Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pstsika
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Onko kenelläkään yksityiskohtaisempaa tietoa 7.62 KIV 23 ja 7.62 TKIV 23 ampumatarvikkeista? Kaipaisin nk. taistelupatruunan ja tarkkuuspatruunan speksejä laatiakseni ballistiikkakortit.

Voi laittaa myös privana jos ei tähän ilkeä, vaikka hankala onkin kuvitella tuollaisen tiedon olevan punaleimattua.

@Zero The Hero ping.
 
Ne jotka ovat harkinneet uuden kiikarin hankkimista voisivat käydä vilkaisemassa Finnaccuracy:n sivuja osastossa "Steiner". Siellä on varsin viehättävä tarjous päällä.
finnaccuracy.com

Steiner M5Xi 5-25 MSR, M7Xi 4-28 MSR

The German-made M-series features world-class engineering and optical systems, built to strict military specs and precisely crafted for victory – on the battlefield, or in competition. The Steiner M-series scope is the ultimate sniper scope for long-range platforms and large calibers. High power...
finnaccuracy.com finnaccuracy.com
 
Mainittakoon tässä ketjussa, että Suomalais-amerikkalainen tarkka-ampujatiimi kamppaili tiensä kolmanneksi tämän vuoden Tarkka-ammunnan EM-kisoissa. Marginaali ykkössijaan jäi kiperästi 0,5%:iin.
https://www.google.com/amp/s/www.ar...er_team_competition_2024_in_hohenfels_germany

Erikoista tapauksessa oli se, että parivaljakko tapasi ensimmäistä kertaa kisaa edeltävänä iltana ja että amerikkalainen tähystäjä sai laina-aseensa käyttöön samalla hetkellä. Jenkkiarmeijan sanomalehti Stars and stripes teki ensi kertaisesta tapauksesta jutun:

https://www.stripes.com/branches/army/2024-08-12/us-finland-compete-best-sniper-14839430.html
 

Puolustusvoimat panostaa tarkka-ampujien koulutukseen – taustalla havainnot Ukrainan sodasta​

Uudenlainen harjoittelu vaatii ampumaratojen kehittämistä. Esimerkiksi Päijät-Hämeeseen rakennetaan 600 metrin kiväärirata tarkka-ampujien kouluttamiseen.

yle.fi

Puolustusvoimat panostaa tarkka-ampujien koulutukseen – taustalla havainnot Ukrainan sodasta

Uudenlainen harjoittelu vaatii ampumaratojen kehittämistä. Esimerkiksi Päijät-Hämeeseen rakennetaan 600 metrin kiväärirata tarkka-ampujien kouluttamiseen.
yle.fi yle.fi
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Puolustusvoimat panostaa tarkka-ampujien koulutukseen
Klikkaa laajentaaksesi...
Artikkeli herättää lähinnä kysymyksen, missä ne tarkka-ampujat harjoittelevat sen jälkeen kun palvelus on käyty ja koulutus saatu?
Mulla on tällainen pääkaupunkilaisen näkemys asiasta.

HKI/ Kehä 3 tasalta lähin pitkän matkan ampumarata on sinkorata Syndalenissa johon ei pääse siviili ampumaan koska PV hallinnoi aluetta.
Sinnekin on 100 km.
Ihan älytöntä odottaa, että koulutetut tarkka-ampujat jatkavat siviilissä harjoitteluaan vain ajamalla vähintään 100 km johonkin suuntaan.
Artikkelissa mainittu Hälvälä ei paljon auta tilanteessa. Heinolassa on pitkä rata siviilejä varten, mutta pk-seutulaiselle sekin tarkoittaa noin 120 km ajoa yhteen suuntaan.

Suomen puolustus nojaa reserviläisiin, mutta varsinkin pääkaupunkiseudun ampujilla ei ole harjoittelupaikkaa.

.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Artikkeli herättää lähinnä kysymyksen, missä ne tarkka-ampujat harjoittelevat sen jälkeen kun palvelus on käyty ja koulutus saatu?
Mulla on tällainen pääkaupunkilaisen näkemys asiasta.

HKI/ Kehä 3 tasalta lähin pitkän matkan ampumarata on sinkorata Syndalenissa johon ei pääse siviili ampumaan koska PV hallinnoi aluetta.
Sinnekin on 100 km.
Ihan älytöntä odottaa, että koulutetut tarkka-ampujat jatkavat siviilissä harjoitteluaan vain ajamalla vähintään 100 km johonkin suuntaan.
Artikkelissa mainittu Hälvälä ei paljon auta tilanteessa. Heinolassa on pitkä rata siviilejä varten, mutta pk-seutulaiselle sekin tarkoittaa noin 120 km ajoa yhteen suuntaan.

Suomen puolustus nojaa reserviläisiin, mutta varsinkin pääkaupunkiseudun ampujilla ei ole harjoittelupaikkaa.

.
Klikkaa laajentaaksesi...
1. Muuta pois Helsingistä 2. Ammu pellolla maanomistajan luvalla aiheuttamatta vaaraa sivullisille (hommaat metsästyskortin, hommaat metsästysoikeuden, menet pellon reunaan ampumaan variksia 1km päästä -> siinä ohessa ampuu muutaman patruunan pahviin jos variksia ei näy) 3. Ammu pinempi kaliiperisella torrakkolla lyhyemmillä radoilla -> kaikki ammunta palvelee myös tarkka-ammuntaa

Lisäksi kuinka monta SA-sijoitettua tarkka-ampujaa pääkaupukiseudulla on, joilla on hallussa tarkkuuskivääri?
 
Viimeksi muokattu:
Rauhantekijä kirjoitti:
Artikkeli herättää lähinnä kysymyksen, missä ne tarkka-ampujat harjoittelevat sen jälkeen kun palvelus on käyty ja koulutus saatu?
Mulla on tällainen pääkaupunkilaisen näkemys asiasta.

HKI/ Kehä 3 tasalta lähin pitkän matkan ampumarata on sinkorata Syndalenissa johon ei pääse siviili ampumaan koska PV hallinnoi aluetta.
Sinnekin on 100 km.
Ihan älytöntä odottaa, että koulutetut tarkka-ampujat jatkavat siviilissä harjoitteluaan vain ajamalla vähintään 100 km johonkin suuntaan.
Artikkelissa mainittu Hälvälä ei paljon auta tilanteessa. Heinolassa on pitkä rata siviilejä varten, mutta pk-seutulaiselle sekin tarkoittaa noin 120 km ajoa yhteen suuntaan.

Suomen puolustus nojaa reserviläisiin, mutta varsinkin pääkaupunkiseudun ampujilla ei ole harjoittelupaikkaa.

.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mpk/ta kilta on käynyt syndalenissa ,sekä muilla pvn radoilla. Tämä tietysti edellyttää liittymistä ressu seuraan ja mpk lle.
Ilman näitä voi olla aika hiljaista hakea tarkkari kiväärille lupia. Ja vaikka nyt olisikin metsästys kivääri luvalla niin oppia saa samalla mpk llta. Tarkkari hommat kun on muutakin kuin ampumista.

Tarkkarit ampuvat sen verran vähän vuodessa että välimatka ei liene suurin ongelma.
Tietysti aina voisi olla enemmän ratoja ja mielellään niin että ei olisi sidonnainen pvn aikatauluihin.
 
@samip @hillhead
En kommentissani viittaa omaan tilanteeseeni, eikä mulla ole syytä muuttaa pk seudulta mihinkään. Lyhyet radat riittää.

Pohdin ääneen objektiivisesti sitä, että kui kannustavaa on jollekin tarkkarille ajaa vähintään 100km, omalla kustannuksella, ylläpitääkseen osaamistaan harjoittelulla. Mun mielestä asia ei ole kunnossa, mutta ehkä tietäjät tietää toisin.

Voin allekirjoittaa kannatuksen sille, että Kehä 3 + 50km jonnekin tulee riittävän monipaikkainen ampumapaikka 300m - 1000m etäisyyksillä siviilien/ressujen ta harjoituskäyttöön.

.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
@samip @hillhead
En kommentissani viittaa omaan tilanteeseeni, eikä mulla ole syytä muuttaa pk seudulta mihinkään. Lyhyet radat riittää.

Pohdin ääneen objektiivisesti sitä, että kui kannustavaa on jollekin tarkkarille ajaa vähintään 100km, omalla kustannuksella, ylläpitääkseen osaamistaan harjoittelulla. Mun mielestä asia ei ole kunnossa, mutta ehkä tietäjät tietää toisin.

Voin allekirjoittaa kannatuksen sille, että Kehä 3 + 50km jonnekin tulee riittävän monipaikkainen ampumapaikka 300m - 1000m etäisyyksillä siviilien/ressujen ta harjoituskäyttöön.

.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sama homma varuskuntien kanssa ja muiden mpk koulutuspaikkojen kanssa.
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Artikkeli herättää lähinnä kysymyksen, missä ne tarkka-ampujat harjoittelevat sen jälkeen kun palvelus on käyty ja koulutus saatu?
Mulla on tällainen pääkaupunkilaisen näkemys asiasta.

HKI/ Kehä 3 tasalta lähin pitkän matkan ampumarata on sinkorata Syndalenissa johon ei pääse siviili ampumaan koska PV hallinnoi aluetta.
Sinnekin on 100 km.
Ihan älytöntä odottaa, että koulutetut tarkka-ampujat jatkavat siviilissä harjoitteluaan vain ajamalla vähintään 100 km johonkin suuntaan.
Artikkelissa mainittu Hälvälä ei paljon auta tilanteessa. Heinolassa on pitkä rata siviilejä varten, mutta pk-seutulaiselle sekin tarkoittaa noin 120 km ajoa yhteen suuntaan.

Suomen puolustus nojaa reserviläisiin, mutta varsinkin pääkaupunkiseudun ampujilla ei ole harjoittelupaikkaa.

.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo yli 300m ratojen puute oli jo varusmiespalveluksen aikana ilmeinen. Pääasiassa juuri nuo suuremmat kovapanosharjoitusalueet, joissa harjoitellaan raskailla tai järkätään taisteluammuntoja olivat ainoat jotka tarjosi puitteet ampua pitkälle. Eniten ammuttiin kuitenkin 300 metrin ratoja, kun joka varuskunnan vieressä ei niitä isompia harjoitusalueita ole koville.

Tämä myös osittain tappoi vähän oman kiinnostuksen ylläpitää taitoja ja nähdä vaivaa hankkia lupia ja kunnon kivääriä, koska edes 300 metrin radalle pääseminen helposti ei ollut itsestäänselvyys. Oikeastaan ilman seuraa mikään 300m rata ei ollut helposti saavutettavissa säännöllisesti, jos haluaisi käydä vaikka viisi kolmen panoksen kasaa ampumassa viikonloppuisin eri asennoissa ja olosuhteissa läpi vuoden. Komppanian kantahenkilökuntaan kuulunut ei siivilin pääsemisen jälkeen vastannut edes mailiin, vaikka kuului paikalliseen ampumaseuraan.

Toki tässäkin auttaa, jos tuntee metsänomistajia tai maajusseja. Laillisestihan saa kai nykyäänkin vielä ampua heti taajaman ulkopuolelle astuttua maanomistajan luvalla, kunhan se on turvallista ja siitä ei muodostu haittaa ympäristölle. PK-seudulla tai missään suuremmassa kaupungissa se kuitenkin silti tarkoittaa jonkinmoista ajomatkaa. En muista oliko tässä vielä metsästysperuste oltava harjoittelulle, mutta metsästyskortti ja latvalinnustus on hyvä syy myös hakea kaupasta kivääri. Varsinkin jos ottaa haulikolla vähän näyttöjä harrastuneisuudesta alle.

Surullisinta ehkä on, että kaikkia TA-ukkoja ei edes kerratta koskaan. Muistelisin, että laitoin tuosta aikoinaan palautettakin, että miksi koulutetaan erikoisosaamista, jota ei voi ylläpitää helposti siviilissä, eikä järjestetä sitten vaikka kohdennettuja kertauksia, mitkä olisivat käytännössä vaikka päivä TA-toiminnan ja varusteiden huollon kertaamista ja pari ratapäivää. Ehkä nyt Ukrainan sodan myötä tuokin asia muuttuu ja uudet TA-ukot pääsisivät vähintää 2 kertaa vuodessa radalle kertaamaan valtion piikkiin + harjoituksiin muutaman vuoden välein treenaamaan käytännön toimintaa, vaikka sekin on aivan liian vähän.
 
ilmaslaavi kirjoitti:
Tuo yli 300m ratojen puute oli jo varusmiespalveluksen aikana ilmeinen. Pääasiassa juuri nuo suuremmat kovapanosharjoitusalueet, joissa harjoitellaan raskailla tai järkätään taisteluammuntoja olivat ainoat jotka tarjosi puitteet ampua pitkälle. Eniten ammuttiin kuitenkin 300 metrin ratoja, kun joka varuskunnan vieressä ei niitä isompia harjoitusalueita ole koville.

Tämä myös osittain tappoi vähän oman kiinnostuksen ylläpitää taitoja ja nähdä vaivaa hankkia lupia ja kunnon kivääriä, koska edes 300 metrin radalle pääseminen helposti ei ollut itsestäänselvyys. Oikeastaan ilman seuraa mikään 300m rata ei ollut helposti saavutettavissa säännöllisesti, jos haluaisi käydä vaikka viisi kolmen panoksen kasaa ampumassa viikonloppuisin eri asennoissa ja olosuhteissa läpi vuoden. Komppanian kantahenkilökuntaan kuulunut ei siivilin pääsemisen jälkeen vastannut edes mailiin, vaikka kuului paikalliseen ampumaseuraan.

Toki tässäkin auttaa, jos tuntee metsänomistajia tai maajusseja. Laillisestihan saa kai nykyäänkin vielä ampua heti taajaman ulkopuolelle astuttua maanomistajan luvalla, kunhan se on turvallista ja siitä ei muodostu haittaa ympäristölle. PK-seudulla tai missään suuremmassa kaupungissa se kuitenkin silti tarkoittaa jonkinmoista ajomatkaa. En muista oliko tässä vielä metsästysperuste oltava harjoittelulle, mutta metsästyskortti ja latvalinnustus on hyvä syy myös hakea kaupasta kivääri. Varsinkin jos ottaa haulikolla vähän näyttöjä harrastuneisuudesta alle.

Surullisinta ehkä on, että kaikkia TA-ukkoja ei edes kerratta koskaan. Muistelisin, että laitoin tuosta aikoinaan palautettakin, että miksi koulutetaan erikoisosaamista, jota ei voi ylläpitää helposti siviilissä, eikä järjestetä sitten vaikka kohdennettuja kertauksia, mitkä olisivat käytännössä vaikka päivä TA-toiminnan ja varusteiden huollon kertaamista ja pari ratapäivää. Ehkä nyt Ukrainan sodan myötä tuokin asia muuttuu ja uudet TA-ukot pääsisivät vähintää 2 kertaa vuodessa radalle kertaamaan valtion piikkiin + harjoituksiin muutaman vuoden välein treenaamaan käytännön toimintaa, vaikka sekin on aivan liian vähän.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yleltä hyvä artikkeli koskien kertausharjoituksia.

yle.fi

Miksi osa kertaa usein ja toiset eivät koskaan? Kysyimme Puolustusvoimilta 5 kysymystä kertausharjoituksista

Kertausharjoituksiin kutsuttujen määrä on kasvanut parin viime vuoden aikana suuresti. Todennäköisintä on saada kertauskutsu reserviläisyyden ensimmäisinä vuosina.
yle.fi yle.fi
 
Kustaanmiekka kirjoitti:

Puolustusvoimat panostaa tarkka-ampujien koulutukseen ​

Klikkaa laajentaaksesi...
Zero The Hero kirjoitti:
Tarkka-ampujille kohdennettuja kertuita on ollut viime vuosina, mutta kertautettava joukko on niin suuri, että on aika sattuma jos kohdalle on osunut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Myös MPK toimii kouluttamalla tarkka-ampujia. Kurssit ovat jatkuvasti täynnä.



Kiitos vahvistuksesta. Minusta tämä todellakin näyttää siltä, että koulutettu aines joutuu suppiloon, missä vain osa saa harjoittelu- tai kertausmahdollisuuksia, mutta iso joukko ei saa koulutuksen jälkeistä harjoittelua. Ahtaasti asutetussa Etelä-Suomessa omatoiminen harjoittelu on vaikeaa ja harjoittelu tulisi mahdollistaa kaikin tavoin - myös niin että PV helpottaa alueilleen pääsyä.

* Uudellamaalla sra ja pistooli-treeni ei ole suuri ongelma. Pitkien ratojen puute on.
* Uudenmaan läänin ulkopuolella pitkät radat ei ole ongelma.



Alla kuvatun ta-suppilon harjoittamisputkeen on saatava leveyttä.



1737473898221.webp
 
Toistuva ampuminen raskailla kivääreillä aiheuttaa aivoihin tärähdysvammoja, jotka rampauttavat uhrien elämää pahasti. Tapauksista kohutaan nyt Australiassa.

www.kauppalehti.fi

Tämä tavallinen tehtävä sodassa tuhoaa aivot pysyvästi, ex-sotilaat varoittavat: ”Pelottavampaa kuin kuolema”

Toistuva ampuminen raskailla kivääreillä aiheuttaa aivoihin tärähdysvammoja, jotka rampauttavat uhrien elämää pahasti. Tapauksista kohutaan nyt Australiassa.
www.kauppalehti.fi www.kauppalehti.fi

Toistuva ampuminen raskailla 12,7 mm kaliiperin kivääreillä aiheuttaa vakavia parantumattomia aivovammoja, australialaiset entiset sotilaat ja heitä hoitaneet lääkärit varoittavat.
Näin ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa kiväärin suuliekin paineaalto on ohjattu suukappaleen avulla viistosti taaksepäin piipun suusta.
 
Tässä ketjussa on ehkä parempi jatkaa tästä.
Rakuska kirjoitti:
Niin, mikäpäs sen parempi kuin että sen voisi jysäyttää lopuksi jos rupeaisi vaikuttamaan siltä, että se on joutumassa vääriin käsiin. Luulisi kuitenkin tuotto/panossuhteeltaan kannattavaksi jos örkin tai pari saisi vielä lähtemään. Jos arvaan, tuo tarkka-ampujan tehtävä on perin vaarallinen. Jotta on itse ampumaetäisyydellä, se sama ampumaetäisyys on tarjolla myös vastapuolelle. Lisäksi tarjolla ei voi olla mitään muuta dronehäirintäsuojausta kuin nuo peikkopuvut eli ne dronet voivat iskeä milloin tahansa. Pyssyn vieminen tietty vaarallista mutta vielä vaarallisempaa ja epäkiitollisempaa jäädä sinne eväiden varaan väijymään. Pelkkä pyssy kameroineen voisi olla myös hiukan korkeammalla ja näkymä oleellisesti esteettömämpi. Bunkkerissa voisi päivystää useampi vuoron perään kellon ympäri. Kylmä rauta ei näkyisi IR:llä ollenkaan ja ainut mahdollisuus viholliselle olisi nähdä se dronesta ja ampua joko tykillä tai käydä dronella tuhoamassa.

Kiväärin voi tietty laittaa myös maadronen päälle ja näin kai jossakin määrin tehdäänkin. Ilmeisesti kuitenkin jo oleellisesti kalliimpi vaihtoehto, näkyy helpommin ja enemmän rajoitteita etenemiselle mutta paikan vaihtaminen toki sujuvaa ja voisi lastata enemmänkin tavaraa pyörille kuin ukko jaksaa kantaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Droneja vastaan naamiointiin on muutakin kuten jotkut naamioidut vedettävät suojapussit voi levittää päälle vähentämään lämpöjälkeä.
Puskaan voi myös leikata reitin tai tehdä lumesta suojia. Jos on hyvin aikaa voi olla TA-potero tai asema johon johtaa tunneli.
Tuo rautakin pitäisi naamioida jollain tasolla. Varsinkin kuumana ammunnan jälkeen näkyy hyvin.
Yksi vaihtoehto olisi jotain valmiita koteloita joihin voi laittaa eri aseita yhteensopivalla digitaalisella tähtäimellä.
Kotelon ympärille voisi kasata maata tai hiekkasäkkejä ja istuttaa kasveja tai kaupungissa roskia/romua. Vihollisen suuntaan voisi olla aukaistava luukku ja peräluukku irroitettavissa jos lavetille laitetaan kessi.
 
Olen tullut tässä MPK:n hankkimilla tarkkuuskivääreillä (hieman erityisvarusteltu .308 Tikka T3x TAC A1, PV:n uudella Steinerin tähtäimellä) ampumaan päästyäni siihen lopputulokseen, että ei ole minkään valtakunnan järkeä, että PV vieläkin pitää 7.62 TKIV 85:ia kalustossaan, kun kohtuuhintaan saisi lähestulkoon kaikin puolin paremman kiväärin (tämä MPK:n uusi tarkkuuskivääri), joka ampuu nykyaikaista patruunaa, joka on yhteensopiva PV:n uuden M23:n ja TRG M10:n kanssa. PV:han ei ole vielä ilmaissut, että kaikki TKIV 85:t korvattaisiin, vaan vain osasta on julkisuuteen puhuttu (toki itse asehan on ollut tässä vastikään käyttökiellossa erään käyttäjävirheestä aiheutuneen onnettomuuden takia).

TKIV 85 on nykyaikaisen tarkka-ampujakäytön ampumaominaisuuksiltaan auttamattoman vanhanaikainen, vaikka se onkin mekaanisesti tarkka ja erittäin luotettava; itse kiväärissä pahin ongelma on sen säätöominaisuuksien puute (etenkin poskituen), mutta myös muu ergonomia (etutuki jne.) ja kyvyttömyys käyttää muita lisälaitteita kuin sitä metusaleminaikaista valonvahvistinta, sekä vanhanaikainen, kaarevaratainen ja lämpötilaherkkä patruuna ovat ongelmia. Oikeastaan siis koko ase on ongelma, aktion perustoimintaa lukuunottamatta.

Allekirjoittaneella etenkin tuo poskituen säädettävyys on TKIV 85:llä ihan kriittinen ongelma, ja sen säätäminen oikein niillä säätölevyillä (itselläni siis verrattain korkeaksi) tavallisimpia vakaita ampuma-asentoja varten vaikeuttaa sitten ampumista muista.

Kuvassa MPK:n tarkkuuskivääri m/22 varusteineen (MPK:n sivuilta avoimesti saatavilla oleva Pauli Salon kuva):
MPK_tarkkuuskivaari_m22_Pauli_Salo_2.webp

TKIV 85:t voisi myydä SA-kaupan kautta halukkaille ostajille kokonaisina paketteina tähtäimineen. Todennäköisesti halukkaita löytyisi ainakin huomattavalle määrälle niitä.

Jos sitten sille, että TKIV 85:ttä ei haluttaisi vieläkään täydellisesti korvata, on jotain perisuomalaisen jääräpäisiä perinnesyitä (halutaan esim. että on yhä sotaväkemme koko olemassaolon ajan palvelleita Mosin-Nagant -sotilaskivääreitä käytössä; näilläkin asioilla on tietysti oma vissi merkityksensä), niin sitten asialle voisi tehdä jotain, että ne kiväärit eivät olisi niin auttamattoman vanhanaikaisia tarkka-ammuntakäytön ominaisuuksiltaan. Itselleni tulee mieleen lähinnä seuraava:
- uusi olemassaolevia 7,62 mm 11,3 g Scenar L -luoteja hyödyntävä 53R patruuna (olkoon tässä vaikka 53R TKIVP)
- uusi piippu näille pesitettynä, suujarruineen (7,83 mm isokaliiperi, e.m. Scenarille sovitettu ylimenokartio)
- uusi alumiinitukki, joka kiinnittyy nykyiseen petausholkkiin tai korvaa sen, ja siihen kiinnittyvä irtolipas, joka korvaa syöttökotelon (tukille mallia vaikka Tikan tukista, lippaan sisägeometria vaikka Promagilta kopioiden)
- Timneyn varmistimellinen laukaisukoneisto (korjaisi varmistimen puutteen aiheuttaman turvallisuusongelman)
- tähtäimet TKIV 2000:sta (3-12x56 Zeiss) kororummut uusitun aseen ballistiikalle vaihtaen, TKIV 2000:lle uusien kivääriemme tyyppiset 2,9-20x50 Steinerit
Näin päivitettyinä aseet olisivat jotakuinkin samanveroisia kuin uudet 7,62 NATO -tarkkuuskiväärit. Toki tämäkin olisi taas samanlaista rahanhukkaa kuin TKIV 85 oli aikoinaan, mutta jos se perinnesyy painaa niin paljon vaakakupissa, niin se sitten on niin. Samalla tässä saisi aasinsillan vaihtaa TKIV 2000:n tähtäimet parempiin. Muutostyön alle voisi ottaa ainakin kevytpiippuisemmat (eli ne standardikivääreiksi aikoinaan rakennetut).

Tämän (joko korvaamisen tai päivittämisen) myötä saisi myös D166:n lopullisesti poistettua PV:n ampumatarvikevalikoimasta. Vaikka patruuna oli 1930-luvulla hyvä, niin aika on auttamattomasti ajanut siitä ohi kiväärinpatruunana (jo tuolloin olisi ollut parempia tarkkuuskiväärinpatruunoita, kuten D46-luotinen suojeluskunnan patruuna), ja vaikka se toimii PKM:ssä, niin tähtäinten etäisyysasteikot eivät toimi. Dragunovissahan sitä ei saa edes käyttää.
 
J0h1F kirjoitti:
Olen tullut tässä MPK:n hankkimilla tarkkuuskivääreillä (hieman erityisvarusteltu .308 Tikka T3x TAC A1, PV:n uudella Steinerin tähtäimellä) ampumaan päästyäni siihen lopputulokseen, että ei ole minkään valtakunnan järkeä, että PV vieläkin pitää 7.62 TKIV 85:ia kalustossaan, kun kohtuuhintaan saisi lähestulkoon kaikin puolin paremman kiväärin (tämä MPK:n uusi tarkkuuskivääri), joka ampuu nykyaikaista patruunaa, joka on yhteensopiva PV:n uuden M23:n ja TRG M10:n kanssa. PV:han ei ole vielä ilmaissut, että kaikki TKIV 85:t korvattaisiin, vaan vain osasta on julkisuuteen puhuttu (toki itse asehan on ollut tässä vastikään käyttökiellossa erään käyttäjävirheestä aiheutuneen onnettomuuden takia).

TKIV 85 on nykyaikaisen tarkka-ampujakäytön ampumaominaisuuksiltaan auttamattoman vanhanaikainen, vaikka se onkin mekaanisesti tarkka ja erittäin luotettava; itse kiväärissä pahin ongelma on sen säätöominaisuuksien puute (etenkin poskituen), mutta myös muu ergonomia (etutuki jne.) ja kyvyttömyys käyttää muita lisälaitteita kuin sitä metusaleminaikaista valonvahvistinta, sekä vanhanaikainen, kaarevaratainen ja lämpötilaherkkä patruuna ovat ongelmia. Oikeastaan siis koko ase on ongelma, aktion perustoimintaa lukuunottamatta.

Allekirjoittaneella etenkin tuo poskituen säädettävyys on TKIV 85:llä ihan kriittinen ongelma, ja sen säätäminen oikein niillä säätölevyillä (itselläni siis verrattain korkeaksi) tavallisimpia vakaita ampuma-asentoja varten vaikeuttaa sitten ampumista muista.

Kuvassa MPK:n tarkkuuskivääri m/22 varusteineen (MPK:n sivuilta avoimesti saatavilla oleva Pauli Salon kuva):
Katso liite: 121516

TKIV 85:t voisi myydä SA-kaupan kautta halukkaille ostajille kokonaisina paketteina tähtäimineen. Todennäköisesti halukkaita löytyisi ainakin huomattavalle määrälle niitä.

Jos sitten sille, että TKIV 85:ttä ei haluttaisi vieläkään täydellisesti korvata, on jotain perisuomalaisen jääräpäisiä perinnesyitä (halutaan esim. että on yhä sotaväkemme koko olemassaolon ajan palvelleita Mosin-Nagant -sotilaskivääreitä käytössä; näilläkin asioilla on tietysti oma vissi merkityksensä), niin sitten asialle voisi tehdä jotain, että ne kiväärit eivät olisi niin auttamattoman vanhanaikaisia tarkka-ammuntakäytön ominaisuuksiltaan. Itselleni tulee mieleen lähinnä seuraava:
- uusi olemassaolevia 7,62 mm 11,3 g Scenar L -luoteja hyödyntävä 53R patruuna (olkoon tässä vaikka 53R TKIVP)
- uusi piippu näille pesitettynä, suujarruineen (7,83 mm isokaliiperi, e.m. Scenarille sovitettu ylimenokartio)
- uusi alumiinitukki, joka kiinnittyy nykyiseen petausholkkiin tai korvaa sen, ja siihen kiinnittyvä irtolipas, joka korvaa syöttökotelon (tukille mallia vaikka Tikan tukista, lippaan sisägeometria vaikka Promagilta kopioiden)
- Timneyn varmistimellinen laukaisukoneisto (korjaisi varmistimen puutteen aiheuttaman turvallisuusongelman)
- tähtäimet TKIV 2000:sta (3-12x56 Zeiss) kororummut uusitun aseen ballistiikalle vaihtaen, TKIV 2000:lle uusien kivääriemme tyyppiset 2,9-20x50 Steinerit
Näin päivitettyinä aseet olisivat jotakuinkin samanveroisia kuin uudet 7,62 NATO -tarkkuuskiväärit. Toki tämäkin olisi taas samanlaista rahanhukkaa kuin TKIV 85 oli aikoinaan, mutta jos se perinnesyy painaa niin paljon vaakakupissa, niin se sitten on niin. Samalla tässä saisi aasinsillan vaihtaa TKIV 2000:n tähtäimet parempiin. Muutostyön alle voisi ottaa ainakin kevytpiippuisemmat (eli ne standardikivääreiksi aikoinaan rakennetut).

Tämän (joko korvaamisen tai päivittämisen) myötä saisi myös D166:n lopullisesti poistettua PV:n ampumatarvikevalikoimasta. Vaikka patruuna oli 1930-luvulla hyvä, niin aika on auttamattomasti ajanut siitä ohi kiväärinpatruunana (jo tuolloin olisi ollut parempia tarkkuuskiväärinpatruunoita, kuten D46-luotinen suojeluskunnan patruuna), ja vaikka se toimii PKM:ssä, niin tähtäinten etäisyysasteikot eivät toimi. Dragunovissahan sitä ei saa edes käyttää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Likipitäen noinhan se pitäisi tehdä jos olisi pakko tehdä vielä A6 MLU.

Mutta pikemminkin 0,1 MRAD vakiotornit jos TRG42 kiväärien optiikka kannibalisoidaan uuden ajanmukaisemmam lasin myötä, joka pitäisi ehdottomasti tehdä, jotta noiden kiväärien koko suorituskyky on ulosmitattavissa.

Silti KIV91 jatkokehitelmineen pitää osata laskea eläkkeelle. Sillä on käyty meillä neljä sotaa ja se on kaikkinensa tehnyt tehtävänsä yli 130 vuoden palveluhistorian aikana, vaikka kiväärillä M39 olisikin paikkansa maavoimien kunniakomppanian aseena.

TA kivääri ja TA gearihommia pitää ihan oikeasti miettiä siltä kantilta, että jos parhaista parhainta ei ole varaa hankkia niin miten saadaan rahalle paras vastine. Nyt se ei mene näin ja liekö mennyt kenenkään meidän aikana.

Ei ole ok, että kasarilla katotaan kivääriä M39-43 todeten että kai sitä pitäis parempaa olla jos lopputulos on TKIV85 4x tai 6x suurentavalla putkella.

Ei ole ok, että 2020-luvulla uuteen aseeseen tulee matkarumpu, koska TA koulutettava tsuhnamobikki on muka liian tyhmä oppiakseen käyttämään perustorneja ja olosuhdekohtaisia ballistiikkakortteja.

Tämän pienen koulutushaaran osalta voi todeta, että Puolustusvoimien vittuintin projekteissa olisi ollut mahdollista olla parasta parhaista, mutta hommat on silti kustu. Oikeasti kyrpii tuo. Nää on halpoja juttuja hävittäjiin ja sotalaivoihin nähden kuitenkin, vaikka aseen elinkaaren aikana joitakin kohtia uusittaisiin paremmiksi niinkuin esim TKIV 2000 tähtäimet.

Parhaat kiväärit, paras tähtäin- ja tähystysoptiikka sekä parhaat varusteet pitää sitten sosialisoida perkissä, koska yleinen demarisoituminen. Hommat vois tehdä fiksusti päätyyn asti eikä sen vikan hiekkalinnatornin kohdalla hakata vaan kaikkea muuten onnistunutta paskaksi ihan vaan koska voi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top