Islam ja homot kuin tuli ja vesi
Tämän aamun valjetessa on
varmistunut, että terroristi, joka murhasi 50 ihmistä orlandolaisessa homoravintolassa, työskenteli ISIS-järjestön hyväksi, ja että hänen
motiivinaanoli homoseksuaalisuutta vastaan suunnattu viha.
Verilöyly on Yhdysvaltain historian pahin.
Ei tarvinne erikseen mainita, että tämä(kin) terroriteko seurasi suoraan
islamin ideologisesta olemuksesta, toisin sanoen
uskonnon sisällöstä.
Islamin raivo länsimaista kulttuuria kohtaan on jatkunut jo pitkään yleispoliittisissa yhteyksissä, viimeisimpinä merkkeinä Pariisin (
1. ja
2.) sekä
Brysselin terrori-iskut. Sen sijaan homoseksuaalien ihmisoikeuksia islam on tyytynyt polkemaan lähinnä arabimaiden omilla tonteilla. Esimerkiksi Iranissa ja Saudi-Arabiassa on tuomittu kymmeniä homoja vankeus- ja kuolemanrangaistuksiin vuosittain.
Eilisen terrori-iskun voisi helposti nähdä vain yhtenä
länsimaista vapaamielisyyttä vastaan kohdistettuna tekona. Länsimaissa (toistaiseksi) vähemmistönä olevan muslimiväestön viha seksuaalivähemmistöä kohtaan tekee tapauksesta kuitenkin erityisen, sillä se
jakaa homot automaattisesti eri leiriin islamin ideologisen sanoman kanssa.
Tämä on tietenkin kauhistus poliittiselle vihervasemmistolle, joka on halunnut laittaa kaikki vähemmistöt samaan junaan tunnustamatta esimerkiksi sitä eroa, joka vallitsee syntyperäisen suomalaisen homoseksuaalin ja muualta muuttavan, eri kansakuntaa, uskontoa ja kulttuuria edustavan muslimin välillä.
Poliittinen vihervasemmisto on saarnannut, että suvaitsevaisuus ei voi olla valikoivaa ja että sen vuoksi niin homot kuin muslimitkin ovat samalla viivalla kaikkien muiden kanssa. Totuus on, että suvaitsemisen pitää olla nimenomaan valikoivaa. Perusteen tähän antaa se, että suvaitsemisen kohteena olevat asiat ovat arvoltaan erilaisia.
Jo suvaitseminen sinänsä on arvovalinta, sillä suvaittaessa tehdään arvoarvostelmia. Muutamat arvot ovat parempia kuin toiset. Samoin muutamat uskonnot ovat vähemmän huonoja kuin toiset ja niin edelleen. Jo arvon käsite sinänsä sisältää ajatuksen arvojen erilaisuudesta. Jos kaikki arvot olisivat tasan (eli vallitsisi tasa-arvoisuus), ei mitään arvoja olisi, sillä yhtäkään arvoa ei voitaisi erottaa mitään muuta arvoa paremmaksi, ja vallitsisi yksiarvoisuus eli totalitarismi. Niinpä arvojen olemassaolosta sinänsä seuraa arvojen hierarkkisuus.
Minä puolestani tiedän, että islam on olennaisesti mädempi kulttuuri kuin länsimaiseen liberalismiin ja valistusfilosofiaan perustuva kulttuuri, ja tämän lausuman tuen akateemiseen asiantuntemukseeni. Niinpä meillä länsimaalaisilla ei ole mitään velvollisuutta suvaita sellaista uskontoa, joka repii yhteiskuntaamme, murhaa kansalaisiamme, tuhoaa kulttuuriamme ja tuottaa silmitöntä tuskaa ja kärsimystä syyttömille ihmisille.
Ei ole epäilystäkään, etteikö länsimaiden poliittinen vihervasemmisto tule vetoamaan islamia puolustaakseen kahteen näkökohtaan. Ensinnäkin se vaatii tekemään eron maltillisten ja terrorististen muslimien välille, ja toiseksi se syyttää maahanmuuttokriitikoita väkivallan provosoimisesta. Ehkä vihervasemmisto väittää myös terrori-iskun olevan ovela provokaatio, johon länsimaalaisten ei pitäisi kompastua vaan hyväksyä itkusta kiittäen tämäkin katkera opetus.
Kaikki kyseiset puolustelut ovat kliseisiä ja naurettavia. Terroristinen islam hyödyntää samaa islamia kuin ”rauhan uskontona”esiintyvä islam. Uskonoppineiden mukaan ei ole erikseen maltillista islamia ja radikaalia islamia vaan yksi islam. Ja juuri tämä islam julistaa kuolemantuomioita muiden muassa homoille.
Ei ole erikseen myöskään ”uskontoa” ja”terroristien värväystä”. On huomattava, että koko islamin olemus perustuu
joukkosuggestioon ja
manipulaatioon. Islam kehottaa
alistumaan osaksi joukkoliikettä. Sen sijaan esimerkiksi kristinusko korostaa
individualismia ja
yksilönvastuuta sekä
valintaa.
Koska islamin olemus on joukkosuggestio, on vaikea erottaa uskonnon harjoittamista kansankiihotuksesta. Ja juuri siksi jokaisesta moskeijasta tuleekin niin helposti terroristien värväyskeskus. Itse en tiedä islamin lisäksi mitään muuta suurta uskontoa, joka edistäisi tavoitteitaan terrorismin keinoin.
Etsimättä tulee mieleen tapa, jolla Ajankohtaisen kakkosen keskusteluohjelmassa vuonna 2013 esiintynyt suomalainen imaami Abbas Bahmanpour julisti säteilevästi hymyillen, että julkisesta homoseksuaalisuudesta pitäisi tuomita islamin
sharia-lain mukaisesti kuolemaan! (Aiheesta
tässä.) Ainoa, joka vaivautui puolustamaan homoja kyseisessä TV-ohjelmassa, oli perussuomalaisten Simon Elo – vasemmiston ja vihreiden edustajien hihitellessä sekavasti taustalla.
Nyt kun islamin agendan tuella listitään (myös Suomessa perinteisesti sorrettuja) seksuaalivähemmistöjä, poliittisen vihervasemmiston pelimerkit ovat aivan sekaisin.
Länsimaiden vihervasemmisto on pitkään silittänyt muslimiterroristien päätä”selittelemällä pois” islamin sisään rakennettua homofobiaa. Monet seksuaalivähemmistöliikkeen edustajina esiintyneet tahot ovat nähneet asian aina niin, että homot ovat sorrettuja muslimimaissa ja että sen vuoksi he ovat pakolaisina länteen tullessaan suojelun tarpeessa.
Aivan kuten totesin jo
tässä puolen vuoden takaisessa kirjoituksessani, Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry antoi viime marraskuussa julkilausuman, jossa yhdistys
vaatii, että ”seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville pakolaisille ja turvapaikanhakijoille taataan turvallinen oleskelu Suomessa sekä asiallinen ja kunnioittava viranomaiskäsittely”.
Lisäksi Seta on esittänyt ukaasin, että”turvapaikanhakijat tulee sijoittaa heidän halutessaan suurempiin kaupunkeihin tai pääkaupunkiseudulle, joissa heillä on mahdollisuus laajempaan vertaistukeen ja palveluihin”! Yhdistys väittää, että ”tällä on keskeinen merkitys heidän kotoutumisessaan”.
Pidän kyseisiä vaatimuksia röyhkeinä ja suomalaisten homojen asemaa huonontavina. Itse olen huolissani niiden
suomalaistenhomojen ja lesbojen asemasta, joiden siirtyminen ”suurempiin kaupunkeihin” esimerkiksi töihin tai opiskelemaan estyy, koska ulkomailta tulvivat maahanmuuttajat valloittavat suomalaisten ihmisten asuinsijat juuri noissa suurimmissa kaupungeissa, jotka näyttävät olevan kaikkien ihmisten unelmien kohteina.
Vihervasemmistolaisen seksuaalivähemmistöpolitiikan ristiriitaisuus ja järjettömyys näkyy myös siinä, että suojella ei ole haluttu sorrettuja muslimeja vaan heidän
uskontoaan. Mikäli Seta ja sen vihervasemmistolainen hallitus haluaisivat oikeasti edistää arabimaista tulevien homojen asioita, niiden kannattaisi ohjata ihmisiä
vapautumaan heitä sortavasta uskonnosta. Suurmoskeijoiden sijasta pitäisi perustaa
uskonnosta vieraannuttamista varten
antimanipulaatio- ja
desuggestiokeskuksia, joissa muslimien joukkosuggestio purettaisiin ja ihmisiä ohjattaisiin järkiperäisiin ajattelutapoihin.
Ei ole epäilystäkään, etteikö eilinen terroriteko ohjaisi myös seksuaalivähemmistöliikettä pohtimaan tarkemmin, kenen agendaa se oikein ajaa.
Olen jo aiemmissa kirjoituksissani todennut, että seksuaalivähemmistöliike on niin sanotun
kompensoivan suvaitsevuuden vanki. Tämä tarkoittaa, että hintana homojen asioiden edistämisestä poliittinen vihervasemmisto vaati homoilta sitoutumista edistämään
kaiken maailman vähemmistöjen, myös muslimien, asioita. Takana oli juuri kaiken suvaitsemisen ihanne. Tämä oli homoille huono kauppa, sillä vihervasemmistoon klusteroituneet homot vieritettiin monikulttuurisuuden nimissä tukemaan myös muslimeja ja islamia, joka sortaa rajusti nimenomaan homoja.
Homoja on ahdisteltu tietysti myös kristinuskon sekä konservatiivien taholta, joten en pyri asettumaan kannanotossani kummallekaan laidalle. Mutta paheksun sitä kaksinaismoralismia, jonka vallitessa islamin leviämistä tukeva poliittinen vihervasemmisto on tullut ajaneeksi kaiken maailman hullujen asiaa.
Mikäli islamilaisen yhdyskunnan edustajat eivät tämänkään terrori-iskun tapahduttua ryntää äänekkäästi ja kuuluvasti tuomitsemaan kaikkea islamin nimissä harjoitettavaa väkivaltaa ja vaadi sen lopettamista, minun on pääteltävä, että islamilainen yhdyskunta antaa hiljaisen hyväksyntänsä tällekin verilöylylle.
Lopuksi kaksi artikkelia islamin olemuksesta:
Miksi islam on uskontoelämän alkeismuoto?
Islam ja väkivallan arkipäiväistyminen