Palataanpa hetkeksi siihen aiemmin keskusteltuun noin tonnin kivääriin.
1000 eur ei ihan riitä, mutta melkein. T3X lite, .308 Win. Tylsää, tiedetään.
Mitä eroa tällä sitten on vs. keskiverto metsästyskivääri? Ei varmaan oikein mitään, mutta halusin kevyen ja säänkestävän muovitukin jota jaksan kanniskella vaikka koko päivän(kokonaispaino ladattuna on nyt noin 3,5-3,6 kg), rautatähtäimet varalle ja niiden hätäkäyttöä sekä aseen kuljetusta ja huoltoa ajatellen kiikarin jalat ovat pikalukituksella. 3-9x suurentavassa Leupoldissa on suuri zoomirinkula, jota ei tarvitse paksut hanskat kädessäkään etsiä. Bipodi on vähän rimpula ja kiinni valokuvaa varten. Tämä ase on sekä linnustukseen että 100-150 m kasa-ammuntaan radalla.
Onko tällaiselle aseelle sitten mitään oikeaa käyttöä nykyaikaisella sotajoukolla? En ole asiantuntija(kaukana sellaisesta) mutta sanoisin, että voi olla. Jalkaväen taisteleville osille meillä on nykyään jakaa rynnäkkökivääreitä optiikalla, ynnä Dragunoveja ja sensellaisia, mutta muilla on köyhempää. Kakkoslinjan ja tukevien aselajien miehet ja näiden erilaiset suojajoukot joutuvat yhä selviämään lähinnä rautatähtäimillä. Optiikasta on suuri pula, ja samalla optiikka, melkein millainen tahansa, aseen katolla parantaa taistelijan suorituskykyä sekä sitä 50 metriä pidemmille matkoille ammuttaessa että hämärässä. Sodankäynnin muuttuessa aina vain liikkuvammaksi ja vähemmän rintamasodiksi luulen, että omat ja vihollisjoukot menevät muuttuvissa tilanteissa yhä useammin sekaisin, ja tukevatkin aselajit joutuvat aina vain todennäköisemmin viholliskosketukseen. Isoissa mätöissä ainakin.
Omassa SA tehtävässäni olemme juurikin sellaisessa tilanteessa, että ryhmän tai joukkueen toiminnan suojaus on vähän hankalaa ja sekä miehet että työkalut ovat vähissä. Joskus voimme tukeutua muihin, mutta usein olemme omillamme. Samalla kuitenkin emme välttämättä ole missään takalinjoilla, vaan hyvinkin mahdollisesti jopa vihollisen sissitiedustelijoiden ulottuvilla ja näille helpohkoja maaleja. Kiikarikivääri vartiomiehen aseena mahdollistaisi tulijoiden näkemisen, tunnistamisen ja kyvyn vaikuttaa näihin vähän kauempaakin, ja toisi pilvisenäkin, kuuttomanakin yönä ainakin jonkin verran lisää aikaa nähdä jotain sekä auringon nousun että laskun aikoihin. Mikä olisi erityisen tärkeää joukolle jolla ei ole mitään omakustanteisia otsalamppuja kummempaa yötoimintavarustusta. Aseen olemassaolo ei varmasti vaikuttaisi negatiivisesti moraaliinkaan.
Mielestäni kuitenkaan valtion ei missään nimessä kannattaisi ostaa tälläaisia siviilipyssyjä, mutta jos reserviläisellä on ylimääräistä kalustoa jolle katsoo olevan käyttöä rynkkyjen rinnalla, niin sitä kannattaa ottaa mukaan. PV:n ohjeistus taitaa olla sellainen, että aseet lähetetään perkeistä kotiin eikä niitä saa ottaa mukaan. Itse väittäisin, että asia riippuu hieman yksiköiden päälliköistä, anteeksi saa helpommin kuin luvan, ja että tositilanteessa reserviläisten perustaessa itse yksikkönsä mitä todennäköisimmin hirmuisella kiireellä, ei palvelusohjeisiin tai muiden sääntökirjojen yksityiskohtiin enää takerruta.