Noihin pehmeisiin keinoihin ei edes terrorismin torjunnassa ei näytä enään uskovan valtakunnan suurin suvakkilehti ja usko EU`hun näyttää horjuvan.
Miksi EU on neuvoton nykyterrorismin edessä?
Ranskan toistuvat iskut osoittavat, että EU ja sen jäsenmaat ovat epäonnistuneet radikalisoitumisen torjunnassa.
ULKOMAAT 16.7.2016 2:00
HS-ANALYYSI
Pekka Mykkänen HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.
HSTV erikoislähetys Nizzan iskusta: "Vaikka tämä on hirveää, pitää miettiä, mitä seuraavaksi voidaan tehdä"
HS:n ulkomaantoimittaja Petja Pelli kertaa HSTV:n erikoislähetyksessä Nizzan iskun tapahtumat ja kertoo, miten isku vaikuttaa sekä ranskalaisiin että koko Euroopan unionin tulevaisuuteen. Toimittaja: Esa Juntunen.
Kuuntele
BRYSSEL
MITÄ Euroopan unioni jäsenmaineen ja instituutioineen voi tehdä EU-kansalaisten suojelemiseksi terrori-iskuilta?
NIZZAN TERRORI-ISKU
Haluatko seurata tätä aihetta?
Lyhyt vastaus on: yrittää entistä tarmokkaammin muuttaa erilaiset julistukset, solidaarisuuden ilmaukset ja lainsäädäntöhankkeet tosielämään vaikuttaviksi käytännöiksi.
Julistuksia ja lakihankkeita on viime vuosina nähty, mutta niillä ei ole muutettu tosiasiaa, että terroristit onnistuvat aina vain järkyttämään eurooppalaisten turvallisuudentunnetta. Viimeksi näin tapahtui Ranskan kansallispäivää juhlineessa Nizzassa myöhään torstaina.
EU:N ja yksittäisten jäsenmaiden rajallista menestystä terrorisminvastaisissa toimissa voi peilata esimerkiksi marraskuussa 2005 julkaistua
”Euroopan unionin terrorismin vastaista strategiaa” vasten.
Kyseistä strategiaa edelsivät 192 kuolonuhria vaatineet terrori-iskut Madridissa maaliskuussa 2004 ja 56 ihmistä surmanneet iskut Lontoossa heinäkuussa 2005.
Nyt yksitoista vuotta myöhemmin – kyseisestä strategiasta huolimatta ja muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa – terroristit ovat onnistuneet puolentoista vuoden aikana tekemään kolme järkyttävää iskua Ranskassa ja yhden Belgiassa.
Vuoden 2005 strategiassa EU-maat sitoutuivat neljään pilariin terrorismin kitkemisessä: 1) radikalisoitumisen ja värväämisen ennaltaehkäisyyn, 2) kansalaisten ja infrastruktuurin suojeluun, 3) poliisi- ja tiedusteluyhteistyöhön ja 4) solidaarisuuden hengessä minimoimaan toteutuneiden iskujen vaikutukset uhreille ja muille.
Kuten Nizzan iskut Ranskan kansallispäivänä torstaina tai Brysselin hyökkäykset maaliskuussa osoittivat, etenkin strategian kohdissa 1–3 on vielä paljon tehtävää. ”Voitto” terrorismia vastaan näyttää tänään yhtä etäiseltä kuin voitto eri puolilla maailmaa julistetussa ”huumeiden vastaisessa taistelussa”.
ETENKIN radikalisoitumisen ehkäisyssä Eurooppa on epäonnistunut pahoin. Kesäkuussa EU-komissio antoi
tiedonannon, jossa se esitti seitsemän eri keinoa väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.
Kohdista ensimmäinen muistutti, miten maailma on vuoden 2005 jälkeen muuttunut. Kun EU antoi terrorismistrategiansa marraskuussa 2005, Youtube oli vasta yhdeksän kuukauden ikäinen kuriositeetti netissä ja Twitter vielä perustamatta. Islamistisen radikalismin vaarallisimpina kehtoina mainittiin vankilat ja moskeijat.
Nyt sosiaalisen median kanavat ovat ehkä pääroolissa, kun terroristit saavat väkivaltaisen herätyksensä. Ja niin komission kesäkuun tiedonannossa ensimmäisessä kohdassa mainittiin netissä loimuava propaganda ja viha.
Vuonna 2005 strategiassa viitattiin al-Qaida-verkostoon, joka oli pitkään sangen keskusjohtoinen organisaatio ja joka henkilöityi sittemmin tapettuun
Osama bin Ladeniin. Verkoston tunnetuimmasta iskusta Yhdysvaltoihin syksyllä 2001 vastasivat Lähi-idästä kotoisin olleet jihadistit.
Tänään päähuomio on Irakissa ja Syyriassa vaikuttavassa Isis-äärijärjestössä. Siihen on liittynyt EU-komission mukaan noin 4 000 EU-maiden kansalaista.
Heistä sadat ovat palanneet Eurooppaan, mikä on suuri huolenaihe viranomaisille Suomessa asti.
BRYSSELIN maaliskuisten terrori-iskujen toteuttamiseen osallistuivat veljekset, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet Brysselissä. Heidän tarinansa alleviivaa, miten vaikeaa EU-maiden ja instituutioiden on luoda keinoja iskujen estämiseksi.
EU:ssa on esimerkiksi juuri saatu hyväksyttyä lentomatkustajien tietojen vaihtoa koskeva direktiivi. Vuotta aiemmin Pariisin ensimmäisen ja toisen terrori-iskun välissä EU vaikeutti rahanpesua ja terroristisen toiminnan rahoittamista.
Mutta mitä jos terroristi ei lennä, vaan asuu siellä, minne hän iskunsa nettivideoiden innoittamana kohdistaa? Ja tarvitseeko tämän erityisemmin verkostoitua tai pestä rahaa, jos iskun voi toteuttaa vuokratulla kuorma-autolla?
Selvää on, että viranomaisten kyky tunnistaa radikaaleja henkilöitä ja halukkuus tehdä yhteistyötä korostuu. Mutta tässä on nähty ongelmia monissa EU-maissa, kuten Belgiassa ja Ranskassa.
Ranskassa parlamentin heinäkuun alussa julkaisemassa selvityksessä todettiin, että maan eri tiedusteluviranomaiset eivät ole jakaneet tietoa elintärkeällä hetkellä. Ja niin terrori-iskuihin osallistuneet henkilöt ovat kadonneet byrokraattisiin railoihin – kunnes heistä on iskujensa myötä tullut maailmankuuluja.
Ranskassa vaaditaan nyt useiden tiedusteluviranomaisten työn yhdistämistä. Niin tapahtui Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän 2001 iskujen jälkeen.
Belgiassa puolestaan on tuskailtu sitä, ettei tieto kulje edes pääkaupungin Brysselin eri poliisipiirien välillä. Tämä on tehnyt Brysselistä Euroopan radikalismin ja terrorismin pääkaupungin, jossa muun muassa Pariisin viime marraskuun iskuja saatiin rauhassa valmistella.
JA kun tieto ei kulje jäsenmaiden sisällä, ei se ole kulkenut hyvin niiden välilläkään. Euroopan unionin alainen poliisiviranomainen Europol on valitellut jäsenmaiden haluttomuutta jakaa tietoja esimerkiksi Syyriassa taistelleista eurooppalaisista.
Pariisin terrori-iskujen sattuessa Europol oli saanut kuulla alle puolesta Irakiin ja Syyriaan matkanneista eurooppalaisista, joista oli tieto eri Euroopan maiden tiedustelupalveluilla.
Asiantuntijoiden mukaan tiedustelupalvelut salaavat tietoja toisiltaan joko yleisen salailevuutensa vuoksi tai siksi, että tiedoilla voi käydä kauppaa. Tämä synnyttää tiedollisen ”mustan aukon” ja estää muita tiedustelupalveluita ”yhdistelemään pisteitä”, joilla iskuja voitaisiin estää.
Jälkiviisaasti on huomattu, että sekä Yhdysvaltain iskut 2001, Pariisin iskut viime vuonna ja Brysselin iskut keväällä olisi voitu estää. Tekijät olivat jättäneet aikeistaan tiedonmurusia, joita ei osattu yhdistää.
Ongelmista huolimatta monenlaista kansainvälistä yhteistyötä tehdään, ja useita epäiltyjä on saatu kiinni ennen iskujen toteutumista. Europoliinkin on alkanut virrata entistä enemmän tietoa.
Yhä yleisemmin tiedostetaan, että ongelma on yhteiseurooppalainen. Viime marraskuussa Ranska vetosi ensi kerran EU:n perussopimuksen yhteiseen avunannon lausekkeeseen.
Avunpyyntö jäi enimmäkseen poliittiseksi, mutta muut EU-maat vastasivat siihen myöntävästi ja nopeasti. Se alleviivasi, että ainakin periaatteellista solidaarisuutta löytyy.
”Vihollinen ei ole Ranskan vihollinen, vaan Euroopan vihollinen”, Ranskan presidentti
François Hollande perusteli pyyntöään.
KÄYTÄNNÖN tasolla kukin Euroopan maa on päävastuussa oman terroriongelmansa hoidosta.
Ranskan kohdalla herää väistämättä kysymys: mikä määrä toimenpiteitä voi ikinä riittää, että iskut saataisiin loppumaan?
Ranska on viime marraskuun Pariisin iskujen jälkeen ollut hätätilassa, minkä piti päättyä heinäkuun lopussa. Nyt hätätilaa on jatkettu ainakin kolmella kuukaudella.
Ranska on myös kiihdyttänyt sotaansa Isis-järjestöä vastaan Lähi-idässä. Maa on sulkenut rajansa väliaikaisesti saadakseen terroriepäiltyjä kiinni, ja ainakin 10 000 ulkomaalaisen pääsy maahan on estetty.
Hätätilan aikana poliisi on tutkinut noin 3 600 kotia ja liikehuoneistoa. Terroristiepäiltyjä on ammuttu ja pidätetty, noin 550 ihmistä on pantu kotiarestiin
Ranskan kaduille on komennettu noin 10 000 sotilasta, joista yli puolet partioivat Pariisin alueella. He vartoivat yli tuhatta kohdetta Eiffel-tornista juutalaisiin synagogiin.
”Tehtävämme on suojella, saada (terroristit) luopumaan ajatuksistaan ja rauhoitella”, yksi Pariisin kaduilla partioineista sotilaista kuvaili tehtäväänsä
brittilehti The Guardianille huhtikuussa.
ON mahdoton arvioida, miten monta iskua on jäänyt suurten turvatoimien vuoksi tapahtumatta. Jalkapallon EM-kisojen turvaamista pelätyiltä iskuilta pidettiin suurena onnistumisena.
Mutta Nizzassa turvallisuuskoneisto ei onnistunut. Oliko sillä vastassaan poikkeuksellisen ovela ja kokenut jihadistitaistelija?
Alustavien tietojen mukaan Nizzan hyökkääjä oli kaupungissa asunut tunisialaisranskalainen mies, jonka poliisi tunsi pikkurikoksista. Tiedustelupalveluille hänen kerrotaan olleen tuntematon.
JOHN THYS / AFP
EU:n tähtiliput oli laskettu puolitankoon komission rakennuksen edessä Brysselissä perjantaina.
..Millaista säkeinövää päättelykykyä nämä edustavatkaan....?