THL haluaa sallia huimausaineiden käytön

Vau, oikein sairaanhoitajaksi opiskeleva, sen täytyy olla tosi asiantuntija...
Tekijä saattoi olla päihteessä, tai olla olematta.

Sulla on inhottava tapa työntää sanoja toisten suuhun samalla kun paasaat jostain aiheesta josta et selkeästi omaa omaa tietoa ja kokemusta, vaan toistelet jotain lukemaasi.
Noin keskustelun tason takia, voisit lopettaa sen sanojen pistämisen toisten suuhun.
Kiitos etukäteen.

Sinulla ei yleensä ole kovinkaan paljoa sanottavaa!
Täällä jaetaan aikamoista disinformaatiota.

Heroiini kuten muutkin opiodit ovat vaarallisia aineita.
Käyttäjän tarvitsee piikittä itseään 6-12 tunnin välein, joka tarkoittaa sitä että piikitysalueet vaurioituvat. Se tarkoittaa myös että unirytmi on sekaisin.
Heroiinin käyttäjät ovat käytännössä, kerran alettuaan, työelämästä kokonaan pois lopun elämäänsä.
Heroiini voidaan myös polttaa taikka nuuskata, mutta kaikki siirtyvät nopeasti käyttämään piikitystä koska se antaa parhaimmat kiksit.

Käytön edetessä ihminen tottuu aineeseen ja aina tarvitaan suurempia annoksia ja tiheämmin koska toleranssia kasvaa.
Vaikka meillä olisi täysin puhdasta heroiinii niin juuri tästä toleranssin kasvusta on silti vaarana yliannostus, koska käyttäjät haluavat paremman euforian.
Myöskin lääketiede sanoo että euforian toleranssi tulee nopeammin kuin keuhkojen toleranssi. Yliannostuskuolemat johtuvat juurikin hengityksen laamaantumisesta.
Vaikka käyttäjät saataisiinkin elvetetty niin voi hyvin olla että aivoissa on tapahtunut vaurioita hapenpuutteen vuoksi.

Fentanyylistä löytyi sellainen tieto että käyttäjä saattaa tarvita jopa 15 pilleriä vuorokaudessa. Tämä johtuu siitä että fentanyylipilleri vaikuttaa voimakkaasti, nopeasti ja lyhyesti. Seuraavaa pilleriä tarvitaan pian. Fentanyylin käyttäjän hakee jatkuvasti uutta pilleriä. Kuten tiedettyjä fentanyylipillereissä ja väärennettyissä spykoaktiivisissa lääkkeissä fentanyylimäärät ovat mitä sattuu. Fentanyyli on voimakkuudestaan ja arvaamattomuudestaan johtuen juuri ykkössyys Amerikan huumekuolemissa.

Nykyisessä trendissä on merkillepantaavaa että niitä aineita käytetään mitä aina käsiin saadaan.
Sellaista logiikka on myös nähtävissä että kun saadaan joku „hyvä aine“ niin sillä voidaan korvata joku „huonompi aine“.
Tosiasia on kuitenkin, että ei se vanha ongelma-aine lähde pois vaan me saadaan tällä tavalla kaikki mahdolliset ongelma-aneet tänne.
Ei se mene niin että me voitaisiin toisella ongelma lakaista toinen ongelma pois.

Miksi sitten Britit viljelivät Intiassa unikkoa ja valmistivat siitä ooppiumia? Sen takia koska he halusivat ostaa Kiinasta posliinia, teetä, silkkiä yms, mutta eivät halunneet maksaa niistä jalometalleilla. Briteillä ei ollut mitään muuta mitä he olisivat voineet myydä kiinalaisille kuin ooppiumi.
Käytiin pari ooppiumisotaa Kiinaa vastaan ja Kiina joutui antautumaan. Nykyajan huumeisen verrattuna ooppiumi on mietoa tavaraa mutta silläkin saatiin valtvava vaikutus aikaan.
Nykyään kiinalaiset ovat ottaneet suuren roolin synteettisten huumeiden valmistamisessa. Sitä käytetään armotta myös ulkopolitiikan jatkeena.
Niin kauan kuin Amerikka ei muuta Taiwanin politiikka niin että Taiwan liitettäisiin mannerkiinaan, Kiina vyöryttää synteettisiä aineita Meksikon kautta Amerikkaan.
Kanadaan taitaa tulla enemmän aineita suoraan Kiinasta. Vaikka Taiwan liitettäisiin Kiinaan, niin kuka takaa ettei Kiina käyttäisi „huumeasetta“ kilpailijavaltioidensa rappeutamiseen?

Mielenkiintoista ettei Maanpuolusfoorumilla nähdä huumeiden merkitystä maanpuolustukseen tai siihen mahdollisusteen että vihollisvalta levittää tahallaan riippuvuutta ja maanpuolustuskykyä heikentäviä aineita? Vaikka niitä ei levitettäisi vihollisvalta, niin silti aineiden käytöllä on heikentävä vaikutus maanpuolukseen.
Tämä on kuitenkin tosiasia että huumeita käytetään voimapolitiikassa vihamielisten valtioiden taholta.

Euroopassa asinantuntijat miettivät jatkuvasti että tuleeko Eurooppaan Amerikan kaltainen opioidikriisi.
Kukaan ei tiedä varmasti asiaa. Se voi tulla mutta hitaammin, koska Euroopaassa lääkärit eivät määrää synteettisiä opoideja samassa mittakaavassa kuin Amerikassa.

On kuitenkin nähtävissä että Eurooppan on jo tullut vahvoilla synteettisillä opioideilla jatkettuja huume-eriä ja niitä väärennettyjä pillereitä on myös Suomen markinoilla.
Edelleenkin määrävä tekijä huume-epidemoissa on ollut aineiden saatavuus.
 
Ei heroiini ole ”terveellistä”. En ole niin sanonut. Olen sanonut että on puhtaimmillaan myrkytön aine kuten kaikki opiaatit ja myrkyttömyydellä viittaan elinikään jos ainetta käyttää puhtaasti ja vain itsensä terveenä pitäen. Ei terveellistä sentäs Ei mikään päihde ole terveellistä. Jotkut vielä addiktoivat pirusti. Yliannostukset tulevat parista asiasta. Laadun vaihtelusta tai halusta päihtyä joka ei opiaateilla onnistu enään sen jälkeen kun toleranssi on olemassa. Joten käytetään isompia annoksia ilman että laadusta tiedetään. Fentanyyli on tehnyt hommasta tappavampaa, mutta ennen sitä täysin tosiin huumeisiin kuuluva amfetamiini oli tappavampi. Juuri sen vuoksi että itsensä vain terveenä pitävä heroinisti voi elää vanhaksi ja amfetamiinin käyttöikä ennen kuolemaa oli noin 7vuotta. Minun ennätys mitä olen nähnyt on 54vuotias amfetamiinin käyttäjä joka kyllä veteli viimeisiä vetojaan.. Tämä kaikki siis ennen fentanyylibuumia. Mutta tämä sinun alarmismi. Herran jestas sentään. Sinä huudat suorastaan kaikki kliseet ja tutkitun tiedon vastaiset pseudot kuin pahinkin käärmeöljykauppias. Suomessa ei ole heroinisteja. No kyllä on. Päihdetyö on kaivoon kannettua vettä. Jännä että tämä maa on täynnä entisiä narkomaaneja. Suomesta puuttuu tutkimus lopettaneista. Saksassa sellainen on tehty. Suosittelen tutustumaan. 30vuotiaana lopetettu huumeidenkäyttö ja keskimäärin elintaso 40vuotiaana sama kuin niillä jotka eivät ole koskaan käyttäneet. Alkoholisteilla ei toiminut samalla tavalla.

p.s. Tuo pappa on todella hyvin säilynyt. Säilyisipä muidenkin päihteiden päivittäisellä käytöllä noin hyvin
Portugalista voitaisiin myös ammentaa tietoa, jollei olisi kristillisiä ja jotain muiden puolueiden äärisiipiä mukana joka aamukusen värisessä hallituksessa...

Riippuvuus on persoonallisuushäiriö, ei mielisairaus... anoreksia on tappavin ilmentymä tästä.
Steroidiriipuvuus.
Juoksuriippuvuus (se Risto jotain, entinen AKT:n päällikkö, oli alkoholisti joka juomisen lopetettuaan sekosi lenkkeilyyn. Rikkoi itsensä sillä lopullisesti tjms.) -itseinho, itserääkkäys... mene, tiedä.

Suurin osa suomalaisista osaa loppujen lopuksi elää aika ihmisiksi, tehdä kohtuullisia valintoja itsensä osalta ja kohdella muitakin ihmisia aika asiallisesti.
Onko se 90% vai enemmän, en osaa sanoa. Ylivoimainen enemmistö kuitenkin.

Toisaalta addiktio yhtään mihinkään saattaa olla piilevänä geeneissä, jolloin voidaan ehkä puhua sairaudesta, eikä persoonallisuuden kehityshäiriöstä?
Minua paremmin asiaa tuntevat voivat sanoa tähän jotain relevanttia.
Body dysmorphia on ilmeisesti monen tälläisen pakonomaisen käytöksen taustalla, tai ilmentymä. Näet itsesi täysin eri tavalla kuin muut sinut kokevat, etkä usko heitä jos he sanovat muuta. En tiedä.

5-kypäsenä on helppo sanoa että elämässä on myötämäkiä, ja kivirekiä... revi ryhtiä.
Mut ei se ihan noin mene. Tärkeintä on edelleen mielestäni kokea jollain tavalla toteuttavansa omaa potentiaaliaan, mikä tarjoaa tavoitteita tulevaisuuteen, ja mielenrauhaa tasaisen arjen pyrintöihin, tylsiä ja triviaaleja toistuvuudessan vaikka joskus ovatkin.

Teen jotain järkevää omalta kannaltani, mikä on itselleni paras valinta nyt ja tulevaisuudessa... ja uskon/ luotan tähän.

Jotenkin noin mä yritän lähestyä tätä Norjan projektiakin, joka täyttää kuusi vuotta ensi helmikuussa. Pisin aika yhtäjaksoisesti poissa Härmästä koko ikänäni.

Huom: isänmaallisuus ei ole persoonallisuushäiriö, eikä riippuvuus. Meikäläistä vaan aidosti kiinnostaa miten kotimaassani menee, ja toivon sille täysin vilpittömästi voittoa, aina, vaikken ole paikalla tappelemassa

Hah, ei addiktiota edes tälle foorumille siis, M.O.T.
 
Viimeksi muokattu:
1, Täällä jaetaan aikamoista disinformaatiota.

2, Heroiini kuten muutkin opiodit ovat vaarallisia aineita.



3, Mielenkiintoista ettei Maanpuolusfoorumilla nähdä huumeiden merkitystä maanpuolustukseen tai siihen mahdollisusteen että vihollisvalta levittää tahallaan riippuvuutta ja maanpuolustuskykyä heikentäviä aineita?
Tämä on kuitenkin tosiasia että huumeita käytetään voimapolitiikassa vihamielisten valtioiden taholta.
Tuossa sinun asiasi, en halua loukata mutta heikot on sun perustelut viestiketjun aiheeseen liittyen.
 
Portugalista voitaisiin myös ammentaa tietoa, jollei olisi kristillisiä ja jotain muiden puolueiden äärisiipiä mukana joka aamukusen värisessä hallituksessa...

Riippuvuus on persoonallisuushäiriö, ei mielisairaus... anoreksia on tappavin ilmentymä tästä.
Steroidiriipuvuus.
Juoksuriippuvuus (se Risto jotain, entinen AKT:n päällikkö, oli alkoholisti joka juomisen lopetettuaan sekosi lenkkeilyyn. Rikkoi itsensä sillä lopullisesti tjms.) -itseinho, itserääkkäys... mene, tiedä.

Suurin osa suomalaisista osaa loppujen lopuksi elää aika ihmisiksi, tehdä kohtuullisia valintoja itsensä osalta ja kohdella muitakin ihmisia aika asiallisesti.
Onko se 90% vai enemmän, en osaa sanoa. Ylivoimainen enemmistö kuitenkin.

Toisaalta addiktio yhtään mihinkään saattaa olla piilevänä geeneissä, jolloin voidaan ehkä puhua sairaudesta, eikä persoonallisuuden kehityshäiriöstä?
Minua paremmin asiaa tuntevat voivat sanoa tähän jotain relevanttia.
Body dysmorphia on ilmeisesti monen tälläisen pakonomaisen käytöksen taustalla, tai ilmentymä. Näet itsesi täysin eri tavalla kuin muut sinut kokevat, etkä usko heitä jos he sanovat muuta. En tiedä.

5-kypäsenä on helppo sanoa että elämässä on myötämäkiä, ja kivirekiä... revi ryhtiä.
Mut ei se ihan noin mene. Tärkeintä on edelleen mielestäni kokea jollain tavalla toteuttavansa omaa potentiaaliaan, mikä tarjoaa tavoitteita tulevaisuuteen, ja mielenrauhaa tasaisen arjen pyrintöihin, tylsiä ja triviaaleja toistuvuudessan vaikka joskus ovatkin.

Teen jotain järkevää omalta kannaltani, mikä on itselleni paras valinta nyt ja tulevaisuudessa... ja uskon/ luotan tähän.

Jotenkin noin mä yritän lähestyä tätä Norjan projektiakin, joka täyttää kuusi vuotta ensi helmikuussa. Pisin aika yhtäjaksoisesti poissa Härmästä koko ikänäni.

Huom: isänmaallisuus ei ole persoonallisuushäiriö, eikä riippuvuus. Meikäläistä vaan aidosti kiinnostaa miten kotimaassani menee, ja toivon sille täysin vilpittömästi voittoa, aina, vaikken ole paikalla tappelemassa

Hah, ei addiktiota edes tälle foorumille siis, M.O.T.
Se juoksija oli Risto Kuisma. Hänellä oli pipo kireällä raittiina. Hillittömyys siirtyi lenkkipolulle.
 
Katkopaikat ja hoitolaitokset ovat aina täynnä ja nyt on yhä nuorempia asiakkaita. Sekakäyttö on päivän sana. Tuo on viisasta puhetta:

"Ihminen ei saa jäädä vieroitushoidon jälkeen oman onnensa nojaan. Vieroitushoito ei ratkaise päihderiippuvuuden taustalla olevia syitä ja on osa suurempaa hoitokokonaisuutta. Asiakkaan kanssa yhdessä suunnitellun jatkohoidon tulisi alkaa välittömästi sen jälkeen."

Vieroitushoitoon hakeutuu yhä enemmän ja yhä nuorempia suomalaisia​


 
Viimeksi muokattu:
Portugalista voitaisiin myös ammentaa tietoa, jollei olisi kristillisiä ja jotain muiden puolueiden äärisiipiä mukana joka aamukusen värisessä hallituksessa...

Riippuvuus on persoonallisuushäiriö, ei mielisairaus... anoreksia on tappavin ilmentymä tästä.
Steroidiriipuvuus.
Juoksuriippuvuus (se Risto jotain, entinen AKT:n päällikkö, oli alkoholisti joka juomisen lopetettuaan sekosi lenkkeilyyn. Rikkoi itsensä sillä lopullisesti tjms.) -itseinho, itserääkkäys... mene, tiedä.

Suurin osa suomalaisista osaa loppujen lopuksi elää aika ihmisiksi, tehdä kohtuullisia valintoja itsensä osalta ja kohdella muitakin ihmisia aika asiallisesti.
Onko se 90% vai enemmän, en osaa sanoa. Ylivoimainen enemmistö kuitenkin.

Toisaalta addiktio yhtään mihinkään saattaa olla piilevänä geeneissä, jolloin voidaan ehkä puhua sairaudesta, eikä persoonallisuuden kehityshäiriöstä?
Minua paremmin asiaa tuntevat voivat sanoa tähän jotain relevanttia.
Body dysmorphia on ilmeisesti monen tälläisen pakonomaisen käytöksen taustalla, tai ilmentymä. Näet itsesi täysin eri tavalla kuin muut sinut kokevat, etkä usko heitä jos he sanovat muuta. En tiedä.

5-kypäsenä on helppo sanoa että elämässä on myötämäkiä, ja kivirekiä... revi ryhtiä.
Mut ei se ihan noin mene. Tärkeintä on edelleen mielestäni kokea jollain tavalla toteuttavansa omaa potentiaaliaan, mikä tarjoaa tavoitteita tulevaisuuteen, ja mielenrauhaa tasaisen arjen pyrintöihin, tylsiä ja triviaaleja toistuvuudessan vaikka joskus ovatkin.

Teen jotain järkevää omalta kannaltani, mikä on itselleni paras valinta nyt ja tulevaisuudessa... ja uskon/ luotan tähän.

Jotenkin noin mä yritän lähestyä tätä Norjan projektiakin, joka täyttää kuusi vuotta ensi helmikuussa. Pisin aika yhtäjaksoisesti poissa Härmästä koko ikänäni.

Huom: isänmaallisuus ei ole persoonallisuushäiriö, eikä riippuvuus. Meikäläistä vaan aidosti kiinnostaa miten kotimaassani menee, ja toivon sille täysin vilpittömästi voittoa, aina, vaikken ole paikalla tappelemassa

Hah, ei addiktiota edes tälle foorumille siis, M.O.T.

Ensinnäkin Portugalin esimerkki on alkanut pahasti himmetä omassakin maassa! Amerikassa on otettu mallia siitä ja tulokset eivät ole rohkaisevia.

Toimiiko sitten „hoito“? Se toimii epidemian mittakaavassa ainoastaan silloin kuin meillä on „sosiaalisia rajoituksia“.
Se tarkoittaa sitä että me pystytään rajoittamaan aineiden saatavuutta radikaalisti valvonnalla, rajoituksilla ja rangaistuksilla. Muuten kaikki „hoito“ ja paapominen on hukkaan heitettyä työtä.
Tottakai hoidolla on sijansa, mutta tuudittautuminen ainoastaan siihen on päänsä puskaasen laittamista.
Kaikki meistä haluaa olla „humaaneja ja inhimillisiä“, niin minäkin, mutta ei se saa estää näkemästä todellisuuta.

Heroiiniaddiktio tunnetaan äärimmäisen hyvin. Se on kuin avoin kirja. Eikä sillekään ole löydetty mitään keinoa parantua siitä.
Ne „hoidot“ joita annetaan ovat enemmänkin jonkinlaista “harm reduction“:nia. On totta että on ihmisiä jotka ovat päässeet tästä adiktiosta mutta he ovat pieni vähemmistö.

Meillä on ollut tv-ohjelmia joissa muutamassa kuukaudessa tullaan juoksemalla maratonkuntoon. Draaman kannalta todella hienoja ohjelmia.
Käytännössä ohjelma rohkaisee ihmisiä pilaamaan polvensa. Ennen kuin menee maratonille, niin sen pitäisi olla monivuotinen projekti.
Syy on siinä että polvien rustopinnat sopeutuvat rasitukseen hitaas, koska ravinteet menevät sinne tihkumalla eikä verisuonia pitkin.
Tästä syystä polvien sopeuttamiselle pitää antaa aikaa ja aloittaa juoksu varoivaisilla määrillä pikku hiljaa.
Tähän vielä lisätään se keski-ikäisen miehen rasitustekijä, että hän on usein enemmän taikka vähemmän ylipainoinen.
Risto Kuismalle kävi niin kuin monelle suomalaiselle miehelle on käynyt.
Kun polviin on saatu nivelrikko, niin sitten aloitetaan pyöräily.
Asia pitäisi olla aivan eri järjestyksessä. Ensiksi pyöräily ja siihen varovaisti lisää juoksua keski-ikäisille miehille.

Toinen polvien pilaamismenetelmä on ylipaino. Koskee varsinkin keski-ikäisiä nuorena ja hoikkina joukkuelajeja harrastaneita. Jokainen käsittää että esimerkiksi jalkapallossa ylipainoisen pelaajaan polven nivelsiteisiin ja kierukkaan kohdistuu valtava rasitus.

Nivelrikko(kuluma) on niveltulehdus. Sen suurin riskitekijä on ylipaino. Estämällä ylipaino, estätte myös nivelrikkoa.
Fysiatrian professori kertoo nivelrikosta:
 
Ensinnäkin Portugalin esimerkki on alkanut pahasti himmetä omassakin maassa! Amerikassa on otettu mallia siitä ja tulokset eivät ole rohkaisevia.

Mielenkiintoinen kohta artikkelissa on tuo "valtion rahoittamaa kuntoutushoitoa joudutaan odottamaan vuosia, vaikka apua hakevien määrä on laskenut rajusti". Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että jotain muutoksia on tehty hoitoketjuun.

Muutamassa vuodessa HIV-tartuntojen määrä ruiskujen kautta – yksi suurimmista dekriminalisoinnin perusteista – oli romahtanut. Vuodesta 2000 vuoteen 2008 vankien määrä laski 16,5 prosenttia. Yliannostusaste laski, kun julkiset varat virtasivat vankiloista kuntoutukseen. Vuonna 2009 todettiin, että homma oli onnistunut hyvin eikä mikään vastustajien kauhuskenaarioista ollut toteutunut.

Mitä sitten tapahtui? Artikkelin mukaan kansalaisjärjestöt eivät enää ole niinkään kiinnostuneet hoidoista kuin siitä, että huumeiden käyttäminen "on katsottava ihmisoikeudeksi". Toisin sanoen kukaan ei enää työnnä hoitoon, vaan keskitytään jakamaan puhtaita ruiskuja. Ulospäin suuntautuvissa ongelmissa (yliannostukset, käyttömäärät, oheisrikollisuus) on palattu tilanteeseen ennen dekriminalisointia tai ylikin.

Artikkelin mukaan myöskään Yhdysvalloissa Portlandissa poliisi ei ole osoittanut suurta kiinnostusta valistuksen jakamiseen rangaistavuuden poistuttua, hoitorahat ovat viivästyneet ja vapaaehtoiseen kuntoutukseen hakeutuvat erittäin harvat. Sehän on selväkin. Ei addiktia hoito vapaaehtoinen hoito kiinnosta ennen kuin vaikeudet ovat liian suuret kestää.

Porton pormestari taasen viittaa siihen, että huumeet normalisoitiin ja kertoo esimerkiksi sen, että Portugalissa on kielletty tupakanpoltto koulun tai sairaalan ulkopuolella. Jäätelöä ja karamelleja ei saa mainostaa, mutta koulun nurkalla voi piikittää vapaasti, "koska minulla on oikeus".

Jos artikkelia uskoo, Portugal on luopunut tiukasta hoitoon ohjaamisesta, mikä vielä 2000-luvun alkupuolella oli se dekriminalisoinnin yhteydessä ollut juttu, ja siirtynyt nostamaan huumeiden käytön ylipäänsä kansalaisoikeudeksi ohi tupakan ja jäätelön. Yhdysvalloissa päästiin jopa vuodessa samoihin tuloksiin kangertelevan hoitojärjestelmän vuoksi.

Oikeastaan juttu, vaikka yritänkin miettiä sitä kriittisesti, tukee ajatustani siitä, että pelkkä dekriminalisaation hokeminen jonain taikasanana ei ole mielekästä. Pitää olla joku systeemi sen rinnalle ja pitää siitä systeemistä kiinni.
 
Viimeksi muokattu:
Ensinnäkin Portugalin esimerkki on alkanut pahasti himmetä omassakin maassa! Amerikassa on otettu mallia siitä ja tulokset eivät ole rohkaisevia.

Toimiiko sitten „hoito“? Se toimii epidemian mittakaavassa ainoastaan silloin kuin meillä on „sosiaalisia rajoituksia“.
Se tarkoittaa sitä että me pystytään rajoittamaan aineiden saatavuutta radikaalisti valvonnalla, rajoituksilla ja rangaistuksilla. Muuten kaikki „hoito“ ja paapominen on hukkaan heitettyä työtä.
Tottakai hoidolla on sijansa, mutta tuudittautuminen ainoastaan siihen on päänsä puskaasen laittamista.
Kaikki meistä haluaa olla „humaaneja ja inhimillisiä“, niin minäkin, mutta ei se saa estää näkemästä todellisuuta.

Heroiiniaddiktio tunnetaan äärimmäisen hyvin. Se on kuin avoin kirja. Eikä sillekään ole löydetty mitään keinoa parantua siitä.
Ne „hoidot“ joita annetaan ovat enemmänkin jonkinlaista “harm reduction“:nia. On totta että on ihmisiä jotka ovat päässeet tästä adiktiosta mutta he ovat pieni vähemmistö.

Meillä on ollut tv-ohjelmia joissa muutamassa kuukaudessa tullaan juoksemalla maratonkuntoon. Draaman kannalta todella hienoja ohjelmia.
Käytännössä ohjelma rohkaisee ihmisiä pilaamaan polvensa. Ennen kuin menee maratonille, niin sen pitäisi olla monivuotinen projekti.
Syy on siinä että polvien rustopinnat sopeutuvat rasitukseen hitaas, koska ravinteet menevät sinne tihkumalla eikä verisuonia pitkin.
Tästä syystä polvien sopeuttamiselle pitää antaa aikaa ja aloittaa juoksu varoivaisilla määrillä pikku hiljaa.
Tähän vielä lisätään se keski-ikäisen miehen rasitustekijä, että hän on usein enemmän taikka vähemmän ylipainoinen.
Risto Kuismalle kävi niin kuin monelle suomalaiselle miehelle on käynyt.
Kun polviin on saatu nivelrikko, niin sitten aloitetaan pyöräily.
Asia pitäisi olla aivan eri järjestyksessä. Ensiksi pyöräily ja siihen varovaisti lisää juoksua keski-ikäisille miehille.

Toinen polvien pilaamismenetelmä on ylipaino. Koskee varsinkin keski-ikäisiä nuorena ja hoikkina joukkuelajeja harrastaneita. Jokainen käsittää että esimerkiksi jalkapallossa ylipainoisen pelaajaan polven nivelsiteisiin ja kierukkaan kohdistuu valtava rasitus.

Nivelrikko(kuluma) on niveltulehdus. Sen suurin riskitekijä on ylipaino. Estämällä ylipaino, estätte myös nivelrikkoa.
Fysiatrian professori kertoo nivelrikosta:
Olet oikeassa monissa noista näkemyksistäsi, mielestäni... varsinkin liittyen siihen isoon kysymykseen, eli miten kohdella ihmistä jonka elämän addiktio on täyttänyt?
Mitä tilalle? Ja järkevästi, jos ei ole koskaan treenannut kilpailullisesti/ ollut kunnon valmennuksessa (joka ei rikkonut paikkoja, niinkun suomalaisessa junioriurheilussa surullisen usein on käynyt, saatana toi ottaa päähän, tunnen niin monta ylipainoista entistä SM-tason urheilijaa, eri lajeista. Nivelrikko, jonka mainitsitkin. Olkapää on pahin, monta päällekkäistä lihasta, mieletön liikkuvuus, terveenä, ja elintärkeä kaikkeen. ) Mutta jotain siihen pitää keksiä, ja sen takia kohtuus kaikessa, mikä on addikteille varmasti ehkä kaikkein vaikeinta...

Noh, pääsin just viikon toiseksi viimeisestä vuorosta paikalliseen pubiin täällä Oslon Sinsenisä (persläpi, jopa minun mielestäni, ja olen viheriläinen) sulkevat 30 min päästä, joten tässä vähän omaa näkemystäni, mainitsit vain niin osuvia asioita että oli pakko vastata vähän laveammin.

Plus olin ennen osaamis-/ asiantuntijapuolen näppäimistötyöntekijä, nykyään on eri rytmi marssissa... nyt tein tänään lauantaina:

- n. 260 kpl Albondigas (espanjalainen lihapulla, mausteilla isossa koneessa, märkäpaino per pulla saa olla 45-48 grammaa. Punnitaan, pyöritetään, hanskapakko.
- 5 litraa ihan perusvinaigretteä
- keitin ja leikkasin Patatas bravas -uppokeitinpottuihin 30kg perunaa.
ai niin, ja sit
- noin 90 annosta ruokaa, head chef teki loput.

Tämä kirjoittelu on minulle ihan terapeuttistakin.

Ai joo, tyhjensin ja pesin viisi jääkaappia, kuivasin ne, ja täytin ne uudelleen. Mut toi on ihan perussettiä.

Eikä harmitä yhtään. Koska tiedän mikä vaihtoehto on, että avaan oluen klo. 07:00 ja odotan että kaupat aukee ysiltä.

No thanks. En sano että never, koska se olisi vanha vitsi, mutta nyt teen tätä. 260 tuntia kuukaudessa.

Koska jollain se päivä pitää täyttää... otan kaikki vuorot jotka ovat tarjolla.
Varsinkin kun on rahaa.

Silloin alkavat potentiaaliset ongelmat. Pitää tai täytyy löytää jotain muuta sisältöä joka valvehetkeen, josta toivottavasti nauttii.
Mutta tosiasia on se, että mikään ei ole niin nautinnollista kuin se minkä kiellän itseltäni.

Olen ollut täällä Oslovuonon rannalla monta vuotta, eikä päivääkään rokulia.
That is the discipline.
Ei. Yhtään. Päivää.

Kun mulla on vapaapäivä, jos sataa, menen paikalliseen kirjastoon, käytän heidän wifiään, lataan torrenzzeja jne. ja juon puolikkaita punaviinipulloja vessassa.
Muuten juon olutta metsässä, yksin.

Ja unelmoin tai haaveilen toisenlaisesta elämästä... tämän yksi sixpäkki mahdollistaa jo.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin. reserviläisveljet. Kukaan ei tee 260 tuntia kuukauteen fyysisesti raskasta duunia, jos on jotenkin rappiolla.

Se vaan vaanii selän takana heti, jos loppuu muu tekeminen.
 
Viimeksi muokattu:
THL listaa 12 keinoa huumekuolemien vähentämiseksi. Tärkeimmät liittyvät hoitoon ja hoitopolkuun, joista pitäisikin puhua enemmän. Ja tehdä!

Dekriminalisointi mainitaan viimeisenä, ehdollisena konditionaalimuodon kanssa: "Voisi madaltaa avun hälyttämisen kynnystä."

 
THL listaa 12 keinoa huumekuolemien vähentämiseksi. Tärkeimmät liittyvät hoitoon ja hoitopolkuun, joista pitäisikin puhua enemmän. Ja tehdä!

Dekriminalisointi mainitaan viimeisenä, ehdollisena konditionaalimuodon kanssa: "Voisi madaltaa avun hälyttämisen kynnystä."
Kannatatko THL:n esittämiä keinoja huumekuolemien estämiseksi, myös viimeistä kohtaa?
 
Kannatatko THL:n esittämiä keinoja huumekuolemien estämiseksi, myös viimeistä kohtaa?
En varauksetta, koska se ei ole pitemmän päälle parantanut tilannetta oikein missään. Miten olisimme erilaisia?

Portugalissa alkuun oli hoitoonohjausmääräys yhtenä vaihtoehtona sakoille ja tuloksia tuli, mutta nyt hoito on sivuseikka ja ongelmakäyttö katsotaan ihmisoikeudeksi. Menettivät pelin.

Pitäisi puhua enemmän muista yhdestätoista kohdasta. Ihmettelen, miten vähän kiinnostusta hoidosta puhumiseen on. 😎
 
Pitäisi puhua enemmän muista yhdestätoista kohdasta. Ihmettelen, miten vähän kiinnostusta hoidosta puhumiseen on. 😎
Nuo muut yksitoista kohtaa olisivat huomattavasti helpompi toteuttaa jos huumeiden käytöstä ei rangaistaisi. Hoidosta on puhuttu jo vuosikymmeniä silti Suomi on EU:n johtavia maita huumekuolemissa, ei pelkkä keskustelu auta.
 
Nuo muut yksitoista kohtaa olisivat huomattavasti helpompi toteuttaa jos huumeiden käytöstä ei rangaistaisi.

Paitsi että listalla on aika monta kohtaa, joihin dekriminalisaatiolla ei olisi mitään merkitystä...

Tarkoitan puhumisella enemmänkin tätä ketjua. Mikä kumma siinä on, että porukkaa riittää hokemaan laillistamista mutta hoitopolulle ei ole koskaan mitään, edes mielipidettä, antaa? Aivan.
 
Toinen polvien pilaamismenetelmä on ylipaino. Koskee varsinkin keski-ikäisiä nuorena ja hoikkina joukkuelajeja harrastaneita. Jokainen käsittää että esimerkiksi jalkapallossa ylipainoisen pelaajaan polven nivelsiteisiin ja kierukkaan kohdistuu valtava rasitus.

Nivelrikko(kuluma) on niveltulehdus. Sen suurin riskitekijä on ylipaino. Estämällä ylipaino, estätte myös nivelrikkoa.
Fysiatrian professori kertoo nivelrikosta:

Ja mitä ylipainon ehkäisemiseksi tehdään, siis yhteiskunnallisella tasolla? Ei yhtään mitään!

Nuorison osalta koululiikuntaa lisätään opetussuunnitelmissa, mutta miksi ihmeessä? Ei läski liikunnanpuutteesta kerry, vaan laaduttomasta ravitsemuksesta. Hiilotolppien (liikunnanopettajien virkojen) perustamisen sijaan rahat kannattaisi käyttää hyvän ravitsemuksen tukemiseen. Tähän meillä jo onkin maksuttomaksi kouluruokailuksi kutsuttu järjestelmä, joka on kuitenkin yleisesti ottaen pahasti aliresursoitu. Eurolla ei syö Erkin koirakaan! Kolmella eurolla loihtii jo hieman kehnompikin kokki jotakin syömäkelpoista ja lähes terveellistä. Olisiko niin vaikeaa säätää lattiahinta käytettäville raaka-aineille per ateria? Eikä sen tarvitse olla mistään pois, vaan yhdistettynä vaatimukseen raaka-aineiden kotimaisuusasteesta se olisi samalla tuki suomalaiselle alkutuotannolle ja huoltovarmuudelle. Odottaisin hyvällä kouluruoalla olevan muitakin positiivisia vaikutuksia, sillä tutkimustiedon perusteella vankilaruoan laadun parantamisella on mahdollisuus vähentää väkivaltaa 30 prosenttia (BBC)!

Mitä ylipainoon tulee aikuisväestön osalta, terveydenhuollon pitäisi tarjota siihen muutakin kuin ruokaympyrää. Valitettavasti yksi jos toinenkin ruokahalun hillitsijä on vedetty pois markkinoilta ja loppujen käyttöä arkaillaan, kun ihminen ei ole tarpeeksi lihava tai kun siitä voi tulla hyvä olo. Tämä on asia, joka tulisi saattaa kuntoon ja käyttää rohkeasti kaikki keinot, kun niitä nyt kuitenkin on olemassa.

P.S. Mikään muu päihde ei ole yhtä energiarikas kuin alkoholi. Huumeet ovat kevyttä (keventävää) tavaraa sen rinnalla.

Nimimerkillä,

BMI 27 (Kaksikymmentäseitsemän)
 
Telegraphin juttu Kanadasta. Huumeisiin liittyen sanottiin yliannostusten kymmenkertaistuneen kymmenessä vuodessa.

Ja nämä kaikki muut hullutukset (eutanasia veteraaneille, ristiinpukeutuminen alakoulussa ym.) sitten rantautuvat Suomeen 5-10 vuoden aikana viimeistään.
 
En varauksetta, koska se ei ole pitemmän päälle parantanut tilannetta oikein missään. Miten olisimme erilaisia?

Portugalissa alkuun oli hoitoonohjausmääräys yhtenä vaihtoehtona sakoille ja tuloksia tuli, mutta nyt hoito on sivuseikka ja ongelmakäyttö katsotaan ihmisoikeudeksi. Menettivät pelin.

Pitäisi puhua enemmän muista yhdestätoista kohdasta. Ihmettelen, miten vähän kiinnostusta hoidosta puhumiseen on. 😎

Menetti pelin? Aika vahvasti sanottu.
 

Tässä tilastossa on jotain häikkää.


72 tämän mukaan. Ja oli 10 vuonna 2011 jonka jälkeen nousee.

EDIT: Lukutaito. Onko minulla sitä? Tässä siis vertailin kaikkia kuolemia suhteelliseen lukuun. Suhteellinen luku tämänkin mukaan on ~7. Ja kun luku on vuodelta 2016 se varmaan oli ~4.
 
Viimeksi muokattu:

Miten @Vonka voit vähätellä/vääristellä Portugalista saatua tietoa dekriminalisoinnin hyödyistä?


Drug-related deaths​

In the first five years after the reforms, drug deaths dropped dramatically. They rose slightly in the following years, before returning to 2005 levels in 2011, with only 10 drug overdose deaths recorded in that year. Since 2011, drug deaths have risen again but remain below 2001 levels (when there were 76 recorded deaths).10

In 2001, Portuguese drug death rates were very similar to the EU average. While rates fell in Portugal following reform, they increased across the rest of Europe in the same timeframe. From 2011 onwards both Portugal and the rest of the EU have trended similarly, rising until 2015/6 — however, the gap between the two remains considerably wider than it was pre-reform. In real terms, drug death rates in Portugal remain some of the lowest in the EU: 6 deaths per million among people aged 15-64, compared to the EU average of 23.7 per million (2019). They are practically incomparable to the 315 deaths per million aged 15-64 experienced in Scotland, which is over 50 times higher than the Portuguese rates.11Screenshot 2023-09-15 at 19-30-26 Huumekuyolemat.png (PNG-kuva 1812 × 1102 kuvapistettä) — Pie...png
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top