Tarkka-ampujan peruskivääri

Pandahki

Kapteeni
Mielestäni täyttää. RK+ACOG tai SVD -tukiampuja löytynee Maavoimien kuuden taisteluosaston taistelevien osien joka ryhmästä ynnä varmasti isosta osasta muitakin joukkoja.
Omasta mielestä 7,62x39 on liian heppoinen kaliiperi kyseiseen käyttöön. Osumisesta tulee kokemattomalle vaikeaa jo noin 250 metrissä johtuen huonosta ballistiikasta. Kyseisen tyyppiselle kiväärille pitäisi olla mahdollista saavuttaa 300m "max point blank range" eli osuma miehen pään kokoiselle alueelle ilman tähtäinpisteen muutosta, joka käytännössä tarkoittaa 7,62x51 tai 54R. RKlla ei edes hyvä ampuja vaikuta tehokkaasti 500 metriin, kun taas keskinkertainenkin sen tekee "oikealla" kivääripatruunalla suht helposti.

Joku tuossa kyseli, missä Suomessa on 300+ metrin ampumaetäisyyksiä joissa kyseisenlaisesta tulivoimasta olisi edes hyötyä - niitä on paljon! Pellot, avohakkuut, maastonkohdat suurella korkeuserolla, vesistöjen rannat. Koko DMR konseptin pointti on mahdollistaa JV-ryhmälle vaihtoehtoja, ja väittäisin että juuri tuo 200-500 metrin vyöhyke on se kaikkein "turvallisin" paikka jalkaväelle olla taistelukosketuksessa. Lähempänä rynkyt on tehokkaita, kauempana taas uhkaa raskas tykistö.
 

Erik

Kersantti
Omasta mielestä 7,62x39 on liian heppoinen kaliiperi kyseiseen käyttöön. Osumisesta tulee kokemattomalle vaikeaa jo noin 250 metrissä johtuen huonosta ballistiikasta. Kyseisen tyyppiselle kiväärille pitäisi olla mahdollista saavuttaa 300m "max point blank range" eli osuma miehen pään kokoiselle alueelle ilman tähtäinpisteen muutosta, joka käytännössä tarkoittaa 7,62x51 tai 54R. RKlla ei edes hyvä ampuja vaikuta tehokkaasti 500 metriin, kun taas keskinkertainenkin sen tekee "oikealla" kivääripatruunalla suht helposti.

Joku tuossa kyseli, missä Suomessa on 300+ metrin ampumaetäisyyksiä joissa kyseisenlaisesta tulivoimasta olisi edes hyötyä - niitä on paljon! Pellot, avohakkuut, maastonkohdat suurella korkeuserolla, vesistöjen rannat. Koko DMR konseptin pointti on mahdollistaa JV-ryhmälle vaihtoehtoja, ja väittäisin että juuri tuo 200-500 metrin vyöhyke on se kaikkein "turvallisin" paikka jalkaväelle olla taistelukosketuksessa. Lähempänä rynkyt on tehokkaita, kauempana taas uhkaa raskas tykistö.
En ole eri mieltä, mutta 7,62x39 kiikarilla on silti "riittävän hyvä". Itsehän olen aivan kamala RK-ampuja enkä pidä ko. laitteesta lainkaan mutta suuressa mittakaavassa ratkaisu lyödä kiikari olemassaolevan kiväärikaluston katolle on varmasti riittävä ja kustannustehokas. Niille onnekkaille joille sellainen käteen lyödään.

Kuinka korkea maali pää on - 20 cm? Sakon ballistiikkalaskurista huijaten 150 metrin kohdistuksella keskelle tähdäten 20 cm korkeaan maaliin osumat olisivat taululla jonnekin 200 m asti, 200 m kohdistuksella taas noin 250 metriin. .223 remillä 200 m kohdistuksella pysyisi taululla lähemmäs 300 metriin. Tiedän että oma .223 nykyisellä kohdistuksella pysyy tietyllä paukulla ilmakivääritaulun 10 cm mustalla ympyrällä ainakin 350 metriin.
 
Viimeksi muokattu:

Pandahki

Kapteeni
En ole eri mieltä, mutta 7,62x39 kiikarilla on silti "riittävän hyvä". Itsehän olen aivan kamala RK-ampuja enkä pidä ko. laitteesta lainkaan mutta suuressa mittakaavassa ratkaisu lyödä kiikari olemassaolevan kiväärikaluston katolle on varmasti riittävä ja kustannustehokas. Niille onnekkaille joille sellainen käteen lyödään.

Kuinka korkea maali pää on - 20 cm? Sakon ballistiikkalaskurista huijaten 150 metrin kohdistuksella keskelle tähdäten 20 cm korkeaan maaliin osumat olisivat taululla jonnekin 200 m asti, 200 m kohdistuksella taas noin 250 metriin. .223 remillä 200 m kohdistuksella pysyisi taululla lähemmäs 300 metriin ja 300 metrin kohdistuksella. Tiedän että oma .223 nykyisellä kohdistuksella pysyy tietyllä paukulla ilmakivääritaulun 10 cm mustalla ympyrällä ainakin 350 metriin.
Pää on se n. 20x30cm soikio siinä harteiden välissä, eli jos tähtäyspiste on keskellä, 15cm deviaatio pystysuunnassa tai 10cm sivusuunnassa on yhtä kuin ohilaukaus. Ei ole sattumaa että intissä ammutaan 150m radalla, koska se on aika lähellä x39:n mpbr-arvoa, jolla saadaan luotettavia tuloksia 0-200m matkoilta. Ongelmana pidemmillä matkoilla tulee kenttäolosuhteissa:
-arvioida matka oikein. Jo 20-30m väärä arvio yli 300m matkalta tuottaa ohilaukauksen x39:llä.
- kompensoida tuuli, koska 5m/s sivutuuli tuottaa ohilaukauksen jo 200m matkalla.
On toki mahdollista säätää tähtäyspistettä tai tähtäintä, mutta se ei ole yhtä kätevää kuin käyttää tarpeeksi tehokasta patruunaa ja laittaa täppä maalin päälle.
 

winsu

Kapteeni
Lahjoittaja
180cm korkea kohde 6mrad korkuisena, eli amet 300m tasan. Vallitseva keli (15C/1011HPa/93%), 6,3cm LOS-BORE, MV 859m/s, zero 150m. Namu 155gr scenar 308win.

Hold olisi 1.1 MRAD. Kuten tuosta kuvasta näkee, osuma olisi jossain rinnan korkeudella päähän tähtäämällä. Tositilanteessa tarkkarin olisi ehkä fiksuinta ottaa se koro ja yrittää pääosumaa tai levyn alapuolelle vatsaan.

Ihmisen pää on noin 24cm korkea. Heitto saisi siis olla reippaasti alle 12cm hyvälle osumalle. 300m zerolla mennään jo yli 100-225m matkalla, jos tähtää keskelle. Keskimassaan tähtäämällä 300m zero on ihan omiaan melkein neljäänsataan kolmenollakasilla. Kyllä mä määrittäisin PBR:n edelleen keskimassan pituuden mukaan, eli noin 40cm josta radiukseksi tulee 20cm ja sen mukaan aseesta ja ballistiikasta riippuen. Tähtäys siihen vähän navan yläpuolelle.

 
Viimeksi muokattu:

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Omasta mielestä 7,62x39 on liian heppoinen kaliiperi kyseiseen käyttöön. Osumisesta tulee kokemattomalle vaikeaa jo noin 250 metrissä johtuen huonosta ballistiikasta. Kyseisen tyyppiselle kiväärille pitäisi olla mahdollista saavuttaa 300m "max point blank range" eli osuma miehen pään kokoiselle alueelle ilman tähtäinpisteen muutosta, joka käytännössä tarkoittaa 7,62x51 tai 54R. RKlla ei edes hyvä ampuja vaikuta tehokkaasti 500 metriin, kun taas keskinkertainenkin sen tekee "oikealla" kivääripatruunalla suht helposti.

Joku tuossa kyseli, missä Suomessa on 300+ metrin ampumaetäisyyksiä joissa kyseisenlaisesta tulivoimasta olisi edes hyötyä - niitä on paljon! Pellot, avohakkuut, maastonkohdat suurella korkeuserolla, vesistöjen rannat. Koko DMR konseptin pointti on mahdollistaa JV-ryhmälle vaihtoehtoja, ja väittäisin että juuri tuo 200-500 metrin vyöhyke on se kaikkein "turvallisin" paikka jalkaväelle olla taistelukosketuksessa. Lähempänä rynkyt on tehokkaita, kauempana taas uhkaa raskas tykistö.
7.62x39mm patruunan ja RK62xx kaluston ehdoton etu on siinä että että se on tämänhetkisessä varustelutilanteessa logistisesti erinomaisen yhteensopiva meikäläiseen kontekstiin kaikille joukoille. Jokin muu kaliperi tai ase tuottaisi "rikan logistiikan rokkaan".

Olen myös sitämieltä, että 300m ikkuna riittää tyydyttävästi-hyvin ryhmän tukiampujan yleisimpiin tilanteisiin. Itse itseaäni lainaten:

"Ne jotka vaativat tiukempaa tarkkuutta vaikka 600-800m matkalle niin kysyisin, kuinka monessa tilanteessa kotimaisessa kontekstissa esimerkiksi tällaisten matkojen ampuminen on a) mahdollista b) tarpeellista c) järkevää? Kuinka todennäköisesti mahdollisuudet a, b, c täyttyisivät kuinka useassa tilanteessa jos suurta kuvaa katsoo?
Lisäksi se olin myös minä, joka kyseenalaisti yleisen tarpeen ampua jatkuvasti yli 300m matkoille."

Perustelu on siinä, että tulenavaus yli 300m matkoille ei perustu pelkästään siihen että ulotunko viholliseen ja pystynkö vaikuttamaan? Pitää funtsata isompaa kuvaa, eli sitä onko se ensinnäkään järkevää ja onko se tarpeellista? Nämä jutut ovat paljon isompia, kun pelkkää ulkoballistiikkaa.

Jos mietitään venäläisen moottoroidun (mekanisoidun) jalkaväen taktiikkaa niin heikäläiset eivät juuri koskaan liiku yksittäisinä ryhminä tai partioina. Jos näet yhden tai pari miestä, ne kuuluvat johonkin ryhmään ja ryhmällä on todennäköisesti kokonainen joukkue seuranaan siinä lähistöllä. Ja se joukkue tarkoittaa sitä, että siellä on todennäköisesti kolme rynnäkkövaunua tulivalmiudessa tai ainakin kolme 14,5mm raskasta konekivääriä miehistönkuljteusvaunuissa. Sama koskee todennäköisesti myös VDV:tä.

Jos se yli-innokas TTA haluaa sen tulen avata vaikka 400m päässä olevaa mekanisoitua joukkuetta vastaan niin ryhmänjohtajan kannattaa ihan oikeasti miettiä kahdesti, onko se todellakaan järkevää ja tarpeellista? Nimenomaan jatkoseuraamusten kannalta, koska en itse ainakaan pidä 300-500m matkaa mekanisoituun vastustajaan mitenkään turvallisena kevyelle kiväärijalkaväelle. En ainakaan avoimessa maastossa jossa tulialat ovat kunnossa myös viholliselle.

Kannattaako avata tuli vaikka 400m matkalta joukkueenvahvuista mekanisoitua vihollista vastaan, joka tulenavauksen seurauksena todennäköisesti paikantaa ryhmän asemat ja tuuttaa vastapalloon pahimmillaan kolmella - kuudella putkella 30mm tai 100m murkulaa niskaan konetykeillä ja matalapainekanuunoilla. Ja mahdollisesti vielä krkk:illa tähän päälle. Ja vielä 10-15 minuutin viiveellä tipauttaa epäsuoran tulen iskun niskaan ehkäpäs. Onko se todella tarpeellista ja järkevää ja noudattaako se komppanianpäällikön taisteluajatusta? Se yksi mahdollinen tuuriosuma saattaa muodostua melkoiseksi Pyrrhoksen voitoksi.

Koska meikäläisessä kontekstissa olemme todennäköisesti usein tulialivoimassa, kannattaa miettiä sitä, ampuuko ryhmän muille aseille ylipitkältä matkalta vain yhdellä aseella, vai päästäisikö vihollisen lähemmäksi siten että saisi vihollisen ryhmän kaikkien aseiden tehokkaan tulen alle vaikka yhtenäisen tulenavauksen ja tuliryöpyn muodossa? Ryhmänjohtajan tai joukkueenjohtajan kannattaa esimerkiksi funtsata sitä, että avaako 1-3:lla TTA:lla tulen peltoaukean toisella puolella, 400m päässä metsänreunassa olevaa vihollista vastaan jonka jälkeen vihollinen pujahtaa metsään piiloon ja jatkaa taistelua toisin keinoin. Vai kannattaisiko se vihollinen päästää vaikka 100m päähän, yllättää kaikkien aseiden tulella tuliryöpyllä kovempia tappioita tuottaen, jonka jälkeen heikentynyt vihollinen joko kiinnittyy taisteluun aukealla tai joutuu irtaantumaan pahimmillaan kolmattasataa metriä avomaastossa taaksepäin ja tulen alla pahimmillaan? Siksi sanon että tuo 7.62x39mm:n 300m järkevä ulkoballistinen maksimikantama riittää meille verraten hyvin, logistiset hyödyt huomioiden.

Nuo DMR:n 300-600m:n tehokkaat ampumamatkat sopivat minun mielestäni enemmänkin suurvalta-armeijoiden kehitysmaasotiin joissa he voivat laskea oman tuliylivoimansa varaan useammin. Toki se meillekkin passaa, mutta en pidä sitä niin tärkeänä ykkösprioriteettinä.
 
Viimeksi muokattu:

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Pää on se n. 20x30cm soikio siinä harteiden välissä, eli jos tähtäyspiste on keskellä, 15cm deviaatio pystysuunnassa tai 10cm sivusuunnassa on yhtä kuin ohilaukaus. Ei ole sattumaa että intissä ammutaan 150m radalla, koska se on aika lähellä x39:n mpbr-arvoa, jolla saadaan luotettavia tuloksia 0-200m matkoilta. Ongelmana pidemmillä matkoilla tulee kenttäolosuhteissa:
-arvioida matka oikein. Jo 20-30m väärä arvio yli 300m matkalta tuottaa ohilaukauksen x39:llä.
- kompensoida tuuli, koska 5m/s sivutuuli tuottaa ohilaukauksen jo 200m matkalla.
On toki mahdollista säätää tähtäyspistettä tai tähtäintä, mutta se ei ole yhtä kätevää kuin käyttää tarpeeksi tehokasta patruunaa ja laittaa täppä maalin päälle.
Täysin samaa mieltä tästä.

Tavan AK47/AKM kannattaa myös mielestäni kohdistaa 150m matkalle meikäläisessä kontekstissa, takatähtäimen tangentin asennolla ei ole väliä kunhan asetuksen muistaa tai sen lukitsee paikalleen jollain virityksellä. 0-200m matkalta 150m kohdistus AK:n perusraudoilla antaa pyyhkäisyalan jonka sisällä luoti käy maksimissaan *noin* 5cm tähtäyspisteen yli ja maksimissaan 12cm ali.

Muutenkaan kaalihakkureilla on aika epätoivoista ampua yli 200m matkaa. Etenkään jos se pieni pistemaali vielä pienenee ja hakee aktiivisesti suojaa, naamiointia unohtamatta...
 
Viimeksi muokattu:

Erik

Kersantti
Pää on se n. 20x30cm soikio siinä harteiden välissä, eli jos tähtäyspiste on keskellä, 15cm deviaatio pystysuunnassa tai 10cm sivusuunnassa on yhtä kuin ohilaukaus. Ei ole sattumaa että intissä ammutaan 150m radalla, koska se on aika lähellä x39:n mpbr-arvoa, jolla saadaan luotettavia tuloksia 0-200m matkoilta. Ongelmana pidemmillä matkoilla tulee kenttäolosuhteissa:
-arvioida matka oikein. Jo 20-30m väärä arvio yli 300m matkalta tuottaa ohilaukauksen x39:llä.
- kompensoida tuuli, koska 5m/s sivutuuli tuottaa ohilaukauksen jo 200m matkalla.
On toki mahdollista säätää tähtäyspistettä tai tähtäintä, mutta se ei ole yhtä kätevää kuin käyttää tarpeeksi tehokasta patruunaa ja laittaa täppä maalin päälle.
20 m väärä arvio ei tuota ohilaukausta 300 metrissä jos ase on kohdistettu pidemmälle kuin 150 m. Joo, 150 m on se mihin kohdistetaan koska PV:n radat on 150 m eikä se ole huono kohdistusetäisyys, mutta se voisi hyvin olla vähän pidempikin. Point Blank Range calculator suosittaa käyttämilläni arvoilla 20 cm maalille 221 jaardia eli 200 m. 200 metrin kohdistuksella kuula käynee juuri ja juuri kymmenen senttiä tähtäyslinjan yläpuolella. 7,62x39 on vanhentunut kaliiperi mutta ei niin huono etteikö se toimisi hyvällä kiikarilla ja oikein tehdyllä kohdistuksella 250-300 metriin, ja meillä nyt sattuu olemaan noita pyssyjä niin tukiampujan tarpeet pääosin täyttynevät kun käsiin annetaan RK:n jonka päällä on ACOG. Tämä taitaa olla myös PV:n arvio - tai rahapulassa vastahakoinen kompromissi?

Toimii jos ei tarvitse ampua tehokasta tulta 300-350 m pidemmälle. Ennemmin tai myöhemmin varmasti tarvitsee. Tuolloin RK-tukiampuja ei varmasti vastaa SVD-tukiampujaa tai ehkä edes hyvää pulttilukkomiestä.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
7,62x39 on vanhentunut kaliiperi mutta ei niin huono etteikö se toimisi hyvällä kiikarilla ja oikein tehdyllä kohdistuksella 250-300 metriin, ja meillä nyt sattuu olemaan noita pyssyjä niin tukiampujan tarpeet pääosin täyttynevät kun käsiin annetaan RK:n jonka päällä on ACOG. Tämä taitaa olla myös PV:n arvio - tai rahapulassa vastahakoinen kompromissi?
Täytyy kysyä, että missä mielessä vanhentunut kaliperi? Siksikö, koska se ei ole ihan optimaalinen TTA/DMR käyttöön? Siis käyttöön, johon sitä ei ole alunperin edes suunniteltu?

Omasta mielestäni se on ihan varteenotettava kaliperi nimenomaan lyhytpiippuisiin kivääreihin koska lähtönopeus säilyy patruunalle omainaisena, vain pienellä vähenemisellä piippua lyhennettäessä. Ihan asiallinen patruuna moneen käyttöön alle 200m matkoille. Kiväärimatkoille sitten pitää ampua kiväärinpatruunoilla. ;)

1. Muodoltaan patruuna on hyvin syöttö- ja ulosvetovarma.

2. Perinteisellä M43 luodilla läpäisy on vähän turhankin hyvä ja AP:lla vielä paranee. Ei lainkaan huono juttu rakennetulla alueella.

3. JHP:lla ja muilla leviävillä luodeilla terminaaliballistiikka muuttuu täysin toisenlaiseksi verrattuna täysvaippaan ja jälki on ikävää.

4. Vaimenninkäyttöön patruunaa on helppo ladata vaikka 200gr luodeilla.


Edelleenkin olen sitämieltä että meikäläisessä logistisessa systeemissä RK62:n käyttö TTA-kiväärinä on erittäin järkevää ja oikeastaan aika nappiin mennyt valinta. Jos kaliperi olisi jokin muu niin ryhmää varten pitäisi pahimmillaan huoltaa kolmea eri ampumatarviketta. 7.62x39 RK:ille, 7.62x54R PKM:lle ja sitten vielä patruuna X TTA:lle. Ja mahdollisesti taisteluvälinehuollon kontolle huoltopalvelut sekä koulutukset joukoille. Tietysti jos haluttaisiin käyttää TTA käyttöön pitkää patruunaa ja päästä helpolla (mutta ei halvalla) niin tämänhetkisessä tilanteessa SVD tai SVDS lanseerattaisiin meidän TTA kivääriksi laajaan käyttöön. Patruuna on enemmän kun tuttu meikäläisille ja asekin on tuttu taisteluvälinehuollolle. Eikä SVDS muutenkaan olisi lainkaan pöllömpi TTA kivääri, meillekään. Ei kannata tehdä hankintamaasta periaatteellista ongelmaa, kun ne PKM:tkin ovat sieltä tulleet ja tulevat varmaan jatkossakin. ;)
 
Viimeksi muokattu:

Kapiainen

Ylipäällikkö
Olin tässä juuri harjoituksessa jossa oli mitä parhain mahdollisuus käytännön tilanteissa pohdiskella nykyaikaisen DMR-kiväärin ja RK62-pohjaisten tukiampujan aseiden käyttömahdollisuuksia.
Olin jo ennen tätäkin vakuuttunut DMR-kiväärin käyttökelpoisuudesta metsämaastossa, eikä se käsitys muuttunut.
RK:n huono ballistiikka on haaste heti kun amet kasvaa. Se on haaste jo silloin kun ammutaan vähänkään yli 100-150m etäisyyksille. Alle 150m se on toki ok, mutta niin on .308, 7,62Nato, 6,5Creedmoor, 5,56Nato jne jne - ja käytännössä parempiakin.
Hyvin peitteisessä metsämaastossakin löytyy hyvin käyttöä TA-parille/partiolle/joukkueessa tukiampujalle noin 300m etäisyyksille. 7,62x39 ei tuossa enää toimi mitenkään.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Olin tässä juuri harjoituksessa jossa oli mitä parhain mahdollisuus käytännön tilanteissa pohdiskella nykyaikaisen DMR-kiväärin ja RK62-pohjaisten tukiampujan aseiden käyttömahdollisuuksia.
Olin jo ennen tätäkin vakuuttunut DMR-kiväärin käyttökelpoisuudesta metsämaastossa, eikä se käsitys muuttunut.
RK:n huono ballistiikka on haaste heti kun amet kasvaa. Se on haaste jo silloin kun ammutaan vähänkään yli 100-150m etäisyyksille. Alle 150m se on toki ok, mutta niin on .308, 7,62Nato, 6,5Creedmoor, 5,56Nato jne jne - ja käytännössä parempiakin.
Hyvin peitteisessä metsämaastossakin löytyy hyvin käyttöä TA-parille/partiolle/joukkueessa tukiampujalle noin 300m etäisyyksille. 7,62x39 ei tuossa enää toimi mitenkään.
Onhan se itselleni aika selvää, että tässä lanseerauksessa on menty pitkälti budjetti edellä. Ja helppous. Patruuna ja tväl-huolto on säilynyt samana ja asekohtainen koulutus myöskin.

Jos noita natokalibereja meille kaavailtaisiin DMR käyttöön, niin näkisin että se pitäisi tehdä suuremman kevytaseuudistuksen yhteydessä siten että 7.62Nato tulisi KK-käyttöön, 5.56 RK-käyttöön tai molemmat korvasisivat olemassaolevat x39 ja x54R patruunat, ainakin osittain. Siinä menisi 7.62 tai 5.56 kaliperinen ainakin patruunan osalta samassa syssyssä DMR kiväärin amitsuunina.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Onhan se itselleni aika selvää, että tässä lanseerauksessa on menty pitkälti budjetti edellä. Ja helppous. Patruuna ja tväl-huolto on säilynyt samana ja asekohtainen koulutus myöskin.

Jos noita natokalibereja meille kaavailtaisiin DMR käyttöön, niin näkisin että se pitäisi tehdä suuremman kevytaseuudistuksen yhteydessä siten että 7.62Nato tulisi KK-käyttöön, 5.56 RK-käyttöön tai molemmat korvasisivat olemassaolevat x39 ja x54R patruunat, ainakin osittain. Siinä menisi 7.62 tai 5.56 kaliperinen ainakin patruunan osalta samassa syssyssä DMR kiväärin amitsuunina.
No joo, en tiedä onko se logistiikka tässä se ongelma sitten kuitenkaan.
Viittaan siihen että huollon kautta kulkee jo nyt jos jonkinlaista patruunaa. Ei siinä enää DMR-kiväärin patruuna sitä miksikään muuta suuntaan tai toiseen.
 

J0h1F

Eversti
Mitenköhän kustannustehokasta tai huollollisesti järkevää olisi TTA:lle 6,5x39 -patruuna? Tämähän on siis Venäjän 2013 standardisoima, samalla idealla kuin 6.5 Grendel, mutta yksinkertaisemmalla toteutuksella: 7,62x39 hylsy tulpattuna 6,5 mm luodilla, säilyttäen patruunan muut ulkomitat, jolloin sitä pystyy ampumaan samoista lippaista kuin 7,62x39:ääkin (toisin kuin Grendeliä, joka on vähemmän kartiomaiseksi supistettu).

Tämä siis edellyttäisi tasan kaksi muutosta nykyisiin RK 62:iin: piipun vaihto 6,5x39:lle pesitettynä ja tähtäintangon vaihto uuden patruunan ballistiikalle sopivaksi (ja toki sopivan optiikan hankinnat). Kumpikin toimenpiteitä, joita varikoilla jo nyt voidaan suorittaa osana rynnäkkökiväärien huoltotoimenpiteitä.

Ulkoballistiikka olisi kyseisellä patruunalla käytännössä identtinen Grendelin kanssa, eli luoti säilyisi yliäänisenä yli kilometriin! Tehokas etäisyys olisi pidempi kuin .308 Winchesterillä, ilman että rekyyli tai aseen käsittelyominaisuudet muuttuisivat suuntaan tai toiseen juurikaan.

Pieni ongelmahan olisi se, että kyseistä patruunaa ei ole missään muualla käytössä. Tosin meillähän on mittavat varastot kerran ammuttua 7,62x39:n hylsyä (joka olisi täysin käyttökelpoista myös 6,5x39:lle), ja Lapua kyllä saisi tuotettua uuttakin tuotantoa vaivatta. Sota-ajan varastoon voisi tuottaa vaikka jälleenladattua patruunaa noista käytetyistä hylsyistä (Lapuan ja Sakon hylsyt ovat niin laadukkaita, että kerran käytetyt hylsyt eivät olisi ongelma edes TTA-käytössä). Se tulisi halvemmaksikin kuin jonkin muun uuden kaliiperin kotimainen patruuna.

Tämä kantaisi ainakin niin pitkälle, kunnes uusi perusase korvaa RK:n - ja olisihan tämä merkittävä parannus TTA:n kykyyn suorittaa tehtäväänsä.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
No joo, en tiedä onko se logistiikka tässä se ongelma sitten kuitenkaan.
Viittaan siihen että huollon kautta kulkee jo nyt jos jonkinlaista patruunaa. Ei siinä enää DMR-kiväärin patruuna sitä miksikään muuta suuntaan tai toiseen.
On se yksi artikkeli lisää, vaikka totta, ei se kovin iso asia ole. Paitsi jos pitäisi vielä ainakin kolmea eri sortimenttia saada patruunaa. Esimerkiksi AP, valojuova ja FMJ. Jos pelkkään täysvaippaan tyytyy niin helpommalla pääsee.

Ja sitten se muu logistiikka. TVÄL-huolto aseille. Varaosat, tarvikkeet, huoltokirjanpito näille kaikille ja huoltohenkilöstön koulutus. Sama koskien sitten loppukäyttäjää, eli yksi ylimääräinen asemalli koulutettavaksi ryhmään ihan perusjutuista lähtien koskien käyttöä ja huoltoa. SVD:lläkin olisi saamaa ongelmaa, mutta SVD:llä osaa kyllä ampua hätätilanteessa jos osaa AK-variantillakin. Ja todennäköisesti myös huoltopurkaa pitkälti, poislukien kaasumännän irroituksen. SVD:llä olisi etuna vielä sama ampumatarvike mitä PKM:illä. AR tai H&K sukuisella asiat eivät näin helposti olisi jos vertaisi niitä SVD:hen.

Mutta niin kauan aikaa kun ei ole halua/varoja isompaan kevytasemylläykseen tai SVDS:n hankinta on epäsopivaa tai epätarkoituksenmukaista tavalla tai toisella niin tämänhetkinen valinta on ihan ok kompromissi. Parempi näin, kun olla kokonaan ilman.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mitenköhän kustannustehokasta tai huollollisesti järkevää olisi TTA:lle 6,5x39 -patruuna? Tämähän on siis Venäjän 2013 standardisoima, samalla idealla kuin 6.5 Grendel, mutta yksinkertaisemmalla toteutuksella: 7,62x39 hylsy tulpattuna 6,5 mm luodilla, säilyttäen patruunan muut ulkomitat, jolloin sitä pystyy ampumaan samoista lippaista kuin 7,62x39:ääkin (toisin kuin Grendeliä, joka on vähemmän kartiomaiseksi supistettu).

Tämä siis edellyttäisi tasan kaksi muutosta nykyisiin RK 62:iin: piipun vaihto 6,5x39:lle pesitettynä ja tähtäintangon vaihto uuden patruunan ballistiikalle sopivaksi (ja toki sopivan optiikan hankinnat). Kumpikin toimenpiteitä, joita varikoilla jo nyt voidaan suorittaa osana rynnäkkökiväärien huoltotoimenpiteitä.

Ulkoballistiikka olisi kyseisellä patruunalla käytännössä identtinen Grendelin kanssa, eli luoti säilyisi yliäänisenä yli kilometriin! Tehokas etäisyys olisi pidempi kuin .308 Winchesterillä, ilman että rekyyli tai aseen käsittelyominaisuudet muuttuisivat suuntaan tai toiseen juurikaan.

Pieni ongelmahan olisi se, että kyseistä patruunaa ei ole missään muualla käytössä. Tosin meillähän on mittavat varastot kerran ammuttua 7,62x39:n hylsyä (joka olisi täysin käyttökelpoista myös 6,5x39:lle), ja Lapua kyllä saisi tuotettua uuttakin tuotantoa vaivatta. Sota-ajan varastoon voisi tuottaa vaikka jälleenladattua patruunaa noista käytetyistä hylsyistä (Lapuan ja Sakon hylsyt ovat niin laadukkaita, että kerran käytetyt hylsyt eivät olisi ongelma edes TTA-käytössä). Se tulisi halvemmaksikin kuin jonkin muun uuden kaliiperin kotimainen patruuna.

Tämä kantaisi ainakin niin pitkälle, kunnes uusi perusase korvaa RK:n - ja olisihan tämä merkittävä parannus TTA:n kykyyn suorittaa tehtäväänsä.
Sinälläänhän tuo olisi varsin vekkuli ratkaisu, kun aletaan miettiä korvaajaa RK:lle. Voitaisiin muuntaa siirtymäkauden ajaksi osa nykyisistä aseista uudelle patruunalle (käyttötarkoituksesta riippumatta) ja sitten hankkia uudet aseet tuossa kaliberissa.
 

KIM

Majuri
DMR -kiväärissä sarjatuliominaisuus on mielestäni aika turha. Eikä se minusta ole edes kevyissä 7,62x39 aseissakaan kovin merkittävä (verrattuna konepistooliin ja konekivääriin). Ja jos mielipiteeni sarjatulen tarpeettomuudesta osuu oikeaan, niin DMR- kiväärin patruunan kulutus on varsin kohtuullista. Tämä helpottaa patruunahuoltoa. Puoliautomaattisen tai pulttilukkoisen DMR-kiväärin patruunan kulutus on siis enintään sitä luokkaa mitä talvisodassa kului pystykorvan ammusta/ukko. Itse oletan, että kun pystyn ottamaan omaan .223 tai .308 sotapuolariin kotoa tuhannen patruunaa, niin ne riittää yhteen sotaan. Omassa sodan ajan tehtävässä toki pystyn pitämään ajoneuvossa isompaakin kotoa tuotua patruunavarastoa ja en ole riippuvainen komppanian ammushuollosta. Liikkuvissa jalkaväkiyksiköissä ollaan enemmän tietysti komppanian huollon varassa, mutta jos jollakin TA-sijoitetulla sattuu olemaan vaikkapa oma TRG .308 Swarovskilla, niin komppanian huollon murheeksi voi antaa kotoa tuodut 1000 itseladattua omassa aseessa toimivaa tarkkuuspatruunaa. Perus rynnäkkökivääritaistelijan täytyy tietysti tulla toimeen puolustusvoimien normipatruunalla, kun se ammuskulutus voi olla todella suurtakin. Oma aseet eivät ole pv:n logistiikalle ongelma, mutta omat kaliberit on. Muutamissa erikoistapauksissa oman kaliberin hyöty on suurempi kuin patruunahuollon ongelma, kuten juuri tarkka-ampujilla ja "kiinteistä tukikohdista" operoivilla kovan luokan ampujilla. Esim. siis juuri minä taidan olla sellainen, että en kuormita komppanian/pataljoonan logistiikkaa, vaikka olisi oma ase ja kaliberi jota ei olisi kenelläkään muulla koko valtakunnassa.
 
Viimeksi muokattu:

Mili

Luutnantti
Joku itäblokissa tehtävä 7,62x53R ak-variantti, siihen jo tehtaalla hyvälaatuinen länsipiippu, teleperä ja kaasuputken sekä etutukin tuunaus enemmän freefloat suuntaan ja päälle PSO1-kiikari. Ei luulisi olevan kallis, saisiko 1500e, jos tilaisi suuremman määrän? Sama patruuna käytössä kuin PKM:llä, huolto helpottuisi. Tosin tarkkuuspatruunaa ammuttaisiin ensin ja sitten vasta PKM:n paukkuja tarpeen mukaan.

Mikä lienee osumapotentiaali noiden tuunausten jälkeen?

Noita 1500e/kpl 15000kpl tekee 22,5 miljoonaa.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Joku itäblokissa tehtävä 7,62x53R ak-variantti, siihen jo tehtaalla hyvälaatuinen länsipiippu, teleperä ja kaasuputken sekä etutukin tuunaus enemmän freefloat suuntaan ja päälle PSO1-kiikari. Ei luulisi olevan kallis, saisiko 1500e, jos tilaisi suuremman määrän? Sama patruuna käytössä kuin PKM:llä, huolto helpottuisi. Tosin tarkkuuspatruunaa ammuttaisiin ensin ja sitten vasta PKM:n paukkuja tarpeen mukaan.

Mikä lienee osumapotentiaali noiden tuunausten jälkeen?

Noita 1500e/kpl 15000kpl tekee 22,5 miljoonaa.
Ei kummoinen. Kyseessä on siis iso AK47. Niitähän tehtiin itäblokissa Romaniassa (FPK) ja Jugoslaviassa (M76) kun ei haluttu SVD:hen ryhtyä. Melko painavia ovat myös ja verraten epämiellyttäviä ammuttavia johtuen pitkästä kaasumannästä, isoista liikkuvista massoista ja täyspitkästä kiväärinpatruunasta..

Tuolla hinnalla irtoaa jo SVD:tä.
 

vastarannankiiski

Kenraali
Lahjoittaja
Puoliautomaattisen tai pulttilukkoisen DMR-kiväärin patruunan kulutus on siis enintään sitä luokkaa mitä talvisodassa kului pystykorvan ammusta/ukko.
Ehdottomasti puoliautomaatti. Ei puhettakaan pulttilukosta ryhmän TTA:lle. Perusteluna se että maaleja ilmestyy nopeasti näkyviin ja todennäköisesti niitä on useita kerrallaan näkyvissä, ja ovat vain lyhyen aikaa kerrallaan näkyvissä. Myös paikot onnistuvat paremmin. Puolarilla ampuu 2-3 tähdättyä laukausta pulttilukon yhtä kohden ja suurempi lipaskapasiteetti kasvattaa tulinopeutta entisestään.

"Oikeille tarkka-ampujille" sitten kammestaveivattavaa.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ehdottomasti puoliautomaatti. Ei puhettakaan pulttilukosta ryhmän TTA:lle. Perusteluna se että maaleja ilmestyy nopeasti näkyviin ja todennäköisesti niitä on useita kerrallaan näkyvissä, ja ovat vain lyhyen aikaa kerrallaan näkyvissä. Myös paikot onnistuvat paremmin. Puolarilla ampuu 2-3 tähdättyä laukausta pulttilukon yhtä kohden ja suurempi lipaskapasiteetti kasvattaa tulinopeutta entisestään.

"Oikeille tarkka-ampujille" sitten kammestaveivattavaa.
Joo, loppujenlopuksi TTA on ryhmässä yksi kivärimies muiden joukossa, ei siellä kaivata ketään pulttilukon kanssa.

Puolarilla ampuu 2-3 tähdättyä laukausta pulttilukon yhtä kohden ja suurempi lipaskapasiteetti kasvattaa tulinopeutta entisestään.
Puhumattakaan niistä ehkä jopa tärkeämmistä heittolaukauksista jotka ratkaisevat nopeat tilanteet.
 
Top