Omasta mielestä 7,62x39 on liian heppoinen kaliiperi kyseiseen käyttöön. Osumisesta tulee kokemattomalle vaikeaa jo noin 250 metrissä johtuen huonosta ballistiikasta. Kyseisen tyyppiselle kiväärille pitäisi olla mahdollista saavuttaa 300m "max point blank range" eli osuma miehen pään kokoiselle alueelle ilman tähtäinpisteen muutosta, joka käytännössä tarkoittaa 7,62x51 tai 54R. RKlla ei edes hyvä ampuja vaikuta tehokkaasti 500 metriin, kun taas keskinkertainenkin sen tekee "oikealla" kivääripatruunalla suht helposti.
Joku tuossa kyseli, missä Suomessa on 300+ metrin ampumaetäisyyksiä joissa kyseisenlaisesta tulivoimasta olisi edes hyötyä - niitä on paljon! Pellot, avohakkuut, maastonkohdat suurella korkeuserolla, vesistöjen rannat. Koko DMR konseptin pointti on mahdollistaa JV-ryhmälle vaihtoehtoja, ja väittäisin että juuri tuo 200-500 metrin vyöhyke on se kaikkein "turvallisin" paikka jalkaväelle olla taistelukosketuksessa. Lähempänä rynkyt on tehokkaita, kauempana taas uhkaa raskas tykistö.
7.62x39mm patruunan ja RK62xx kaluston ehdoton etu on siinä että että se on
tämänhetkisessä varustelutilanteessa logistisesti erinomaisen yhteensopiva meikäläiseen kontekstiin kaikille joukoille. Jokin muu kaliperi tai ase tuottaisi "rikan logistiikan rokkaan".
Olen myös sitämieltä, että 300m ikkuna riittää tyydyttävästi-hyvin ryhmän tukiampujan yleisimpiin tilanteisiin. Itse itseaäni lainaten:
"Ne jotka vaativat tiukempaa tarkkuutta vaikka 600-800m matkalle niin kysyisin, kuinka monessa tilanteessa kotimaisessa kontekstissa esimerkiksi tällaisten matkojen ampuminen on a) mahdollista b) tarpeellista c) järkevää? Kuinka todennäköisesti mahdollisuudet a, b, c täyttyisivät kuinka useassa tilanteessa jos suurta kuvaa katsoo?
Lisäksi se olin myös minä, joka kyseenalaisti yleisen tarpeen ampua jatkuvasti yli 300m matkoille."
Perustelu on siinä, että tulenavaus yli 300m matkoille ei perustu pelkästään siihen että
ulotunko viholliseen ja pystynkö vaikuttamaan? Pitää funtsata isompaa kuvaa, eli sitä onko se ensinnäkään järkevää ja onko se tarpeellista? Nämä jutut ovat paljon isompia, kun pelkkää ulkoballistiikkaa.
Jos mietitään venäläisen moottoroidun (mekanisoidun) jalkaväen taktiikkaa niin heikäläiset eivät juuri koskaan liiku yksittäisinä ryhminä tai partioina. Jos näet yhden tai pari miestä, ne kuuluvat johonkin ryhmään ja ryhmällä on todennäköisesti kokonainen joukkue seuranaan siinä lähistöllä. Ja se joukkue tarkoittaa sitä, että siellä on todennäköisesti kolme rynnäkkövaunua tulivalmiudessa tai ainakin kolme 14,5mm raskasta konekivääriä miehistönkuljteusvaunuissa. Sama koskee todennäköisesti myös VDV:tä.
Jos se yli-innokas TTA haluaa sen tulen avata vaikka 400m päässä olevaa mekanisoitua joukkuetta vastaan niin ryhmänjohtajan kannattaa ihan oikeasti miettiä kahdesti, onko se todellakaan järkevää ja tarpeellista? Nimenomaan jatkoseuraamusten kannalta, koska en itse ainakaan pidä 300-500m matkaa mekanisoituun vastustajaan mitenkään turvallisena kevyelle kiväärijalkaväelle. En ainakaan avoimessa maastossa jossa tulialat ovat kunnossa myös viholliselle.
Kannattaako avata tuli vaikka 400m matkalta joukkueenvahvuista mekanisoitua vihollista vastaan, joka tulenavauksen seurauksena todennäköisesti paikantaa ryhmän asemat ja tuuttaa vastapalloon pahimmillaan kolmella - kuudella putkella 30mm tai 100m murkulaa niskaan konetykeillä ja matalapainekanuunoilla. Ja mahdollisesti vielä krkk:illa tähän päälle. Ja vielä 10-15 minuutin viiveellä tipauttaa epäsuoran tulen iskun niskaan ehkäpäs. Onko se todella tarpeellista ja järkevää ja noudattaako se komppanianpäällikön taisteluajatusta? Se yksi mahdollinen tuuriosuma saattaa muodostua melkoiseksi Pyrrhoksen voitoksi.
Koska meikäläisessä kontekstissa olemme todennäköisesti usein tuli
alivoimassa, kannattaa miettiä sitä, ampuuko ryhmän muille aseille ylipitkältä matkalta vain yhdellä aseella, vai päästäisikö vihollisen lähemmäksi siten että saisi vihollisen ryhmän kaikkien aseiden tehokkaan tulen alle vaikka yhtenäisen tulenavauksen ja tuliryöpyn muodossa? Ryhmänjohtajan tai joukkueenjohtajan kannattaa esimerkiksi funtsata sitä, että avaako 1-3:lla TTA:lla tulen peltoaukean toisella puolella, 400m päässä metsänreunassa olevaa vihollista vastaan jonka jälkeen vihollinen pujahtaa metsään piiloon ja jatkaa taistelua toisin keinoin. Vai kannattaisiko se vihollinen päästää vaikka 100m päähän, yllättää kaikkien aseiden tulella tuliryöpyllä kovempia tappioita tuottaen, jonka jälkeen heikentynyt vihollinen joko kiinnittyy taisteluun aukealla tai joutuu irtaantumaan pahimmillaan kolmattasataa metriä avomaastossa taaksepäin ja tulen alla pahimmillaan? Siksi sanon että tuo 7.62x39mm:n 300m järkevä ulkoballistinen maksimikantama riittää meille verraten hyvin, logistiset hyödyt huomioiden.
Nuo DMR:n 300-600m:n tehokkaat ampumamatkat sopivat minun mielestäni enemmänkin suurvalta-armeijoiden kehitysmaasotiin joissa he voivat laskea oman tuliylivoimansa varaan useammin. Toki se meillekkin passaa, mutta en pidä sitä niin tärkeänä ykkösprioriteettinä.
