Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet
- Viestiketjun aloittaja pstsika
- Aloitus PVM
pstsika
Haukka
Hyvä video ja osoittaa, että suomalaisilla tarkka-ammuntaa harrastavilla reserviläisillä ei ole mitään syytä hävetä ampumataitoaan tai muuta osaamistaan!
En tiedä mitä kaikkea tuossa 5 viikossa opetetaan, mutta esitetyn perusteella suomalaisreserviläisille suunnattu tarkka-ampujakoulutus ei häpeä lainkaan, vaikka ei ammutakaan puolituumaisilla tai uida jääkylmässä ojassa. Muuten meillä on ihan vastaavaa koulutusta.
Nuo videolla tapahtuneet ohilaukaukset johtuvat todennäköisesti väärin mitatusta ampumaetäisyydestä, koska oppilailla ei näytä olevan laseretäisyysmittareita käytössä vaan matka lasketaan mildot ristikossa olevien pallojen kautta. Tuon takia ampujilla on myös taskulaskimet ja muistiinpanovälineet esillä.
Ampumaetäisyyden laskeminen tähtäimen avulla on juuri sitä perusosaamista, josta aiemmin kirjoitin. Tuosta huolimatta pidän laseretäisyysmittaria yhtenä TA-parin perusvarusteista. Sodassa ei ole varaa laskentavirheisiin.
En tiedä mitä kaikkea tuossa 5 viikossa opetetaan, mutta esitetyn perusteella suomalaisreserviläisille suunnattu tarkka-ampujakoulutus ei häpeä lainkaan, vaikka ei ammutakaan puolituumaisilla tai uida jääkylmässä ojassa. Muuten meillä on ihan vastaavaa koulutusta.
Nuo videolla tapahtuneet ohilaukaukset johtuvat todennäköisesti väärin mitatusta ampumaetäisyydestä, koska oppilailla ei näytä olevan laseretäisyysmittareita käytössä vaan matka lasketaan mildot ristikossa olevien pallojen kautta. Tuon takia ampujilla on myös taskulaskimet ja muistiinpanovälineet esillä.
Ampumaetäisyyden laskeminen tähtäimen avulla on juuri sitä perusosaamista, josta aiemmin kirjoitin. Tuosta huolimatta pidän laseretäisyysmittaria yhtenä TA-parin perusvarusteista. Sodassa ei ole varaa laskentavirheisiin.
pstsika kirjoitti:baikal kirjoitti:
Onko syy sama kuin lähitaistelukoulutuksen asteittainen katoaminen? Eli se, että niitä taitoja voi käyttää väärin.
Luottamus kansalaisiin ja sitä rataa... Tämän uhkakuvan takiako aselait kiristyvät?
No mietihän. Jos Suomiarmi kouluttaisi sanotaan vaikka 10 vuoden aikana yhteensä 3000 kovan luokan ramboa kaikilla opeilla ja mausteilla ja näistä ajan oloon 30:lla kilahtaa nupissa oikein kunnolla: osaavat räjäyttelyn, lähitaistelun, ta-kiväärihommat jne. ....ihan kohtu haastavia tilanteita pitäjän komissaarille hoidettavaksi.
Juuri se tekee reserviläisten ta-toiminnan harjoittelusta niin kustannustehokasta että vaikka tuntimäärissä kursseilla käydään hyvin vähän niin kurssien väleillä on aikaa mutustella opittua, lukea netistä uutta tietoa, keskustella kavereiden kanssa, katsella opetusvideoita ja harjoitella omalla kalustolla joka ei ole kapiaisen lukon takana.
Eihän taito tai taidottomuus tee kenestäkään riskialttiimpaa, enemmän nuo pyssyjen ja puukkojen kanssa riehuvat ovat olleet taidottomia ja siihen kykenemättömiä. Kaikkia kuuluisia suomalaisia (ja kosovolaisia) aseella rikoksia tehneitä yhdistää yksi asia, kyvyttömyys suorittaa rambo-koulutusta. Väkivalta ei johdu opituista ja harjoitetuista taidoista vaan siihen täytyy olla syy ja motiivi. Entä jos "rambo" pimahtaa? No harvemmin pimahtaa mutta jos pimahtaa niin muuttaako se sitä asiaa että myös poliiseiden pitäisi olla tällöin paremmin koulutettuja tai ainakin vähintään saman tasoisia, eihän poliisiksi kuitenkaan voida laittaa mitään nollataulua joka ei edes selviä samasta koulusta kuin rambo? Mutta jos ajatellaan että mikä saa Rambon sekoamaan niin voisimme puhua posttraumaattisesta stressireaktiosta, joka myös elokuvassa toimi taustalla ja jonka sheriffin tarpeeton väkivaltaisuus sytytti. Mutta sinällään hyvä huomio, tosiasiahan on se että välineriisunnan (aselaki) lisäksi tietty polittiinen eliitti haluaa myös vähentää osaamista eikä pelkästään poliittisen korrektiuden nimissä (ihmistaulut).
Mutta asiaan, mielestäni lähitaistelu- ja tarkka-ammuntakoulutuksen puute nykyään (tai aina) johtuu vain ajanpuutteesta (tekosyy, aikaa on klo 17 jälkeen aina mutta kun ei ole kapiaista valvomassa eivät varusmiesjohtajat voi kouluttaa, eivät edes viedä iltalenkille) ja osaamisvajeesta. Jos ajatellaan miten homma pitäisi hoitaa olisi esim. tietyn joukon valitseminen, kierrätys ulkomailla ja kotimaassa eri koulutuksissa pari vuotta ja pari vuotta maksaa kilpailemisesta ja sitten vasta ollaan tasolla jossa varusmiehiä voidaan edes aloittaa opettamaan. On surkeaa että suomalainen sotilas tai poliisi ei saa palkallista lomaa osallistuakseen esim. IPSC-kisaan. Yhdysvalloissa monet poliisilaitokset maksavat tosiaan täyden työpäivän palkan, jos silloin tällöin käy kisaamassa ja vielä panoksia harjoitteluun ja kisailuun jonkin verran. Nykyään PV ei taida antaa enää juurikaan patruunoita sotilailleen omaehtoiseen harjoitteluun kuten ennen. Opeta sitten muita ampumaan kun ei itsekään osaa.
Erikoistuminen on päivän sana, siinä rambocommandospecialforcesdeltaforce-ryhmässäkin on aina erikoisosaajia omalle alalleen. Kyllähän jokainen osaa kaikkea vähän mutta ollakseen erinomainen vaaditaan erikoistumista, kaiken oppimiseen kiitettävälle tasolle ei ole aikaa. Jos ollakseen huipulla vaaditaan 10 000 harjoitustuntia urheilussa, oletetaan että rambo pääsee hiukan pienemmillä tuntimäärillä mutta tosiasia on se että normaalilla joukkueenkouluttajalla ei ole osaamista toimia kaikissa työtehtävissään niin hyvin kuin olisi monella eri alan spesialistilla. Toki tässä nykyisessä mallissakin on hyvä puoli se ettei asioista tule ihan tylsiä, ehtii oppimaan uusia asioita koko joukkueenkouluttajauran aikana mutta mielestäni sellainen ei ole reilua. Täytyy ajatella koulutettavia, joiden oppiminen on suoraan verrannollinen heidän sodan ajan pärjäämiseen. Jos otetaan esimerkki, joukkueenkouluttaja luutnantti nönnnöö pitäisi opettaa lähitaistelua, lukeeko hän kahvitauolla lähitaisteluopasta kun ei ole taustaa ja sitten näyttää miten lyödään ilmaan? Vai saako hän esim. yhden päivän mittaisen koulutustreenin jollain kurssilla lähitaistelusta ja opastaa sillä perusteella lukkoja, käsiraudoitusta jne? Ei se voi olla näin. Kyllä ammattilaisen ja spesialistin pitää opettaa lähitaistelua ja näissä kaikissa raudoitustekniikoissa, lukoissa ja jopa lyönneissä on niin paljon muistettavaa opetettavalle kohteelle ettei sellaista voi tuosta vain. Näiden tekniikoiden oppiminen varusmiehelle pystymetsästä vaatii niin paljon toistoja että on varmaan nähty parhaaksi kokonaan lopettaa lähitaistelukoulutus koska sitä ei saada muistiin. Jenkeillä ja briteillä oli ainakin erikoisjoukoille lähitaistelukoulutusta (Fairbairn & Sykes, muutakin kuin pistintaistelua siis) koulutusta kun taas käsittääkseni se saksalaisilla 2. ms:ssa jäi pistintasolle. Kuitenkin koska lähitaistelun opettaminen lihasmuistiin kestää niin kauan niin yleensä oppinuora, tee niin paljon kuin osaat ja missä olet hyvä jo valmiiksi on hyvä muistaa. Jos olet nyrkkeilijä niin hyödynnä taitojasi mitä jo osaat.
Ehkä tässä ta-koulutuksessakin reserviläisarmeijalle, jota ei kertauteta, pätee vähän samat syyt. Miksi kouluttaa hyviksi varusmiespapalveluksessa jos taidot eivät pysy yllä? Sama itänaapurissa, edes spetnaz-varusmiehiin (2-vuotinen palvelus siis) ei panostettu koska maassa ei ollut ja ole toimivaa kertausharjoitusjärjestelmää. Kerran opittu, tasaisesti unohtuva. Varusmiespalveluksen taso on sopiva niille, jotka eivät treenaa myöhemmin eli siis suurimmalle osalle koulutettavissa varusmiehistä. Itselle tekisi tiukkaa lähteä varusmiesaikaisen joukon kanssa enää kunnian kentille vaikka se onkin vielä osa keihäänkärkeä. Ei voisi luottaa osaamiseen, kuntoon ja varustukseen. Onneksi sentään nykyisessä sijoituksessa on kunnostaan huolta pitäviä ja säännöllisesti - joskin vähän - treeniä saava joukko niinkin mitättömässä tehtävässä kuin käytännössä kohteensuojaus. Näkisin että nykyisellä varusmies- ja reserviläispäivillä ei voida vaatia paljon enempää loppupeleissä. Aina tietenkin voi järkeistää koulutusta mutta nykyisellä järjestelmällä ei varusmiehestä tehdä tarkka-ampujaa, se onnistuu vain reservissä olemalla aktiivinen. Voi ihan jokainen aktiivinen reserviläinen miettiä sitä omaa joukkoa jos se on yhä sama kuin varusmiesaikana että mikä on palvelustovereiden nykyinen osaamis- ja kuntotaso.
On mielenkiintoista nähdä mitä tarkoittaa tarkkuuskivääri ja sen käyttö PV:n mainostamassa uudessa taistelutavassa. Itse veikkaisin sen olevan vain tavallinen puhkiammuttu RK optiikalla. Ja jos ollaan ihan rehellisiä niin saako varusmieskoulutuksessa enää tulevaisuudessa kun ei nytkään tehtyä tarkka-ampujaa aidosti ja saisiko varusmieskoulutuksessa isommasta kaliiberista (esim. 7.62x51) ulosmitattua hyötyä? Epäilen. Muutenkin luulen että taistelutehon kannalta rynnäkkökivääri esim. ACOGin tai PSO:n kaltaiselle ballistisella lentoratataulukolla tuo pelkän varusmieskoulutuksen saaneelle enemmän taistelutehoa käytännössä kuin pulttilukkoinen 4 tai 6 x suurentavalla optiikalla (tak/85) ja vähän pidemmällä hylsytilavuudella. Eli siis varusmieskoulutuksella liikkeellä olevalle ei kannata hankkia liian hienoja (tarkka-ammunta)vehkeitä sillä hän ei saa irti niistä kaikkea. Kallis koulutuskin menee helposti hukkaan koska ei saa kertausta tai ei aktivoidu maanpuolustusharrastuksessa. Toisaalta on hyvä muistaa etta aloittelija saa hyvistä vehkeistä irti enemmän kuin huonoista. Ammattilainen rökittää aloittelijan huonommallakin vehkeellä mutta aloittelijalle ei saa antaa esim. epätarkkaa asetta, miten hän koskaan oppisi ampumaan kun ei tiedä mikä on aseen vika ja mikä oma.
Mutta asiaan, mielestäni lähitaistelu- ja tarkka-ammuntakoulutuksen puute nykyään (tai aina) johtuu vain ajanpuutteesta (tekosyy, aikaa on klo 17 jälkeen aina mutta kun ei ole kapiaista valvomassa eivät varusmiesjohtajat voi kouluttaa, eivät edes viedä iltalenkille) ja osaamisvajeesta. Jos ajatellaan miten homma pitäisi hoitaa olisi esim. tietyn joukon valitseminen, kierrätys ulkomailla ja kotimaassa eri koulutuksissa pari vuotta ja pari vuotta maksaa kilpailemisesta ja sitten vasta ollaan tasolla jossa varusmiehiä voidaan edes aloittaa opettamaan. On surkeaa että suomalainen sotilas tai poliisi ei saa palkallista lomaa osallistuakseen esim. IPSC-kisaan. Yhdysvalloissa monet poliisilaitokset maksavat tosiaan täyden työpäivän palkan, jos silloin tällöin käy kisaamassa ja vielä panoksia harjoitteluun ja kisailuun jonkin verran. Nykyään PV ei taida antaa enää juurikaan patruunoita sotilailleen omaehtoiseen harjoitteluun kuten ennen. Opeta sitten muita ampumaan kun ei itsekään osaa.
Erikoistuminen on päivän sana, siinä rambocommandospecialforcesdeltaforce-ryhmässäkin on aina erikoisosaajia omalle alalleen. Kyllähän jokainen osaa kaikkea vähän mutta ollakseen erinomainen vaaditaan erikoistumista, kaiken oppimiseen kiitettävälle tasolle ei ole aikaa. Jos ollakseen huipulla vaaditaan 10 000 harjoitustuntia urheilussa, oletetaan että rambo pääsee hiukan pienemmillä tuntimäärillä mutta tosiasia on se että normaalilla joukkueenkouluttajalla ei ole osaamista toimia kaikissa työtehtävissään niin hyvin kuin olisi monella eri alan spesialistilla. Toki tässä nykyisessä mallissakin on hyvä puoli se ettei asioista tule ihan tylsiä, ehtii oppimaan uusia asioita koko joukkueenkouluttajauran aikana mutta mielestäni sellainen ei ole reilua. Täytyy ajatella koulutettavia, joiden oppiminen on suoraan verrannollinen heidän sodan ajan pärjäämiseen. Jos otetaan esimerkki, joukkueenkouluttaja luutnantti nönnnöö pitäisi opettaa lähitaistelua, lukeeko hän kahvitauolla lähitaisteluopasta kun ei ole taustaa ja sitten näyttää miten lyödään ilmaan? Vai saako hän esim. yhden päivän mittaisen koulutustreenin jollain kurssilla lähitaistelusta ja opastaa sillä perusteella lukkoja, käsiraudoitusta jne? Ei se voi olla näin. Kyllä ammattilaisen ja spesialistin pitää opettaa lähitaistelua ja näissä kaikissa raudoitustekniikoissa, lukoissa ja jopa lyönneissä on niin paljon muistettavaa opetettavalle kohteelle ettei sellaista voi tuosta vain. Näiden tekniikoiden oppiminen varusmiehelle pystymetsästä vaatii niin paljon toistoja että on varmaan nähty parhaaksi kokonaan lopettaa lähitaistelukoulutus koska sitä ei saada muistiin. Jenkeillä ja briteillä oli ainakin erikoisjoukoille lähitaistelukoulutusta (Fairbairn & Sykes, muutakin kuin pistintaistelua siis) koulutusta kun taas käsittääkseni se saksalaisilla 2. ms:ssa jäi pistintasolle. Kuitenkin koska lähitaistelun opettaminen lihasmuistiin kestää niin kauan niin yleensä oppinuora, tee niin paljon kuin osaat ja missä olet hyvä jo valmiiksi on hyvä muistaa. Jos olet nyrkkeilijä niin hyödynnä taitojasi mitä jo osaat.
Ehkä tässä ta-koulutuksessakin reserviläisarmeijalle, jota ei kertauteta, pätee vähän samat syyt. Miksi kouluttaa hyviksi varusmiespapalveluksessa jos taidot eivät pysy yllä? Sama itänaapurissa, edes spetnaz-varusmiehiin (2-vuotinen palvelus siis) ei panostettu koska maassa ei ollut ja ole toimivaa kertausharjoitusjärjestelmää. Kerran opittu, tasaisesti unohtuva. Varusmiespalveluksen taso on sopiva niille, jotka eivät treenaa myöhemmin eli siis suurimmalle osalle koulutettavissa varusmiehistä. Itselle tekisi tiukkaa lähteä varusmiesaikaisen joukon kanssa enää kunnian kentille vaikka se onkin vielä osa keihäänkärkeä. Ei voisi luottaa osaamiseen, kuntoon ja varustukseen. Onneksi sentään nykyisessä sijoituksessa on kunnostaan huolta pitäviä ja säännöllisesti - joskin vähän - treeniä saava joukko niinkin mitättömässä tehtävässä kuin käytännössä kohteensuojaus. Näkisin että nykyisellä varusmies- ja reserviläispäivillä ei voida vaatia paljon enempää loppupeleissä. Aina tietenkin voi järkeistää koulutusta mutta nykyisellä järjestelmällä ei varusmiehestä tehdä tarkka-ampujaa, se onnistuu vain reservissä olemalla aktiivinen. Voi ihan jokainen aktiivinen reserviläinen miettiä sitä omaa joukkoa jos se on yhä sama kuin varusmiesaikana että mikä on palvelustovereiden nykyinen osaamis- ja kuntotaso.
On mielenkiintoista nähdä mitä tarkoittaa tarkkuuskivääri ja sen käyttö PV:n mainostamassa uudessa taistelutavassa. Itse veikkaisin sen olevan vain tavallinen puhkiammuttu RK optiikalla. Ja jos ollaan ihan rehellisiä niin saako varusmieskoulutuksessa enää tulevaisuudessa kun ei nytkään tehtyä tarkka-ampujaa aidosti ja saisiko varusmieskoulutuksessa isommasta kaliiberista (esim. 7.62x51) ulosmitattua hyötyä? Epäilen. Muutenkin luulen että taistelutehon kannalta rynnäkkökivääri esim. ACOGin tai PSO:n kaltaiselle ballistisella lentoratataulukolla tuo pelkän varusmieskoulutuksen saaneelle enemmän taistelutehoa käytännössä kuin pulttilukkoinen 4 tai 6 x suurentavalla optiikalla (tak/85) ja vähän pidemmällä hylsytilavuudella. Eli siis varusmieskoulutuksella liikkeellä olevalle ei kannata hankkia liian hienoja (tarkka-ammunta)vehkeitä sillä hän ei saa irti niistä kaikkea. Kallis koulutuskin menee helposti hukkaan koska ei saa kertausta tai ei aktivoidu maanpuolustusharrastuksessa. Toisaalta on hyvä muistaa etta aloittelija saa hyvistä vehkeistä irti enemmän kuin huonoista. Ammattilainen rökittää aloittelijan huonommallakin vehkeellä mutta aloittelijalle ei saa antaa esim. epätarkkaa asetta, miten hän koskaan oppisi ampumaan kun ei tiedä mikä on aseen vika ja mikä oma.
pstsika
Haukka
Minulla on samantyyppisiä ajatuksia kuin commandolla.
Tarkka-ampujille on aivan varmasti käyttöä tulevassa sodassa, mutta Puolustusvoimat ei niitä kouluta, eikä myöskään halua käyttää reservissä olevaa osaamista hyödykseen, vaikka se olisi ilmaista. Yleinen asevelvollisuus tarkoittaa joka tapauksessa kenttäarmeijan muodostamista pääosin reservistä ja nykyinen kehityssuunta, joka edustaa jo varusmiesikäluokkien osalta melkoista valikointia ei ole samassa linjassa reservin hyödyntämisen kanssa, vaikka juuri asevelvollisuusarmeijan pitäisi kaikin mahdollisin keinoin hyödyntää reserviläisten osaamista ihan yksilötasolta lähtien eikä pelkästään kasvottomina numeroina.
Tarkka-ampujatoiminnan puute ei ole ainoa puute SA-joukkojen osalta, vaan kyseenalaistaisin melko rohkeasti reservin suurimman osan osaamisen ihan ”perustehtävien” hallitsemisen osaltakin. Reservissä löytyy todennäköisesti kaksi eri ryhmää, jossa taidot ovat ”riittävällä” tasolla ja tuo riittävä voi tässä tapauksessa tarkoittaa samaa kuin tyydyttävä. Erinomainen se taso tuskin on millään joukolla, joskin joukoissa on yksilöitä joiden taso on erinomainen. Ensimmäinen ryhmä on Rambot, jotka opettelevat ja kouluttautuvat vapaa-ajallaan oma-aloitteisesti eivätkä jää odottamaan kertausharjoituskäskyä, jota ei koskaan tule. Toinen ryhmä on vast’ikään eli 1-2 vuotta sitten kotiutuneet.
Ase&optiikka kysymys ei ole mielestäni ratkaisevan tärkeä niin kauan, kuin tarkka-ampujakoulutus ja TA:n käyttöperiaatteet loistavat poissaolollaan. RK + ACOG on kuitenkin edelleen pelkkä rynnäkkökivääri optiikalla eikä mitään sen erityisempää. Jo tulitukitarkka-ampujien aseistuksen tulisi käsittää pitkää kiväärinpatruunaa ampuva aseistus. Ei ole ratkaisevaa merkitystä onko käytössä 7.62x54R Dargunov tai 7.62x51 M14, mutta jotain tuon tyyppistä sen tulisi olla. RK + ACOG on tavanomaisen jääkärin ase – ei tarkka-ampujan. Meillä Suomessa tuntuu olevan käsitys, että kaikki, joiden aseissa on optiikkaa ovat jonkin tason tarkka-ampujia… Noin ehkä oli vielä 1944, mutta kohta on vuosi 2013.
Tarkka-ampujille on aivan varmasti käyttöä tulevassa sodassa, mutta Puolustusvoimat ei niitä kouluta, eikä myöskään halua käyttää reservissä olevaa osaamista hyödykseen, vaikka se olisi ilmaista. Yleinen asevelvollisuus tarkoittaa joka tapauksessa kenttäarmeijan muodostamista pääosin reservistä ja nykyinen kehityssuunta, joka edustaa jo varusmiesikäluokkien osalta melkoista valikointia ei ole samassa linjassa reservin hyödyntämisen kanssa, vaikka juuri asevelvollisuusarmeijan pitäisi kaikin mahdollisin keinoin hyödyntää reserviläisten osaamista ihan yksilötasolta lähtien eikä pelkästään kasvottomina numeroina.
Tarkka-ampujatoiminnan puute ei ole ainoa puute SA-joukkojen osalta, vaan kyseenalaistaisin melko rohkeasti reservin suurimman osan osaamisen ihan ”perustehtävien” hallitsemisen osaltakin. Reservissä löytyy todennäköisesti kaksi eri ryhmää, jossa taidot ovat ”riittävällä” tasolla ja tuo riittävä voi tässä tapauksessa tarkoittaa samaa kuin tyydyttävä. Erinomainen se taso tuskin on millään joukolla, joskin joukoissa on yksilöitä joiden taso on erinomainen. Ensimmäinen ryhmä on Rambot, jotka opettelevat ja kouluttautuvat vapaa-ajallaan oma-aloitteisesti eivätkä jää odottamaan kertausharjoituskäskyä, jota ei koskaan tule. Toinen ryhmä on vast’ikään eli 1-2 vuotta sitten kotiutuneet.
Ase&optiikka kysymys ei ole mielestäni ratkaisevan tärkeä niin kauan, kuin tarkka-ampujakoulutus ja TA:n käyttöperiaatteet loistavat poissaolollaan. RK + ACOG on kuitenkin edelleen pelkkä rynnäkkökivääri optiikalla eikä mitään sen erityisempää. Jo tulitukitarkka-ampujien aseistuksen tulisi käsittää pitkää kiväärinpatruunaa ampuva aseistus. Ei ole ratkaisevaa merkitystä onko käytössä 7.62x54R Dargunov tai 7.62x51 M14, mutta jotain tuon tyyppistä sen tulisi olla. RK + ACOG on tavanomaisen jääkärin ase – ei tarkka-ampujan. Meillä Suomessa tuntuu olevan käsitys, että kaikki, joiden aseissa on optiikkaa ovat jonkin tason tarkka-ampujia… Noin ehkä oli vielä 1944, mutta kohta on vuosi 2013.
Onhan tämä vähän nurinkurinen tilanne, kun valtio ensin velvoittaa kansalaista kriisin sattuessa puolustamaan maataan ase kädessä henkensä uhalla, mutta ei sitten anna siihen kunnon koulutusta tai välineitä. Uskottava maanpuolustus ja yleinen asevelvollisuus alkavat tätä nykyä olla enemmän sanahelinää kuin mitään muuta. Mikä se on sellainen reserviläisarmeija, jota ei kertauteta? Mitä hyötyä on koko varusmiespalveluksesta jos taidot päätetään ruostumaan parissa vuodessa? Toisaalta mitä ne taidotkaan hyödyttävät, jos liikekannallepanon sattuessa suurelle osalle reserviläisistä ei ole antaa juuri mitään kättä pidempää?
Kyllä tässä itsekin alkaa pikkuhiljaa kallistua ammattiarmeijan puolelle, nykyisessäkään menossa ei ole mitään järkeä. Parempi on, että on vähän ihmisiä, jotka osaavat asiat kunnolla, kuin että harva osaa mitään kunnolla. Ammattiarmeijassa olisi myös huomattavasti helpompi kouluttaa tarkka-ampujien kaltaisia spesialisteja. Voisihan sitä silti kutsua lisäporukkaa remmiin hätätilanteessa, oleellista eroa tuskin syntyisi verrattuna tämän päivän keskivertoressuun.
Totta kai reserviläisellä on itsekin vastuu oman osaamisensa ylläpitämisestä, mutta kun yritin tässä syksyllä ilmoittautua eräällä MPKY:n kursille, niin koko kurssi oli peruttu resurssien ja osanottajien puutteessa...
Mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa, kun yhteiskunnan peruspilareita horjutetaan kilpaa koko ajan? Kaiken maailman Musiikkitaloihin, Guggenheim-museoihin ja Kreikan-tukiasiin (lue lahjuksiin) riittää kyllä rahaa, mutta yhteiskunnan kriittisiltä perustoiminnoilta kuten poliisitoimelta ja puolustusvoimilta ollaan koko ajan nipistämässä rahaa pois... Kuten vanha totuus kuuluu, jokaisella valtiolla on armeija: joko oma tai vieras. Pitkä vuodatus eikä ehkä ihan oikeassa ketjussa, mutta modet voi siirrellä minne haluaa.
Kyllä tässä itsekin alkaa pikkuhiljaa kallistua ammattiarmeijan puolelle, nykyisessäkään menossa ei ole mitään järkeä. Parempi on, että on vähän ihmisiä, jotka osaavat asiat kunnolla, kuin että harva osaa mitään kunnolla. Ammattiarmeijassa olisi myös huomattavasti helpompi kouluttaa tarkka-ampujien kaltaisia spesialisteja. Voisihan sitä silti kutsua lisäporukkaa remmiin hätätilanteessa, oleellista eroa tuskin syntyisi verrattuna tämän päivän keskivertoressuun.
Totta kai reserviläisellä on itsekin vastuu oman osaamisensa ylläpitämisestä, mutta kun yritin tässä syksyllä ilmoittautua eräällä MPKY:n kursille, niin koko kurssi oli peruttu resurssien ja osanottajien puutteessa...
Mikä tätä yhteiskuntaa oikein vaivaa, kun yhteiskunnan peruspilareita horjutetaan kilpaa koko ajan? Kaiken maailman Musiikkitaloihin, Guggenheim-museoihin ja Kreikan-tukiasiin (lue lahjuksiin) riittää kyllä rahaa, mutta yhteiskunnan kriittisiltä perustoiminnoilta kuten poliisitoimelta ja puolustusvoimilta ollaan koko ajan nipistämässä rahaa pois... Kuten vanha totuus kuuluu, jokaisella valtiolla on armeija: joko oma tai vieras. Pitkä vuodatus eikä ehkä ihan oikeassa ketjussa, mutta modet voi siirrellä minne haluaa.
pstsika
Haukka
Mun mielestäni tämä nykytilanne tarkka-ampujatoiminnan osalta on aika huvittava. Kysymys on ensisijaisesti tahdosta eikä resursseista.
Nykyisellä kalustolla pystytään varustamaan ihan oikeitakin tarkka-ampujapareja, jos ollaan valmiit hyväksymään se, että varustus on karvalakkimallista ja puutteellista, jonka johdosta tarkka-ampujan koulutusvaatimukset korostuvat ja käytettävissä oleva kalusto rajoittaa toiminnan tehoa huomattavasti. Olemassa oleva aseistus ja varustus on ihan käyttökelpoista suurelta osalta, joskin sitä on liian vähän. Jos Puolustusvoimat lisäisi nykyisen tulituki-ta koulutuksen rinnalle ”oikean” tarkka-ampujakoulutuksen sekä käyttäisi jo olemassa olevia resursseja reservin suhteen (miehet, varusteet ja näiden oikeanlainen sijoittaminen), niin tilanne ei olisi ollenkaan huonompi, vaikka siinä materiaalin ja vm-koulutuksen osalta olisikin aika paljon kehitettävää.
Tämäkään juttu ei varmaan ole isojen herrojen mielestä oleellista maanpuolustuksen kannalta vaan pientä puuhastelua, vailla suuria linjoja.
Nykyisellä kalustolla pystytään varustamaan ihan oikeitakin tarkka-ampujapareja, jos ollaan valmiit hyväksymään se, että varustus on karvalakkimallista ja puutteellista, jonka johdosta tarkka-ampujan koulutusvaatimukset korostuvat ja käytettävissä oleva kalusto rajoittaa toiminnan tehoa huomattavasti. Olemassa oleva aseistus ja varustus on ihan käyttökelpoista suurelta osalta, joskin sitä on liian vähän. Jos Puolustusvoimat lisäisi nykyisen tulituki-ta koulutuksen rinnalle ”oikean” tarkka-ampujakoulutuksen sekä käyttäisi jo olemassa olevia resursseja reservin suhteen (miehet, varusteet ja näiden oikeanlainen sijoittaminen), niin tilanne ei olisi ollenkaan huonompi, vaikka siinä materiaalin ja vm-koulutuksen osalta olisikin aika paljon kehitettävää.
Tämäkään juttu ei varmaan ole isojen herrojen mielestä oleellista maanpuolustuksen kannalta vaan pientä puuhastelua, vailla suuria linjoja.
pstsika kirjoitti:
Mutta samalla vaahdotaan siitä kuinka tarkka-ampujat tuottavat tappioita viholliselle tykistön ensimmäisten kranaattien rinnalla. Mutta tuon takia olisi hyvä, jos tarkka-ampujat koulutettaisiin keskitetysti, silloin tarkka-ampujia tukisi ainakin yksi hieman korkeampi upseeri, eli sen koulun johtaja (ja huomatkaa, että tässäkin tuo "korkeampi" on suhteellista), mahdollisesti myös varuskunnan komentaja, jonka reviirille koulu perustettaisiin.
Käsittääkseni jenkeillä oli tämä sama ongelma, että ylemmällä portaalla ei ollut oikein kontaktia tarkka-ampuja toimintaan, koska siinä asiassa pyöri lähinnä vain joku nuorempi upseeri tai aliupseeri, jotka lähinnä vain mankuivat uutta kalustoa ja rahaa, mutta mitään erityistä hyötyä siitä ei ollut näyttää.
Ilmeisesti jotta tämä tarkka-ampujakoulu toimisi, niin sen pitäisi pystyä tavallaan "tuotteistamaan" toimintansa ja siten siis myymään itsensä heidän palveluitaan tarvitseville.
Tähystäjä kirjoitti:
Katsokaa mitä Kansallisen Kokoomuksen kädet tekevät, älkää kuunnelko puheita. Joku hanslavatin ideologia on taustalla, aikamoisena haamuna taustalla on koko ajan EK ja sen tarpeet. En ole läheskään niin varma nykyisen linjan autuaaksi tekemisen varmuudesta. Mutta eipäs politikoida, nyt on sota-aiheinen topi kehissä.
MPKy lähettää seuraavanlaisen kortin suht potentiaalisen reserviläisjoukon postiluukkuun:
Te reserviläinen Te juuri
Hanki sijoitus TA:ksi yksikköön se ja se. Yksikön tehtävä SA-tilanteessa se ja se. Olemme arvioineet, että Te juuri, te reserviläinen olette potentiaalinen tekijämies/nainen.
Osallistu viitenä viikonloppuna kh:iin siellä ja siellä, kutsu tulee punaisena lappuna, kulut korvataan ja päivärahat maksetaan. Tämän lisäksi Teidän tulee osallistua verkossa tapahtuvaan koulutusjaksoon, voitte suorittaa tehtävät haluamanne aikana kuitenkin niin, että valmista pitää olla cc.cc...
Kun olette saaneet koulutuksen ja sijoituksen, teille luovutetaan käyttöön saamanne puku ja jalkineet, reppu ja makuupussi ja ruokailuvälineet, ensiside ja monitoimityökalu halutessanne kotiin säilytettäväksi. Koulutushaaramerkin tulee olla ommeltuna vasempaan hihaan suomilipun alle.
Jatkossa teidät tullaan kutsumaan vuosittain harjoituksiin, voitte osallistua mpkk:n koulutusportaalissa lisäopiskeluohjelmaan. Osa tullaan kutsumaan Maasotakoulun harjoituksiin ensi vuonna.
tv. ev.lut baikal
Olisko mahotonta tämän päivän systeemeillä? Voisi toteuttaa heittäen monessa aselajissa ja monenikäiselle sotakarjalle.
Ei rahaa, ei halua, ei tarvetta>? ei sitä ei tätä.
Vitus. Minua pistää vitustamaan joka kerta, kun mietin PVUUD:sta. Ja sen tosiolevaista sisältöä ja mihin nykyinen meininki auttamatta johtaa, armotta. Ja vielä enemmän vistoo, kun en ole lainkaan varma siitä, että VALITTU tie on oikea.
En ole luovuttanut velihopea veffis, oikeastaan päinvastoin. Enkä näe tilannetta edes huonona, suunta on vaan nyt sellainen, jota en allekirjoita. Eli meillä on uhkaan nähden hyvä suorituskyky, se on oikeesti sitä, meillä on helkutin hyviä aseita ja hyvät menetelmät ja nuorison pääosa on kelpoa väkeä, strategiset iskut ja vallankaappaukset ovat vaikeat toteuttaa jne. Sotilaat ovat tehneet työajallaan muutakin kuin katsoneet pornoa työkoneelta, paketti on mielestäni ja ymmärtääkseni hyvä.
Suunta on se, jota kritisoin. Suunta koostuu haihattelusta, käytettävissä olevasta rahasta ja arvovalinnoista. Yksi arvovalinta on sekin, että jätetään reservi kuppauskohteeksi kerrasta toiseen, kun säästöjen kanssa telkutaan. Toisiko lisärahoitus muutoksen asiaan? Epäilen, ettei toisi, koska Suuntaan liittyy haihattelua ja arvovalintoja....raha menisi johonkin muuhun.
Mulla ei ole mitään hlökoht. pyrkeitä, olen sotilasurani äärimmäisellä huipulla ollut jo pitkän aikaa. Kotimaan turvallisuutta joskus mietin, elämäntapaamme ja sen sopivuutta ja oivallisuutta meille, sen säilyttämistä. Ehnrooth totesi mielestäni aivan oikein: Suomi on suomalaisille paras maa elää ja asua.
Suunta on se, jota kritisoin. Suunta koostuu haihattelusta, käytettävissä olevasta rahasta ja arvovalinnoista. Yksi arvovalinta on sekin, että jätetään reservi kuppauskohteeksi kerrasta toiseen, kun säästöjen kanssa telkutaan. Toisiko lisärahoitus muutoksen asiaan? Epäilen, ettei toisi, koska Suuntaan liittyy haihattelua ja arvovalintoja....raha menisi johonkin muuhun.
Mulla ei ole mitään hlökoht. pyrkeitä, olen sotilasurani äärimmäisellä huipulla ollut jo pitkän aikaa. Kotimaan turvallisuutta joskus mietin, elämäntapaamme ja sen sopivuutta ja oivallisuutta meille, sen säilyttämistä. Ehnrooth totesi mielestäni aivan oikein: Suomi on suomalaisille paras maa elää ja asua.
pstsika
Haukka
Ei tuossa baikalin listassa ole sinällään mitään erityistä. Halukkaat ja kyvykkäät ovat tähänkin asti voineet kouluttautua ja varustautua, mutta omalla kustannuksellaan sekä ilman pelkoa siitä, että Puolustusvoimia kiinnostaisi käyttää tuota koulutettua miestä hyväkseen. Aseenkin saa kotiin, jos on oikeasti halua ampua sekä 400 - 8000 € rahaa käytössään. Samoin sotaloimen ja kenttäpakin.
Tuo sijoittamattomuus ja perustamiseen liittyvät epäkohdat ovat mielestäni yksi suurimmista epäkohdista tässä asiassa. Kuvitellaanpa, että TA-harrastajapari on yhdessä harjoitellut ja toisensa tunteva sekä asiansa osaava. Parilta löytyy kaikki tarkka-ampujatoimintaan tarvittava materiaali sopivaa patruunaa ampuvaa kivääriä ja lusikkahaarukkaa myöten. Jos miehillä on sijoitus, niin se suurella todennäköisyydellä on johonkin muuhun tehtävään eli esimerkiksi viestiryhmänjohtajaksi tai IT-jaoksen johtajaksi. Kuitenkin nuo kannattaisi sijoittaa toimivana parina johonkin jalkaväen yksikköön sekä kannustaa ylläpitämään taitojaan ja hankkimaan sopivaa varustusta eikä ainoastaan sen takia, että PERKissä ne voidaan ryöstää ja antaa toisille, joiden taidollinen osaaminen todennäköisesti ei yllä samalle tasolle ja varusteiden teho sitä mukaa laskee.
Minulla esimerkiksi on ensisijainen SA-sopivuus tällä hetkellä panssarintorjunnassa (sinko), kuten koulutuksen perusteella kuuluukin olla ja harrastelujen myötä nurkkiin on kertynyt myös pst-puolelle soveltuvaa varustetta, kuten esimerkiksi piirukiikari ja laseretäisyysmittari.
Noita varusteita ei ole minun tehtävässäni koulutus-, eikä sodan ajan varusteina, vaikka ne ovat erittäin tarpeellisia ja jopa välttämättömiä tehtävän suorittamiseen. Jos kiikutan ne mukanani perustamispaikalle, niin ne todennäköisesti nussitaan ja annetaan jonkun tulenjohtoporukan käyttöön. Samalla tavalla käy sen TA-parin varusteiden. Varusteet annetaan muille ja erikoiskoulutetut miehet tekevät jotain huomattavasti helpommin koulutettavaa hommaa, kuten toimivat esimerkiksi tykinjohtajina, konekivääriampujina tai autokuskeina.
Olisi kuningasjuttu, jos nykyisen joukkotuotantoon sidoksissa olevan tehtävän päätyttyä ja sijoittamattomaksi muututtua voisi kävellä aluetoimistolle ja lyödä ”CV:n” pöytään ja kysyä, että löytyisköhän mulle jotain koulutukseen soveltuvaa hommaa sodan ajalle.
Vika ei ole tällä kertaa siis poliitikoissa, vaan ainoastaan Puolustusvoimissa, koska se ei käytä sille itselleen ilmaista, mutta tarpeellista resurssia hyväkseen.
Ps. Lipsahti vähän ohi itse aiheesta. Jatketaanko TA-linjalla?
Tuo sijoittamattomuus ja perustamiseen liittyvät epäkohdat ovat mielestäni yksi suurimmista epäkohdista tässä asiassa. Kuvitellaanpa, että TA-harrastajapari on yhdessä harjoitellut ja toisensa tunteva sekä asiansa osaava. Parilta löytyy kaikki tarkka-ampujatoimintaan tarvittava materiaali sopivaa patruunaa ampuvaa kivääriä ja lusikkahaarukkaa myöten. Jos miehillä on sijoitus, niin se suurella todennäköisyydellä on johonkin muuhun tehtävään eli esimerkiksi viestiryhmänjohtajaksi tai IT-jaoksen johtajaksi. Kuitenkin nuo kannattaisi sijoittaa toimivana parina johonkin jalkaväen yksikköön sekä kannustaa ylläpitämään taitojaan ja hankkimaan sopivaa varustusta eikä ainoastaan sen takia, että PERKissä ne voidaan ryöstää ja antaa toisille, joiden taidollinen osaaminen todennäköisesti ei yllä samalle tasolle ja varusteiden teho sitä mukaa laskee.
Minulla esimerkiksi on ensisijainen SA-sopivuus tällä hetkellä panssarintorjunnassa (sinko), kuten koulutuksen perusteella kuuluukin olla ja harrastelujen myötä nurkkiin on kertynyt myös pst-puolelle soveltuvaa varustetta, kuten esimerkiksi piirukiikari ja laseretäisyysmittari.
Noita varusteita ei ole minun tehtävässäni koulutus-, eikä sodan ajan varusteina, vaikka ne ovat erittäin tarpeellisia ja jopa välttämättömiä tehtävän suorittamiseen. Jos kiikutan ne mukanani perustamispaikalle, niin ne todennäköisesti nussitaan ja annetaan jonkun tulenjohtoporukan käyttöön. Samalla tavalla käy sen TA-parin varusteiden. Varusteet annetaan muille ja erikoiskoulutetut miehet tekevät jotain huomattavasti helpommin koulutettavaa hommaa, kuten toimivat esimerkiksi tykinjohtajina, konekivääriampujina tai autokuskeina.
Olisi kuningasjuttu, jos nykyisen joukkotuotantoon sidoksissa olevan tehtävän päätyttyä ja sijoittamattomaksi muututtua voisi kävellä aluetoimistolle ja lyödä ”CV:n” pöytään ja kysyä, että löytyisköhän mulle jotain koulutukseen soveltuvaa hommaa sodan ajalle.
Vika ei ole tällä kertaa siis poliitikoissa, vaan ainoastaan Puolustusvoimissa, koska se ei käytä sille itselleen ilmaista, mutta tarpeellista resurssia hyväkseen.
Ps. Lipsahti vähän ohi itse aiheesta. Jatketaanko TA-linjalla?
Zero The Hero
Luutnantti
PST-sika kuvasi nähdäkseni asioiden tilan valitettavan tarkasti ketjun aloituktuksessaan. Hidasta kehitystä on tapahtumassa eri joukko-osastoissa ja se voitaneen akkreditoida kourallisen, asiaa myös vapaa-aikanaan harrastavan kantahenkilökunnan ansioksi.
Tässä maailmassa on ollut tyypillistä, että tarkka-ampujan merkitys on unohdettu aina rauhan vallitessa lähes kaikissa armeijoissa. Sotiin on keksitty ruuti aina uudelleen. Korostetusti tämä pätee kieltämättä Suomeen. Koska tarkka-ampujatoiminnassa ei ole kysymys suurista sotaliikkeistä eikä näyttävistä manöövereistä, ei resursseista päättävä taso ole oikein kiinnostunut asiasta. Jos ei ole kiinnostusta, ei synny osaamista ja vieroksumisen kierre voimistuu. Tämä on johti 50 vuoden aikana alennustilaan jonka PST-sika kuvaili.
Asetan toivoni PV-uudistuksen myötä saapuvaan taktiseen ja taistelutekniseen muutokseen. Hajautettu taistelutekniikka suorastaan huutaa tarkka-ammuntaa ja ampujia ja ilmassa on myös ylemmän tason kiinnostusta panostaa taiteeseen. Tarkka-ammunnan osaamista ja ampujien taktista käyttöä yritetään kyllä ylläpitää ja laajentaa mahdollisuuksien puitteissa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että laukausmäärät jäävät 5,5kk koulutettavalla taistelijalla vähäisiksi ja 2-3 viikon koulutuksella ei luoda Simo Häyhiä tai Craig Harrisoneja niin millään. Ampujiksi yritetään valita entuudestaan metsästäjiä ja erämiehiä, mutta eipä heitä kasva joka oksalla, ja useimmat haluavat johtajakoulutukseen. Vaikka koulutuksella saisi luotua kipinän harrastukseen, ei harrastusta ole ihan helppoa tai halpaa aloittaa siviilipuolella. Siinä vaiheessa ukolla alkaa olla varaa omiin varusteisiin, alkaa ikää olla mittarissa sen verran että sijoitus lipsahtaa helposti pois alkuperäisestä. Esimerkiksi Häyhä-kisan osallistujakaartista ei kovin moni löydy takuulla enää iskevästä joukosta.
Asevelvollisarmeija ja korkeasti koulutetut spesialistit kuten tarkka-ampujat eivät vain ole yhteensopivia käsitteitä. Jos pilliin joskus puhalletaan on toivottavaa että viisutta löytyy sieltä perustamiskeskuksen päälliköltä tai joukkoyksikön komentajalta siinä vaiheessa kun taistelujärjestyksiä muodostetaan.
Tässä maailmassa on ollut tyypillistä, että tarkka-ampujan merkitys on unohdettu aina rauhan vallitessa lähes kaikissa armeijoissa. Sotiin on keksitty ruuti aina uudelleen. Korostetusti tämä pätee kieltämättä Suomeen. Koska tarkka-ampujatoiminnassa ei ole kysymys suurista sotaliikkeistä eikä näyttävistä manöövereistä, ei resursseista päättävä taso ole oikein kiinnostunut asiasta. Jos ei ole kiinnostusta, ei synny osaamista ja vieroksumisen kierre voimistuu. Tämä on johti 50 vuoden aikana alennustilaan jonka PST-sika kuvaili.
Asetan toivoni PV-uudistuksen myötä saapuvaan taktiseen ja taistelutekniseen muutokseen. Hajautettu taistelutekniikka suorastaan huutaa tarkka-ammuntaa ja ampujia ja ilmassa on myös ylemmän tason kiinnostusta panostaa taiteeseen. Tarkka-ammunnan osaamista ja ampujien taktista käyttöä yritetään kyllä ylläpitää ja laajentaa mahdollisuuksien puitteissa.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että laukausmäärät jäävät 5,5kk koulutettavalla taistelijalla vähäisiksi ja 2-3 viikon koulutuksella ei luoda Simo Häyhiä tai Craig Harrisoneja niin millään. Ampujiksi yritetään valita entuudestaan metsästäjiä ja erämiehiä, mutta eipä heitä kasva joka oksalla, ja useimmat haluavat johtajakoulutukseen. Vaikka koulutuksella saisi luotua kipinän harrastukseen, ei harrastusta ole ihan helppoa tai halpaa aloittaa siviilipuolella. Siinä vaiheessa ukolla alkaa olla varaa omiin varusteisiin, alkaa ikää olla mittarissa sen verran että sijoitus lipsahtaa helposti pois alkuperäisestä. Esimerkiksi Häyhä-kisan osallistujakaartista ei kovin moni löydy takuulla enää iskevästä joukosta.
Asevelvollisarmeija ja korkeasti koulutetut spesialistit kuten tarkka-ampujat eivät vain ole yhteensopivia käsitteitä. Jos pilliin joskus puhalletaan on toivottavaa että viisutta löytyy sieltä perustamiskeskuksen päälliköltä tai joukkoyksikön komentajalta siinä vaiheessa kun taistelujärjestyksiä muodostetaan.
Ajatus sotien lyhentymisestä on luultavasti jarruttanut tarkka-ammunnan kehittämistä. Suomessa vaikuttanee myös etäisyydet. Harvassa paikassa voi tähystää kauas. Kun pystyy, niin ammutaan samantien heittimillä.
Pallomereen tarkka-ampujat sopivat mainiosti. Veisin tosin ajatuksen suoraan seuraavalle tasolle, eli aseistetaan osa tarkka-ampujista pst-kivääreillä. Steyr IWS 2000 tai vastaava kevyet panssariajoneuvot läpäisevä ase tulisi olla laajasti käytössä. Nämä antaisivat vihollisen kärjen taakse jääneille osastoille ulottuvuutta ja veisivät viholliselta ajoneuvojen tarjoaman suojan. Logistinen kuormitus pysyisi vähäisenä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Steyr_IWS_2000
Pallomereen tarkka-ampujat sopivat mainiosti. Veisin tosin ajatuksen suoraan seuraavalle tasolle, eli aseistetaan osa tarkka-ampujista pst-kivääreillä. Steyr IWS 2000 tai vastaava kevyet panssariajoneuvot läpäisevä ase tulisi olla laajasti käytössä. Nämä antaisivat vihollisen kärjen taakse jääneille osastoille ulottuvuutta ja veisivät viholliselta ajoneuvojen tarjoaman suojan. Logistinen kuormitus pysyisi vähäisenä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Steyr_IWS_2000
Samses
Ylipäällikkö
JOKO kirjoitti:
Tuo vaikuttaa tehokkaalta aseelta, mutta huomiotani kiinnitti paino: 18kg ja pituus: 1,8 metriä. Tiedän kokemuksesta että reilut 9kg painava suomalainen kvkk:kin on metsässä vähänkin pitempiä matkoja kanniskeltavaksi epämukavan iso ja raskas. Tämä on tuplasti painavampi ja pitempi, eli maastoliikkuvuus ilman ajoneuvoja on heikko. Tiestö puolestaan vihollisen selustassa ei ole käytettävissä joten maastoitse on mentävä.
Eiköhän jokin hiukan kevyempi ja lyhyempi eli helpommin risukossa mukana liikkuva vehjekin riittäisi kevyiden ajoneuvojen puhkomiseen? Löytyisikö esim 12,7 kaliiperista jotain sopivaa, vaikkapa se kivääri joita jo on intillä pieniä määriä käytössä?
Itsessään tuo esitetty taktinen ajatus vaikuttaa minusta oivalliselta. Ja mikä parasta, se olisi toteutettavissa halvalla.
Zero The Hero
Luutnantti
Olen jo esittänyt komppania-tasolle lisättäväksi raskasta tarkkuuskivääriä jolla kyettäisiin tuhoamaan selustassa toimittaessa yhtä sun toista herkästi hajoavaa, mutta toiminnalle kriittistä materiaalia. Luultavasti homma kaatuu hankintahintaan joka on pataljoonan kaluston osalta vähemmän kuin yhden hornetin lento Islantiin.