Puolustusvoimissa on herätty. Ryhmässä pitää olla kykyä vaikuttaa pidemmälle. PKM on hehtaaripyssy, jolla osuminen on vaikeaa. Rynkyllä jos osuu, niin ei vaikuta. Ehkäpä siksi saatetaan haluta tarkka puoliautomaatti täysitehoisella kiväärin patruunalla.
Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet
- Viestiketjun aloittaja pstsika
- Aloitus PVM
Puolustusvoimissa on herätty. Ryhmässä pitää olla kykyä vaikuttaa pidemmälle. PKM on hehtaaripyssy, jolla osuminen on vaikeaa. Rynkyllä jos osuu, niin ei vaikuta. Ehkäpä siksi saatetaan haluta tarkka puoliautomaatti täysitehoisella kiväärin patruunalla.
Kuvasta päätellen aika kopio arska. No siitä nyt ei kaikkea pysty tietenkään päättelemään suuntaan eikä toiseen, mutta olen kyllä yllättänyt jos arska läpäisee PV:n testit.
D
Deleted member 2762
Guest
Jos joku jaksaa/viitsii katsoa Madventures Suomea niin jaksossa 8, Hylkeenpyytäjien heimo on mukana TA-osaamista. Vierimaa ja Pirkola voittiva vuonna 2010 Häyhä-kisat.
Vierimaa on kyllä hyvä tyyppi, muistakin yhteyksistä kuin TA.
Vierimaa on kyllä hyvä tyyppi, muistakin yhteyksistä kuin TA.
mienkoiv
Kapteeni
Eräässä harjoituksessa TA-parilla oli toisella RK:ssä ACGOG ja toisella oli punapiste(tukiase).
Kakkois-Suomalainen metsämaasto tarjosi maisemia, joissa noilla pärjä(i)si loistavasti.
Tuo RK ja ACGOG on mielestäni helvetin hyvä kombo vähintään tukiaseeksi, mutta totta, että Dragun etäisyyksiin sillä ei päästä, vaikkakin tulinopeus ja -määrä päihittää Dragun,unohtamatta kompaktiutta.
Uskon, että RK+ACGOG tulee olemaan jatkossa TA-parin käyttöase ainakin ressupuolella; tuota Sakon uuttahan ei nähdä kuin kuvissa viiteen vuoteen ja sen jälkeen joku ressu on saanut valkoiset hanskat kädessä hypistellä sitä vähän. 10 vuoden päästä se otetaan jo radalle MPK:n kursseille...
Kakkois-Suomalainen metsämaasto tarjosi maisemia, joissa noilla pärjä(i)si loistavasti.
Tuo RK ja ACGOG on mielestäni helvetin hyvä kombo vähintään tukiaseeksi, mutta totta, että Dragun etäisyyksiin sillä ei päästä, vaikkakin tulinopeus ja -määrä päihittää Dragun,unohtamatta kompaktiutta.
Uskon, että RK+ACGOG tulee olemaan jatkossa TA-parin käyttöase ainakin ressupuolella; tuota Sakon uuttahan ei nähdä kuin kuvissa viiteen vuoteen ja sen jälkeen joku ressu on saanut valkoiset hanskat kädessä hypistellä sitä vähän. 10 vuoden päästä se otetaan jo radalle MPK:n kursseille...
Benelli
Respected Leader
Tarkkuus, kantama, vaikutus kohteessa, ergonomia, optiikka.
Beretalla ja Sakolla on jotain hyvinkin mielenkiintoisia yhteisprojekteja.
Varmasti.
Bisnes pyörittää asekauppoja enemmän kuin maanpuolustustahto joten varauksella PV:n ja Sakon (Beretan) kauppohin suhtaudun.
Muistaako joku vielä, kun arx-160:ä lobattiin ja tyrkytettiin väkisin ja moneen otteeseen?
D
Deleted member 2762
Guest
Ja muistaako joku sen ajan kun Sakolla ajettiin rynkyn valmistus alas? Ja sen jumalattoman ulinan kun kotimaassa ei enää tehdä sotilasaseita 
Soldierblue
Ylipäällikkö
mikä on se yleinen tulitukiase? mikä ase venäjällä,usa, ruotsilla y m on?
Ja muistaako joku sen ajan kun Sakolla ajettiin rynkyn valmistus alas? Ja sen jumalattoman ulinan kun kotimaassa ei enää tehdä sotilasaseita
Sekä ei ollut mitenkään mahdollista että Sako laittaisi uudestaan sorvin käyntiin.
Benelli
Respected Leader
Sanotaanko että jos homma onnistuu niin tuo voi olla yhtä mullistava kuin Stg44 aikoinaan.
Näkisin että siinä haettiin referenssiasiakasta. Tyrkyttäminen loppui arvatenkin silloin kun ase tuli siviilimarkkinoille jenkeissä ja ensimmäiset käyttäjä arvioinnit ilmaantui Youtubeen. Ja ennen kuin kukaan kerkeää nillittämään, niin olen kyllä tietoinen että valtiollinen asiakas on jopa jenkki markkinoihin nähden iso asiakas.
Ei kun pyrittiin saamaan Puolustusvoimat vaihtamaan Berettaan ja sen kanssa oltaisiin oltu naimisissa pitkään (eiköhän Yhdysvaltojen puolustuslaitos osta vieläkin Beretan 92F:ää). Eihän "strategista kumppania" voi noin vain hylätä ja lähteä toisen valmistajan tuotteisiin. Siinä olisi myyty tuoteperhettä enemmänkin "yhteensopivuuseduilla", kuten esim. nyt tulitukiasetta, joka olisi ollut pakko valita.
Homma loppui siihen, kun arx-160 todettiin kelvottomaksi riittävän monta kertaa.
Mutta palataan toki alkuperäiseen aiheeseen eli tarkka-ampujatoimintaan ja sen varusteisiin.
Kustaanmiekka
Kenraali
Uuden kiväärijärjestelmän kehitystyö alkaa
Puolustusvoimat ja Sako Oy allekirjoittivat 25. toukokuuta aiesopimuksen, jonka pohjalta aloitetaan kehittää uutta kiväärituoteperhettä Puolustusvoimille.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos solmi yhdessä Sako Oy:n kanssa aiesopimuksen kotimaisten kiväärien tuotekehityksestä.
Yhteistyön tavoitteena on kehittää Puolustusvoimille uusi kiväärituoteperhe parantamaan nykyistä suorituskykyä.
Aiesopimuksen mukaisesti Puolustusvoimat antoi tarkat suorituskykyvaatimukset siitä, millainen uuden kiväärituoteperheen tulee olla.
Hankinnan valmistelun kohteena oleva kiväärijärjestelmä K22 sisältää kaksi asekonfiguraatiota: itselataava tarkkuuskivääri tarkka-ampujien käyttöön sekä tukiampujan kivääri ryhmän tukiampujan käyttöön.
– On hieno mahdollisuus, että koko aseen tuotanto voitaisiin toteuttaa kotimaassa.
Positiivisten työllistämisvaikutusten lisäksi toteutuessaan hanke parantaisi kansallista huoltovarmuutta, jolloin kriittisen puolustusmateriaalin osalta osaaminen ja teknologia sekä asejärjestelmän valmistus- ja korjauskyky säilyisivät Suomessa, täsmentää jalkaväen tarkastaja, eversti Rainer Peltoniemi nyt syntyneen aiesopimuksen taustoja.
Peltoniemi kertoo, että yhteistyön taustalla on pitkäjänteinen tarkka-ampujien suorituskyvyn kehittäminen.
Nyt päämääränä on sekä rakentaa kokonaan uutta suorituskykyä, että korvata vanhaa kalustoa.
– Tavoitteena on luoda uusi kyky, jolla korvataan tällä hetkellä palveluskäytössä olevat vanhat 7.62 tarkkuuskivääri 85 pääosin sekä 7.62 tarkkuuskivääri Dragunov kokonaan, Peltoniemi kertoo.
Kehitteillä on kokonaan uusi asekonfiguraatio, joka tulee paremmin varusteltuna tarkka-ampujien käyttöön ja kevyemmin varusteltuna jääkäri- ja jalkaväkiryhmien tukiampujien käyttöön.
– Tarkka-ampujille aseessa tulee olemaan monipuolisempaa varustusta sekä optiikkaa, joka mahdollistaa pidemmät ampumasetäisyydet.
Muuten sama ase tulee myös ryhmän tukiampujien käyttöön, Peltoniemi selventää.
Uusi ase tulee Peltoniemen mukaan olemaan kehittyneempi erityisesti ergonomian ja käytettävyyden sekä tulinopeuden, lisävarustelun että tähtäinoptiikan suhteen.
– Meidän vaatimus on, että uudella aseella tulee pystyä läpäisemään kevyesti panssaroituja ajoneuvoja sekä nykyaikaisinta suojavarustusta.
Aseen kaliiperi on 7.62x51mm NATO, joka mahdollistaa erittäin monipuolisen ampumatarvikevalikoiman sekä tarjoaa edelleen tulevaisuuden kehittämispotentiaalia, Peltoniemi avaa.
Myös aseen pimeätoimintakyky on Peltoniemen mukaan tärkeä ominaisuus ja elementti, ja aseeseen tulee pystyä integroimaan tarvittava pimeätaisteluvälineistö.
Hanke on Peltoniemen mukaan tarkoitus toteuttaa varsin nopealla aikataululla.
– Selkeä tavoite on, että kiväärituoteperhe olisi toimitusvalmis vuonna 2022.
Varsin suoraviivainen ja tehokas aikataulu, joka pitää sisällään tuotekehitystyötä, kenttäkokeet ja testaamisen.
Tiivis ja työntäyteinen jakso on siis käynnistymässä, Peltoniemi kiteyttää.
Vaikka tällä hetkellä kyse on yksinomaan suomalaisten hankkeesta, on kiväärituoteperheen kehitystyöhön mahdollista liittyä myös muita osallisia.
– Mikäli muilla mailla on saman tyyppisiä suorituskykyvaatimuksia ja samankaltainen kehittämisohjelman mukainen aikataulu kuin meillä, niin myös niiden on mahdollista liittyä mukaan hankkeeseen, Peltoniemi toteaa.
Kustaanmiekka
Kenraali
Suomen Sotilaan terminaaliballistiikka-asiantuntija, diplomi-insinööri Jukka Janhunen kertoo muutaman tosiasian 7,62×54(53) ja 7,62×51 patruunoista ja niiden tehosta.
DI Jukka Janhunen (41) on terminaaliballistiikkaan erikoistunut Suomen Sotilaan erikoistoimittaja ja freelance-tutkija.
Pääasiallinen tutkimusalue ballistiset suojakypärät.
Hän on valmistunut Teknillisestä Korkeakoulusta Materiaalitekniikan laitokselta vuonna 2005 ja suorittanut PSRuk 212:en.
www.suomensotilas.fi
Muutama tosiasia 7,62x54R kaliiperin läpäisystä ja kehittämispotentiaalista
Suomen sotilaat ovat tervehtineet ilolla tuoretta päätöstä tilata italialaisen Berettan omistamalta suomalaiselta Sakolta uudet tulitukitarkka-ampujan ja tarkka-ampujan kiväärit korvaamaan vanhaa alkujaan venäläistä 7,62×53(54)R patruunaa käyttävät venäläiset/neuvostoliittolaiset ja vanhemmat kotimaiset kiväärit.
Puolustusvoimien tarkka-ammuntakaliiperiksi tulee kiväärijärjestelmä K22 -hankkeen myötä 7,62x51mm NATO-kaliiperi, joka on vastaava kuin siviilikaliiperi .308.
Hanketta koskevia tiedotteita lukiessa voi helposti saada sen kuvan, että 7,62x51mm NATO-kaliiperilla olisi enemmän ”tulevaisuuden kehittämispotentiaalia”, kuin venäläisessä 7,62x54R -kaliiperissa.
Hanke kasvattaa kivääriryhmän käyttämien aseiden kaliiperimäärän kahdesta (7,62×39 rynnäkkökivääriä käyttävillä taistelijoilla ja 7,62x53R kahdella PKM-konekiväärillä ja tulitukitarkka-ampujalla (TAK85 tai Dragunov)) kolmeen, kuitenkaan todellisuudessa lisäämättä itsensä väljyyden puolesta lainkaan ryhmän tulivoimaa tai taisteluarvoa.
7,62×51 on jo nykyään käytössä Suomen puolustusvoimissa muun muassa muutamissa panssarivaunutyypeissä.
Jalkaväen rynnäkkö-ja kuljetusajoneuvoissamme sen sijaan konekiväärinä on yleensä venäläistä 7,62×54(53)R patruunaa käyttävät aseet (PKT).
Huollollisesti asetelma muuttuu siis uuden aseen myötä entistä haastavammaksi.
Venäläistä kaliiperia on kehitetty voimakkaasti 2000-luvulla läpäisemään uusimpia suojavarusteita.
Kotimaisen hankkeen yhtenä vaatimuksena on nimenomaan kyky läpäistä uusimpia suojavarusteita.
Tässä voisi taas rivien välistä lukea, että venäläisellä kaliiperilla ei siihen mukamas kyetä, jos siltä uupuu kehittämispotentiaali.
Ei ole mitään suojavarustetta mitä ei voitaisi läpäistä. Toisaalta ei ole myöskään sellaista projektiilia mitä ei voitaisi pysäyttää.
Eri – pitkähylsyisillä (yli 50 mm) – 7,62mm -kaliipereilla voidaan läpäistä kevyesti panssaroidut ajoneuvot ja nykyiset NIJ IV -luokan taistelijakohtaiset insertit tietyillä luotityypeillä.
Yleisesti ottaen 7,62x51mm ja 7,62x54R -kaliiperit ovat ominaisuuksiltaan melko vastaavat.
Venäläisellä kaliiperilla on hieman suuremmat suuenergiat ja se mahdollistaa raskaampien panssaria läpäisevien ytimien käytön.
7,62x51mm -kaliiperi ei tarjoa etulyöntiasemaa läpäisykyvyssä ja en muutenkaan ymmärrä miten sen kehittämispotentiaali olisi venäläistä kaliiperia parempi.
Sekä idän että lännen 7,62mm -kaliipereihin saa aivan saman tyyppisiä panssaria läpäiseviä ampumatarvikkeita.
Niihin saa teräs- ja volframikarbidiytimellisiä kokokaliiperisia läpäisijöitä ja molempiin myös SLAP-tyyppisiä alikaliiperisia panssarinläpäisijöitä.
Molemmissa kaliipereissa on toteutettavissa samat ratkaisut. Ne ovat siis samalla viivalla.
Molempia kaliipereita kyetään myös valmistamaan ja valmistetaan niin idässä kuin lännessä.
Suomessa on valmistettu 7,62×54(53)R -patruunoita jo yli sata vuotta.
Venäläiset ovat kehittäneet erittäin läpäisykykyisiä ampumatarvikkeita 7,62x54R -kaliiperiin, jotka ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset patruunat.
Mainitaan näistä muutama.
7,62x54R -kaliiperin yksi parhaimmista läpäisijöistä 7N37-luoti.
Se on volframikarbidi läpäisijä, jonka sanotaan pystyvän läpäisemään Yhdysvaltojen armeijan XSAPI-insertin.
Tämä insertti on luokitukseltaan ylitse NIJ IV -luokan ja se pysäyttää länsimaisen 7,62x51mm -kaliiperisen M993 -volframikarbidiydinluodin.
Suomen Sotilaan laajoissa läpäisytesteissä emme ole päässeet testaamaan kyseistä inserttiä juuri näitä penetraattoreita vertaillen, mutta laskennallisesti ja aikaisemman testiempirian valossa väite kuulostaa kovin uskottavalta, oikeastaanm todennäköiseltä.
Venäläinen 7N37-luoti on vain yksi esimerkki idän korkean suorituskyvyn luodeista.
Ehkä läpäisykykyisin 7,62x54R -kaliiperinen luoti on kehitetty Ukrainassa. Se kehitettiin brittiläiselle Stiletto Systemsille.
Luoti on neljätoista grammainen volframikarbidiydinluoti ja se läpäisee XSAPI-insertit melko etäältä.
7N37 ja Stiletto ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset vastaavat luodit.
Stiletto-luotia toki ladataan myös 7,62×51 – NATO-patruunaan.
Mitään lisätehoa sillä ei kuitenkaan saavutetata verrattuna 54R:ään.
Dragunoveista luopumiseen on varmasti jokin hyvä syy, mitä emme Suomen Sotilaassa vaan tiedä tai ymmärrä.
Omat kokemuksemme tästä venäläisestä aseesta, kun sillä ammutaan siihen kuuluvia ja siinä ammuttavaksi tarkoitettuja luotityyppejä, ovat hyviä.
Ase on myös täysin nykyaikaisesti varusteltavissa.
Mikään täysiverinen tarkka-ampujakivääri se ei ole pelkästään kaliiperinsakaan puolesta, mutta täysin pätevä tulitukiampujan ase se on kyllä.
On nimittäin kuitenkin syytä muistaa, että todelliset tarkka-ampujakaliiperit ovat jyhkeämpiä kuin 7,62×51 tai 7,62x54R.
Tulitukiasekaliipereina nämä ovat toki täysiverisiä.
Itse toivon todella, että tämä tulitukitarkka-ampujan kaliiperin ja aseen vaihto ei ole alkusoittoa sille, että Suomi luopuu seuraavaksi juuri hankituista PKM-konekivääreistä, joihin on hankittu valtavat määrät varaosiakin.
Se kun vaan on yksi maailman parhaista konekivääreistä.
DI Jukka Janhunen (41) on terminaaliballistiikkaan erikoistunut Suomen Sotilaan erikoistoimittaja ja freelance-tutkija.
Pääasiallinen tutkimusalue ballistiset suojakypärät.
Hän on valmistunut Teknillisestä Korkeakoulusta Materiaalitekniikan laitokselta vuonna 2005 ja suorittanut PSRuk 212:en.
» Muutama tosiasia 7,62x54R kaliiperin läpäisystä ja kehittämispotentiaalista
Muutama tosiasia 7,62x54R kaliiperin läpäisystä ja kehittämispotentiaalista
Suomen sotilaat ovat tervehtineet ilolla tuoretta päätöstä tilata italialaisen Berettan omistamalta suomalaiselta Sakolta uudet tulitukitarkka-ampujan ja tarkka-ampujan kiväärit korvaamaan vanhaa alkujaan venäläistä 7,62×53(54)R patruunaa käyttävät venäläiset/neuvostoliittolaiset ja vanhemmat kotimaiset kiväärit.
Puolustusvoimien tarkka-ammuntakaliiperiksi tulee kiväärijärjestelmä K22 -hankkeen myötä 7,62x51mm NATO-kaliiperi, joka on vastaava kuin siviilikaliiperi .308.
Hanketta koskevia tiedotteita lukiessa voi helposti saada sen kuvan, että 7,62x51mm NATO-kaliiperilla olisi enemmän ”tulevaisuuden kehittämispotentiaalia”, kuin venäläisessä 7,62x54R -kaliiperissa.
Hanke kasvattaa kivääriryhmän käyttämien aseiden kaliiperimäärän kahdesta (7,62×39 rynnäkkökivääriä käyttävillä taistelijoilla ja 7,62x53R kahdella PKM-konekiväärillä ja tulitukitarkka-ampujalla (TAK85 tai Dragunov)) kolmeen, kuitenkaan todellisuudessa lisäämättä itsensä väljyyden puolesta lainkaan ryhmän tulivoimaa tai taisteluarvoa.
7,62×51 on jo nykyään käytössä Suomen puolustusvoimissa muun muassa muutamissa panssarivaunutyypeissä.
Jalkaväen rynnäkkö-ja kuljetusajoneuvoissamme sen sijaan konekiväärinä on yleensä venäläistä 7,62×54(53)R patruunaa käyttävät aseet (PKT).
Huollollisesti asetelma muuttuu siis uuden aseen myötä entistä haastavammaksi.
Venäläistä kaliiperia on kehitetty voimakkaasti 2000-luvulla läpäisemään uusimpia suojavarusteita.
Kotimaisen hankkeen yhtenä vaatimuksena on nimenomaan kyky läpäistä uusimpia suojavarusteita.
Tässä voisi taas rivien välistä lukea, että venäläisellä kaliiperilla ei siihen mukamas kyetä, jos siltä uupuu kehittämispotentiaali.
Ei ole mitään suojavarustetta mitä ei voitaisi läpäistä. Toisaalta ei ole myöskään sellaista projektiilia mitä ei voitaisi pysäyttää.
Eri – pitkähylsyisillä (yli 50 mm) – 7,62mm -kaliipereilla voidaan läpäistä kevyesti panssaroidut ajoneuvot ja nykyiset NIJ IV -luokan taistelijakohtaiset insertit tietyillä luotityypeillä.
Yleisesti ottaen 7,62x51mm ja 7,62x54R -kaliiperit ovat ominaisuuksiltaan melko vastaavat.
Venäläisellä kaliiperilla on hieman suuremmat suuenergiat ja se mahdollistaa raskaampien panssaria läpäisevien ytimien käytön.
7,62x51mm -kaliiperi ei tarjoa etulyöntiasemaa läpäisykyvyssä ja en muutenkaan ymmärrä miten sen kehittämispotentiaali olisi venäläistä kaliiperia parempi.
Sekä idän että lännen 7,62mm -kaliipereihin saa aivan saman tyyppisiä panssaria läpäiseviä ampumatarvikkeita.
Niihin saa teräs- ja volframikarbidiytimellisiä kokokaliiperisia läpäisijöitä ja molempiin myös SLAP-tyyppisiä alikaliiperisia panssarinläpäisijöitä.
Molemmissa kaliipereissa on toteutettavissa samat ratkaisut. Ne ovat siis samalla viivalla.
Molempia kaliipereita kyetään myös valmistamaan ja valmistetaan niin idässä kuin lännessä.
Suomessa on valmistettu 7,62×54(53)R -patruunoita jo yli sata vuotta.
Venäläiset ovat kehittäneet erittäin läpäisykykyisiä ampumatarvikkeita 7,62x54R -kaliiperiin, jotka ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset patruunat.
Mainitaan näistä muutama.
7,62x54R -kaliiperin yksi parhaimmista läpäisijöistä 7N37-luoti.
Se on volframikarbidi läpäisijä, jonka sanotaan pystyvän läpäisemään Yhdysvaltojen armeijan XSAPI-insertin.
Tämä insertti on luokitukseltaan ylitse NIJ IV -luokan ja se pysäyttää länsimaisen 7,62x51mm -kaliiperisen M993 -volframikarbidiydinluodin.
Suomen Sotilaan laajoissa läpäisytesteissä emme ole päässeet testaamaan kyseistä inserttiä juuri näitä penetraattoreita vertaillen, mutta laskennallisesti ja aikaisemman testiempirian valossa väite kuulostaa kovin uskottavalta, oikeastaanm todennäköiseltä.
Venäläinen 7N37-luoti on vain yksi esimerkki idän korkean suorituskyvyn luodeista.
Ehkä läpäisykykyisin 7,62x54R -kaliiperinen luoti on kehitetty Ukrainassa. Se kehitettiin brittiläiselle Stiletto Systemsille.
Luoti on neljätoista grammainen volframikarbidiydinluoti ja se läpäisee XSAPI-insertit melko etäältä.
7N37 ja Stiletto ylittävät suorituskyvyssään länsimaiset vastaavat luodit.
Stiletto-luotia toki ladataan myös 7,62×51 – NATO-patruunaan.
Mitään lisätehoa sillä ei kuitenkaan saavutetata verrattuna 54R:ään.
Dragunoveista luopumiseen on varmasti jokin hyvä syy, mitä emme Suomen Sotilaassa vaan tiedä tai ymmärrä.
Omat kokemuksemme tästä venäläisestä aseesta, kun sillä ammutaan siihen kuuluvia ja siinä ammuttavaksi tarkoitettuja luotityyppejä, ovat hyviä.
Ase on myös täysin nykyaikaisesti varusteltavissa.
Mikään täysiverinen tarkka-ampujakivääri se ei ole pelkästään kaliiperinsakaan puolesta, mutta täysin pätevä tulitukiampujan ase se on kyllä.
On nimittäin kuitenkin syytä muistaa, että todelliset tarkka-ampujakaliiperit ovat jyhkeämpiä kuin 7,62×51 tai 7,62x54R.
Tulitukiasekaliipereina nämä ovat toki täysiverisiä.
Itse toivon todella, että tämä tulitukitarkka-ampujan kaliiperin ja aseen vaihto ei ole alkusoittoa sille, että Suomi luopuu seuraavaksi juuri hankituista PKM-konekivääreistä, joihin on hankittu valtavat määrät varaosiakin.
Se kun vaan on yksi maailman parhaista konekivääreistä.
En usko että PV:llä on enää niin suurta itsetarkoituksellista halua päästä eroon itäkalustosta. Tosiasia vaan on, että fiksuja 7.62x54 kivääreitä ei oikein ole tällä hetkellä markkinoilla.
Dragut öljyihin ja varastoon ja joskus 2025-30 voidaan muiden aseiden kokemuksien perästä miettiä olisiko mlu mielekäs. Esim uusi perä, kiikarinjalka ja optiikat. Saman mlu pohdinnan voi sitten tehdä PKM:llekin, jota kukaan ei varmaan vakavissaan ole dumppaamassa.
Dragut öljyihin ja varastoon ja joskus 2025-30 voidaan muiden aseiden kokemuksien perästä miettiä olisiko mlu mielekäs. Esim uusi perä, kiikarinjalka ja optiikat. Saman mlu pohdinnan voi sitten tehdä PKM:llekin, jota kukaan ei varmaan vakavissaan ole dumppaamassa.
pstsika
Haukka
Suomessa on ladattu laippakantaista pitkää 7.62 kiväärinpatruunaa yli 100 vuotta... Aikanaan pääosan tuotannosta hoiti Valtion Patruunatehdas, nykyään Nammo Lapua Oy.
Pitääkö tämä kohta tuosta jutusta lopulta ollenkaan paikkaansa? Siis sen lisäksi että kalibereja tulee käyttöön yksi enemmän, kun draguja ei ole kaikile tukiampujille ja loput käyttävät RK:ta? Itse olin siinä käsityksessä, että Dragu ja TAK85 eivät käytä PKM:n patruunaa kuin hätätapauksessa.
