Etusivulle
SUNNUNTAI: Valokuvaaja Emilia Kangasluoma vietti kolme viikkoa tuntureilla ja kuvasi yksin vaeltavia naisia
HS KONGOSSA: Jos eräästä tabusta kehdattaisiin vihdoin puhua ääneen, köyhien maiden tyttöjen ahdinkoon olisi helppo ratkaisu
Ulkomaat | Essee
Natsin ja jihadistin päässä jyllää sama tarina
Mitä yhteistä on Anders Breivikillä ja al-Qaida-propagandisti Anwar al-Awlakilla? Paljonkin, sillä ääriajattelun anatomia on kaikkialla samankaltainen.
Anders Breivik ja Anwa al-Awlaki.
Jukka Huusko HS
Julkaistu: 29.9. 2:00 , Päivitetty: 29.9. 9:02
Kaksi miestä, toistensa vastakohtia, silti kuin samasta puusta veistettyjä.
Ensimmäinen heistä on äärioikeistolainen terroristi
Anders Breivik, joka toteutti aikamme tuhoisimman valkoisen nationalismin innoittaman terrori-iskun Norjan Utøyssä heinäkuussa 2011.
Norjalaisen ”vastajihadistin” toimintaa selitti sairaalloinen musliminpelko. Breivik oli vakuuttunut nettiyhteisöissä leviävästä salaliittoteoriasta, jonka mukaan islamilainen maailma on liittoutunut lännen vasemmiston kanssa, ja että ”islamisaatio” uhkaa länsimaisen kulttuurin olemassaoloa. Siksi oli noustava vastarintaan ja pyrittävä elvyttämään ”perinteinen kristillinen kulttuuri”.
Anders Behring Breivik (KUVA: ALEXANDER WIDDING)
Toinen on yhdysvaltalais-jemeniläinen
Anwar al-Awlaki (1971–2011), joka tunnettiin al-Qaidan propagandistina.
Al-Awlaki ruokki vihaansa jihadistisella salaliittoteorialla, jonka mukaan länsi on liittoutunut Lähi-idän johtajien kanssa ja pyrkii tuhoamaan ”perinteisen islamilaisen kulttuurin”. Eksistentiaalinen uhka voitiin al-Awlakin mukaan torjua vain elvyttämällä ”perinteinen islam”, nousemalla vastarintaan ja iskemällä terrorin keinoin länttä ja heidän tukemiaan Lähi-idän hallintoja vastaan.
Anwa al-Awlaki. (KUVA: INTELCENTER)
JOS olet joskus ajatellut, että väkivaltaiset ääri-ideologiat muistuttavat toisiaan, olet ymmärtänyt asian aivan oikein.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Tämä käsitys vahvistuu, kun lukee yhdysvaltalaisen terrorismintutkijan
J.M. Bergerin tietokirjan
Ekstremismi. Alunperin 2018 ilmestyneestä kirjasta julkaistiin juuri
Kimmo Pietiläisen suomentama käännös (Terra Cognita 2019).
Berger on aiemmin kirjoittanut lähinnä jihadismista ja Isis-järjestöstä. Tuoreessa kirjassa hän siirtyy yksittäisestä ääriliikkeestä yleiselle ilmiötasolle ja piirtää kaikkia ääri-ideologioita kuvaavan anatomian.
Berger kutsuu kirjassaan väkivaltaisten ääriliikkeiden ajattelutapaa yleiskäsitteellä ’ekstremismi’. Vaikka ideologioiden sisältö ja inspiraation lähteet vaihtelevat, ääriliikkeiden ajattelun logiikka osoittautuu hämmästyttävän yhdenmukaiseksi.
OIVALLUS ei ole sinänsä uusi. Mutta koska länsimedia on viimeiset parikymmentä vuotta korostanut erityisesti jihadistisen ekstremismin uhkaa, ääriliikkeiden samankaltaisuus on saattanut unohtua.
Bergerin kirja suoristaa mediavinoutumaa ja muistuttaa, että ekstremismi on aina ollut osa ihmiskuntaa, myös länsimaiden historiaa. Ekstremismi ei rajoitu yhteen ihmisryhmään, uskontoon eikä poliittiseen järjestelmään.
”Valeintellektuellit, joista osalla on poliittinen asema, ovat väittäneet, että valkoinen nationalismi on merkitykseltään paljon vähäisempi kuin jihadismi, vaikka valkoisella nationalismilla on paljon pitempi ja tappavampi historia”, Berger kirjoittaa.
MITEN Berger sitten määrittelee kaikkia ääriliikkeitä yhdistävän ekstremistisen ajattelun?
Kaiken ytimessä on jäykkä ja yksinkertaistava käsitys omasta sisäryhmästä ja sen identiteetistä. Sisäryhmällä Berger tarkoittaa ihmisryhmää, johon ihminen katsoo ensisijaisesti identifioituvansa. Sisäryhmä voi siten olla esimerkiksi suomalainen, muslimien uskonyhteisö, oikeistolainen, vasemmistolainen, valkoinen mies tai vaikkapa työväenluokka.
Jokaisella ihmisellä on jokin sisäryhmä, eikä kiintymys omaan identiteettiin tee kenestäkään ekstremistiä. Ääriajattelun suuntaan otetaan askel silloin, kun omaa sisäryhmää aletaan pitää erityisen puhtaana ja muihin verrattuna ylivertaisena.
Mutta tarvitaan vielä jotakin muutakin: mahdollisimman vinoutunut käsitys ulkoryhmästä. Ulkoryhmä on sisäryhmän vastapooli, eli ne tai he toiset, joiden ei katsota kuuluvan sisäryhmään. Ekstremismi saa voimansa käsityksestä, että ulkoryhmä on uhka sisäryhmän olemassaololle.
TÄMÄKIN voi olla vielä ihmisten yhteisöllisen elon peruskauraa. Kukapa meistä ei identifioituisi johonkin sisäryhmään ja kokisi vähintäänkin joskus yhteisön ulkopuolisia ryhmiä uhkaaviksi?
Bergerin mukaan ekstremismissä olennaista on usko siihen, että ulkoryhmä uhkaa sisäryhmän olemassaoloa, ja että uhan torjunta edellyttää aktiivista vastarintaa. ”Ekstremismi tarkoittaa uskomusta, että sisäryhmän menestystä tai eloonjäämistä ei voida erottaa ulkoryhmään kohdistuvan väkivaltaisen toiminnan tarpeesta”, Berger määrittelee.
Ekstremisti siis katsoo, että sisäryhmän vihamielinen tai väkivaltainen käytös ulkoryhmää vastaan on sisäryhmän menestyksen edellytys. Vihamielinen toiminta voi vaihdella sanallisista hyökkäyksistä ja halventamisesta ihmisryhmiä erottelevaan käyttäytymiseen tai suoranaiseen fyysiseen väkivaltaan, äärimmillään jopa kansanmurhaan.
Berger tekee vielä eron ekstremistin ja väkivaltaisen ekstremistin välillä. Ekstremisti ajattelee, että väkivalta ulkoryhmää vastaan on tarpeellista, mutta tästä huolimatta hän saattaa tyytyä lähinnä kyräilemään.
Väkivaltaiselle ekstremistille tämä ei riitä. Hänelle sisäryhmän menestyksen turvaaminen vaatii suoraa toimintaa, siis hyökkäystä ulkoryhmää vastaan. Ja näin hän myös toimii.
EKSTREMISTISELLE ideologialle on tärkeää, että ulkoryhmän muodostama uhka nostetaan jatkuvasti ja ylikorostetusti tapetille. Tässä vaiheessa kuvaan astuvat propaganda ja salaliittoteoriat, joiden varaan ekstremistinen maailmanselitys rakentuu.
Bergerin mukaan ekstremistin käsitykset ulkoryhmästä perustuvat aina vähintäänkin puolitotuuksille, johon on sekoitettu rutkasti fiktiota ja tunteisiin vetoavaa propagandaa. Ehkä juuri tämän vuoksi ääriliikkeiden ympärille kehittyy niin usein oma mediaympäristönsä. Sen ensisijainen tehtävä on ruokkia viholliskuvaa.
Ekstremisteillä on tapana sekoitella maailmanselitykseensä mitä mielikuvituksellisempia ja mutkikkaampia salaliittoteorioita. Usein ulkoryhmien uskotaan hallitsevan suoraan, joskin hyvin hämäräperäisesti, sisäryhmän menestystä tai eloonjäämistä.
Juuri siksi Breivik oli niin kiinnostunut Eurabia-salaliittoteoriasta, jonka mukaan lännen vasemmisto on liittoutunut arabimaailman kanssa ”islamisoidakseen” Euroopan. Juuri siksi al-Awlaki uskoi, että länsi on liittoutunut Lähi-idän diktaattoreiden kanssa tuhotakseen islamin.
EKSTREMISTI ei ole ekstremisti, ellei hänen pääkopassaan myllerrä akuutti kriisitarina, joka vaatii ratkaisua. Tuon kriisitarinan voi kiteyttää Bergeriä mukaillen seuraavasti:
Sisäryhmää ja sen puhtautta uhkaa rappeutuminen, joka juontuu ulkoryhmien soluttautumisesta. Kaiken taustalla on salaliitto, jossa ulkoryhmät säätelevät salaa sisäryhmien toimintaa ja sen menestymisen mahdollisuuksia. Salaliittoon liittyy myös sisäryhmästä irtautuneita luopioita, jotka ovat liittoutuneet ulkoryhmäläisten kanssa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Ekstremistien tulevaisuuskäsitys on yleensä dystooppinen. Heidän mieliinsä on iskostunut kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa sisäryhmä lakkaa olemasta.
Toisaalta ekstremistiliike voi myös luvata riemuvoittoa sisäryhmälle, mikäli se ryhdistäytyy ja nousee taisteluun uhkaavia voimia vastaan. Tällaista edessä häämöttävää utopiaa tarjosivat kannattajilleen niin natsi-Saksa, kumoukselliset kommunistiset liikkeet kuin myös Isis, joka lupasi islamilaisen valtion lisäksi maailmanlaajuista muslimien ylivaltaa.
EKSTREMISMIÄ on ollut iät ja ajat, mutta aina se osaa pukeutua nykyaikaisiin vaatteisiin. Ekstremistiset liikkeet osaavat hyödyntää uusia tekniikoita ja ajan uusia virtauksia.
Bergerin näkemyksen mukaan ekstremistiset aallot esiintyvät sykleinä maailman historiassa. Parhaimillaan saatamme elää yhtä ekstremismin kultakautta. Ekstremismin yltymiseen ajassamme ovat johtaneet muun muassa sosiaalisen median nousu, yhteiskunnalliset ja taloudelliset mullistukset sekä muuttoliike, joka on synnyttänyt identiteettiin liittyvää epävarmuutta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Vaikkei Bergerin pyrkimys kuvata ekstremismin anatomiaa ole täydellinen, se voi antaa hyödyllisiä työkaluja ekstremismin tunnistamiseksi.
Ekstremistibongaaja, kiinnitä katseesi erityisesti näihin: Kuinka mustavalkoisesti sisäryhmä määrittelee itsensä? Millaisiin sfääreihin kohoaa se viholliskuva, jota sisäryhmä maalaa ulkoryhmästä?
