, mutta se on silti varamenetelmä.
Lapua ballstics, Strelok tms ovat toki näppärä siinhen, että rakennetaan se ballistiikkakortti, joka sitten todennetaan ampumalla. Koska tilanteen perkelöityessä aikaa ja patruunoita voi olla todella vähän, täytyy TA:n ehkä jopa vain luottaa siihen ballistiikka korttiin jonka laatii jollain appilla.
Mutta kännyköiden ballistiikkalaskurit ovat ihan oikeasti uhka. Et voi mitenkään tiettää, että sitä sinun käyttämääsi balistiikkasoftaa ei ole joko suoraan kaapattu tai tool-chain hyökkäyksellä käräytetty. Tai ihan vain joku konsultti-Dmitri on uhkailulla pakotettu koodaamaan joku takaportti tai häirintä softaan.
Myös ne erilaiset päätelaitteet suoltavat dataa ulos, edes "lentokonetila" ei välttämättä tapa kaikkia laitteessa olevia radioita. Arjen ratkaisut ovat näppäriä, mutta jos oletetaan että vihollisella on oikeita kyvykkyyksiä ne ovat myös ihan oikeasti uhka. Palvelua hostaavat toimijat voivat aina vain todeta "Ei meidän alustalla." ja sitten päättävät potkia ne helvettiin kauppapaikoistaan, tai blockata ne tietyissä "oikeissa" valtioissa.
Nämä ovat kaikki oikein hyviä keinoja sinne TA:n työkalupakkiin, mutta eivät ne silti autuaaksi tee. Menee vähän samaan kategoriaan, kuin että "Ei sotilaan tarvitse osata suunnista tai lukea karttaa, kun on GPS."
Jos on olemassa olosuhteisiin sopiva ampumalla todennettu ballistiikkakortti niin appia ei lähtökohtaisesti tarvita tuliasemasssa. Toki lähden tässä kiväärien tavanomaisista tehokkaista ampumaetäisyyksistä ja tunnustan suoraan vajavaisen ymmärrykseni ja osaamiseni jos pitäisi ampua 3800 metriin ihmistä niinkuin Ukrainassa väitetään tapahtuneen tai 4003 metriin peltiä, jonka FA on dokumentoinut. Tällöin etäisyys asettaa aivan toisenlaiset vaatimukset olosuhdetietojen osalta.
Kännykän käyttö tuliasemasssa on muutenkin kyseenalaista ja todentamaton data on todentamatonta eli pelkästään siihen ei voi luottaa.
Joukkojen perustamisen myötä ei tule tietenkään olemaan aikaa ja mahdollisuutta kerätä ampuja+ase parille kattavaa DOPE dataa perinteisin menetelmin eri olosuhteisiin, jonka perusteella määritetään ballistiikkakortit, sikäli kun siihen löytyy edes osaamista ja välineistöä noissa oloissa.
Optisen mittaamisen ja laajan ja monipuolisen DOPE datan käytön kulta-aika oli joskus silloin kuin tämän päivän varusmiehet olivat vielä nestemäisessä muodossa jos siinäkään. Näille molemmille on edelleen paikkansa, mutta niiden merkitys on vähentynyt tekniikan kehittyessä ja tullessa jokaisen halukkaan saataville.
Mitä taas tulee varustukseen, niin tarkkampuja on vain erikoiskoulutettu jalkaväen taistelija. Se mikä koskee normaalia jalkaväkeä koskee ihan samalla tavalla, myös TA:ta. Siinä missä normaali jägsteri painelee menemään taistelurepun ja TST-kamojen kanssa, raahaa TA jo sääasemaa, tripodia, ghillietä ja kaikkia muita kikottimia. Esimerkkinä TA-kilta järjesti tuossa taannoin käsisuuntakehä tilauksen, jotta TA parit/partiot saavat lisää tulenjohtokykyä.
Kuitenkin esimerkiksi suojavarusteiden käytössä on ollut melkoisia eroavaisuuksia eri joukko-osastojen välillä. Jossain on käytetty ja toisaalla ei, vaikka kyse olisi ollut jääkärikomppanian tuottamista ampujista eikä esim rajan. Molemmissa on tapauskohtaisesti puolensa, mutta jos nyt pitäisi jotain Kouvola-Bahmutin suurtaistelua tapella niin lähtökohtaisesti tarkka-ampuja käyttää samaa suojavarustusta kuin muukin joukko ja tuskin tuollaisessa ympäristössä kovin moni ekana keventää suojavarusteista.
Tripodi, tähystysoptiikka, naamiopuku tai mitä kaikkea tehtäväkohtainen varustus onkaan sen perusvarustuksen lisäksi asettaa omat haasteensa sille kantolaitteelle ja tuo monta kiloa lisää. TA-kivääri painaa hyvinkin tuplat rynkkyyn nähden ja jos lähisuoja-aseena on pistooli niin sekin tuo omansa saati jos siinä roolissa onkin rynnäkkökivääri.
10/15/20 litran päiväreppu ei riitä kuin korkeintaan hyvissä oloissa lyhyiden tehtävien kanssa. Tarkka-ampujan varustus menee painon osalta helposti siihen mitä KK-ampujan kuorma on ja jopa yli.
Mitä enemmän asiat muutuvat, sitä enemmän ne kuitenkin pysyvät samoina. Ei tekniikka tee mistään perustaidosta turhia, mutta se voi antaa uusia mahdollisuuksia (ja luo luonnollisesti uusia uhkia) kaikkeen toimintaan.
Olen aivan samaa mieltä siitä, että tekniikan kehittyminen ei tee perustaidoista turhia ja ne pitää edelleen opettaa ja niiden osaaminen tulee vaatia, vaikka niiden merkitys ei olekaan niin kriittisen tärkeä kuin aiemmin tekniikan kehittyessä.
Aiemmin ennen nykyisenkaltaisia välineitä perustaitojen vahva hallinta oli suorastaan välttämätöntä, joita ilman ei ollut mahdollista edes toimia. Nykyään on vaihtoehtoja ja osa vanhemmista toimivasta tavoista on siirtynyt ja siirtyy varajärjestelmäksi. Tämähän näkyy myös tulenjohdossa ja epiksen tasolla. MPL ja tasojen automatisoidut laskimet ovat nykyaikaa, mutta tekniikasta huolimatta joukkojen pitää hallita se vanha analoginen tapa millimetripaperien ja käsisuuntakehien jne kanssa siltä varalta, että ensisijaiseksi suunniteltu menetelmä kyykkää.
