vastarannankiiski
Kenraali
Kiitos Fremenille linkistä.
SVD:lle kannattaa antaa hetki aikaa ja miettiä kokonaisuutta hetki, videon katsomisen jälkeen jos siinä esitetyt asiat ovat uusia. Kyseessä on melko huonosti tunnettu, usein väärinymmärretty ase niin hyvässä kun pahassakin. Kuten kaikille on tuttua, kyseessä on tosiaan ryhmän tulitukiase eikä varsinainen tarkkuuskivääri. Kyseessä on siis käytännössä ensimmäinen moderni DMR konseptin kivääri, joka on otettu laajaan käyttöön jo 60-luvulla. Yli kolme vuosikymmentä aikaisemmin, kun mitä lännessä herättiin vastaavan asetyypin tarpeellisuuteen.
SVD:ssä näkyy sama, mikä monessa muussa 40-60 -luvun aikana suunnitellussa venäläisessä sotilasaseessa. Suuren isänmaallisen sodan kokemuksia oltiin analysoitu tarkkaan ja huolella, ja tämän perusteella määritelty suuntaviivat minkälaisia jalkaväenaseita tulee suunnitella tavalliselle kiväärijalkaväelle. Prioriteetit keveys ja kenttäkelpoisuus olivat korkealla, kuten myös helppo huoltopurku ja purkaantuvien osien vähäinen määrä ja suuri koko. Tarkkuus tuntuu tulevan vasta toisella listalla näiden jälkeen. Kunhan on käytännölliseltä kannalta riittävä. Ehkä näiden ominaisuuksien tärkeyden tiedostaminen tavallisen jalkaväkisotilaan kannalta ja niiden onnistunut huomiointi on johtanut siihen miksi AK-PKM-SVD ja jossain määrin myös PM nauttivat kansainvälisesti arvostusta, etenkin kuraportaan parissa edelleenkin. Kuten video kertoo, SVD on yksinkertainen ase, helppo käyttää ja purkaa, erittäin luotettava, riittävän tarkka ja yllättävän kevyt. Kaikenkaikkiaan omastamielestäni erinomainen kokonaisuus ja kompromissi ominaisuuksiensa puolesta jalkaväkikäyttöön.
Suuressa mittakaavassa edullisuus ja helppo valmistettavuus olivat myös tärkeitä. Kannattaa myös huomioida se, että vaikka aseet ovat yksilöinä yksinkertaisia ja helposti tuotettavia, se lähes aina tarkoittaa sitä että niiden suunnittelu on kestänyt pitkään ja vaatinut huomattavan paljon miestyötunteja että nämä tavoitteet on kokonaisuutena saavutettu. Esimerkiksi pelkän SVD:n lippaan suunnittelu lopulliseen olomuotoonsa kesti Yevgenin omien muistelmien mukaan liki 10kk omalta työryhmältään. Kokonaisuudessaan SVD:n suunnittelu taisi kestää suurelta insinööri- ja teknikkorevohkalta kuutisen vuotta. Taisi itse M.K eräässä englanninkielisessä haastattelussaan todeta, että "complexity is easy, simplicity is difficult".
Oma mielipiteeni on se, että hävittäjät, panssarivaunut, nvg:t ja viestivälineet länsimaisina. Konekiväärit, kranaatinheittimet, tykit ja käsikranaatit venäläisinä. RK:t, DMR kiväärit ja kertasingot, pst-ohjukset ja it-ohjukset ovat vaikeampia valintoja koska molemmista suunnista tulee erinomaisia tuotteita.
EDIT: Viimeinen kappale puhtaasti tekniseltä ja pragmaattiselta kannalta, ottamatta huomioon huoltovarmuudellisia ja logistisia tekijöitä.
eli oli vain lainassa ja ampujakin oli kenttäsairaanhoitajamme eli ei oma sekään, vuosikertaakaan en muista.
. Jonotusaika alkaa kuulemma olla jo 6kk, ainakin USA:ssa.
Vakavissaan niin luettuani uusimman Ase-lehden testin Howan raudoista ja Archangelin tukista tuli mieleen tämä stringi. Siinä todettiin että mm halvoista pyssyistä Savagessa vakiona parempi laukaisu ja kun vertaa hinnallisesti niin Howa on hitusen kalliimpi kuin Remington 700 tai Savagen peruskiväärit "accu-trigger" laukaisulla paksupiippuisina niin varmaan jos olisi tällainen projekti omalla pöydällä levällään ja työn alla targettina halpa hinta eikä mennä Mosin-Nagant reittiä niin nuo kaksi olisi minulla ne ensisijaiset nykytiedon valossa vaikka aiemmin olen tuota Howaa kehunutkin (eikä ne huonoja ole minusta vieläkään) tähän ensipään vaihtoehtona. Luettuani tuon tarviketukkisen Howan loppusumman eli 1500 sniper-tukilla ja siihen päälle laukaisu alkaa olemaan sama sitten hakea suoraan kaupasta vaikka tuollainen valmis Tikka T3x Tac parin sadan hinta erolla.
